Kuntoilua ja toipumisen seurantaa pallolaajennuksen jälkeen. Kohta kuusivuotiaan lapsen kehityksen seurantaa ja avustamista: kotikoulu, steiner-päiväkoti ja muut ratkaisut kokeilussa ja mietinnässä. Ulkona sataa usein, sillä täällä eteläisessä Vietnamissa on sadekauden runsassateisin kuukausi.
Nämä pojat käyvät kotikoulua n. 25 kilometrin päässä meiltä.
Heidän äitinsä on alkanut pitämään kotikoulua tiloissa, joissa on ennen toiminut Montessori-koulu.
Epäonnkesemme kävimme aluksi koululla silloin kun siellä oli ruokatunti ja sen jälkeen ruokalepo. Toisella kerralla, kun Erik oli mukanani siellä, hän käyttäytyi todella huonosti sen jälkeen kun opettaja Bella palasi ruokalevoltaan. Hän ei kuunnellut opettajan eikä minun ohjeita vaan juoksenteli ympäriinsä ja viskeli tavaroita. Myöhemmin taksissa matkalla kotiin hän puolustautui sillä, että hän oli pitkästynyt. Ymmärrän sen ihan hyvin. Päätin korjata tilannetta ja yrittää viedä hänet sinne muuna aikana, mieluiten aamulla. Sitä varten päätin hankkia mopon, että pääsisimme helpommalla ja halvemmalla paikalle. Mopoilu täällä on hieman riskaabelia, mutta niin on myös polkupyörällä ajaminen ja jopa käveleminen.
Tuolla Steiner-päiväkodissa käymme edelleen kerran tai kaksi viikossa. Siellä Erik ei edelleenkään puhu muille kuin minulle. Opettajille hän puhuu, muttei mitään kieltä vaan lähinnä ääntelee "aaaa","eeee"... Hän ei kuitenkaan enää kätkeydy repun tai lakin taakse.
Vähempi ujous aiheuttaa myös sen, että hän ilmaisee epäsosiaalisuuttaan avoimemmin. Tai ei se ole pelkää epäsosiaalisuutta: hän haluaa herkästi puolustautua, usein ihan aiheesta silloin kun joku asettuu hänen tielleen tai tekee jotain epäreilua. Usein se on tuo 3-vuotias Ishan-poika, joka on tavallaan hänen sielun veljenä: ei mikään tottelevainen alistuja vaan oman päänsä pitävä taistelija.
Vanhemman tehtävä on olla huolissaan lapsista ja minä täytän tuon tehtävän kaikista hyvin. Kunhan vain ei sorruisi huumeisiin, ryhtyisi rikolliseksi tai joutuisi sotaan, muuten hänellä on hyvät mahdollisuudet pärjätä.
Sydän
Heinäkuussa eli pari kuukautta sitten minulle tehtiin pallolaajennus. Siitä olen nyt toipunut tai toipumassa. Sepelvaltimotauti, rasva-aineenvaihdunnan häiriö ja alkava tyypin 2 diabetes ovat saamiani diagnooseja. Niillä nyt mennään.
Kuntoilen päivittäin Fitbit-rannekkeen (Charge 6) antaman opastuksen ja motivoinnin avulla.
Kävelen vähintään 8000 askelta päivässä ja rasitan sydäntä pyöräilyllä. Usein askelia tulee enemmän, joskus kaksi- tai kolminkertainen määrä tuohon verrattuna. Minun elämäni on sen verran aktiivista, että jo normaalista häärimisestä ja puuhastelusta askeleita tulee yli 5000.
Tällaisissa maisemissa sujuvat päivittäiset kävelyni.
Jatkan myös lääkkeiden ottamista, mm. verenpainetta alentavan valsartanin ja amlodipiinibesilaatin, statiinien, aspirinin ja klopidrogelin yhdistelmää.
Verenpainelääke exforgea otan vain puoli tablettia enää, kuten lääkäri määräsi. Sillä ohjeella verenpaine pysyy n. 110 - 130 välillä. Koko tabletin avulla ylälukemat ovat 90 - 110. Alapaine on yleensä vähän alle 70:n. Rasituksessa pulssi menee herkästi jo sataan ja rinnassa on puristava tunne. Tunne kuitenkin häviää ja pulssi hieman laskee parin kilometrin kävelyn jälkeen. Päästän pulssin kuitenkin jopa 110:een ennen kuin hiljennän.
Ylämäkeen pyöräillessä pulssi hyppää helpolla 120:een, minkä jälkeen en anna sen enää kohota siitä, vaikka rintakipu sallisikin hieman kovemman tahdin.
Uiminen tuntuu todella hyvältä liikunnalla. Siinä ei sydämeen satu ja tuntuu, että jaksan varsin pitkään. Uin sammakkoa, jossa pää pysyy koko ajan veden pinnalla, pystyn hengittämään rauhallisesti nenän kautta. Suurimman työn siinä tekevät käsivarret eli hauslihakset. Toki harrastan altaassa myös vesijuoksua ja vesijumppaa/joogaa.
Kuva yllä on Googlen karttapalvelusta, mutta se näyttää realistisesti tämän aikuisten altaan. Siellä on sunnuntaisin tilaa, koska lapset käyttävät yleensä kahta pienempää allasta.
Tuo uimala sijaitsee vain n. 300 metrin päässä kotoa. Siellä saa noin kahdella eurolla uida tunnin.
Silloin kun Erik on mukana, käymme kolmen kilometrin päässä kahvila-uimalassa, joka on ympäristönä miellyttävämpi. Siellä saa noin puolellatoista eurolla uida niin kauan kuin haluaa. Siellä minun täytyy valvoa poikaa, joten pystyn itse uimaan vain rajoitetun ajan.
Nyt kun sää on usein sateinen, ei tule lähdettyä uimaan. Hieman kylmempi silloin on, mutta ainakaan minua sade ei oikeasti voi estää uimasta. On vesi silloin kuitenkin yli 20-asteista.
Vielä lääkityksestä: Viime aikoina on näkynyt uutisia siitä, että asiantuntijat pitävät klopidogreeliä asetyylisalisyylihappoa parempana. Ainakin toistaiseksi minulle on määrätty verihiutaleiden estäjäksi niiden yhdistelmää. Ja tietysti se viime kuussa raportoimani uutinen, että sydäninfarktin synnyssä saattaa olla merkittävä osa bakteeritoiminnalla. Se lisää hieman palekoani siitä, että tukokset voivat uusiutua.
Edelleen mietin tuon "melkein infarktin" syitä. Tätä artikkelia siteerasin jo elokuussa, mutta siinä riittää edelleenkin mietittävää:
"Virusinfektio tai jokin muu syy voi herättää biofilmin tuottamaan uusia bakteereita.
"Virusinfektio tai jokin muu syy voi herättää biofilmin tuottamaan uusia bakteereita.
Ne käynnistävät tulehduksen, joka repäisee kolesterolia sisältävän sepelvaltimoahtauman seinämän puhki.
Se taas johtaa veritulpan muodostumiseen ja sitä kautta sydäninfarktiin.
– Sepelvaltimon rauhallinen, kolesterolia sisältävä ahtauma saattaa tulehtua, jos sinne pääsee bakteereita. Se aiheuttaa rauhallisen taudinkulun yhtäkkisen dramaattisen muutoksen, Karhunen sanoo"
"Äskettäin julkistetussa tutkimuksessa selvisi, että sepelvaltimoahtaumissa oli useiden suuperäisten bakteerien perimäainesta eli DNA:ta.
"Äskettäin julkistetussa tutkimuksessa selvisi, että sepelvaltimoahtaumissa oli useiden suuperäisten bakteerien perimäainesta eli DNA:ta.
– Tulos osoittaa hammaslääketieteen ja hampaiden terveyden merkityksen yleisten sairauksien taustatekijänä. Ihmisten pitäisi todella pitää hampaansa kunnossa.
Karhusen mukaan myös hammastoimenpiteissä on bakteerien verikylvön mahdollisuus."
Epäilen, että korna-ajalla saattaa olla yhteys minulle syntyneihin tukoksiin. Artikkelissa vihjataan, että myös virusinfektioilla saattaa olla osuus bakteeri-infektioiden syntyyn?
Tärkeää on myös hammasterveys. Olisiko käynyt niin, että minulle tehtyjen hammasremonttien yhteydessä olisi tapahtunut bakteerien verikylvö: Vuonna 2019 minulla korjattiin yläleuan silta ja vuonna 2022 asennettiin kaksi implanttia pois vedettyjen alahampaiden tilalle. Vuonna 2016 oli Ukrainassa korvattu amalgamipaikkoja posliinilla.
Epäilen, että korna-ajalla saattaa olla yhteys minulle syntyneihin tukoksiin. Artikkelissa vihjataan, että myös virusinfektioilla saattaa olla osuus bakteeri-infektioiden syntyyn?
Tärkeää on myös hammasterveys. Olisiko käynyt niin, että minulle tehtyjen hammasremonttien yhteydessä olisi tapahtunut bakteerien verikylvö: Vuonna 2019 minulla korjattiin yläleuan silta ja vuonna 2022 asennettiin kaksi implanttia pois vedettyjen alahampaiden tilalle. Vuonna 2016 oli Ukrainassa korvattu amalgamipaikkoja posliinilla.
Joka tapauksessa pidän itseäni onnekkaana siksi, että hakeuduin hoitoon nyt heinäkuussa ennen kuin tuokset olivat ehtineet kehittyä täyteen mittaansa, mistä olisi seurannut sydäninfarkti.
Kuun loppua kohti kunto on parantunut. Pystyn jo juoksemaan muutamia askelia ja pyöräilemään isompia ylämäkiä niin, että pulssi ssa kohota jopa yli 120:n. Olen alkanut hengittämään tehokkaammin, en siten kuin joogassa opetettiin, että nenän kautta sisään ja nenän kautta ulos vaan edelleen nenän kautta sisään, mutta suun kautta ulos.
Kävelen edelleen päivässä 10 - 15 tuhatta askelta sen lisäksi että yritän pyöräillä 5 - 20 kilometriä.
Syntymäpäiväkakku nyt äidille
Viime kuussa juhlittiin minun syntymäpäivääni ja silloin Erik hankki minulle vihreän kakun. Tämän kuun alussa juhlittiin äitinsä 39-vuotissyntymäpäivää. Hänelle Erik hankki vaaleanpunaisen kakun siksi, että vaaleanpunainen on tyttöjen väri ja tytöt yleensä pitävät siitä väristä. Ei, minä en tuollaisia steretyyppisiä käsityksiä hänelle opeta vaan hän on saanut ne jostain muualta.
Molemmat kakut olivat vegaanisia: tehty agar-agarista eli merilevästä sekä kookoksesta ja aika reippaasti maustettu sokerilla.
Välillä bussin kuljettaja ottaa Erikiltä maksun, toisinaan sitten taas ei.
Uusi mopo
 |
| Osakar Nispa Viva P 50 cc scooter, moped, motorbike. |
Kuvassa oleva hinta ei ole oikea. Ehkä tämä on vanhempi malli tai sitten me maksoimme 4 miljoonaa (n. 120 euroa) ylimääräistä. Joka tapauksessa noin 700 euron kulkupeli ostettuna uutena paikalliselta kauppiaalta, automaattivaihteinen, nelitahtinen vekotin, jolla saa ajaa ilman ajokorttia. Suurempithoisen pelin, joka vaatisi ajoluvan, olisi saanut suhteessa halvemmalla. Nämä mopotasoiset pelit ovat aika harvinaisia täällä: useimmilla on voimakkaampi peli oli sitten ajolupaa tai ei.
Halusin hankkia tällaisen pienipyöräisen Vespa-kopion (Nispa) siksi, että myös vaimo rohkaistuisi käyttämään sitä siinä tapauksessa, että muuttaisimme jonnekin kauemmas hänen työpaikaltaan ja sukulaistensa luota. Myös Erikille tuntuu olevan tärkeää yhteydenpito serkkuihinsa.
Miksi bensakäyttöinen eikä sähköpyörä tai sähkömopo?
Siksi, etteivät akut ole riittävän vahvoja tai ainakaan edullisia, jotta näistä ylä- ja alamäistä selvisi kohtuullisin kustannuksin ja kohtulllisella vaivalla. Hybridi olisi tietysti paras vaihtoehto, mutta sellaista en ole löytänyt.
Erityisesti tuo suunta, johon nyt katselen ensi vuotta ajatellen, on varsin mutkaisten ja mäkisten maisemien ja teiden takana, että bensamopo on tarpeen.
Silloin kun on mahdollista, poljen tuolla "munamankelilla". Sähköavusteinen pyöräkin on olemassa. Se sovletuu parhaiten melko tasaisella tehtäviin alle 15 kilometrin matkohin. Tuonne nyt ajattelemaani kotikouluun on matkaa reilut 20 kilmetriä, ja kuten sanottu, tie on liian mäkinen sähkömoottorille siitäkin huolimatta, että voin avustaa polkemalla.
Tuo "munamankeli" on hyvä kuntoiluväline. sen avulla pystyy pitämään pulssin lukemissa 110-120 pidempään ja vaivattomammin kuin kävellen tai hölkäten. Juoksemaan en vielä pysty.
Lauantaina 20.9. vierailimme Erikin ja hänen äitinsä kanssa opettaja Bellan kotitilalla kilometrin päässä koululta. Siellä hänellä on iso leirikeskus, jossa kesäisin vierailee hänen mukaansa useita lapsia, myös ulkomaalaisia vapaaehtoisia.
Paikalla oli myös pieni lampi (suomalaisittain jopa järvi), jolla myös veneilimme (video)
Joka tapauksessa tuo ympäristö on minulle mieleen. Siellä on joki ja iso vesiputouskin, lähellä buddhalainen temppeli ja siellä jättimäinen buddhan patsas.
Olimme käyneet aiemmin sinä päivänä myös erään oppilaan kotona pihajuhlissa. Ihastelin siellä hyvin toteutettua puurakentamista.
Edellisenä päivänä pidin oppitunnin pienimille, aloittelijoille.
Sillä aikaa Erik leikki muiden lasten kanssa: ensin he soittelivat erilaisia lyömäsoittimia ja myöhemmin hän otti puhelimensa esiin ja esitteli pelejään uusille kavereille.
Siellä Steiner-koulussa eivät puhelimet ole sallittuja, mutta täällä suhtautuminen niihin on kiihkottomampaa, samoin kuin muuhunkin tekniikkaan. Olen huomannut, miten puhelimien käyttö tekee myös kommunikaation ja tutustumisen muiden lasten kanssa helpommaksi.
Minullekin tuo ympäristö on miellyttävä, nyt arvoiden parempi kuin se, mitä on kaupungissa tarjolla. Olisin valmis viettämään Erikin kanssa runsaastikin aikaa tuolla koulussa ja maksamaan ainakin osan hänen opiskeluistaan opettamalla muita ryhmiä.
Kuitenkin hyvä olla hötkyilemättä ja katsoa ensin. Pitää esimerkiksi hakea uutta oleskelulupaa runsaan kahden kuukauden kuluttua.
Siellä Steiner-päiväkodissa/esikoulussa voimme edelleen käydä silloin tällöin, Erikin mukaan kerran viikossa. Siellä hän pitää erityisesti konkreettisesta tekemisestä, esim. leipoimisesta. Myös siellä olevat lapset tulevat hyvin toimeen minunkin kanssani. Erikin sosiaaliset taidot ovat välillä aika koetuksella tuolla, jossa ei voi paeta puhelimen taakse. Edistystä kuitenkin on tapahtunut koko ajan.
Mopolla emme pääse Dalatin kaupunkiin, koska iso ylämäki lienee mopedille liikaa. Kuitenkin jo se, että pääsemme 20 kilometrin päähän toiseen suuntaan, on iso askel eteen päin. Sen takia ei ole tulenpalavaa kiirettä löytää uutta asuntoa ihan heti.
Takaisin Facebookiin
Facebook palautti tilini kolmen viikon tauon jälkeen. Sinä aikana yritin pärjätä instagramissa, mutta monia fb-kavereita tuli ikävä, ja ryhmiä, joissa olin tottunut aukomaan päätäni (lempeästi), kommentoimaan asiallisesti, kertomaan ja kysymään, jos oli kysyttävää. Sosiaalinen elämäni on pitkälti netissä, ollut sitä vielä enemmän ilman näitä koulukokemuksia Erikin kanssa.
En päjrää ilman Facebookia, ainakaan elämäni ei ole yhtä täyttä ilman sitä.
Siksi potuttaa se, että olen riippuvainen someyhtiöstä, joka voi mielivaltaisesti räkiä ja potkia minua, kurittaa ja rankaista ilman, että se kertoo täsmällisesti, mitä sääntöä olen rikkonut ja miten.
Siksi potuttaa se, että olen riippuvainen someyhtiöstä, joka voi mielivaltaisesti räkiä ja potkia minua, kurittaa ja rankaista ilman, että se kertoo täsmällisesti, mitä sääntöä olen rikkonut ja miten.
Katkera totuus on se, että ilman Facebookia sosiaalinen elämäni olisi huomattavasti köyhempää. Instagramiin ja Tiktokiin verrattuna se on "vanhanaikainen" kanava, jolla on enemmän ikäisiäni ja minua vanhempia ihmisiä, myös sukulaisia. Siellä tarinoidaan pidemmästi kuin noissa pikaviestimissä, jotka ovat enemmän tämän ajan henkeä. Ja nämä blogithan ovat muinaisjäänne. Mutta minä rakastan muinaismuistoja!
Katso myös
Vuorten laulu, romaani Vietnamista
Romaani kertoo kahden naisen näkökulmasta sodista ja yhteiskunnan mullistuksista sekä niiden vaikutuksesta perheisiin: naisiin, lapsiin, miehiin, vanhempiin, isovanhempiin. Kuvauksen saavat japanilaisten julmuudet 1940-luvun alussa, kommunismin toteuttaminen Pohjois-Vietnamissa 1950-luvulla, 1960- ja 70-lukujen sota: siviilien pommitukset, agent orange-myrkyn vaikutus kasviin, eläimiin ja ihmisiin, maan jälleenyhdistyminen ja sen seuraukset. Myös paikallisia tapoja kuvaillaan: käsityöitä, ruokia, sosiaalisen elämän sääntöjä.
Muistan uutisen Speden kuoleasta paria päivää ennen syyskuun 11.päivän terrori-iskuja New Yorkissa.
Malin, Aarno: Ransom Man – Vastaamon tapaus ja Aleksanteri Kivimäen hakkerihistoria, on juuri kuuntelemani kirja, joka saa miettimään hänen tekosiaan ja verkkorikollisuutta yleensäkin.
Näin sivullisesta ja ton kirjan perusteella hän pääsi kuin koira veräjältä, ettenkin kun ajattelee, että hän aiheutti vahinkoa ja kärsimystä yli 30 000 ihmiselle, ehkä myös joidenkin uhriensa itsemurhan.
Tässä pika-arvostelut omalla äänelläni suomeksi ja englanniksi.
Jo ennen tuon teoksen kuuntelua olin törmännyt tähän seuraavaksi esitettyyn videoon ja innostunut myös suomalaisten tai suomalaistaustaisten sotilaiden kohtaloista Vietnamin sodassa.
Heistä on myös artikkeli Wikipediassa.
Vietnamin sota ja suomalaiset. Tunnetuin oli Lauri Törni
Tällä videolla Kari Kallonen kertoo Vietnamin sodasta, sen taustasta ja suomalaisten roolista siinä. Lauri Törni on nykyään tunnetuin heistä, muttei hän ollut ainoa. Siellä taisteli tai muuten palveli monia Suomen kansalaisia ja vielä enemmän USA:ssa seuneita suomalaisia siirtolaisia. Siellä palveli myös Australian suomalaisia nuoria miehiä.
Lauri Törni, Mannerheim-ristin ritari, myöhemmin Larry Thorn, katosi Vietnamissa lokakuussa vuonna 1965. Hänen kohtalonsa oli arvoitus 35 vuoden ajan kunnes heinäkuussa 1999 Vietnamin viidakkoon lähetetty retkikunta, mukana myös Kallonen ja muutama muu suomalainen, teki alueella kaivauksia ja löysi aikanaan vuoreen törmäneen helikopterin jäännöksiä sekä luun siruja. Myöhemmin Havajilla sijaitsevassa tutkimuskeskuksessa löytyi Törnin hampaan kruunu ja muita aihetodisteita Törnin kohtalon selvittämiseksi. Tosin DNA:ta ei löytynyt. Törni sitten haudattiin vuonna 2003.
Video antaa paljon asiatietoa ja kuvauksia tapahtumista. Suosittelen!
Video antaa paljon asiatietoa ja kuvauksia tapahtumista. Suosittelen!
Muutama vuosi sitten ryhmä Vietnamissa asuneita suomalaisia tuttujani kävi Törnin menehtymispaikalla.
Tuon videon jälkeen kuuntelin aiemmin lainaamani ja yllä jo esittelemäni Vuorten laulu -romaanin.
Sen jälkeen kuuntelin vielä Kari Kallosen kirjan Sinivihreät baretit, suomalaiset sotilaat Vietnamin sodassa.
Sen jälkeen kuuntelin vielä Kari Kallosen kirjan Sinivihreät baretit, suomalaiset sotilaat Vietnamin sodassa.
Osa näistä sotaan osallistuneista suomalaisista oli mukana edistääkseen sotilasuraansa tai seikkailun takia. Toki monilla oli mukana myös isänmaallisia suomalaisia tai amerikkalaisia motiiveja: taistella kommunismia ja sen leviämistä vastaan, talvisodan henkeä, kuten voisi sanoa. Kiina ja Neuvostoliitto aseistivat ja tukviat Vietnamin kommunisteja, vietkong-sissejä ja Pohjois-Vietnamin asevoimia. Siinä siis oli takana halu levittää kommunismia uusille alueille.
Vai oliko se vain kommunismia? Nykynäkökulmasta, jolloin Venäjä jatkaa Neuvostoliiton perinteitä ja pyrkii levittämään valta-asemaansa Ukrainan lisäksi, tai kuluvan sodan jälkeen, uusille alueille, tai ainakin pyrkii vähentämään USA:n ja Naton vaikutusvaltaa maailmassa, se ei ole enää kommunismia, mutta jotain samantapaista. Liittolaistensa Kiinan, Pohjois-Korean ja Valko-Venäjän sekä joidenkin Afrikan diktatuurien kanssa se haluaa levittää hirmuvaltaa, joka ei piittaa ihmisyydestä, kansainvälisistä laeista eikä sopimuksista.
Suomalaisia taistelee ja on kaatunut myös Ukrainassa viime vuosina ja heillä lienee taustallaan samoja syitä kuin aikanaan Vietnamissa taistelleilla: osa varmaankin on kokenut syntyneensä sotilaiksi ja haluaa kehittää osaamistaan myös käytännössä. Osa taas haluaa estää Venäjää levittämästä ihmisyyden vastaista hirmuvaltaansa Eurooppaan. Dominoteoria siis elää!
Kirjassa kerrotaan monen suomalaisen tai suomalaistaustaisen taistelijan tarina USA:n ja sen liittolaisten armeijassa. Sen sijaan niistä, jotka taistelivat kommunistien eli vietkongin sissien tai Pohjois-Vietnamin armeijan puolella, ei ole tietoa. Heitä tuskin on missään dokumentoitukaan. Ihan samalla tavalla pohjoisen toimia sodassa ei ole filmattu tai valokuvattu niin kuin on etelän. Siksi USA:ta pidettiin tuohon aikaan julmurina, lastenmurhaajana. Sen sijaan pohjoisen sotilaident ai viidakon sissien tekemistä julmuuksista ei ole paljoa todisteita, vain muutamia joukkohautoja ja kertomuksia kiudutuksista.
Toki vietnamilaiset puolustivat omaa maataan, omaa aluettaan, kun taas amerikkalaiset liittolaisineen puolustivat ideologiaa ja omia globaaleja etujaan. Vähän sama tilanne on nyt kun venäläiset puolustavat omia valtapyrkimyksiään (venäläinen maailma, johon myös Ukrainan tulisi kuulua) ja pääsyään käsiksi Ukrainaan luonnonvaroihin.
Missä olit kun Konginkankaalla tapahtui bussiturma?
Maaliskuun 19. päivä vuona 2004 olin jo kolmatta vuotta poissa Suomesta. Olimme muuttaneet Nancyn kanssa Singaporesta Australiaan jo loppuvuodesta 2002. Vuoden 2003 asuimme Queenslandin osavaltion Townsvillessa, mutta nyt 2004 olimme muuttaneet maalle Woodstockiin, jossa odottelin oleskelulupaa ja sen myötä työelämään paluuta.
Siellä oli vain ISDN-yhteys nettiin pääsyä varten, joten en pystynyt seuraamaan Suomen netti-tv-lähetyksiä reaaliajassa, sikäli kuin niitä edes oli, mutta uutisia luin ahkerasti. Onnettumuuden tapahtuessa oli Suomessa aamuyö, mutta meillä Australiassa jo aamu valjennut. Muistan kuulleeni tuosta 23 nuorta elämää järkyttävällä tavalla päättäneestä onnettomuudesta melko tuoreeltaan ja seuranneeni asiaa ainakin sinä päivänä.
Tämä onnettomuus ja se aika tuli mieleen kuuneltuani kirjan Rekan alle jäänyt, joka kertoo Saana Kiviranta-nimisen uhrin tarinan, ertiyisesti hänen taistelunsa vakuutusyhtiötä vastaan saadakseen korvaukset onnettomuuden aiheuttamasta aivovammasta. Kirjassa on myös runsaasti asiatietoa aivovammojen diagnostiikkaan ja hoitoon liittyen.
Edellä esitettyjen lisäksi kuukauden kirjalistalle on kuulunut Satu Rämön Hildur-sarjaa, Cilla ja Rolf Börjlindiä, Virpi Hämeen-Anttilaa ja muuta lähinnä rikosromaaneihin kuuluvaa. Vaikuttavin oli ehkä Arttu Tuomisen teos Vapahtaja. Erityisesti siinä miellytti vanha yhteiskunnallinen ote. Sitähän on toki myös Hidlurissa, Leena Lehtolaisen tuotannossa ja monessa muussakin lukemassani.
Minullakin olivat vaellusvuodet, ne olivat vähän erilaiset kuin Laukku-Leenalla ... Aiemmin kerroin Saanan Kivirannasta. Nyt on sitten vuorossa Kiviharju. Tuo naiskulkuri Leena Ellen Lyydia Kiviharju kuljeskeli ympäri Suomea raahaten valtavaa tavaramäärää mukanaan toistakymmentä vuotta. Päivi Ketolainen on kirjoittanyt häenstä kirjan, jonka kuuntelin. kuun viimeisinä päivinä.
Mä miksi kuljen ... ?
Olisin teoriassa saattanut törmätä Laukku-Leenaan kesällä 2015 tai 2016 kun molempina vuosina olin Suomessa ja erityisesti 2015 kiertelin maata polkupyörällä.
Enimmäkseen kuitenkin kuljeskelin Australiassa ja sieltä käsin Kaakkois-Aasiassa: Singapore, Malesia, Indonesia. Se oli nomadismia, jonka tavoitteena oli kuitenkin löytää paikka,johon voisin asettua, uusia koti avioerossa menetetyn tilalle.
Kirjaa kuunnellessa todellakin reflektoin omia kulkijavuosiani Leenan vuosiin.
Ei kulkeminen ollut meillä kummallakaan jatkuvaa vaan välillä oli yrityksiä tai toiveita paikalleen asettumisesta. Meillä molemmilla oli mielssä oma keittiö, koti jossa voisi kokata itse terveellistä vegaaniruokaa niin, etei tarvitsisi syödä ulkona. Leena söi usein roskiksista ja oli rippuvainen ihmisten almuista. Minä saatoin kuitenkin syödä usein ravintoloissa.
Ei kulkeminen ollut meillä kummallakaan jatkuvaa vaan välillä oli yrityksiä tai toiveita paikalleen asettumisesta. Meillä molemmilla oli mielssä oma keittiö, koti jossa voisi kokata itse terveellistä vegaaniruokaa niin, etei tarvitsisi syödä ulkona. Leena söi usein roskiksista ja oli rippuvainen ihmisten almuista. Minä saatoin kuitenkin syödä usein ravintoloissa.
Leenalla ei ollut ennen kansaneläkettä rahaa eikä tuloja, kun minulla taas oli eläkkeeni jo kulkuriuran alusta saakka. Hän oli kuitenkin kasvissyöjä, vegaani. Hän kertoi, ettei halua syödä mitään eläintuotteita. Lisäksi hän jossain päiväkirjamuistiinpanossaan kertoi haluavansa testamentata silloin olemattoman omaisuuteensa Peter Singerille, australialaiselle eläinoikeusfilosofille.
Leena lähti kulkemaans en jälkeen kun hän joutui luopumaan kotitalostaan äitinsä kuoleman jälkeen ja sen jälkeen kun muu perikunta vaati talon myyntiä ellei Leenalla olisi rahaa lunastaa heitä pois.
Leena lähti kulkemaans en jälkeen kun hän joutui luopumaan kotitalostaan äitinsä kuoleman jälkeen ja sen jälkeen kun muu perikunta vaati talon myyntiä ellei Leenalla olisi rahaa lunastaa heitä pois.
Nuoruudessaan hän oli aloittanut oikeustieteen opinnot Helsingin yliopistossa ja jättänyt ne kohta kesken. Samoin oli avioliitto opiskelukaverin kanssa päättynyt varsin pian.
Leena oli sivistynyt ihminen. Hän luki paljon ja seurasi maailman tapahtumia, esitti myös mielipiteitään sekä ihmisistä että yhteiskunnasta. Päiväkirjoissaan hän paljastui suorastaan ihmisvihaajaksi. Lähes jokaisesta hänellä oli kielteistä sanottavaa. Ilmeisti hän ei sitä kuitenkaan suoraan päin naamaa sanonut, koska "oli saanut hyvän kotikasvatuksen".
Internetiä tämä kulkijanainen ei käyttänyt eikä hyväksynyt. Hänellä ei ollut puhelinta kuin vasta viimeisinä vuosinaan eikä hän ilmeisesti oppinut käyttämään sitä. Pankissakin hän asioi konttoreissa eikä automaateilla. Sosiaalista mediaa hän ei ymmärtänyt ollenkaan.
Spede Pasanen
Kuuntelin Tuomas Marjamäen kirjan Spede nimittäin. Spede on yksi elinaikani "suuria" suomalaisia, ei varsinaisesti idoli koskaan, muttei ihan merkitykstönkään. Muistan jo alakouluikäisenä, kuinka koulussa kaverit puhuivat Spede Show -tv-ohjelmasta ja sitä sitten myös katsottiin kotona, kun meille oli tullut televisio joskus 1972-73. Muistan myös, kuinka kävin kotiapulaisemme Karhun Hilkan luona kylässä ja hänen veljensä Yrjö osti minulle Spede-purkkaa, jonka keräilykortissa oli kuva otsikolla Spede juo piimää.
Uuno Turhapuro -sketsit muistan Spede-showsta. Saatoin nähdä jopa sen ensimmäisenkin, jossa haaveiltiin lötössä voittamisesta ja siitä, mitä voittorahoilla tehtäisiin. Uuno-elokuvia näin joitakin televisiossa, en kaikkea enkä yhtään teatterissa. Blodi tuli taloon -tv-sarjassa ihailin Anu Hälvää, kymppitonnissa Riitta Väisästä: Speden Spelejäkin ja niitä hauskoja tee-se-itse -kotividoita tuli ihailtua sekä juontajia Arja Korisevaa ja Lasse Norresta.
Spede siis kuului ainakin jossain määrin maailmaani Suomessa ennen vuotta 2002, jolloin lähdin maasta ensin Singaporeen ja sitten Australiaan.
Muistan uutisen Speden kuoleasta paria päivää ennen syyskuun 11.päivän terrori-iskuja New Yorkissa.
Asuin helsining Meri-Rastilassa. Työpaikkani OpenMobile oli luisumassa alta. Olin jo kerran lomautettuna ja etsin uutta paikkaa, mutta minut otettiin takaisin. Nyt sitten aprikoitiin, että ehtiikö Thomas Zilliacus pelastaa meidät Singporeen ennen lopullista kanttuveitä. En ollut ainoa maentunut siihen aikaan.
No, kaikki meni hyvin ja vuodesta 2001 tuli yksi elämäni merkkivuosista ja se käänne jatkui vielä voimakkaampana seuraavana vuonna 2002.
Nyt Speden kuolemasta kertova juttu saa mietteliääksi ihan omalta itsekkätä kannaltani. Spede kuoli sydänkohtaukseen. Oliko se tukoksen aiheuttama infarkti vai jokin muu, sitä mietin. Ja jälleen kerran mietin sitä, kuinka onnekas olin kun hakeuduin viime heiäkuussa hoitoon.
Lahjakas ja työteliäs, tuottelias, omalla alallaan menestyvä aikalainen oli tuo Pertti Pasanen.
Julius Aleksanteri Kivimäki
Jääkö myös Julius Kivimäki historiaan myös lahjakkaana ja menestyvänä henkilönä? Ainakin hän onnistui hankkimaan suuren omaisuuden, vaikka tekikin sen rikollisilla keinoilla. Ei menestyvä rikollinen voi tyhmä ja laiska ollakaan.
Malin, Aarno: Ransom Man – Vastaamon tapaus ja Aleksanteri Kivimäen hakkerihistoria, on juuri kuuntelemani kirja, joka saa miettimään hänen tekosiaan ja verkkorikollisuutta yleensäkin.
Kivimäen tunnetuin rikos on Vastaamo-psykoterapiakeskuksen tietomurto, joka paljastui vuonna 2020. Minäkin luulin, että se oli hänen ainoa iso rikoksensensa, mutta tämä kirja oikaisee tiedon: jo hyvin nuoresta iästä lähtien hän on liikkunut internetin pimeällä puolella ja on ainakin syytä epäillä hänen tehtailleen paljon petoksia ja kyverrikoksia. Kirjan mukaan hän onnistui jopa kaatamaan Microsoftin ja Sonun pelipalvelut eräänä jouluna. Se hämmästyttää, että miten lieviä tuomioita hän on tekoksistaan saanut ja saanee ehkä jatkossakin. Juuri tässä kuussa Kivimäki vapautettiin vankeudesta hovioikeuden päätöksellä.
Näin sivullisesta ja ton kirjan perusteella hän pääsi kuin koira veräjältä, ettenkin kun ajattelee, että hän aiheutti vahinkoa ja kärsimystä yli 30 000 ihmiselle, ehkä myös joidenkin uhriensa itsemurhan.
Ukraina on edelleen mielessäni
Venäjä jatkaa edelleen 24.2.2022 aloittamaansa terroristista hyökäyssotaansa Ukrainaa vastaann. Itse asiassa se alkoi jo paljon aikaisemmin, ainakin 2014. Viime aikoina se on kärsinyt isoja tappioita ainakin sotarintaman ulkopuolella: Ukraina on onnistunut tuhoamaan sen öljynjalostamoita mikä heikentää putlerstanin taloudellisia kykyjä sotia. Viime aikoina on uutisoitu NATO-maihin kohdistuneista törkeistä ilmatilaloukkauksista, jotka pahimmillaan saattavat merkitä sodan eskaloitumista.
 |
| Ihailen Alexander Stubbia, hänen kykyään edustaa Suomea suoraan englanniksi ja kykyään kommunikoida niin, että häntä kuunellaan myös Suomen ulkopuolella. |
Myös Suomeen voi kohdistua uusia kybertoimia tai lisää muuta häirintää, sillä Suomi presidentti Alexander Stubbin johdolla on äänekkäästi ja aktiivisesti tuominnut Venäjän toimet ja esittänyt realistiset epäilynsä sen maan tavoitteista ja sodan "juurisyistä".
 |
Miten sota päättyy tai jatkuu, se riippuu hyvin paljon Yhdysvaltain presidentti Donald Tumpista, siitä mitä hän sanoo ja päättää. Jos NATO todellakin päättää yksimielisesti, että jokainen sen ilmatilaan ohjattu tai eksynyt venäläiskone ammutaan alas, se kyllä vaikuttaisi tuleviin tapahtumiin aika tavalla. Miten se vaikuttaisi, se jää vielä arvailujen varaan, mutta siitä huolimatta olen sitä mieltä, että Venäjän kanssa pitäisi kaikkien maiden olla paljon nykyistä tiukempia. |