"Eronnut keski-ikäinen mies", niin sehän se on minun "virallinen" määritelmäni nykyään ja sitä aloin makustelemaan päätettyäni laittaa sen tämän blogipäivityksen otsikoksi. Avioero tuli virallisesti voimaan huhtikuun alussa täällä Australiassa. Suomessa olen kuitenkin edelleen virallisesti naimisissa. Täällä myönnetty avioero täytyy vahvistaa Helsingin hovioikeudessa ennen kuin siitä tulee siellä lainvoimainen. Siinä menee vielä muutama kuukausi, ja sitten ... voisin vaikka avioitua uudelleen. Sen suuntaisia suunnitelmia tässä jo on kun uusi suhde tuli eteen äkkiä ja yllättäin ... mutta enemmän asiasta ajallaan. Ei ole kovin kivaa olla eronnut, mutta niinhän elämässä sattuu asioita, joita ei toivo, mutta mennyttä on turha jäädä suremaan. Helppo meidän eromme oli siinä mielessä, että lapsia ei ollut eikä myöskään mitään isompia riitoja, eikä pienempiäkään mainittavasti.  Ai niin, tuo kuva tuossa yllä.. Se ei ole kovin uusi, vaan noin 20 vuoden takaa. Huom, 2017: Kadonneiden kuvien palautuksen yhteydessä, en löytänyt kaikkia kuvia, joihin tekstissä viittaan, siksi ne saattavat olla hieman erilaisia kuin alkuperäisessä postituksessa olleet.  Seuraava on vähän tuoreempi ja siten oikeasti keski-ikäisempi. Sen otti HÄN viime viikolla nettiyhteyden yli. Me tapasimme tammikuussa netissä ja siitä lähtien olemme viettäneet satoja tunteja skypen kautta keskustellen ja toisiamme tietokoneen ruudulta katsellen. Tapaamme "oikeasti" elokuussa, kun lähden taas matkailemaan. Joku voisi tähän sanoa, että ei netissä voi oppia tuntemaan toista oikeasti. Minä väitän siihen, että kyllä voi, ihan samalla tavalla kuin muuallakin, jopa paremmin kuin esimerkiksi baareissa tai yökerhoissa. .Ainakin meidän kohdallamme nettirakkaus on toiminut erittäin hyvin. Ja siihen minulla on syytä luottaakin, koska asiassa eivät näyttäele juuri minkäänlaista osaa raha tai muut taloudelliset tekijät, sen sijaan meitä vetää yhteen samanlainen maailmankatsomus (mm. ruokavlioon liittyvä etiikka). Myös muulla tasolla kemiat kohtaavat hämmästyttävästi. Meillä tuntuu riittävän molempia kiinnostavia puheenaiheita jatkuvasti. |
Tämäkin kuva on melko tuore, otettu nykyisen asuntoni takapihalta. Kyseessä on oikeastaan mainoskuva, jolla myin viime viikolla toisen polkupyöräni. Asun nykyään vuokrahuoneessa omakotitalossa, joka on hitaasti perusteilla oleva kasvissyöjien asuinyhteisö, entinen Hare Krishna-liikkeen vastaava projekti. Siinä on iso puutarha ja talokin on ihan mukava talvella. Se on kunnolla lämpöeristetty, mikä ei täällä päin maailmaa ole suinkaan itsestään selvyys. Taloon kuuluvaa isoa puutarhaa ei ole viime aikoina hoidettu, joten se on hunningolla eikä näytä siltä kuin se näytti noissa Googlen vanhoissa kuvissa alla.
Puutarhassa kasvaa vielä jotakin. Tällä hetkellä nautimme mm. oman puun sitruunoista sekä chileistä. Maaliskuun lopussa taloon muuttaessani nuo pensasaidoilta näyttävät viiniköynnösrivistöt tuottivat runsaasti rypäleitä. Niistä riitti iloa runsaaksi kuukaudeksi.
Bayswater-niminen esikaupunki sijaitsee vajaa 10 kilometriä kaupungin keskustasta. Sinne pääsee mukavasti junalla tai sitten pyörällä rautatietä seuraavaa pyörätietä pitkin. Minä turvaudun useimmiten pyörään. Käynkin keskustassa lähes joka päivä mm. joogatunneilla. Kylmän talven ovatkin tehneet paljon lämpimämmäksi n. 40-asteisessa huoneessa tapahtuvat Bikram-joogaharjoitukset. Käyn parina iltana viikossa myös indonesian kielen kurssilla.
Mukavista puitteista huolimatta ei tämä ole se paikka, mihin haluan jäädä eikä taloa ylläpitävä organisaatio tunnu olevan pidemmän päälle minua varten. Enkä minä oikein viihdy Perthissäkään, ehkä en koko Australiassa... Mutta odotellaan tässä nyt vielä pari kuukautta ja sitten lähdetään ...toivon mukaan takaisin tropiikkiin eli hieman pohjoisempaan.
Kiitos Googlelle kuvista, joita käytin tässä kirjoituksessa. Ja kiitos myös niistä, joita niillä on netissä. Olin ihan haltijoissani kun löysin Street view-palvelusta haulla Mikolantie, Pertteli kuvan talosta, jossa asuin lähes koko teini-ikäni:
Talo näyttää edelleen samanlaiselta kuin 1970-luvulla. Väritkin ovat samat. Puutarhan omenapuita on vähemmän, samoin marjapensaita. Meidän aikanamme suurin osa nurmikentästä oli perunamaana.
Löytyy sieltä myös talo, jossa asuin ikävuosien 2 ja 6 välillä. Silloin talossa toimivat neuvola (terveystalo) ja Osuuskassa (Osuuspankin edeltäjä). Taloa vastapäätä sijaitsi Kaivolan koulu, jota kävin myöhemmin ja vain vuoden.
Perttelin kirkko. Siellä kävin koululaisjumalanpalveluksissa ja myöhemmin rippikoulun jumalanpalveluksissa. Pappi Toivo Niinivirta oli kaverini Markun isä.
Ja tähän Perttelin urheilutaloon, 1960-luvulla vielä maamiestalo, liittyy myös muistoja, varhaisimmat hiihtokillpailuista ollessani n. 5-vuotias. Niistä sai palkinnoksi lusikan ja appelsiinin.
Ja sitten kuva viime joulukuulta (siis 2010) Indonesian Jakartasta. Kuvasin ystäväni Indran Monas-muistomerkin edessä osallistuessamme autoton päivä- pyöräilytapahtumaan. Juuri noille tienoille, kaupngin keskutaan, ovat viime akojeni skype-maratonpuhelut suuntautuneet...
Video Youtubesta
Suomen eduskuntavaaleihin liittyen, ja täysin epäpoliittisesti yhtään ketään demonisoimatta tai suosimatta, laitetaan vielä yksi kuvamuisto, oikeastaan video. Siinä Heikki Huhtanen (Aka. Henry Zalkin, R.I.P 2000) sekä opiskelukaverinsa mm. Jussi Halla-aho (nykyään kaikkien tuntema poliittinen vaikuttaja) lauloivat läksiäisissäni helmikuussa 1999. Olin siirtynyt Slavistiikan ja Baltologian laitoksen ATK-suunnittelijasta kansainvälisen henkilövaihdon keskuksen CIMO:n ATK-päälliköksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti