Sivut

maanantai 23. helmikuuta 2009

Helmikuu 2009 - Ankkoja, Linuxia, opiskelua ja muuta

Eipä paljoa uutta kerrottavaa helmikuulta. Opiskelut kyllä aloitin, mutta niissä en ole päässyt edes kunnolla alkuun. Teoreettisella puolella kun edetään niin hitaasti, eikä sisältö ole minulle kovinkaan haastavaa.  Luentopäiviä on vain yksi viikossa. Loppu on itsenäistä työskentelyä eli kirjallisten tehtävien tekemistä, lähinnä vain referaatteja oppikirjoista. Ohjeeksi on annettu, että täytyy kirjoittaa lyhyesti ja ranskalaisin viivoin, ettei opettajilla menisi liikaa aikaa sepustusten lukemiseen.


He ovat erittäin huolissaan erityisesti tänä vuonna, kun ryhmän kokoa on jostain syystä kasvatettu kaksinkertaisesti aikaisemmasta. Eipä siis ole kovin paljoa tilaa omalle luovuudelle, joten tehtävät on tehty varsin äkkiä.




Misu pääsi jälleen kuvaan, ja tällä kertaa edustamaan opiskelujani. Hän kun viettää aikaansa  siellä missä minäkin aina kun voi, ja mielellään makoilee työhuoneessani aina sellaisessa paikassa, että saa osansa huomiosta. Misu on edelleen kärsinyt virtsakivistä ja tuottanut pari isohkoa eläinlääkärilaskua.  Emme ole olleet riittävän tarkkoja hänen ruokavaliostaan. Virtsakivikissoille tarkoitetusta ruuasta hän kun ei oikein pidä, vaan yrittää ruinata kiellettyjä ruokia.
Opiskeluun kuuluvaa työharjoittelua en ole vielä päässyt aloittamaan johtuen joistain harjoittelun järjestäjän vaikeuksista.  Kaiken kaikkiaani ennakkokuvani "onnetonta räpellystä" on toistaiseksi vastannut todellistuutta. Ehkä olisi sittenkin pitänyt valita vähän vaativampi koulutus, tai lähteä etelän suurkaupunkeihin opiskelemaan (sikäli kuin meininki siellä olisi ollut yhtään parempaa).  No, katsotaan, jospa se työharjoittelu maaliskuussa alkaisi, niin saattaisi tulla enemmän niitä kaipaamiani uusia haasteita.


Linux
Tähän mennessä, ironista kyllä, haasteet ovatkin liittyneet vanhaan ammattiini eli tietotekniikkaan. Meillä kun ei vieläkään ole muuta ilmastointia kuin tuulettimet, on sadekausi hyvin haastavaa aikaa tietokoneille. Niiden jatkuva päällä pitäminenkään ei auta, ei varsinkaan nyt kun ukkosia on ollut. Vikavirtasuojat ja katkottomat virtalähteet (UPS), joita minulla kyllä on, tietysti helpottavat vähän tilannetta. Pari kertaa on tietokone kärsinyt ukkosen aiheuttamista virtapiikeistä. Minä en uutta halua ostella kovin usein, joten korjailen vanhaa. Siinä korjaillessa ja viritellessä on mennyt useampi päivä. Kun kerran piti laittaa kovalevy uusiksi, päätin viimeinkin siirtyä Linuxissa Fedorasta Ubuntuun. Aikaisemmin tarvitsin Fedoraa työn vuoksi, koska ylläpidin Redhat-palvelimia. Kakkostietokoneesta sai Windows väistyä pääosasta Ubuntun tieltä.  Vielä joskus kuitenkin tarvitsen Windowsiakin, joten XP on yhdellä levyosiolla lähinnä muutamaa videonmuokkausohjelmaa varten.  Niitä kun ei voi ajaa Windows-emulaattori wine:llä eikä edes kunnolla virtuaalikoneessa Virtualboxin läpikään. Eikä Linuxille valitettavasti vielä löydy ihan tyydyttäviä videonmuokkausratkaisuja. Tosin hyvin lähellä jo ollaan sitä, että voisin hylätä Windowsin kokonaan.  Kaksi konetta pitää tosiaan olla, sillä näissä olosuhteissa ei yhteen uskalla luottaa. Kannettavaa en halua ostaa juuri siitä syystä, että se lienee vieläkin vikaherkempi, eikä sitä voi korjata niin edullisesti kuin pöytäkoneita. Minä tulen toimeen aika vaatimattomalla ja vanhalla kalustolla. Uutta en mielelläni ostele, vaan yritän kuitenkin korjata vanhaa niin pitkälle kuin mahdollista. Ja Nancyhän tuo ihan mielellään osia Singaporesta.  Sinne hän on taas lähdössä ensi kuussa.




Kuusi ankkaa


Edellisessä kirjoituksessa kerroin, että otimme takaisin eräältä suomalaisperheeltä ankat, jotka olimme antaneet heille kolme vuotta sitten. Silloinhan annoimme Elviksen ja Maviksen tehdä poikasia (jotka näkyvät tällä videolla). Niitä oli kaiken kaikkiaan kuusi, joista on enää puolet jäljellä. Ne muut ovat kadonneet eli joutuneet ehkä jonkun saaliiksi.



 Elviksen poika Sulo on isänsä lailla melkein aina äänessä, joten pihalla on nyt ääntä kaksin verroin. Olemme aidanneet kaikki ankat koppinsa ja lammikkonsa ympärille. Siellä ne jo elelevät suhteellisen sovussa. Jopa yönsäkin ne viettävät yhdessä. Aluksi uudet ankat nukkuivat ulkosalla, mihin ne olivat edellisessä kodissaan tottuneet.



Kuitenkin sen jälkeen kun käärme yritti kuristaa toisen uusista tyttöankoista (Satu ja Säde), alettiin pakottamaan ne menemään yöksi häkkiin muiden ankkojen seuraksi. Aika hyvin se järjestely toimiikin. Vaikka näyttääkin siltä, ettei käärme saa tapettua ankkaa kovin helpolla, toisin kuin kanaa, jonka pyyttoni saa hengiltä yhdellä iskulla, on silti parempi pitää ne sisällä kopissa.




Jonkin verran ankat tietysti edelleenkin nahistelevat eli hiovat nokkimisjärjestystään, mutta isompia tappeluita ei niiden välillä ole. Kuitenkin haluamme antaa niistä puolet uuteen kotiin, sillä koskaan ei tiedä, milloin joku naapuri valitttaa. Silloin hän voi käyttää meitä vastaan kaupungin järjestyssäänötä, jonka mukaan lintuja saa olla talossa korkeintaan kuusi. No, onhan meillä tosin kissojakin kaksi kertaa niin paljon kuin on sallittu.


 Sateet edelleen jatkuvat, mutta vettä tulee varsin vähän ja harvakseltaan. En ole vielä edes kertaakaan kunnolla kastunut kouluun mopoillessa.  Tulvia ei ole ollut eikä myrskyjä, ja kuten sanottu aiemmin, meillä päin eivät nuo Australian suuret maastopalot ole olleet uhkana. Toki rahaa on kerätty uhrien hyväksi, ja kauhisteltu suurta uhrimäärää.


sunnuntai 8. helmikuuta 2009

Helmikuu 2009 - Tulipalot ja tulvat, meillä ei hätää


Australiassa riehuvat tällä hetkellä metsäpalot. Totta, ne riehuvat maan koillisosassa ja ovat tappaneet jo yli 70 ihmistä, ja uhriluku nousee koko ajan.  Mutta nuo palot ovat meiltä yli kahden tuhannen kilometrin päässä.  (Toim. huom. Kaakossa eli Victorian osavaltiossa.  Siellä riehui maastopaloja 9.2.2009 surmaten 130 ihmistä.  Päivää kutsutaan nimellä musta lauantai, black Saturday)

Lähempänä meitä ovat tulvat. Melkein koko Townsvillen ja Cairnsin välinen alue on kärsinyt tulvista. Me emme ole niistäkään.Meillä on varsin lokoiset oltavat.




Kun ei tarvitse puutarhaakaan kastella.




Mutta niitä pommisuojia ja bunkkerisaunoja on kiva edelleenkin kaivella, kun on maa pehmeää. Tähän kohtaan taitaakin tulla poreallas. Käytiin jo katsomassa sellaista.
No, joitain pieniä murheita kuitenkin on, kuten  dengue-kuume-epidemia.




Ja sitten se, kun savivesi sotkee ankkalammikon.



Meillä on muuten nyt kuusi ankkaa. Elviksen ja Maviksen poikaset, nuo "muulit", palasviat meille takaisin, koska ne adoptoinut perhe lähtee pariksi vuodeksi Japaniin.  Vasemmalla siis niiden äiti ja oikealla lapset.

Ja videota kolmen vuoden takaa: (2017; lisätty kadonnut videolinkki todennäköisesti saman aiheisella, joulukuussa 2005 kuvatulla videolla, jolla ankat olivat ihan pieniä vielä. Ne olivat siis myskisorsan ja Khaki Campbell-sorsan tai ankan risteytymiä, ankkojemme Elvis ja Mavis poikaset.




Ja tässä vielä toinen samalta ajalta;