Jo kolmeatta viikkoa paikallaan, rauhallista ja seesteistä elämää Malesian Penangissa,
Oloni Indonesiassa, Jakartassa ja Palembangissa, Balillakin vielä, oli sisäisesti sellaista pyöritystä ja vauhtia, että pysähtyminen on sopinut tilanteeseen täydellisesti. On ollut aika ja tilaisuus pohtia ja miettiä kaikkea sitä mikä oli alkuvudesta: kiihkeä nettisuhde, joka sittne kariutui tosielämässä, silmäleikkaus ja muut tapahtumat elo- ja syyskuussa. Takaisin jaloilleen nouseminen vaatii aikaa ja rauhoittumista.
Toki kaikenlaista uutta tulee päivittäin, mutta rauhalliseen tahtiin.
Uusia ihmisiäkin tulee tavattua, mutta varsin pidättyvästi. Täällä ihmiset ovat varsin pidättyväisä verrattuna Indonesiaan, eivät juttele kovin herkästi ainakaan pidempään eivätkä ole niin innokkaita kyselemään ja tutustumaan kuin indonesialaiset. Täällä on varmaankin tarpeeksi turisteja jatkuvasti. Kaduilla ei juurikaan yritetä myydä tai houkutella mihinkään palveluihin. Edes riksakuskit, polkupyörtaksit, eivät ole niin päällekäyvän innokkaita kyytien kaupittelussa kuin Indonesiassa.
Ilma on puhdasta, samoin ympäristö. Asiat näyttävät olevan järjestyksessä. Kaupungilla on helppo liikkua, katukyltit opastavat myös englanniksi, ihmisetkin puhuvat englantia ihan tyydyttävästi. Minulla on monta syytä olla tyytyväinen, etten ajatunut naimisiin ja asumaan Indonesiaan, jossa nuo asiat eivät ole kunnossa. Jakartassa tuskin pystyin ylittämään katua ja keuhkoissa tuntui jatkuvasti saasteinen ilma, vatsa voi pahoin epäpuhtaasta ruuasta, nenä vuoti...
Täällä on helppo kävellä eikä kadun ylittäminenkään ole mitään extreme-urheilua henkensä kaupalla.
Täällä uskallan ajaa myös polkupyörällä. Aamuvarhaiset pyörälenkit silloin kun on vielä hämärää ja viileää, ovat olleet hyvää terapiaa paitsi mielelle myös leikkauksesta toipuville silmille.
Tosin halpa pyörä, jonka ostin tullessani ja aion myydä lähtiessäni, on minulle hieman liian pieni. Satulaa ei saa nostettua tarpeeksi korkealle. Jalat eivät oikein hyvin voi fillaroidessa, mutta hiljakseen körötellessä on kuitenkin ihan siedettävää.
Joka tapauksessa koko päivää ei voi pyöräillä, koska ja aamupäivästä tulee hyvin kuuma. Täällä ilmasto on melkein kuin Singaporessa tai Cairnsissa, tosin kuivempi, mutta kuuma kuitenkin. Aamupäivällä vaihdan pyörän bussiin. Ostin viikon voimassa olevan bussikortin, jolla saa ajella rajattomasti kaupungin bussiyhtiön autoilla. Ne ovat suhteellisen uusia, siistejä, hiljaisia. Opastavat kyltit ovat paikallaan ja bussimatkailun hinta on hyvin edullinen.
Malesian rahayksikkö on ringgit (MR). Yksi ringgit on 0,23 euroa. Viikon bussikortti maksaa 30 ringgittiä eli vajaat seitsemäni euroa. Vaatimattomasta majoituksestani maksan 20 mr vuorokaudelta eli vajaat viisi euroa.
Vaatimattomasta kiinalaisesta kasvisasteriasta maksan yleensä euron ja kahden väliltä eli 5 - 10 mr.
Minun elämäni täällä on siis hyvin halpaa, paljon halvempaa kuin mitä se olisi Australiassa. Kun lasketaan lentoliput mukaan, matkustaessa vieläkin säästää hieman verrattuna elämiseen kotona.
Toli paljon kalliimminkin voisi matkustella. On täälläkin turstihotelleja, jotka ovat länsimaalaisittain edullisia, mutta silti minulle liian kalliita eivätkä ne edes kiinnosta minua. Pystyisin menemään tavalliselle trustimatkalle viikoksi-pariksi vuodessa, mutta mieluummin matkustelen pidempäänja omatoimisesti.
Penangin väestön enemmistö on kiinalaisia, yritteliästä ja rauhaisaa porukkaa, tosin usein myös hymytöntä. Meininki ei kuitenkaan ole niin stressaantunutta kuin Singaporessa.
Hiekkarantojakin olisi Georget Town -nimisen kaupungin (täkäläinen Townsville) ulkopuolella, mutta minä yleensä kävelen rantakatu Esplanadin tuntumassa. Vesi on hyvin pudhdasta kun vertaa Indonesiaan.
Kaduilla näkee kaikenlaista elämää. Lämpimän ilmaston johdosta ihmiset viettävät enemmän aikaa ulkona.
Minun lempiharrastukseni, milteipä päätoimeni, täällä on kasvisruokapaikkojen metsästys ja testaaminen. Täällä niitä on paljon johtuen uskonnollisista syistä. Kiinalaisnen buddhalaisuus (Mahajana) usein pitää kasvissyöntiä hyveenä. Ja kiinalainen kasvisravinto on usein vegaanista: riisiä, vihanneksia ja gluteenista, sienistä tai pavuista tehtyä keinolihaa.
Länsimaista ruokaa syön hyvin harvoin. Joskus tulee kuitenkin haettua salaattipatonki Subwaysta. Niin teen joskus myös Australiassa silloin kun ei ole kasvisruokapaikkaa lähellä. Mieluiten kuitenkin tuen kasvisravintoloita.
Tämä on kuitenkin toiseksi viimeinen päivä Penangissa. Sunnuntai-aauna lähden bussilla Kuala lumpuriin, Malesian pääkaupunkiin. Vietän siellä viisi päivää ennen lentoa kotiin Australiaan.
Vegaanista spgettia kiinalaisessa ravintolassa.
Vihreys ja ekologisuus on täälläkin valttia
Bussipysäkillä voi lukea selkeää aikataulua. Tällaista ei juuri näe Indonesiassa.
Taolainen temppeli.
Kasvisruokabuffetti kasvisruokafestivaalilla lokakuun alussa. Jotkut buddhalaiset ovat kasvissyöjiä vain tuon viikon, 9 päivää oikeastaan, ajan.
