Eteläisen Vietnamin vuoristoalueella, siellä, missä ollaan turvassa hirmumyrskyiltä ja isoilta tulvilta, on elämä rauhallista. Sosialistimaan lainsäädäntö ja poliisien valta tuntuvat vainoharhaisilta. Niistä karttuu kokemusta jatkuvasti. Nyt meitä on pyydetty muuttamaan "lailliseen" asuntoon ja laittamaan poika kouluun.
Muuttoa ja koulunkäyntiä varten on uusi paikka katsottuna.
Pallolaajennuksen jälkeinen lääkärikäynti ei tuonut yllätyksiä.
Käytiin pojan ja äitinsä kanssa Mekong-joen suistossa mummolassa. Siellä olen edelleen kuukauden päättyessä.
Joulukuussa päättyy tilapäinen oleskelulupani. Nyt on uusi haussa. Saa nähdä, vaikuttaako Ukrainan lipun heiluttaminen tulokseen.
Muuttoa ja koulunkäyntiä varten on uusi paikka katsottuna.
Pallolaajennuksen jälkeinen lääkärikäynti ei tuonut yllätyksiä.
Käytiin pojan ja äitinsä kanssa Mekong-joen suistossa mummolassa. Siellä olen edelleen kuukauden päättyessä.
Joulukuussa päättyy tilapäinen oleskelulupani. Nyt on uusi haussa. Saa nähdä, vaikuttaako Ukrainan lipun heiluttaminen tulokseen.
Häätö asunnosta
Kuun alkupäivinä kaksi poliisia kävi kodissamme. Ne olivat ne samat poliisit, jotka kuulustelivat minua joulukuussa 2024 Ukrainan lipun heiluttamisesta musiikkitapahtumassa, jossa esiintyivät Samantha Fox ja Boney M. Toinen heistä puhuu englantia ja toinen vietnamia. He olivat sinänsä ystävällisiä, mutta jälleen tiukkoja. Halusivat osoittaa valtansa ja systeeminsä vallan.
He kertoivat, että lain mukaan emme saa asua tässä talossa enää vaan meidän täytyy muuttaa pois. Näin siksi, että tätä taloa ei ole rekisteröity vuokrattavaksi, ei etenkään ulkomaalaisille. Meille annettiin enuvottelujen jälkeen kaksi kuukautta aikaa muuttaa.
Onneksi olimme jo valmistautuneet ainakin alustavasti muuttamaan vuodenvaihteen tienoilla Erikin opintien kannalta parempaan paikkaan. Nyt siihen asiaan tuli vielä lisää vauhditusta.
Alue, johon olemme ajatelleet muuttaa, sijaitsee eri poliisipiirissä kuin tämä nykyinen paikka, joten on toivoa, että meitä ei kytätä niin tarkkaan kuin täällä.
Poliisit halusivat myös nähdä ja kopoida Erikin syntymätodistuksen. Samalla meitä muistutettiin, että hänet on lain mukaan laitettava kouluun täällä.
Siinä lisäsyy muuttaa lähemmäksi Bellan kotikoulua 21 kilometrin päässä täältä nykyisestä kodista. Olen valmistellut poikaa ja vaimoa muuttoon jo kesäkuusta lähtien. Alun perin oli tarkoitus muuttaa isompaan kaupunkiin, jossa olisi enemmän kouluja ja harrastuksia meille.
Periaatteessa pitäisi muuttaa jo joulukuun alussa, ja ehkä se silloin onnistuukin, vaan ei kyllä niin, että talo olisi tyhjänä silloin. Luulisi kuitenkin riittävän se, että ollaan enimmäkseen yöt jo uudessa paikassa ja omistaja olisi rekisteröinyt meidät sinne.
Koulunkäynnin opettelua
Vaikka laki ja maan käytäntö määräävät, emme käy vielä oppivelvollisuuskoulua vaan jatkamme pehmeää laskus käymällä pari kertaa viikossa kahdessa eri paikassa: Steiner-henkisessä päiväkodissa 35 kilometrin päässä ja sitten kotikoulu-kielikoulussa 21 kilometrin päässä.
Steiner-päiväkodissa harjoitellaan myös käytännön taitoja, vaikkapa leipomista.
Leipomisesta Erik pitää ja kaikesta, missä saa tehdä jotakin käsillään, vaikkapa auttaa opettajia tekemään kuukakkuja.
Me vietämme koululla aikaa vain kolme-neljä tuntia pari kertaa viikossa. Minusta se on ihan riittävä määrä. Kotimatkallamme poikkeamme karkkikaupassa tai ostoskeskuksessa. Jälkimmäisessä hän pitää erityisesti kroisanttien ostamisesta ja syömisestä.
Tuolla Bellan kotikoulussa, alueella, jonne on suunnitelmissa muuttaa loppuvuodesta, minä saan myös järjestää ohjelmaa lapsille: vaikkapa opetusta liikunnan varjolla.
Hän on kertonut minulle useasti, etteä Youtube korvaa hänellä koulun. Tehtäväni on vakuuttaa hänet siitä, ettei näin ole varsinkaan "poliisin" eli yhteiskunnan kannalta.
Hänellä on vahva tahto ja vahvat käsitykset asioista. En halua itse nujertaa häntä lampaaksi enkä haluaisi koulunkaan tekevän niin.
Tuo Skill sharpeners on Bellan valitsema ja käyttämä sarja, jonka pohjalta hän myös opettaa englantia lapsille. Hänen mukaansa meidän olisi mahdollista myös suorittaa sen pohjalta kotikoulu ja saada suorituksista todistus. Sitä asiaa täytyy tutkia lisää.
Syntymäpäivät
Niitä juhlittiin kolmessa eri tilaisuudessa.
Päivää aiemmin, perjantaina matkustettiin Dalatin kaupunkiin Steiner-päiväkotiin syömään tuomaamme kakkua, leikkimään ja laulamaan kavereitten kanssa.
Koska äitinsä oli mukana, Erik suostuu istumaan muiden edessä juhlakaluna, ottamaan vastaan kavereiden onnittelut ja halaukset, kuuntelemaan onnittelulaulut vietnamiksi ja englanniksi.
Siellä opettaja Bellan kielikoulussa meillä oli vähän vahempia kavereita ja edellispäivää vieläkin äänekkäämpi ja vauhdikkaampi meno.
Syntymäpäivänä käytiin myös katsomassa ensimmäistä tarjokasta vuokra-asunnoksi. Erään oppilaan vanhempi tarjosi sitä meille vuokrattavaksi vaikka heti.

Se on samanlainen vanha mörskä kuin tämä nykyinenkin. Siinä olisi minulle remonttityömaata ihan kylliksi. Halvan vuokran lisäksi voisin investoida muutaman satasen kuussa seinien päällystämiseen ja hyllyjen rakenteluun niin kuin täälläkin.
Asia jäi vielä harkintaan. Katsellaan myös muita vaihtoehtoja ja päätetään sen jälkeen kun tiedetään, saanko jatkoa oleskeluluvalleni ja jos saan, niin kuinka pitkäksi aikaa.

Uusi alue on minulle mieleisempi kuin tämä nykyinen peltomaisema. Tuolla uudella alueella on enemmän peltoja, metsiä ja mäkiä.
Lähistöllä on myös buddhalainen temppeli puutarhoineen, Linh An Pagoda. Temppelin pihalla kohoa valtava Buddhan patsas, joka näkyy maisemassa kauas.
Patsas näkyy myös Bella-opettajan leirikeskukseen, joka on melkein patsaan juurella.
Patsas näkyy myös Bella-opettajan leirikeskukseen, joka on melkein patsaan juurella.
Tuon patsaan sisälle pääsee kävelemään portaita ylös ja alas. Joka kerroksessa on alttari ja seinillä buddhalaista taidetta. Patsaan seinät ovat niin paksut, että sisällä on mukavan viileää myös iltapäivällä. Siinä olisi minulle kiva kuntosali tai mietiskelypaikka.
Bellan tilalla on myös pieni järvi, joka on uimakelpoinen. Kesäleirien lapset uivat siellä ja minä tein samoin nyt talvella. 19.10.2025 tapahtui ensimmäinen järviuintini Vietnamissa. Tuon järven vesi on sopivan tummaa niin, että aurinko lämmittää sen jo heti aamusta.
Ja mikä parasta siellä, saan touhuta lasten kanssa: opettaa heitä ja leikkiä heidän kanssaan. Itse sen ole saanut tytärtä, mutta monta sijaistytärtä on nyt molemissa kouluissa, joissa käymme.

Erikillekin on siellä kavereita, jotka osaavat englantia. Aluksi heidän kanssaan voi pelailla, mutta myöhemmin myös opiskella.

Vaikka on sadekausi, tosin jo lopuillaan, on silti usein pilvistä ja sateista, joten uimavesi ei ole kovin lämmintä trooppisen mittapuun mukaan, silti ollaan käyty uimassa ainakin kerran tässä kuussa.
Minä veisin poikaa useamminkin, mutta hän kieltäytyy. Siksi olen käynyt kodin lähellä olevalla altaalla muutamia kertoja yksinkin vetämässä vajaan tunnin mittaisia uimalenkkejä. Uiminen tuntuu sydämelle hyvin sopivalta liikunnalta, vaikkei siinä saakaan pulssia kohoamaan ihan riittäviin lukemiin. Kuitenkin kävelyn ja pyöräilyn lisänä se on ihan hyvää ja nautinnollista liikuntaa.
Kaikista mukavinta olisi pieni suomalainen metsäjärvi, jossa voi uida pehmeässä viileähkössä vedessä kuumana iltapäivänä. Onneksi sellaista pääsee nyt lähelle, kuten ylempänä kerroin.
Bellan ja hänen ryhmänsä kanssa ollaan käyty myös uusissa paikoissa, kuten tuo yllä kuvattu uimapaikka ja sen yhteydessä oleva ulkoalue, jossa voi hypellä kiveltä toiselle veden äärellä.
Sen jälkeen kun olimme palanneet Bellan kotikoululta takaisin kotiin, minä kävin ostamassa pojalle luvatun lahjan. Se oranssi polkupyörä apupyörillä oli juuri sitä, mitä hän oli toivonutkin. Pyörää testatiin serkkupoikien kanssa ja sitten yksin. Käytiin illalla reilun kilometrin päässä serkkujen äidin pitämällä kioskilla kolmansissa juhlissa. Poika pyöräili sinne minun kävellessä vieressä. Sieltä pyöräili vielä takaisinkin, vaikka väsymys jo painoi illalla yhdeksän jälkeen.
Käytiin mummolassa
Pari päivää syntymäpäivän jälkeen Erik ja äitinsä lähtivät suunnitellusti bussilla mummolaan. Vaimon oli määrä käydä anomassa minulle jatkoa tilapäiseen oleskelulupaani. Minun oli määrä tulla perässä sitten kun olisi keskiviikkona 22.10. käynyt pallolaajennuksen jälkitarkastuksessa.
Ja niin myös tapahtui.
Ja niin myös tapahtui.
Sitä ennen minulla oli tilaisuus viettää pari päivää "itsekseni" eli muiden kuin perheen seurassa. Päätin lähteä lauantain aamutunneksi Bellan koululle viettämään aikaa oppilaiden kanssa. Nyt on niin helppoa kulkea, kun on tavallisen ja sähköpolkupyörän lisäksi mahdollisuus käyttää mopoa. Pidin tuntia pienten ryhmälle. Siellä tytöt kyselivät kovasti Erikin perään ja kertoivat rakastavansa häntä.
Paikalla oli myös argentiinalainen pariskunta, Vanessa ja Javier, jotka olivat maailmanmatkallaan tulleet Bellan luokse vapaaehtoistyöhön jo alkukuusta. Heidät olimme tavanneet jo heti heidän saavuttuaan Bellan koululle. He olivat osallistuneet myös Erikin syntymäpäivlle ja he olivat käyneet luonamme eräänä viikon päivänä Bellan ja hänen kotikoululaistensa kanssa.
Vanessa oli pelannut Erikin kanssa shakkia ja minä olin ilahduttaneet heitä laadukkaalla kahvilla ja espressokeittimellä, vanhalla kunnon mutteripannulla.
Vanessa oli pelannut Erikin kanssa shakkia ja minä olin ilahduttaneet heitä laadukkaalla kahvilla ja espressokeittimellä, vanhalla kunnon mutteripannulla.
Kävimme heidän, Bellan ja lasten kanssa Dalatin kaupungissa lauantaina. Vielä illallakin olimme käyneet kyläbaarissa.
Halusin nukkua Bellan tilalla teltassani lauantain ja sunnuntain välisen yön. Niin teinkin, joskin vain parvekkeella. Sunnuntaina ajoin kotiin, mutta tulin takaisin maanantai-iltapäivänä osallistuakseni aikuisten kanssa vietnamilaisen naistenpäivän juhlaan tuossa kyläbaarissa.

Olimme jo lauantaina tutustuneet baaria pyörittäviin paikallisiin ja nyt maanantaina ystävyys syveni. Olin kutsunut sinne myös pari aiemmin tapaamaani paikallista: pariskunnan, jonka mies on amerikkalainen ja nainen vietnamilainen.
Juttelu ei oikein onnistunut, koska paikalla oli elävä bändi. Ihan kelvollista pubirokkia vietnamilaisilla mausteilla. Pitkästä aikaa innostuin liikunnallisen itseilmaisuun puhumisen sijasta.
Vuorokauden viime tunneilla pyöräilin viiden kilometrin päähän bussiasemalle, jätin pyörän sinne ja nousin puolen yön bussiin. Nukuin tai torkuin bussissa ihan hyvin doksylamiinin avulla.
Aamulla kuuden jälkeen olin Ho Chi Minh cityn itäisellä bussiasemalla, josta otin metron keskustaan. Sieltä sitten mopotaksilla n. 7 kilometriä samaan sairaalaan, jossa oli heinäkuussa tehty pallolaajennus. Nyt oli toinen jälkitarkastus: otettiin veri- ja virtsanäytteet, joita analysoitaessa kävin mopotaksilenkin vaatekaupassa ja kasvisravintolassa kaunnes sitten puolilta päivin pääsin kuulemaan tulokset.


Ne tuokset vahvistivat oman tunteeni ja sen perusteella tehdyt päätelmät: kaikki hyvin, tai ainakin kohtalaisesti: minulla on enemmän energiaa ja jaksamista kuin aikoihin.
Lääkitystä jatkettiin, paitsi nebivolol-verenpainelääkettä, joka pyynnöstäni jätettiin pois. Minulla kun sen ansiosta laskivat paineet liian alas. Amlodipiini ja valsartan-lääkitys laskee paineita jonkin verran, mutta ilman nebivololia vain kohtuullisesti.
Iltapäivällä olin keskustassa, kävin syömässä pitsan ja sitten otin bussin mummolaan Mekong-joen suistoon, jossa vaimo ja poika olivat jo minua odottamassa.

Seuraavat päivät kuluivat rankkoja sateita pidellessä ja niiden välillä tauotessa sähköavusteisella pyörällä matkaillessa. Piti käydä hakemassa lähikaupungista koiralle ja kissalle kuivamuonaaja välillä pojallekin herkkuja.
Välillä oli tulvavesien takia vaikea kävellä talosta tielle. Toki vesi ei tullut taloihin sisälle, kuten on käynyt pohjoisempana sijaitsevissa kylissä ja kaupungeissa. Jo 12 taifuunia on kulkenut ohitsemme.

Vanha huoneeni tietokoneineen ja ilmastoinrtilaiteeineen (viileää puhaltava lämpöpumppu) on edelleen käyttökunnossa.
Erikin kanssa kävimme 12 kilometrin päässä leikkipaikoilla ja kavereita tapaamassa. Täällä olin asunut vuosina 2017-2018 ja sitten noin vuoden tauon jälkeen vuosina 2019-2023 kunnes joulukuussa muutimme maan eteläosan ylängölle vaimon veljen perheen naapuriin, juuri sinne, mistä poliisi haluaa meitä nyt pois.
Olen hieman huolissani siitä, että poika on edelleen puhumaton vieraiden seurassa, jopa näiden vanhojen kavereitten, joiden kanssa hän on aiemmin puhunut. Huomaan, että hän yrittää tosissaan saada sanoja tulemaan, mutta niitä ei voin tule, parhaimmillaan vain yksinkertaista ääntelyä ihan samalla tavalla kuin päiväkodissa opettajille ja muille lapsille silloin kun ei ole täysin mykkä.
Hän puhuu minulle ja läheislleen, joten mitään älyllistä vikaa ei hänessä ole. Puhumattomuus ja ujous ovat osa hänen persoonaansa. Yritän olla huolestumatta liikaa siitäkään, yleensäkin siitä, ettei hän ole kuin muut, muotin mukainen. Yirtän rohkaista itseäni antamaan hänelle aikaa, yrittää hieman työntää kohti uusia kokemuksia kuitenkaan pakottamatta. Juuri siksi matkustan mummolaan silloin kun hän tulee tänne. Vien häntä pois puhelimen ja tabletin äärestä tapaamaan kavereita. Minun on se tehtävä, koska muut täällä eivät niin tee.
Hartain toiveeni on se, että sydämeni ja muukin osa kropastani ja mielestäni kestää vielä vuosia, että saamme olla yhdessä eikä hän joutuisi menettämään isäänsä liian nuorena.
Vaimo kävi maahantuloviranomaisilla jättämässä hakemusta uudetta tilapäistä oleskelulupaa varten. Asia ei rakennut heti, vaan toimistossa kerrottiin, että he pyytävät lausunnon Dalatin kaupungin viranomaisilta, juuri sieltä, missä olin vuosi sitten joutnut kiinniotetuksi ja kuulusteluun Ukrainan lipun heiluttamisesta. Sen takia olen miettinyt sitäkin vaihtoehtoa, etten enää saisi oleskelulupaa, kenties jopa turistiviisumia.
Toki vaimolle kerrottiin kuun toiseksi viimeisenä päivänä, että oleskeluluvasta kertova kortti on valmiina viikon kuluttua. Siitä otettiin myös maksu, n. 150 euroa vastaava summa. Joten hyvin mahdollista on, ettei tarvitse kantaa huolta asian tiimoilta. Tosin uskon vasta kun näen.
Piti käydä passikuvassa tuota korttia varten. Otos näkyy yllä vasemmalla. Tyypillinen passikuva: näyttää kamalata. OIkealle asettelin oman versioni, puhelimella otetun kuvan, jonka mieluummin näkisin kortissa.
Toki vaimolle kerrottiin kuun toiseksi viimeisenä päivänä, että oleskeluluvasta kertova kortti on valmiina viikon kuluttua. Siitä otettiin myös maksu, n. 150 euroa vastaava summa. Joten hyvin mahdollista on, ettei tarvitse kantaa huolta asian tiimoilta. Tosin uskon vasta kun näen.
Piti käydä passikuvassa tuota korttia varten. Otos näkyy yllä vasemmalla. Tyypillinen passikuva: näyttää kamalata. OIkealle asettelin oman versioni, puhelimella otetun kuvan, jonka mieluummin näkisin kortissa.
Tällainen se kortti oli viimeksi ja todennäköisesti on vieläkin. Kooltaan se on luottokortin/pankkikortin kokoinen. Säilytän sitä passin yhteydessä, en lompakossa, kuten pitäisi.
Mopo käytössä
Luottokorttikokoa on myös moottoriajoneuvon rekisteröintikortti.
Syyskuussa hankittu mopo sai rekisterikilven ja rekisteröintitodistuksen. Sillä on tehty jo useita koulumatkoja 21 kilometrin päähän Bellan luokse.
Nyt on työn alla sopivan kuljetussäiliön ja sitä tukevan telineen hankkiminen taakse. Siihen voisi liittää myös selkänöjan ja/tai lastenistuimen käsitukineen niin, että poika voisi istua takanani sen sijasta että istuisi minun ja ohjaustangon välissä. Sain tietää, että yli kuusivuotiaiden ei ole enää laillista istua kuljettajan edessä vaan hänen pitäisi istua juurikin takana.
Nyt on työn alla sopivan kuljetussäiliön ja sitä tukevan telineen hankkiminen taakse. Siihen voisi liittää myös selkänöjan ja/tai lastenistuimen käsitukineen niin, että poika voisi istua takanani sen sijasta että istuisi minun ja ohjaustangon välissä. Sain tietää, että yli kuusivuotiaiden ei ole enää laillista istua kuljettajan edessä vaan hänen pitäisi istua juurikin takana.
- Kuvat lokakuulta 2025 Googlen kuvapalvelussa
- Video 9.10. Vaimo näytti vieraille, miten tehdään vietnamilaisia pannukakkuja.
- Video 10.10. Syntymäpäiväjuhla Steiner-päiväkodissa
- Video 11.10. Kaksi uutta synttärijuhlaa
- Video 29.10. Kokattiin ja leikittiin kavereitten kanssa
- Video Kooste lokakuun 2025 vidoista puhelimella (tulossa).
Terroristivaltio Venäjä jatkaa julmuuksiaan Ukrainassa.
Putlerstan tappoi jälleen siviilejä Ukrainassa. Heidän joukossaan oli
myös tämä 15-vuotias kymppiluokkalainen Anastasiia Hrytsiv Lapaivkan
kylästä. Myös hänen vanhempansa menehtyivät ohjuksen osuttua heidän
kotiinsa.
Myös toimittaja ja hänen kuvaanjansa surmattiin tässä kuussa.
Kiova ja muut kaupungit, niiden siviilit, ovat kärsineet ohjus- ja drooni-iskuista. Etenkin energiainfrastruktuuriin on isketty ankarasti. Toki Ukraina on onnistunut tekemään samaa, ertyisesti lamauttamaan vihollisen öljynjalostuskapasiteettia ja sotateollisuutta joidenkin arvioiden mukaan niin merkittävästi, että se saattaa jopa romuttaa hyökkäjämaan talouden.
Myös toimittaja ja hänen kuvaanjansa surmattiin tässä kuussa.
Kiova ja muut kaupungit, niiden siviilit, ovat kärsineet ohjus- ja drooni-iskuista. Etenkin energiainfrastruktuuriin on isketty ankarasti. Toki Ukraina on onnistunut tekemään samaa, ertyisesti lamauttamaan vihollisen öljynjalostuskapasiteettia ja sotateollisuutta joidenkin arvioiden mukaan niin merkittävästi, että se saattaa jopa romuttaa hyökkäjämaan talouden.
Joskus tulee mieleeni, ettei ehkä ollut kovin viisas ajatus tulla tähän maahan tekemään lasta. Niin kuitenkin halusin ja niin tapahtui. Se ei ollut vahinko vaan Erik on toivottu lapsi. Niin pitää olla jatkossakin ja minä koen velvollisuudekseni olla hänelle mahdollisimman hyvä vanhempi.
Toivon vain, ettei hän tulevaisudessa joudu taistelemaan minkään armeijan riveissä ja jos joutuu niin ei ainakaan hyökkääjän puolella.
Kirja kaistalta
Irene Zidan, Isäni appelsiininkukkien maasta, kirja on ilmestynyt vuonna 2024. Se kertoo Suomessa asuvasta naisesta, jonka isä on kotoisin "kaistalta", jota "Valtio" haluaa nöyryyttää ja tuhota, sen suunnan soidsta ja väkivaltaisuuksista, siellä asuneen miehen tyttärestä, suvusta, peinteistä suhtautumisesta maahanmuuttajaolettuihin. Vasta kirjan lopussa mainitaan snana Palestiina.
Amelia Nymanin isän kirja Radiomiehen muistelmat
![]() |
| Amelianymanymanart, Instagram, kuvakaappaus |
Muistelen hämärästä nähneeni joskus vuonna 2022 ilmoituksen siitä, että nuori suomalainen taiteilija myy Zelenskyin kuvakorttia Punaisen ristin Ukraina-avun tukemiseksi. Mietin, että onkohan tuo tyttö sukua Jake Nymanille.
Nyt tiedän, että on. Ja sain tietää, että Jake Nymanin tytär Amelia menehtyi syöpään ihan loppuvuodesta 2022.
Nyt tiedän, että on. Ja sain tietää, että Jake Nymanin tytär Amelia menehtyi syöpään ihan loppuvuodesta 2022.
Jake Nymanin kirja Radiomiehen muistelmat (2023) tuo mileen myös omakohtaisia muistoja, mm. sen, miten hän tiistaina joulukuun 9. päivän aamuna 1980 kertoi Rokkivekkari-ohjelmassa John Lennonin ampumisesta. Juuri edellisenä päivänä minua oli järkyttänyt Heimo Holopaisen itku kurkussa pitämä muistopuhe Ronnie Österbergille, joka oli kuollut edellisenä viikonloppuna.
Holle Holopainen oli Nymanin ja Heikki Hector Harman kollega Yleisradiossa. Kuuntelin heidän ohjelmiaan jo 1970-luvun puolivälissä, mutta erityisesti 1980-luvulla. Minulle radio oli tuolloin henkiereikä, koska erityisesti yläaste- ja lukioajan kökötin yksin kellarihuoneessa sitä kuunnellen ja kirjoja lukien, koka pelkäsin mennä muualle taloon siäpuoleni takia tai ulos, koska minua olisi siellä kiusattu.
Siksi nuo radiosta kuullut ja sieltä myös tutut asiat tuntuivat suurilta, koska elämässä ei ollut paljoa muita asioita koulun lisäksi.
Timo Sandbergin dekkarit Desantti ja Rauhanmyrsky olivat kiinnostavia sen takia, että ne kuvasivat Suomen käymää jatkosotaa ja sen jälkeistä välirahan ja punaisen Valpon aikaa hieman eri tavalla kuin muut siihen aikaan sijoittuneet. Niissä ei ole pelkkää jännitystä siitä, kuka on murhaaja, vaan ne sisältävät ihmisyyden, yhteiskunnan, politiikan ja atteiden kuvausta yhtä lailla.































