
Tänään käytiin koululla matematiikan/aritmetiikan tunnilla. Erikille oli opettaja järjestänyt oman harjoitustehtävän, jossa hänen piti opetella piirtämään numerot. Hän on aiemmin tehnyt sen alhaalta ylös eikä ole uskonut minua, kun olen neuvonut toisin. Opettaja Jamesia hän uskoo. Siinä yksi vahva fakta, joka puoltaa laitoskoulua kotikoulun tappioksi. Minä en osaisi olla riittävän ankara saadakseni poikaa tekemään muuta kuin pelaamaan.
Ennen oppituntia hän oli taas ujo peittäen kasvonsa apinarepulla. Tuntien jälkeen ujous vähän hellitti. Tänään hän jopa leikki muiden lasten kanssa. Toki se näytti tappelulta ja jahtaamiselta, mutta hänen sanojensa mukaan se oli hupitappelua (fun fight).
Koulusta lähdettiin jo yhdentoista aikaan, jolloin lapsilla alkoi kahden ja puolen tunnin ruokatunti. Syötyään heistä useimmat ottavat iltapäivänokoset, kuten tekevät monet aikuisetkin. Meistä ei kukaan harrasta sellaista ainakaan säännöllisesti.
Ajoimme sähköavusteisella pyörällä kauppaan, josta ostimme herkkuja:limsaa, sipsejä ja jäätelöä. Läheisessä puistossa söimme ne ja sen jälkeen leikimme voimailutelineissä.
Puistossa vain vietnamia puhuva tyttö tuli tekemään tuttavuutta kanssamme. Erik ei halunnut puhua hänelle. Tyttö yritti puhua minulle, mutta minä en ymmärrä vietnamia.
Pehmeä lasku kouluun
Vietnamissa koulu aloitetaan 6-vuotiaana. Koulujärjestelmään kuuluu sekä valtion että yksityisiä kouluja. Koska olen toiminut täällä opettajana, tiedän nuo valtion koulut: luokkakoot ovat valtavia ja resurssit rajallisia. Yksityiskoulut taas ovat huippukalliita, erityisesti kansainväliset.
Monet lapset täälläkin laitetaan jo parivuotiaina päiväkotiin, sitten esikouluun jne. Minä en halunnut laittaa Erikiä niin aikaisin opintoputkeen vaan suunnittelin jopa kotikoulua tai täysin vapaata maailman tutkimista. Pojalla on kokemusta kahden viikon ajalta yhdestä koulusta ja olemma vierailleet muutamassa muussa. Ne eivät toimineet. Esiymmärryksenä asiaan kun olivat Youtube-videot Miss Appleberrystä, kivasta amerikkalaisesta opettajasta. Hän on ymmärtäväinen, lempeä, puhui hyvää englantia. Täkäläiset opettajat olivat kokemustemme mukaan ihan toista.
Kun pari kuukautta sitten sain vinkin tuosta kaksikielisestä koulusta seitsemän kilometrin päässä kotoamme, päätin ainakin yrittää. Nyt on sitten käyty n. 4 - 6 tuntia viikossa jokaisesta 40 minuutin tunnista maksaen (n. 10 euroa) kunnes sitten syyskuussa aloitetaan kokopäivätoimisesti.
Kun pari kuukautta sitten sain vinkin tuosta kaksikielisestä koulusta seitsemän kilometrin päässä kotoamme, päätin ainakin yrittää. Nyt on sitten käyty n. 4 - 6 tuntia viikossa jokaisesta 40 minuutin tunnista maksaen (n. 10 euroa) kunnes sitten syyskuussa aloitetaan kokopäivätoimisesti.
Minä olen jo isoisäiässä eikä täällä Vietnamissa toimi sosiaalinen turvallisuus kovinkaan hyvin. Poika on toki myös suomen kansalainen ja kiinnostunut myös suomen kielestä ja serkuistaan Suomessa. Siksi yritän kovasti miettiä tapoja, joilla voisin turvata hänen opintonsa ja tulevaisuutensa siltä varalta, että minä sairastuisin tai kokonaan putoaisin hänen elämästään. Hänen vietnamilainen äitinsä kun ei asioita hallitse muuta kuin ahtaan paikallisesta näkökulmasta ja siitäkin lähinnä oman äitinsä eli pojan isoäidin ja minun anopin avulla.
Huhtikuun 2025 kirjoituksessa kerron asiasta enemmän
Kaikki kirjoitukset tässä blogissa