2015: kadonneet kuvat lisätty takaisin ja vähän tarkennettu tarinaa.
Saavuin tänne lokakuun kuudentena päivänä Singaporesta. Alustavan suunnitelman mukaan tuona päivänä oli tarkoitus lentää takaisin Jakartaan, mutta niinpä ei käynytkään. Balilta lähdin 27. syyskuuta Jakartaan ja sieltä suoraan pieneen Bogorin kaupunkiin, jossa olin käynyt jo viime joulukuussa. Bogorista sitten otin bussin takaisin Jakartan lentokentälle 29. syyskuuta. Vietimme muutaman tunnin ex-rakastettuni kanssa lentokentällä. Kumpikin varmasti tiesimme, että tämä oli viime tapaamisemme, mutta siitä huolimatta se sujui positiivisissa merkeissä. Joskus sen teeskentely että kaikki olisi hyvin, toimii. No, parin päivän päästä tuosta tapaamisesta minä pistin koko homman poikki sähköpostiviestillä kun keskustelu alkoi taas mennä jahkaamiseksi, ja pidin sitten välit poikki aina alkuvuoteen 2015 saakka. toim. huom. Tuo kuva vasemmalla on otettu samoihin aikoihin kun se tyttö siellä Bandungissa löytyi kuolleena kylpyhuoneesta. Me emme sitä vielä hassutellessamme tienneet. Eivät asiat olleet hyvin, vaikka kuvasta voisi niin päätellä. Ero oli jo ilmassa. Sitten olivatkin parin päivän päästä sen tytön hautajaiset.
Loppuvaikutelma Balista oli se, että ei kiitos. Joogatunneista tykkäsin, mutta mistään muusta en.
2015: Nyt se on kyllä paljon positiivisempi. Kaipaan sinne Yoga Barn-studiolle niin paljon, että kaikki muu olisi jo yhdentekevää. Se Juncut Inn-hostellikin oli ihan siedettävä. Kasvisravintolan täti oli kyllä törkeä..
Singaporessa en kovin pitkään viihtynyt. Tai olisin kyllä viihtynyt, mutta halusin lähteä katselemaan uusia seutuja. Halusin Malesiaan, halusin nähdä, minkälainen on Penang, tämä kiinalaisenemmistöinen kaupunkin, jonka on sanottu olevan kuin Singapore 30 vuotta sitten. Suhteen lopettaminen sitten viimeisteltiin sähköpostilla. Tietysti sellainen aina iskee rajusti ja saa haluamaan lähteä pois, jonnekin.
No, neljä päivää on kuitenkin tarpeeksi vanhojen paikkojen ja tunnelmien katsastamiseen. Ja kyllähän minä opin taas jotakin uutta Singaporesta, saaren kartta syöpyi entistä syvemmin päähäni.
Ja konkreettisesti opin uutta käymällä päivän mittaisella terveen elämän kurssilla, jonka järjesti paikallinen kasvissyöjäkoulu, The VegSchool. Päivän mittainen seminaari oli todella antoisa sekä asiasisällön että toteutuksensa puolesta. Minä olin ainoa ei-paikallinen, ja ensimmäistä kertaa koulutustilaisuudessa Singaporess. Kuulin tilaisuudesta edellisenä iltana osallistuessani paikallisten kasvissyöjien tapaamiseen kiinalaisessa kasvisravintolassa.
Tämä kuva ei varsinaisesti liity tapahtumiin eikä tekstiin. Lienee Indonesiasta, ja minusta niin viehätt
ävä, että pakko laittaa se talteen.
Ja muitakin kasvisruokapaikkoja tuli testattua, kuten suosikkini pieni paikka kiinakaupungissa sekä sen keinolihat ja -kalat.
Ja sitten Veganburg Eunos-metroaseman lähettyvillä. Jos se olisi ollut siellä vuonna 2002, se olisi ollut kävelymatkan päässä asunnoltani Kenbangan-aseman vieressä.
Siellä olin niin nälkäinen, että tuli kuvattua vasta kassakuitti seuraavana päivä eikä lainkaan niitä taivaallisia "roskaruokia": purilaista, ranskalaisia tai riisijäätelöä.
Annalakshmi on intialainen paikka, jossa laskun loppusumman saa määrätä itse omantuntonsa mukaan. Sain siellä erikseen pyytämällä vegaanista ruokaa eli sellaista, jonka valmistukseen ei ole käytetty maitotuotteita.
Niin, minä edelleenkin tykkään Singaporesta, jos mikään niin se on minun kotisatamani Aasiassa. Voisin edelleenkin harkita asuvani siellä.
Takaisin Indonesian Bogoriin hetkeksi eli syyskuun 27. ja 28. päivään. Paikallisen tuttavan avustuksella löysin sieltä mainion kasvisravintolan nimeltään Karunia Baru.
Muslimineitosen kanssa söimme kiinalaista ruokaa. Seuraavana päivänä ennen Jakartan-bussin lähtöä kävin syömässä siellä länsimaisen aterian eli hot dogin.
Ja aina välillä tulevat mieleen (kipeätkin) muistot Jakartasta ja Palembangista. Vaikea vielä ymmärtää ja hyväksyä, että juttu ei toiminut. Siitä olisi voinut tulla jotakin todella mahtavaa ... tai sitten ei. Jo pelkästään käytännön ongelmia oli liikaa. Täällä Malesiassa se olisi ehkä helpompaa. Siinä yksi syy siihen, miksi tulin tänne.
Yksi syy Singaporen-vierailuuni oli näön apuvälineiden hankkiminen. Niitä ei mistään löytynyt ennen kuin viimeistä edellisenä päivänä. Mutta tuona päivänä kauppa oli kiinni. Soitin omistajalle, mutta hän ei halunnut tulla poikkeuksellisesti paikalle. Niinpä jäivät kiikarilasit ja teleskooppikiikari hankkimatta. 40-keraa suurentavan suurennuslasin sentään onnistuin löytämään muualta. Näköni on leikkauksen jälkeen todella muuttunut toisenlaiseksi. Nyt en enää hyödy suurennuksesta niin paljon kuin ennen. Aikaisemmin omat silmälaini kävivät suurennuslaseista enkä tarvinnut juuri muita apuvälineitä. Nyt tarvitsen, ja tuntuu siltä, että suurennus ei paljoa auta, ei myöskään plussa lukulaseissa.
Tuskinpa tämä oli viimeinen käyntini Singaporessa. Penangiin lähtiessäni en edes ollut varma, tulenko sinne takaisin tällä reissulla vai en. Minä kun en ole Malesiassa käynyt kuin pikaiseltaan aiemmin,niin en tiennyt haluanko jäädä sinne liki kuukaudeksi vai en. Nyt tiedän, ja olen maksanut majoituksen matkan loppuun saakka eli siihen kun 28. päivänä lokakuuta lennän Kuala Lumpurista Australian Kultarannikolle. Alkuperäisen paluulippuni Jakarta-Perth jätän kokonaan käyttämättä, koska sitä ei saa siirtää eri reitille, enkä minä halua enää edes käydä Perthistä. Lento sieltä itärannikolle olisi tullut melkein yhtä kalliiksi kuin uusi lippu eri reitille, ja odottelukustannuksineen jopa kalliimmaksi.
Mutta nyt minä olen siis Penangissa ja aion pysyä täällä seuraavat 18 päivää. Minulla on siis vaatimaton ja edullinen majoitus maksettuna, polkupyörä käytössäni, joogatunnit ja kasvisruokapaikat ohjelmassa, joitakin tuttavia jo. Kaupunki on sopivan vilkas, mutta silti rauhallinen jopa minun pyöräillä. Tämä tosiaankin tuntuu vähän Singaporelta. Ei tunnu Indonesialta. Täällä kaikki ymmärtävät englantia ja enimmäkseen he puhuva Hokkienin kiinaa. Malajia tuskin edes kuulee.
Lisää kuvia ja tarinaa Penangista seuraa ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti