Helsinki on kesällä kaunis, samoin on Hakaniemi, siltasaari ja ne tienoot. Hakaniemen tori, Moskovan kaupungin lahjoittama Maailmanrauha-patsaskin menettelee. Sitten se Hakaniemen virastotalo, joka on remontoitu uuteen uskoon. Vielä 200-luvun alussa se muistutti neuvostoliittolaista hotellia ja siten kyllä aika tavalla loi sille maailmarauhapatsaalle lisää neukkuhohtua.
Suomessa käydessäni käyn melkein aina Helsingissä, muuallakin kuin Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Käyn Kaisaniemessä, jossa olin töissä Helsingin yliopiston Slavistiikan ja Baltologian laitoksella vuosina 1995 - 1999. Sen jälkeen olin pari vuotta Kansainvälisen henkilövaihdon keskusksessa, CIMO, joka tätä kirjoittaessani tammikuussa 2017 on juuri liitetty Opetushallitukseen.
CIMOn jälkeen työnantajani oli Openmobile Corporation, joka sitten vuonna 2002 vei minut Singaporeen, ja siellä tapaamani nainen edelleen Australiaan.
Olin sellainen vanhan kansan ATK-tyyppi. Silloin tosiaankin IT eli tietotekniikka oli terminä vasta tuloillaan ja puhuttiin automaattisesta tietojenkäsittelystä kun puhuttiin tietokoneista ja kaikesta niihin liittyvästä. Aika paljon se oli tekstinkäsittelyn, taulukkolaskennan ja sähköpostin tukea, opastusta, neuvontaa, henkistä tukea ja rohkaisua vanhemmalle työntekijäpolvelle, joka oli tottunut kirjoituskoneisiin ja korkeintaan fakseihin.
En minä nyt sentään niin vanha jäärä ole tällä alalla, että reikäkorteilla olisin pelannut ja ohjelmia suunnitellut ensin paperilla. Tosin olen reikäkorttia pitänyt kädessäni ja Jyväskylän yliopistossa vuonna 1990 piti Pascal-kurssin tentissä kirjoittaa ohjelmia lyijykynällä ruutupaperille. Silloin 90-luvulla tietkonemies, tai ATK-suunnittelija, mikrotukihenkilö oli aika tavalla alan yleisnero. Siinä joutui todella tekemään monenlaista, ja vaikkei olisi joutunutkaan, sitä halusi ihan itse. ATK-päällikkönäkin halusin rakentaa henkilökunnan työasemakoneet itse, samoin serverit, pistää niihin Linuxin ja viritellä niitä sen sijaan, että kaikki olisi ostettu ulkopuolelta.
Sen jälkeen kun lähdin Suomesta vuonna 2002, olen käynyt lähes joka Suomen/reisuulla Hakaniemessä katsomassa entistä työpaikkaani, saman olent toki tehnyt myös Kaisaniemessä ja Annankadulla eläinmuseota vastapäätä.
Suomessa käydessäni käyn melkein aina Helsingissä, muuallakin kuin Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Käyn Kaisaniemessä, jossa olin töissä Helsingin yliopiston Slavistiikan ja Baltologian laitoksella vuosina 1995 - 1999. Sen jälkeen olin pari vuotta Kansainvälisen henkilövaihdon keskusksessa, CIMO, joka tätä kirjoittaessani tammikuussa 2017 on juuri liitetty Opetushallitukseen.
CIMOn jälkeen työnantajani oli Openmobile Corporation, joka sitten vuonna 2002 vei minut Singaporeen, ja siellä tapaamani nainen edelleen Australiaan.
Olin sellainen vanhan kansan ATK-tyyppi. Silloin tosiaankin IT eli tietotekniikka oli terminä vasta tuloillaan ja puhuttiin automaattisesta tietojenkäsittelystä kun puhuttiin tietokoneista ja kaikesta niihin liittyvästä. Aika paljon se oli tekstinkäsittelyn, taulukkolaskennan ja sähköpostin tukea, opastusta, neuvontaa, henkistä tukea ja rohkaisua vanhemmalle työntekijäpolvelle, joka oli tottunut kirjoituskoneisiin ja korkeintaan fakseihin.
En minä nyt sentään niin vanha jäärä ole tällä alalla, että reikäkorteilla olisin pelannut ja ohjelmia suunnitellut ensin paperilla. Tosin olen reikäkorttia pitänyt kädessäni ja Jyväskylän yliopistossa vuonna 1990 piti Pascal-kurssin tentissä kirjoittaa ohjelmia lyijykynällä ruutupaperille. Silloin 90-luvulla tietkonemies, tai ATK-suunnittelija, mikrotukihenkilö oli aika tavalla alan yleisnero. Siinä joutui todella tekemään monenlaista, ja vaikkei olisi joutunutkaan, sitä halusi ihan itse. ATK-päällikkönäkin halusin rakentaa henkilökunnan työasemakoneet itse, samoin serverit, pistää niihin Linuxin ja viritellä niitä sen sijaan, että kaikki olisi ostettu ulkopuolelta.
Siinä meni aikaa ja tupakkia, poltin vielä silloin. Olin nimeltäni Timo Hämäläinen (Hämäläinen Timo Matti Kalevi) osasin venäjää ja osasin tietokoneita. Olin myös mukana Venäjän ja Itä-Euroopan instituutin, entinen Neuvostoliitto-instituutio, nykyinen Cultura-säätiö, tietokoneistamisessa. Valdemar Melanko, joka eläköidyttyään kirjoitti puistohomoista kirjan, oli varsin tuttu hahmo työpaikallani. Yhtenä kesänä hän ja opetusministeriön Kalervo Siikala vierailivat aika ahkeraan työhuoneessani kyselemässä talon ensimmäisestä serveristä ja katselemassa työn alla olleita www.rusin.fi -verkkosivuja. Mutta se oli Annankadulla se, entisissä Tilastokeskuksen tiloissa.
Mutta nyt siis oltiin Hakiksessa, Hakanimenrannassa, jossa liki asuin kunnes sitten löysäsin tahtia kesällä 2000 ja aloin enemmän asua ostamassani asumisoikeusasunnossa Vuosaaren Meri-Rastilassa.
Ja sitten viimeisinä kuukausina kävin myös työmatkoilla Brysselissä ja muutamassa muussa paikassa Euroopassa. Lomallani kävin Englannissa, jossa siskoni oli sairaanhoitajana.
Vuonna 1998 meillä oli kesäjuhlat, joihin oli pukeutunut marsilaiseksi.
Sen jälkeen kun lähdin Suomesta vuonna 2002, olen käynyt lähes joka Suomen/reisuulla Hakaniemessä katsomassa entistä työpaikkaani, saman olent toki tehnyt myös Kaisaniemessä ja Annankadulla eläinmuseota vastapäätä.
Helsinki on kesällä todella kaunis. Vuosina 2015 ja 2016 sekä 2017 kävelin ympäri kaupunkia, myös Hakanimestä Kruununhakaan.
 |
| Maailmanrauha-patsas oli Moskovan kaupungin lahja ystävyyskaupungilleen Helsingille. Patsas poistettiin vuonna 2022 sen jälkeen kun Venäjä oli hyökännyt Ukrainaan. |
