Tammikuu 2008 - Uusi vuosi

Tämäkin kuva kuuluu viime vuoteen. Palataan tuohon joulukuun kirjoitukseen vuoristossa kulkevasta rautatiestä, jolla tein matkan Kurandaan vieraamme kanssa. Itse en saanut junan ikkunasta kunnollista maisemakuvaa, mutta vieraamme sai ja antoi kuvan käyttööni.  Eli tässä sitten midän asuinseutumme ylhäältä vuorelta käsin.

(kuva / photo by Annelies )

Kuvassa näkyy ylängöltä alas laaksoon laskeva Barron-joki.  Siinä matkalla on myös pato ja voimalaitos.  Joki kiemurtelee halki sokeriruokopeltojen mereen. Suistossa lentokentän takana on entinen asuinalueemme Machans beach.  Keskiosasta oikealla olevien kukkuloiden takana on Cairnsin keskusta, mm. meidän molempien työpaikat.


Nancy ja koirat pääsivät myös vieraan kuvattavaksi rannalla, joka sijaitsee tuossa yläkuvassa takavasemmalla.  Tuolla rannalla on vastikään nähty krokotiili. Uimisen tekevät vaaralliseksi myös myrkylliset meduusat (irukandji ja muut). Siksi uimista suositellaan vain tiheästä verkosta tehtyjen aitauksien sisäpuolella.



Jälleen vieraamme ottama kuva samaiselta rannalta.  Itse en ollut mukana, sillä kuljen meren rantaakin vain yksinäni aikaisin aamulla. Muuten en rantaelämästä piittaa.  Eikä se rantaelämä muutenkaan täällä niin vilkasta ole. Suurimmilta osin se kait hoidetaan omilla uima-altailla.  Sellainen oma uima-allas kyllä kelpaisi minullekin, ja se on  suunnitelmissa vähän pidemmällä tähtäimellä, ellei sitten päästä muuttamaan paikkaa, jossa on puro tai joki melkein takapihalla kuten oli Woodstockissa.



Tässä se olisi paikka uima-altaalle ja saunalle takakuistin jatkeena.  Siitä voisi kaivaa rinnettä pitkän matkaa kohti taka-aitaa kasaten maata penkereiksi aitojen vierille niin, että syntyneeseen "kuoppaan" voisi laittaa sen uima-altaan. Ihan pieni riittää meille, sellainen, jossa ihmiset ja koirat voisivat kastautua. Mieluiten asennuttaisi sadevesisäiliöt niin, että altaan voisi täyttää kerääntyneellä sadevedellä ja poistoveden voisi vielä käyttää puutarhassakin, jos ei mitään kemikaaleja käyttäisi veden puhdistukseen.  Kaivuutyö on tuossa jo aluillaan, lähinnä aluksi nyt sen takia, että olen kaivanut maasta ylös pensaita niin, etteivät käärmeet piileskelisi niiden alla liian lähellä koiria. Maata kasaan tuonne aitojen vierille, ja sinne myös istutan kaikenlaisia puita ja pensaita. Siellä saavat käärmeetkin vapaasti oleskella.  Tuo kaivuu on myöskin sadevesien takia. Nyt ne kerääntyvät terassille silloin kun sataa rankasti, eikä sadevesiviemäri jaksa vetää kaikkea heti. Penger alkaa liian äkkiä heti terassin jälkeen.  Se näkyy esim. tuossa laattojen alla. Laatat on laitettu tilapäisesti kottikärryjä varten.  Tuosta hakun alta on jo siirretty aika tavalla maata pois, ja pari pensasta. Siihen tulee ensin tilapäinen kuoppa, ja myöhemmin ehkä keruukaivo sadevesiä varten.

Tuosta kuvasta (yllä) vielä. Pöydällä näkyy kypsymistään odottava herkullinen hedelmä ... siitä myöhemmin.



Puutarhassa puhkeaa aina yllättäen kukkaan jokin kasvi, jonka olemassaoloa ei ole huomattu. Nämä putkahtivat vuoden 2007 viimeisinä päivinä.  Samoihin aikoihin kun näin ne ensimmäistä kertaa, kuulin Esa-serkun kuolemasta. Siksi omistankin ne hänelle. En minä Esaakaan ole tavannut kolmeenkymmeneen vuoteeen. Lapsuudesta kyllä muistan hänet, ja sitten kun hänestä oli teini-ikäisenä tullut valtavan isokokoinen, ainakin minuun itseeni verrattuna. Esa oli minua puolisen vuotta nuorempi, ja sen olen aina muistanut, että hänellä ja minulla olivat samat toinen ja kolmas nimi.  Hänen myöhemmistä edesottamuksistaan olen vain kuullut muilta, siitä miten hän lähti koulun jälkeen töihin Ruotsiin, miten hänen yrittäjyytensä ajautui väärille raiteille, ja kohta hänen nimensä näkyi iltapäivälehtien uutisissa, joissa kerrottiin suureen rikokseen liittyvistä tuomioista. Toista pitkää rangaistustaan suorittaessaan Esa sitten menehtyi juuri viime joulun alla. Hänen äitiään olen nähnyt useamminkin sukutapaamisissa. Voin vain kuvitella, miten raskasta tuo kaikki on hänelle ollut.


Kaikki tammikuun 2008 jutut

Vuosi 2007