Elämää Vietnamin vuoristoalueella helmikuussa 2026: kuusivuotiaan kanssa kotikoulutusta, kavereiden tapaamista, osallistumista luokkaopetukseen englanniksi, valmistautumista kuukalenterin mukaiseen uuteen vuotaan, joka tällä kertaa on hevosen vuosi.
Erik matkusti äitinsä kanssa mummolaan uuden vuoden viettoon ja lupasi olla siellä kolme tai neljä viikkoa. Äitinsä halusi palata hieman aiemmin.
Minä jäin kotiin vaikka en pysynytkään kotona vaan matkustelin vuoristoalueella. Ensimmäistä kertaa uskaltauduin jopa kaupunkiin mopolla niin joka oikeasti on sadan kultiosenttimetrin moottoripyörä, ilman tyyppihyväksyntää sellaiseksi tuunattu. Sitä minä kuljettelen ilman asianmukaista ajolupaa.
Pakkasin pyörään kaksi isoa reppua joissa on vaatteiden lisäksi telttailutarvikkeet niin että en ole täysin riippuvainen majoitusliikkeestä.
Ensin ajoin 60 kilometriä vuoristoalueelle toiselle puolelle Dalatin kaupunkia katsastamaan aluetta jolla asuu kotikouluryhmästämme tuttu pariskunta jonka mies on virolainen ja rouva täkäläinen.
Se seutu on vuoristoisempaa kuin aiemmat asuinpaikkamme. Mäntymetsästä saa puuta joista on rakennettu ihastuttavia mökkejä.
Heillä on tuo ihastuttava nuori neiti, poikamme ikäinen ja englannon taidoiltaan hänen kanssaan samalla tasolla. Me molemmat tulemme hänen kanssaan hyvin toimeen. Erik kerkesin tapaamaan hänet ja äitinsä kerran ennen mummolaan lähtöä.
Minä tapasin häntä perheineen sekä muita kotikouluryhmäläisiä ollessani lomaleskenä.
Tämä TET tunnetaan Kiinassa ja maailmassa paremmin nimellä kiinalainen uusi vuosi. Se on näissä kiinalaisen kulttuuripiirin maissa ehdottomasti vuoden tärkein juhla. Monille se on myös vuoden ainoa pitkä vapaa. Loman pituus saattaa olla viikko tai kaksi mutta ei kaikilla sitäkään.
Juhlaa varten kotisiivotaan ja koristellaan kukin ja koriste-esinein. Myös erityistä musiikkia on tätä juhlaa varten tehty samaan tapaan kuin länsimaissa on erilliset joululaulut.
Tämä kuukaudenterin mukainen uusi vuosi on hyvin perhekeskeinen juhla ja sitä vietetään useimmiten kotona perheen kesken ja jonkin verran myös ystävien kanssa. Ihmiset perinteisesti matkustavat kotikaupunkeihinsa tai -kyliinsä.
Tiet ovat ruuhkaiset, bussit täynnä ja liput hyvin kalliita. Juhliminen on varsin alkoholihuuruista ja meluisaa. Tietysti myös raadolle haisevia eläintuotteita on niin paljon ettei sekään houkuttele minua osallistumaan.
Toki minulla on jo enemmän ystäviä täällä ja useimmat heistä juhlivat eri tavalla kuin tavalliset paikalliset. Muutaman kuukauden ajan sosiaalinen elämä on ollut todella vilkasta. Sekä poika että minä olemme saaneet olla tekemisissä englantia ja muita kieliä puhuvien kanssa.
Minä olen pitkästä aikaa tavannut venäjänkielisiä ja saanut myös harjoittaa sitä kieltä. Aluksi vastenmielisyys sitä kieltä oli niin voimakas etten halunnut käyttää sitä mutta nyt suhtautumiseni on lieventynyt. Sitä edesauttaa se että en peittele venäläisvastaisuuttani enkä Ukrainan tukemista.
Putin jatkaa edelleenkin hyökkäyssotaansa ukrainaa vastaan eikä Yhdysvaltain presidentti Donald Trump näytä pystyvän luomaan rauhaa.
Seuraan edelleen Ukrainan tilannetta sekä myös Venäjän sisäistä kehitystä tiedotusvälineistä. Olen edelleen hyvin ylpeä siitä mitä Suomen presidentti Alexander Stubb on maailmalla viestinyt. Suomi ei ole enää mikään Venäjän hämmennystelijä joten ei tarvitse teeskennellä puolueettomuutta vaan Selvin sanoin myös Stubb on ilmaissut sen että venäjää täytyy kurittaa pakotteilla ja myös sallia Ukrainan käyttää lännen tarjoamia aseita avoimemmin Venäjää vastaan.
Harva vietnamilainen tukee ukrainaa vaan suurin osa taitaa olla enemmänkin venäläisten kanssa samaa mieltä siitä että sotaan syyllinen on USA. Tällaisia kantoja olen kuullut myös tapaamiltani venäläisiltä sekä jopa ainakin yhdeltä amerikkalaiselta. Tuota jenkkiä voisi kutsua maailmankatsomukseltaan kommunistiksi tai sosialistiksi, hyvin teoreettiseksi pohdiskelijaksi.
Näiden tuttujen mielestä USA on onnistunut provosoimaan Ukrainan venäläisvastaiseksi ja NATO myönteiseksi, mikä on viime kädessä pakottanut Putinin hyökkäämään Ukrainaan.
Eli nämä kannat hyvinkin heijastavat Moskovan käsitystä asioista.
Tällainen ajattelu perustuu kylmän sodan logiikan mukaiseen asetteluun jossa vastakkain ovat itä- ja länsi. USA nähdään automaattisesti vihollisena eikä esimerkiksi yhteistyökumppanina. 20 vuotta sitten tällainen ajattelu näytti jo painuvan historian unholaan mutta toisin sitten kävi kun Putin alkoi avoimemmin esiintyä diktaattorina ja tuoda esiin vanhan kgb-upseerin ajattelua.
Ilmastonmuutoksen, väestönkasvun ja muiden haasteiden keskellä olisi paljon loogisempaa toimia yhdessä haasteiden ja ongelmien ratkaisemiseksi eli pyrkiä parempaan maailmaan
Valitettavasti vain minkäänlainen yhteistyö nyky-venäjän kanssa ei ole mahdollista. Olisi parempi että Venäjä hajoaisi sisältäpäin ja ainakin osa siitä voisi tulla järkiinsä.
Kaikkein ensimmäiseksi pitäisi tv:ssä taas siellä näkyä pienten joutsenten tanssia eli kun diktaattori kuolee muutaman päivän ajan näytettäisiin vain Tdaikovskin joutsenlampea niin kuin aiemmin oli tapana.
Naoko, Monetochka, NoiZe MC ja muut avoimesti sodan ja diktatuurin vastaiset artistit ovat päässeet nyt soittolistalleni, ja heidän ansiostaan tuo joutsenlampi-aiheinen kielikuva on tullut minullekin tutuksi. Kiitos Arja Paananen, ilta-sanomien toimittaja joka ei enää pääse Venäjälle mutta voi onneksi raportoida näistä ilmiöistä myös Suomesta käsin.
Elämäni on nyt älyllisesti ja kielellisesti aktiivisempaa. En ole muutaman kuukauteen enää kuunnellut äänikirjoja koska vaikutteita tulee tapaamiltani ihmisiltä niin paljon ja touhuan opetuksen ja rakentelun parissa niin paljon ettei kirjoihin keskittyminen nyt onnistu. Näin on ollut ennenkin silloin kuin työelämä vei minut mukanaan, silloin kun touhusin tietokoneiden parissa päivät ja illat.
Venäjän ja Ukrainan kielten lisäksi pystyn käyttämään jonkin verran saksaa, koska kotikouluryhmäämme kuuluu saksankielinen perhe ja minä haluan verestää ontuvaa Saksan taitoani näiden lasten kanssa. Ryhmäämme kuuluu myös kolmevuotias venäläistyttö vanhempineen. Tyttö ei puhu englantia joten hänen kanssaan täytyy kommunikoida venäjäksi.
Asuminen on nyt varsin epävarmalla pohjalla. Syistä, joista en vielä voi avoimesti puhua, saattaa olla että rakennusprojektini nykyisessä paikassa keskeytyy ja joudumme muuttamaan muualle jos paikan uusi omistaja ei toisin päätä.
Myös opettamiseni ja Erikin osallistuminen siihen ja hänen kotikouluttamisensa ovat nyt mahdollisesti muutoksen edessä. Näyttää siltä ettei meidän kielikouluumme ole tulossa riittävästi oppilaita kattamaan ainakaan nykyisten tilojen ylläpitokustannukset. Ja vielä jos joudumme muuttamaan kauemmas koululta, ei minun opetuksestani välttämättä tule mitään.
Minun on täytynyt tunnustaa itselleni että en ole pätevä opettaja pienille lapsille enkä ihmisille jotka eivät voi käyttää oppimisessaan pääasiassa englantia. Opettamieni ryhmien lasten kielitaito ei ole riittävä siihen enkä minä osaa vietnamia juuri ollenkaan.
Lisäksi minun menetelmäni ovat liian suomalaisia ja vapaamielisiä aasialaiseen ympäristöön. Täällä suorittaminen ja kilpailu ovat keskeisessä asemassa myös opiskelussa.
Suorittaminen näkyy siinä miten monta sivua ollaan kirjasta saatu täytettyä. Eikä sillä ole väliä miten lapset saavat ne sivut täytettyä. Usein he kopioivat ne toisiltaan eivätkä ole sisäistäneet asiaa josta niillä sivuilla puhutaan.
Pitäisi olla vietnamilainen apuopettaja selittämässä asiat vietnamiksi. Siksi kollegani on täytynyt ottaa enemmän vastuuta myös minun ryhmieni opettamisessa. Myös lasten vanhemmat ovat sitä vaatineet. Osa heistä on tästä tai muista syistä ottanut lapsensa pois koulustamme.
Toki meillä on muitakin inspiraation lähteitä kuten tuo steiner-vaikutteinen päiväkoti jossa saamme käydä kerran viikossa 20 km päässä. Ja nyt meillä on toimiva ja aktiivinen kotikouluyhteisö ja siellä myös potentiaalisia opiskelukavereita.
Toki 6-vuotiaan ei tarvitse päntätä kirjaviisautta, ei välttämättä edes lukea ja kirjoittaa. Opiskelu tuossa iässä voi pääasiassa olla yhdessä tutkimista ja tekemistä. Sitä toki jo nyt harjoitamme kavereiden kanssa. Voi siis olla että kotikoulusta tuleekin meille epäkoulu eli enemmän vapaamuotoista oppimista.
Ryhmässämme on vanhempia jotka enemmän tai vähemmän ovat tällaisen ajattelun kannalla. Erityisesti tällainen sopii perheelle jotka ovat päättäneet matkustella ympäri maailmaa lastensa kanssa. Meillä ei siihen välttämättä ole mahdollisuutta taloudellisista ja terveydellisistä syistä,mutta nyt näyttää siltä että saamme aina vieraaksemme näitä maailmanmatkaajia.
Minä en ole keskittynyt riittävästi opetuksen valmisteluun. Se on tapahtunut ihan tarkoituksella. En ole halunnut enkä pystynyt istumaan aloillani tietokoneen ääressä valmistelemassa opetusta. Jos olisin niin tehnyt olisin voinut etsiä kääntäjän avulla käännökset lauseille ja sanoille ja kirjoittaa ne kovin tai powerpoint-esityksiin.
En ole pystynyt enkä halunnut näin tehdä vaan minulla on ollut iso tarve tehdä fyysistä työtä ja harrastaa liikuntaa niin paljon kuin mahdollista. Näin olen halunnut varmistaa sen että olen fyysisesti terveempi kuin ennen. Onhan tuosta pallolaajennuksesta jo puoli vuotta aikaa ja kaikki tuntuu olevan hyvin sydämessä ja sepelvaltimoissa sekä muualla kehossa. Ainoa ongelma on tuo hyperaktiivisuus, se etten pysty riittävästi rauhoittumaan esimerkiksi nukkuakseni 8 tunnin yön. Uni jää edelleenkin neljään viiva kuuteen tuntiin ja joskus jopa vain pariin tuntiin yössä.
Toki nämä kylmät yöt, jolloin lämpötila laskee 12-15 asteeseen eikä huoneissa ole lämmitystä, auttavat hieman rauhoittumisessa.
Pallolaajennuksen ja sen jälkeisen aktiivisemman fyysisen elämän seurauksena tunnen itseni nuoremmaksi ja energisemmäksi.
Ja näin se asia myös varmasti myös oikeasti on.
Nyt pitäisi sitten oppia pysähtymään ja rauhoittumaan. Pitäisi osallistua meditaatiokurssille, esimerkiksi Vipassana jossa ollaan hiljaa ja vähällä toiminnalla yhdeksän päivää. Sellaiselle kurssille osallistuin Australiassa vuonna 2012.
Ensimmäistä kertaa täällä Vietnamissa todellakin teen pidempiä matkoja mopolla. Aiemmin tein niitä polkupyörällä eikä terveys oikein sitä kestänyt. Nyt ehkä kestäisin mutta näissä vuoristoisissa maisemissa tyynyn mopoiluun.
Metsässä telttailu on minulle tuttua kulkurivuosiltani reilu 10 vuotta sitten. Nyt myös majoitun hieman mukavammin mutta välillä toki myös teltassa. Täällä jotkut hotellit ja muut majoitusliikkeet tarjoavat yöpymistä teltassa. Siellä ovat sähköt vedet ja muut mukavuudet tavoitettavissa.
Ensimmäisen reissun jälkeen viimein kotona vain pari päivää viritellen sivulaukkuja mopoon ja muutenkin järkeistin matkatavaroita. Tällä tavalla mopon kyytiin mahtuu yllättävän paljon tavaraa. Nyt voi hankkia myös isomman teltan, mukavamman ja enemmän vedenpitävän.
Kuun viimeisellä viikolla mopoilin aina sinne saakka missä vuoristo loppuu ja alkavat lämpimämmät seudut. Tähän aikaan vuodesta myös mummolassa on kuumin aika. Lämpötila kohoaa liki 40 asteeseen mutta ei mene juurikaan sen yli
Upeita maisemia riittää matkan varrella.
Päivässä taittuu kevyesti 150 km taival. Pusertamalla saisi 200 jopa 300 täyteen mutta sille ei ole tarvetta eikä siksi kannata ottaa riskiä mopon ohjaksiin nukahtamisesta.
Ihmisiä haluaisin tavata enemmän matkoillani. Välillä se myös onnistui muutenkin kuin satunnaista rupattelua kahviloiden temppeleiden ja muiden kohteiden luona pysähtyessäni.
Kaksi vuotta sitten kuukaudenterin mukaisen uudenvuoden aikana sohvasurffasin silloisen kodin lähistöllä.
Nyt kävi taas Tuuri ja sain viipyä pari päivää ja yhden yön nuoren pariskunnan ja heidän lapsensa sekä muutamien sukulaisten luona.
Pääsin sitten viimeinkin myös telttailemaan kansallispuistoalueella ihan oikealla leiripaikalla. Aika hyvin varustettu se oli kun oli ihan suihkutkin ja kävelymatkan päässä jopa ravintola ja toinenkin.
Ja pääsi hän täällä kansallispuistoalueella nauttimaan ihan kunnon mäntymetsästä ison metsän rauhasta ja lintujen äänistä.
