- Kuvat marraskuulta 2023 Googlen albumista
- Videota
- 5.11.2023 Värityskerho ja iltajuhla
- 17.11.2023 Leikkipaikalla ja pyöräilyä sinne
- 19.11.2023 Leikitään kavereiden kanssa
- 25.11.2023 Hauskaa lasten kanssa.
- 26.11.2023 Automatka sukulaisiin
- Kooste puhelimen videoista marraskuulta 2023
Aiemmin halusin kiihkeästi järjestää englanninkielisiä kavereita ja kaikkea muuta kivaa ohjelmaa Erikille.Maaliskuusta lähtien olemme käyneet ostoskeskusten ja kahviloiden leikkitiloissa. Siellä voi parin euron maksua vastaan leikkiä neljä tuntia tai vaikka koko päivän: on pallomeriä, likumäkiä, lumituiskuhuonteita ja vaikka mitä. 
Siellä tapaamme jonkin verran muita lapsia, enimmäkseen paikallisia, jotka osaavat parhaimmillaan muutaman sanan englantia. .
Heinäkuussa löysimme pari kaveria, jotka osaavat englantia lähes yhtä hyvin kuin Erik. Heidän luonaan kävimme pari kertaa 12 kilometrin päässä olevalla sotilaskasarmilla, jossa heidän isänsä on joku korkeampi upseeri.
Ongelmana oli siellä se, että Erik pelkäsi tuota kasarmiympäristöä: hän mykistyi ja sulki silmänsä kun vein hänet sinne. Hänestä näki, että hän olisi todella halunnut leikkiä siellä, mutta ei voin pystynyt. Noin viidentoista minuutin päästä hän oli jo vähän rohkeampi, mutta silti edelleen herkkä: hän suuttui helpolla, jopa niin, että halusi lähteä kotiin sen jälkeen kun kaverit olviat suututtaneet hänet pelaamalla jalkapalloa "väärin" eli kun eivät antaneet hänen voittaa.
Kuukausien myötä havaitsin, että aina tulee hankaluuksia muiden lasten kanssa eikä hän edes tahdo lähteä pois kotoa niin usein kuin minä haluaisian häntä viedä. 
Kavereiden isä oli jo aiemmin pyytänyt minua kumppanikseen perustamaan yritystä kanssaan, ensin se oli leikkitila ja myöhemmin kahvila, jonka yhtedessä opetettaisiin myös englantia. Kieltäydyin vedoten siihen, että olen lähivuosina muuttamassa pois alueelta viileämpään ilmastoon.
Marraskuun alussa se kahvila sitten avattiin. Oltiin jo lokakuussa käyty siellä juhlimassa Erikin syntymäpäivää. Nyt olin innoissani siitä, että hänelle olisi tarjolla aktiviteetteja muiden englantia puhuvien lasten kanssa, ja aikuistenkin.
Niitä kyllä oli, mutta hän oli liian ujo liittyäkseen muiden seuraan. Aluksi yritin viedä häntä puoliväkisin, mutta hän oli äärimmäisen ujo. Kuun lpussa hän sentään suostui tulemaan ja hänellä oli ilmeisen hauskaa.
Hän kuitenkin lakkasi kuukauden aikana puhumasta minulle tai muille englantia. Aluksi sekä minä että hän olimme hämmentyneitä tilanteesta. Epäilin jo, että hänelle olisi tulossa aivovaurio tai jokin vakava psyykkinen häiriö. Hän itsekin hämmentyy välillä puhumattomuudestaan ja yrittää purkaa hämmennystään lyömällä muita. Kuvasta ylläkin näkyy, että hän yrittää ottaa kontaktia, mutta sanoja ei vain tule.
Kuvassa Erik kommunikoi Amerikansuomalaisen äidin jälkeläisen kanssa. John osaa muutaman sanan suomea. Pieni pätkä hänestä on kuukauden koostevideolla.
Minullekin tuo kahvilan ja lasten kielikerhon ympäristö on epämiellyttävä: liian kuuma ulkona ja sisällä luokkahuoneissa on niin hrivittävä kaiku, ettei siellä voi olla.
Minusta on kuitenkin mukava olla lasten kanssa ja mielelläni jakaisin sen ilon myös poikani kanssa. En minä kuitenkaan voi pakottaa ja määrätä häntä, siitä on tämä mykkyys vakavana varoituksena.
Yritän kuitenkin käydä siellä ainakin kerran viikoa ja sen jälkeen viedä Erikin haluamiinsa leikkihuoneisiin, ostaa hänelle jotain kivaa, tehdä yhteisestä ajastamme mahdollsiimman miellyttävän.
Pojan mutismi ei ole täyttä puhumattomuutta vaan selektiivistä mutismia, joka kohdistuu kommunikoitiin englanniksi. Vietnamia hän puhuu ihan normaalisti, jopa entistä paremmin, äitinsä ja muiden sukulaisten kanssa. 
Alkukuusta englannin kieli palasi, kun me olimme kahdestaan tai muiden englanninkielisten kanssa lähikaupungeissa. Kuun viimeisellä viikolla englanti katosi kokonaan. Hän kyllä yrittää kommunikoida sanattomasti: ilmein, käsimerkein ja mumisemalla, mutta sanoja ei vain tule vaikka hän selvästikin yrittää parhaansa.
Minä yritän puhua hänelle normaalisti ikään kuin mitään ei olisi vinossa. Hän kuuntelee innoissaan ja selvästikin ymmärtää sanomani. Kun hänen äitinsä on paikalla hän puhuu tälle vietnamia, jossa on englanninkielisiä sanoja. Se näkyy mm. tuolla 26.11. otetulla videolla. 
Se video tehtiin autossa ja lossilla sekä vaimon ison äidin kotona, jossa oli tämän herttaisen mummon kuoleman vuosipäivä. 
Kahdestaan pyöräillessämme kertoilen ja muistelen sekä kommentoin näkemäämme. 
Välillä teemme popcorneja. Teimme niitä kerran myös siellä kielikerhossa.
Kuva hammaslääkärin odotustiloista. Alkukuusta yritettiin saada sopivaa kruunua titaani-implantin päälle. Kaksi ensimmäistä yritystä epäonnistuivat, mutta kolmannella tuli hyvä ja sopiva.
Nyt on homma seurantakuvauksia vailla valmis. Voin siis lähteä joulukuussa suunitellulle matkalleni ylänköalueelle etsimään uutta asuinpaikkaa.
Jonkin verran laittelen paikkoja edelleen paremmiksi sekä kotona että takapihalla. Ilmastoituun huoneeseen värkään enemmän raakalaudoista ja rimoista hyllytilaa, jotta voin säilyttää siellä pavut, jauhot, ryynit, hiutaleet, mausteet ja muut elintarvikkeet niin, etteivät ne mene lämpimässä piloille.
Joulukuun puolivälissä aion repiä itseni irti tästä ympäristöstä ja matkata ylänköalueelle etsimään spivampaa asuin- tai ainakin lomapaikkaa n. 600 - 1100 metrin korkeudesta metsien ja järvien luota viileämmästä ilmastosta.
Samoille suunnille olisi tarkoitus lähteä kuin viisi vuotta sitten, ja josta tultiin takaisin ennen Erikin syntymää. Kuitenkin vähän metsäisemmälle alueelle.
Tarkoitus olisi lähteä matkaan 15. joulukuuta. Ensin matkata n. 30 kilometriä suomalais-vietnamilaisen pariskunnan pitämään majataloon ja sieltä sitten yhdessä ainakin rouvan ja tyttären sekä vaimon ja Erikin kanssa Saigoniin laulamaan joululauluja ja kuulemaan matkapapin terveiset. Vaimo ja poika sitten palaavat kotiin ja minä jatkan matkaani yksin. Ainkin näin olen olen suunnitellut.
asdfasfasdfasdfasd