Sivut

maanantai 26. syyskuuta 2011

Kivoja apinoita Balilla - Indonesia 2011


Apinat ovat kivoja katsella.

Niistä voi löytää itsensä kun niille syöttää näitä turistirysän huippukalliita banaaneita. Maapähkinöiden syöttö on kielletty. En tiedä miksi.

Tämä apinapuisto on Balilla Ubudin kaupungissa Monkey Forest Road -nimisen tien varrella. Kävelen sitä tietä joka päivä joogatunnille vähintäänkin kaksi kertaa.

Kerran maksoin 20 000 rupian pääsymaksun ja kävelin puistossa. Apinat tulevat sinne, koska niitä ruokitaan siellä.

Nämä ovat makaki-apinoita. Niitä samoja, joihin ihastuin Singaporessa.

Olen Ubudissa enää kaksi päivää. Tiistaina lähden Denpasariin pikkubussilla ja sieltä lennän Jakartaan. Jakartasta lennän Singaporeen torstaina.

Jakartassa minulla ei ole enää juuri syytä olla, koska minua siellä pidätellyt suhde katosi alta.

Silmiäkään ei siellä enää tarvitse hoidattaa. Ne paranevat itsestään sen minkä paranevat. Lasien kanssa minulla on vähän vaikeuksia. Keinomykiöt eivät todellakaan näytä toimivan yhteen minkäänlaisten linssien kanssa, eivät ainakaan niin hyvin kuin vanhat kaihilasini. Siitä syystä toiminnallinen näköni on nyt leikkauksen jälkeen huonompi kuin ennen leikkausta. Se täytyy korjata apuvälineillä. Toivottavasti niitä löytyy Singaporesta. Jos ei sieltä niin sitten ebaysta.

Hennot miinus kolmosen linsseillä varustetut lasit indonesialaisen roskaruuan (vegaanisen kuitenkin) tukevaoittaman vartaloni seurana. Täytyy vielä tehdä monta joogaliikettä ennen kuin olen takaisin kesäkuun mitoissa. Ihmissuhde joskus lihottaa. Niin kävi tässä tapauksessa.




Apinoiden lisäksi hauskoja elämiä ovat myös nämä vihreät puusammakot. Niitä en ole nähnyt Indonesiassa, mutta niitä on Australian tropiikissa. Niitä oli meillä Woodstockissa paljon ja jokunen myös Cairnsissa.


Australiaan palaan lokakuun lopussa, mutta tuskin sentään tropiikkiin.












torstai 15. syyskuuta 2011

Syyskuu 2011 - Kuollut tyttö ja muita kuvia Indonesiasta



Kuolema tuli ja korjasi nuoren tytön. 22-vuotiaan nuoren naisen, joka oli mennyt naimisiin vain kolmea-neljää kuukautta aikaisemmin.  Läheisten mukaan mies kohteli häntä huonosti. Tytöstä tuli onneton ja sentunut. Sittern eräänä aamuna ... 

..... Tässä alkuperäinen teksti, mutta kuvat piti lisätä jälkeen päin uudelleen ...

Olen siis Indonesiassa, pääasiassa Jakartassa, mutta kohta Balilla. Tässä vähän sekalaista tarinaa kuvien muodossa.

Päällimmäinen vaikutelma sekä Jakartasta että koko Indonesiasta: ruuhkainen ja tiheään asuttu maa, jossa jokainen luo tai ainakin soveltaa omat sääntönsä. Singaporen kurinalaisuudesta ei ole täällä tietoakaan

.


Liikenne on oma lukunsa. Se saastuttaa ja meluaa sekä myöskin tappaa päivittäin lukuisia ihmisiä. Kadun ylittäminen tuntuu aloittelijasta todellakin riskipeliltä. Julkinen liikenne on omanlaistaan. Mopotakseja, moottoripyörätakseja ja reittitakseja (angkot) on, sekä busseja, mutta niiden käyttö vaatii paljon kielitaitoa ja paikallisen kulttuurin tuntemusta, sekä jonkinlaista intuitiota. No, onneksi on myös mittaritakseja, jotka ovat länsimaalaiselle kuitenkin aika edullisia. Hinta voisi olla keskimäärin dollarin verran viideltä kilometriltä. Joskus tuon matkan taittamiseen menee pieni ikuisuus uskomattomien liikenneruuhkien takia.




Myös pikkukaduilla liikenne on vilkasta. Erityisesti moottoripyöirä on liikenteessä paljon. Liikennesäännöt ovat hyvin joustava käsite myös moottoripyöräilijöille. Kypärää ei aina käytetä, vaikka se on periaatteessa pakollinen. Kaistojen välillä sukkulointi ja väärää kaistaa ajaminen ovat tavallisia. Moottoripyöräilijä saattaa myös oikaista jalkakäytävän kautta silloin kun se nopeuttaa matkan tekoa.



Jakartan ilma on saasteista, kuin Suomessa 1960-luvulla. Kyse ei ole pelkästään pakokaasuista vaan myös siitä, että täällä poltetaan roskia yleisesti, mm. muoveja. Niiden käry sitten leijuu kaikkialla.



Palembang ei ole niin iso kaupunki kuin Jakarta. Liikenne on siellä rauhallisempaa ja ilma puhtaampaa. Meidän majapaikkamme sitä paitsi oli kaupungin ulkopuolella maalaiskylässä. Tosin siellä ilmassa leijuivat vähän muut saasteet. Lähes joka talossa oli nimittäin kanafarmi ja ilmassa leijui sakea kanakakan tuoksu. Sopivan tuulen sattuessa se oli joskus todella sietämätön

 

Tässä on Swannin äidin talo, 1980-luvulla rakennettu betonijärkäle. Arkkitehtoonisesti se on minusta varsin näppärä. Kaksi kerrosta ja portaat yläkertaan. Talon yläkerrosta kiertää kokonaan parveke. Se soveltuu hyvin jopa aamulenekkeilyyn. Kehän kiertäminen lenkkeilyssä tekee siitä lähes meditaatiota, sopii erityisesti pimeälle varhaisaamulle.



Ilmastoltaan Palembang on hyvin lähellä Cairnsia, eli ilmasto on trooppinen. Tosin Palembangissa se on kuivempi ja ehkä vähän viileämpi kuin Cairnsissa. Minun aikanani siellä kävi lähes aina mukava tuulen vire.



Kuva on taaskin Swannin äidin ja muun suvun tiluksilta pienessä esikaupunkikylässä.  Kanafarmien lisäksi siellä kasvatetaan jonkin verran vihanneksia: kassavaa (Tapioca), papaijaa, banaaneja ja muita tropiikin kasveja.


Palembangin keskuspuistossa näimme makaki-apinoita, noita samoja, johin ihastuin jo Singaporessa vuonna 2002


Hauskoja veijareita, mutta eivät vaarattomia. Ne saattavat jopa tappaa ihmisen vahingossa kun ne tulevat lähelle ja raapivat alkaessaan keskenään tappelemaan ruuasta. Ne myös varastavat tavaroita 
Kuin Singaporessa. Ah Singapore, aina niin voimakkaita muistoja, ja voittopuolisesti positiivisia... Mutta takaisin Palembangiin ja Jakartaan ...





Lisää maalaismaisemaa Palembangin liepeiltä. Itse kaupunki oli toki toisenlainen, mutta siellä käydessä ei tullut otettua kuvia muuta kuin ruumiskappelista ...



... ja sen ulkopuoelta. Tässä paikallinen tapa esittää surunvalittelunsa. Vainajien perheen ystävät, lähinnä liikekumppanit, esittävät surunvalittelunsa lähettämällä tällaisia isoja plakaatteja. Vähän samanainen käytäntö on Singaporessa taolaisissa hautajaisissa. Siellä liikekumppanit lähettävät villapeittoja. Näin oli mm. anoppini hautajaisssa vuonna 2008 En itse ollut siellä paikalla, mutta sen verran hyvin minulle koko tapahtuma on selostettu, että kinnalaiset hautajaiset ovat minulle aika tuttu juttu. Nämä Palembangin hautajaiset olivat pääosin kristilliset, mutta joitakin kiinalaisia tapoja oli vielä säilytetty, kuten tavaroiden lähettäminen vainajalle polttamalla.



Ja jälleen karmean pistävä haju ja musta savu.  Myöskään paloturvallisuus ei ollut ihan länsimaisella tasolla. Hautausmaan ruohoa ei yleisesti leikata. Kukin haudan omistaja tekee sen omalta kohdaltaan silloin kun käy paikalla.



Tässä todellakin palaa paljon muovia ja synteettisiä kuituja. Yksi osa ruumiinvalvojaisia on vainajan tavaroiden pois kerääminen kotoa. Ne pakataan laatikoihin tai matkalaukkuihin ikään kuin kuollut olisi lähdössä matkalle. No, viimeiselle matkallehan Suomessakin lähdetään. Tavarat sitten poltetaan vainajan mukana krematoriossa, jos on kyseessä polttohautaus. Niin on yleensä kiinalaisilla. Tässä kristillisessä arkkuhautuksessa tavarat poltettiin maahanpanon jälkeen haudan läheisyydessä. Siellä olivat vainajan vaatteet sekä kauneudenhoitovälineet. Tämä tyttö oli hyvin muotitietoinen ja kiinnostunut ulkonäkönsä hoitamisesta. Kauneudenhoitovälineisiin kuuluvat peilit poistettiin ja rikottiin, sillä kiinalisen uskomuksen mukaan vainajalle ei saa antaa peiliä, sillä hän saattaisi siitä huomata, ettei hänellä ole enää ruumista.



Tavaroiden polttoa edellisenä iltana kävimme vainajan sisarusten kanssa kännykkäliikkeessä ostamassa uuden Blackberry-puhelimen. Blackberry on täkäläinen iphone, hyvin suosittu puhelin ja siihen liittyvät palvelut, mm. viestijärjestelmä (BBM). Tuo puhelin sitten seuraavana päivänä poltettiin mudien tavaroiden mukana. Käsittääkseni puhelin hankittiin ihan käyttökunnossa eli siihen kuului myös liittymä.



Varsinaisessa hautauksessa eivät ollet läsnä vainajan kiinalaiset lähiomaiset. Se kun ei ole suotavaa. Vainajallehän oli sanottu hyvästit jo kappelissa, jossa arkku oli ollut avoinna kolme päivää. Siellä vainajaa saattoi katsoa ja kosketella varsin vapaasti. Häntä sai myös kuvata. Tämä kuva alla on hänen ystäviensä facebookiin laittama.



Tosin tämä tapa kuvaamisesta ei ole ihan kiinalaisen perinteen mukainen. Monet eivät pidä ruumisarkun katsomisesta eikä sitä saisi kuvata. Näin oli myösikin anoppini hautajaisissa. Tässä tapauksessa tytön ystävät panivat kuvia hänen Facebook-profiiliinsa eikä sittä kukaan tiettävästi loukkaantunut.



Mutta kuten sanottu, nämä olivat vähän erilaiset hautajaiset johtuen siitä, että vainajan lapsuuden perhe ja puolison perhe edustivat eri uskontoja, eikä vallinnut täyttä yksimielisyyttä siitä, kumpaa tämä nuori nainen sydämestään halusi noudattaa: buddhalaista vai kirstillistä.



Indonesian kiinalaisväestöstä osa on kristittyjä ja osa taas perinteisesti buddhalaisia. Heidän buddhalaisuutensa on enimmäkseen kiinalaisperäistä mahajana-buddhalaisuutta, johon on usein sekoittunut aineksia muista uskonnoista, jopa kristinuskosta. Indonesiassa asiaan ovat vaikuttaneet myös maan uskontoa koskevat lait, joiden mukaan vain yksijumalaiset uskonnot ovat olleet sallittuja. Vainajan, samoin kuin rakastettuni perheessä vallitsevana on Maitreya-buddhalaisuus, joka uskoo mm. naispuoliseen luojajumalaan sekä nauravaan Maitreija-buudhaan, tähän pyylevään, nauravaan heppuun.  Uskontoa harjoitetaan mm. kumartamalla Buddan kuvia, polttmalla suitsukkeita ja kynttilöitä.



Yksi osa kiinalaisperäisiä buddhalaisia liikkeitä on kasvissyönti ja nykyään entistä enemmän veganismi eli täysi pidättäytyminen eläinkunnan tuotteista. Kiinalaisen hengellisen kasvissyönnin perinteeseen lisäksi kuuluu pidättäytyminen sipulista ja valkosipulista, koska niiden katsotaan aiheuttavan ihmisessä liikaa kontrolloimattomia mielihaluja. Me Swannin kanssa noudatamme tuota periaatetta eli syömme vain vegaaniruokaa ilman sipulia ja valkosipulia. Minulla ei ollut mitään vaikeuksia hyväksyä tuota muutosta, sillä myös monet joogit ovat sitä mieltä, etteivät sipuli ja valkosipuli ole meille hyväksi. Sen sijaan sieniä me syömme toisin kuin monet joogit suosittelevat.



Me kävimme Palembangissa ollessamme ostamassa meille soveltuvaa ruokaa temppelin yhteydessä olevasta pikaruokalasta tai sitten isommasta ravintolasta.



Tässä on temppelin sisäänkäynti. Buddhalaiseen temppeliin mennessä otetaan kengät pois ja kumarretaan Buddalle kolme kertaa.



Vegaaniruoka, jota syömme ei todellakaan ole mitään terveysruokaa. Se on yleensä kiinalaista kasvisruokaa, joka koostuu riisistä, keitetyistä vihanneksista sekä rasvassa paistetuista pasteijoista (kevätrullat) ja keinolihasta tai -kalasta. Ne ovat vehnägluteenista tai soijaproteiinista valmistettuja. Ruuassa on runssasti kaloreita, rasvaa ja suolaa sekä lisäaineita, erityisesti MSG:tä, suomeksi natriumglutamaattia, sitä samaa, joka on aromisuolan pääainesosa. Ja aromisuolahan oli minunkin suosikkimausteeni 1970-luvulla. Se oli erityisen hyvää paistinperunoissa.
Lopetin joogaamisen ja liikunnan harrastamisen kaksi ja puoli kuukautta sitten. Sen sijaan olen säännöllisesti ylensyönyt. Painoa on tullut runsaasti lissää ...


hups, tulipa väärä kuva ;)  Tuo ei ole nykyinen minäni vaan kuva on vuodelta 2002 Singaporesta. Löysin sen etisessäni noita yllä esiteltyjä apinakuvia. Silloin vuosina 2001 ja 2002 olin hoikassa kunnossa. Nykyistä vartaloani en kehtaisi tuollaisessa kuvassa edes näyttää.


Erittäin hyvää ruokaa täällä on, ja siihen syntyy himo ja riippuvuus.









Mutta sitten tulee kysyttyä itseltään, että onko tämä se elämäntapa, mitä haluan: ei mahdollisuutta riittävään liikuntaan yhdistettynä terveyden kannalta katastrofaaliseen ruokaan. Ja sille jatkokysymys: jos asuisin Indonesiassa, olisiko minulla mahdollisuus elää terveemmin kuin mitä nyt elän.Kaikki on toki mahdollista, mutta tulisko minun ihan oikeasti tehtyä niin kuin haluaisin.Tuo on yksi osa suhteemme tulevaisuuteen liittyvistä pohdinnoista.



Kiinalaisen kasvisaterian kanssa tarjotaan kiinalaista kuumaa teetä. Kuten kuvista käy ilmi, vesi on yleensä muovipulloissa tai kertakäyttömukeissa. Sitä muovia todellakin syntyy runsaasti roskakasoissa poltettavaksi. Lisäksi täällä poltetaan runsaasti tupakkaa liki joka paikassa, se on hyvin halpaa. Suurin poltto-operaatio lienee täälläkin, kuten Thaimaassakin, maatalouteen liittyvä kulotus sadonkorjuun jälkeen kuivana kautena. Se aiheuttaa suuria savupilviä laajalla alueella.