Helmikuu 2005 - kesäleski ryhtyy vegaaniksi

 Kommentti vuonna 2017 kun kopioin artikkelin vuodatus.netistä bloggeriin ja palautin kadonneet kuvat. Nyt hämmästyttää se, miten ujosti tuolloin kerroin asiasta. Täm oli ensimmäinen kuukauteni vegaanina. En silloin tiennyt, miten pitkälle vegaaniusa jatkuu, joten en uskaltanut asiasta vielä pitää meteliä.  Alkukuun olin pudhistavalla master cleansing -paastolla. Kun palasin syömään "normaalia" ruokaa, en enää koskenut juustoihin. Ilman juustoja olisin ollut vegaani jo pitkään. Tuosta lähti myös paino putoamaan, joskin se aina välillä halusi tulla takaisin.  Vyötärölihavuus (samoin poski- ja leukalihavuus) sekä jojopaino ovat olleet minunkin ongelmiani aikuisiällä.   Kymmenen-kaksikymentä kiloa vuodessa  lisää ja seuraavana pois ei ole mikään ihme.  Vegaanius hieman tasoitti heilahtelua, mutta ei kokonaan pysäyttänyt sitä.  Vegaaniksi olin halunnut ryhtyä jo monen vuoden ajan, mutta juustonhimo oli  ollut suurin este sille. Inspiraatiota sain vuonna 2003 Townsvillessä käyneeltä vegaaniveraalta, Johanna Tampereelta. Nyt helmikuussa 2005 hain sitä netin kasvissyöjäfoorumeilta, lähinnä veggieboards.com  

Emäntä on lomailemassa Singaporessa koko kuun. Odottatte siis raportteja kesälesken hurjista seikkailuista?  No, tässä iässä alkavat huimat seikkailut olla takana päin ja mahdollisimman tyyni arkielämä, mieluiten kotona, parasta mitä toivoa voi. Ja nythän täällä onkin hiljaista, hiljaista mutta ei yksinäistä. Minä olen aina viihtynyt pitkiäkin aikoja yksinäni, joten  erakkoelämä on vaihteeksi ihan tervetullutta.

Naapureiden kyydissä pääsen kerran-pari viikossa kaupunkiin ostoksille ja asioille.

Olen nyt tämän "loman" aikana jälleen pohtinut uudelleen syömistäni. Australiaan tultuani olen syönyt hyvin epäterveellisesti ja lihottavasti. Sitä täällä tekevät melkein kaikki, ja sairaalloisesti lihavien ihmisten määrä katukuvassa on hyvin suuri. Siinä virran mukana on meilläkin tullut annettua periksi ihan turhan paljon. Suolainen ja rasvainen sekä runsashiilihydraattinen pikaruoka on täällä ihan jokapäiväinen juttu. Kaupasta tulee ostettua kaikenlaisia kakkuja ja leivoksia, keksejä ynnä muuta vain siksi että ne ovat täällä niin halpoja. Minun suurin kiusaukseni ovat tietysti juustot. Ne ovat niin edullisia, että niiden syöminen ei ole rahasta kiinni. Minä olen saanut takaisin kaikki ne kilo6, jotka viimeisenä Suomen-vuotenani pudotin.

Kuun puolivälissä kävin työhaastattelussa 300 kilometrin päässä sijaitsevassa Cairnsin kaupungissa. Kuun lopussa ei ole vielä tietoa tuloksista, mutta varsin lupaavalta vaikutti. Haastattelussa tietysti kysyttiin, olenko valmis muuttamaan paikkakunnalle jos minut palkataan. Vastasin, että kyllä olen. Asiasta on keskusteltu kotona jo aiemminkin. Ollaan valmiita muuttamaan Townsvillen seudulta muualle, jonnekin missä on vihreämpää kuin täällä. Cairns viehättää erityisesti meitä molempia, sillä siellä on enemmän aasialaisia, tosi kaunis luonto ympärillä, trooppisia hedelmiä helpommin ja edulisemmin saatavissa, ilmasto kuin Singaporessa ja kansainvälinen lentokenttä matkustamista helpottamassa.

Tässä muutama kuva helmikuisilta sauvakävelyreissuilta. Lenkkini suuntautuu omistajan lehmälaitumille kohti vuoria. Tässä maassahan toisen mailla kulkeminen ei kuulu jokamiehen oikeuksiin, joten pelkkään lenkkeilyynkin on pyydettävä maanomistajan lupa.





Tämän tuulimyllytalon omistaja olikin kylän kaupalla ihmetellyt, että mikä ihmeen hiippari kulkee keppien ja kahden koiran kanssa hänen talonsa lähettyvillä.




Teksti kopioitu Vuodatus.net -blogistani Timo Tropiikista.