Niistä voi löytää itsensä kun niille syöttää näitä turistirysän huippukalliita banaaneita. Maapähkinöiden syöttö on kielletty. En tiedä miksi.
Tämä apinapuisto on Balilla Ubudin kaupungissa Monkey Forest Road -nimisen tien varrella. Kävelen sitä tietä joka päivä joogatunnille vähintäänkin kaksi kertaa.
Kerran maksoin 20 000 rupian pääsymaksun ja kävelin puistossa. Apinat tulevat sinne, koska niitä ruokitaan siellä.
Nämä ovat makaki-apinoita. Niitä samoja, joihin ihastuin Singaporessa.
Olen Ubudissa enää kaksi päivää. Tiistaina lähden Denpasariin pikkubussilla ja sieltä lennän Jakartaan. Jakartasta lennän Singaporeen torstaina.
Jakartassa minulla ei ole enää juuri syytä olla, koska minua siellä pidätellyt suhde katosi alta.
Silmiäkään ei siellä enää tarvitse hoidattaa. Ne paranevat itsestään sen minkä paranevat. Lasien kanssa minulla on vähän vaikeuksia. Keinomykiöt eivät todellakaan näytä toimivan yhteen minkäänlaisten linssien kanssa, eivät ainakaan niin hyvin kuin vanhat kaihilasini. Siitä syystä toiminnallinen näköni on nyt leikkauksen jälkeen huonompi kuin ennen leikkausta. Se täytyy korjata apuvälineillä. Toivottavasti niitä löytyy Singaporesta. Jos ei sieltä niin sitten ebaysta.
Hennot miinus kolmosen linsseillä varustetut lasit indonesialaisen roskaruuan (vegaanisen kuitenkin) tukevaoittaman vartaloni seurana. Täytyy vielä tehdä monta joogaliikettä ennen kuin olen takaisin kesäkuun mitoissa. Ihmissuhde joskus lihottaa. Niin kävi tässä tapauksessa.
Apinoiden lisäksi hauskoja elämiä ovat myös nämä vihreät puusammakot. Niitä en ole nähnyt Indonesiassa, mutta niitä on Australian tropiikissa. Niitä oli meillä Woodstockissa paljon ja jokunen myös Cairnsissa.
Australiaan palaan lokakuun lopussa, mutta tuskin sentään tropiikkiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti