2023 03 Maaliskuu - vuoden kuumin kuukausi

• Kuvat maaliskuulta 2023  Googlen albumista 
•  videota maaliskuulta 2022
• Kooste puhelimen videoista. 
• 8.3.2023  Uima-altaalla
• 9.3.2023  Takapihalla ja uima-altaalla
• 10.3.2023  Riisin puintia katsomassa, vaimon versio. ja toinen.
• 23.3.2023  Tehdään yhdeswsä popcorneja 
• 28.3.2023  Kävely siltatyömaalle.   

Kuumaa ja kuivaa, silti hiostavaa. Sitä se on ollut nyt maaliskuussa. Tammi- ja helmikuu tuntuivat viileämmiltä kuin aikaisempina vuosina. 

Ehkäpä olen jo jonkin verran tottunut tähän ilmastoon, tai sitten se on vain sitä, että oleskelen vedessä liki joka päivä ja sitä, että yöt nukun viileässä,  21-22 asteeseen säädetyn lämpöpumpun, ilmastointikoneen alla. Se on todellakin ihan sänkyni jalkopäässä erillisessä nukkumakopissa, jossa on myös kaiutinjärjestelmä soittamassa rauhoittavaa musiikkia sekä viime marraskuussa hankittu Rssmed Airsense 10 PAP-kone. Unta tehostavat myös antihistamiini, doksylamiini, joista en ole yrityksistä huolimatta päässyt eroon sekä purkista otettu melatoniini. Niitä ei suositella pitkäaikaiseen käyttöön, koska sivuvaikutuksena saattaa olla jopa kohonnut dementia- tai Alzheimer-riski. Yhtä toimivaa vaihtoehtoa en ole kuitenkaan vielä löytänyt. 

Noin kuuden tunnin unien jälkeen yöllä kahden-kolmen välillä herään, käynnistän jääpalakoneen, jon soodavetta suuhun tunkevien vatsahappojen eliminoimiseksi, käynnistän kävelysovelluksen älyrannekkeesta, otan sauvani ja käyn. Kävelen pari tuntia, vähintään 5 kilometriä noin kolme-neljä kertaa viikossa. Muutamana aamuna en vain jaksa herätä niin aikaisin tai sitten nukun pommiin eikä enää aamulla neljältä tai viideltä enää viitsi lähetä sauvakävelemään, koska liikkeellä on jo liikaa ihmisiä ja alkaa tulla jo liian kuuma. Toki vuorokauden alimmissa lämpötiloissa kello kahden ja neljän välillä tulee silloinkin jo hiki, kun usein ollaan Suomen näkökylmasta katsoen hellelukemissa. 



Maisemat, joissa kävlen,  näyttävät päiväsaikaan tällaisilta. Minä kuitenkin kävelen yön pimeydessä, tai yritän etsiä yön pimeyttä, muttei se täysin onnistu. Tiet ovat entistä parempia ja niiden varsilla on kirkkaita katulamppuja, samoin taloissa on entistä enemmän kirkkaita pihavaloja. Ne ärysttävät minua yhtä paljon kuin pihoilla tai pelloilla seisovat talolliset, jotka osoittelevat tiellä kulkevaa kirkkailla led-lampuilla suoraan silmiin. Minua sellainen suorastaan suututtaa ja usin ilmaisen suuttumukseni juoksemalla kohti lampunpitelijää heiluttaen toista kävelysauvaani. 

Silloinkaan kun ei ole lamppuja välittömässä läheisyydessä, ei voi kuun ja tähtien valosta nauttia täysin, silllä taivalle heijastuvat läheisten kaupunkien ja kylien valot.  Nämä valot näkyvät avaruuteen asti. Muistan nähneeni satellittikuvia, joissa laajoja valottomia alueita löytyy hyvin vähän: eniten Pohjois-Koreasta.   

Minulla on huono näkö. Oikeas silmä on päivän valossa lähes poissa käytöstä. Siinä ei ole enää edes tekomykiötä, koska se lienee ollut poissa paikaltaan jo leikkauksesta lähtien eli elokuusta 2011, jolloin tekomyköt asennettiin Indoneisan Jakartassa. Vasen silmä on edelleen yhtä hyvä kuin silloin, mutta oikean silmän linssi jouduttiin poistamaan vuonna 2019. Pimeässä sekin silmä näkeelähes yhtä hyvin kuin vasenkin.  



Täällä on paljon vettä: Mekong-joen sivuhaaroja, niistä syvennettyjä ja jatkettuja kanavia, pelloilla lainehtivaa vettä sekä pelloille kaivettuja veden keräilyaltaita, joista mekin ilmeisesti saamme talousvetemme. En tiedä miten syvällä täällä ovat peruskallio ja pohjavedet  15-21 metriä paksun savikerroksen alla. Jokia käytetään paljon kuljetusreitteinä: mm. rakennustarvikkeiden ja työkoneiden sekä tietenkin maatalouden tuottamien hedelmien, vihannesten ja riisin. 

 

Siltoja on paljon uusittu viime aikoina. Meidänkin lähitienoillamme on ainakin neljä siltaa revitty auki ja niitä ollaan parantelelemassa samoin kuin tietä, jotta henkilöautot ja isotkin kuorma-autot pääsevät niitä myöten syrjäisempiinkin kolkkiin, joissa ei ole kuin muutama talo. 

Minulle sillat ovat hyviä paikkoja pysähtyä aamuöisille jooga- ja jumppatuokioille. Sillalla on viileämää ja niiltä näkee kauemmas, koska ne ovat veneitä varten tehdyt kaarviksi.  Siellä teen vartalon kiertoliikkeitä  "pyllistävää koiraa" sekä muita  hitaita venytyksiä.

Juoksuaskeleita otan silloin tällöin, mutta vähemmän kuin viime vuoden puolella. Rannekkeen mittaama syke pysyy alle aerobisen eli 130:n suurimman osan ajasta. Se johtuu osittain myös siitä, että kuntoni on parantunut niin, ettei syke enää niin helpolla nouse.  

Aamulenkillä askeleita tulee joskus kymmenisen tuhatta, toisinaan vähän vähemmän. Päivän aikana en enää mittaa niitä, koska sen viitsi pitää ranneketta savisissa puutarhatöissäni takapihalla.

 


Viime kuussa muunsin pyöräni sähköavusteiseksi. Yritän polkea jonkin verran, mutta moottorin apu on tervetullut, koska ilma on niin kuuma. 

Ostin siis etupyörän, jonka keskiössä on moottori. Kaverini toi sen Kambodzhasta. Takapyörään laitatin kapan, jossa on kuusi vaihdetta. Pyörä oli liian kevyt polkea edes raskaimmalla vaihteella, joten nyt loppukuusta laitatin isomman eturattaan. Se vähän paransi tilannetta, mutta vielä vähän raskaampi saisi olla,  sillä moottorin apua kventää polkemista huomattavasti. 

Pitää kuitenkin suojata itsensä auringolta, koska koko pöyrämatka edes lähikaupunkiin 4 km päähän ei ole puiden ja banaanikasvien varjostama. Vaatetus on paras suoja auringon poltteelta. 

Kaupungin puistossa suojaa tarjoaa myös sen keskellä kasvava jättimäinen puu. 

Meidän on nyt helpompi pyöräillä läihkaupunkiin, käydä "OMO-kaupassa" (Erikin nimitys sen valintamyymälälle), ostaa sieltä jätksit ja karkit ja sitten kotimatkalla pysätyä puistoon nauttimaan se sekä kokeilemaan kuntolaitteita. Ne on tarkoitettu aikuisille, mutta poika kuitenkin nauttii niistä. 

On tärkeää, että meillä on kontakteja ihmisiin myös kodin ulkopuolella nyt kun poika päätti viime kuun lopussa, ettei jatka 12 km:n päässä olevassa koulussa. Hän pitää koulusta muuten, mettei halua olla siellä yksin ilman kotiväkeään. 

Koulun lähettyvillä  on isompi ostoskeskus, jonka yläkerrassa sijaitsee iso leikki tila. Siellä saa reilun kahden euron hintaan leikkiä vaikka koko päivän.  Olen päättänyt, että käydään siellä sunnuntaina , ollaan vähän pidempään ja yritetään tutustua muihin lapsiin.  Kuvassa yllä näkyy hänen oikealla puolellaan tyttö, joka osaa englantia lähes yhtä hyvin kuin hänkin. Tämän neljävuotiaan Suzien vanhemmat ovat vietnamilaisia, mutta osaavat englantia. Isä on töissä kansainvälisessä yrityksessä.  

Tutustuimme tyttöön ja hänen äitiinsä, juttelimme ja lapset leikkivät yhdessä. Tyttö käy sitä koulua, johon Erik ei halua mennä, mutta ehkä  myöhemmin, jos heistä tulee hyvät kaverit, Erik voisi rohkaistua menemään hänen mukaansa varsinkin, jos he saisivat olla samalla luokalla. 

Minusta olisi helpompi ja mukavampi myös pojan kannalta, että hän voisi puhua koulussa englantia edes yhdelle ihmiselle. Siksi todella toivon, että tämä yksi ihminen olisi nyt löytynyt. 

Tuolla leikkitilassa on kaikkea mielenkiintoista ja kehittävää. 

Värittäminen eli käden hallinta on vielä hakusessa. Samoin on kirjainten kirjoittaminen ja piirtäminen. Hän kyllä tuntee jo kaikki englannin kielen aakkoset, ei ehkä vietnamilaisia sikäli kuin olen ymmärtänyt.   Hänen kanssaan pystymme keskustelemaan menneestä ja tulevasta. Hän pystyy jo myös kertomaan minulle, mitä hänelle sanotaan vietnamiksi.  Välillä ne valehtelevat hänelle, mistä minä en alkuukaan pidä.  Kirjoitin Facebookissa asiasta näin: 

Valehtelu on syntiä. Valehteleminen on rumaa.Valheella on lyhyet jäljet. Rehellisyys perii maan. Olen saanut suomalaisen kasvatuksen ja siinä korostettiin rehellisyyttä ja totuudessa pysymistä. 

Vietnamissa on toisin. Täällä valehtelminen kuuluu kasvatusmenetelmiin siinä missä lyöminenkin. Minä en harjoita enkä kannata kumpaakaan. Toivon, että pystyn välittämään pojalleni enemmän suomalaiset arvot. Mutta miten käy kun hän kasvaa ja elää tässä maassa, josssa valehteleminen ja petkuttaminen ovat kaikkialla. Olen oppinut täällä sen, että juuri9 kehenkään ei voi luottaa. Onneksi on sentään muutama poikkeus minunkin tuttavapiirissäni. 

Onkohan tuo epärhellisyys sosialismin perintöä? Sitä samaa, jota harjoitti Neuvostoliiton propaganda aikanaan ja sitä mitä KGB-Putin, Shoigu, Medvedev, Lavrov tekevt häpeämättömästi nykyään saadakseen huomion pois vääryyksistään.

Siihen kaverini kommentoi: 

Vietnamilaisen ensi reaktio on jos sanot että hän valehtelee on että hän suuttuu. Ei siitä että valehteli vaan että jäi kiinni siitä😊 Kieltää vahvasti ettei ole valehdellut ja sitä ei ole koskaan tapahtunut.


Ja minä: 

 kun joku mopotaksi tai kauppias on jäänyt kiinni valehtelusta hän on tulkkina toimineen kaverin välityksellä selittänyt, että kyse oli väärinkäsityksestä, koska hän ei osaa englantia. Tietenkään kielellinen kommunikaatio ei ole liittynyt asiaan mitenkään kun on ollut kyse hinnoista, jotka on kommunikoitu laskimen kautta tms.

...

Olen joutunut nettikaupassa huijatuksi muutamia kertoja eli paketissa on tullut halvempi tuote tai sitten siellä on pelkkää pakkausmateriaalia. Koska firma (Lazada) on kansainvälinen (Singapore), ei onnistu, vaan valituksen jälkeen olen saanut rahani takaisin ja muutaman kerran myyjän blokattua sivustolta.

Viime kuussa muunsimme vanhan sikakarsinan uima-altaaksi. Se ei ole paljon isoa kylpyammetta suurempi, mutta pojan tarkoituksiin sopiva puolilleen täytettynä ja minullekin virkistävä vaihtehto mudassa rypmiselle. Asensin altaaseen muovisen katon sekä sivuille verhot. Tein myös suojakannen mustasta muovista. Allashuone kuumenee mukavasti auringossa. Vieläkin sinne tulee lähiseudun puiden siitepölyä tuulen mukana, joten ensi kuun hommaksi jää hyttysverkon asentaminen. 

verhot avaamalla saa näkymän vaimon enon perheen kukkaviljelmille. 

Viime syntymäpäiväksi ostetut pallot pääsevät nyt veteen, pallomeri parhaimmillaan. Hyttysverkosta teemme niille liukumäen seinää alas, jotta voimme harjoitella pallojen heittämistä niin, että ne liukuvat nätisti alas. 

Altaan vesi likaantuu todellakin helposti.  Se saattaa johtua myös käytetystä betonista, ehkä jopa laattojen ominaisuudesta päästää väriä. Mitään klooria tai suolaa en käytä, sillä altaan vettä voi nyt kuivana aikana käyttää puutarhan kasteluun. 

Ostin netistä pumpun veden suodattamista varten. Suodatin ei kuitenkaan ole riittävän tehokas. Pitää joskus hankkia sellainen hiekan läpi suodattava.  Tätä pumppua voin kuitenkin käyttää veden pumppaaiseen puutarhaan ja/tai sen lämmittämiseen. Aion hankkia pitkän pätkän mustaa viermäriputkea ja asentaa sen aurinkoon. sitten auringon kuumottaessa pumppaan vetta putken läpi. Ainakin kuuman suihkun siten saisi järjestettyä. Sähköllä toimiva suihkulämmitin-pumppu-yhdistelmä ei anna minulle riittävän kuumaa vettä, sellaista, joka korvaisi saunan edes jollain tavalla. Olen ollut aina kuumien suihkujen ystävä. 

Ennen tämän "sikauimalan" rakentamista olin jo aloittanut altaan  kaivamisen takapihan pehemeään saveen.  Se projekti on edelleen työn alla. Teen siitä ehkä lammikon lotuksen kukille, mutta myös Erikille laikkipaikan. Vasemmassa reunassa näkyy liukumäki, josta hän voi likua veteen. Se on jo käytössä. 

Olen aidannut puutarha-aluettani estääkseni ankkoja ja kanoja tulmeasta syömään kasveja ja niiden siemeniä.  Vaimon äidin avulla hankitut ohuet bambukepit sekä musta nailonverkko toimivat vuoden-pari. Toki syys-marraskuun tulvat saattavat romahduttaa ne, muta ne saa suhte edullisesti taas pystyyn. 

Tälle alueellehan minulla on suunnitelmissa rakentaa pieni yhden huoneen mökki. Sitä varten maa täytyy paaluttaa ja pengertää. Suurimmalta osin penkereet ovat no niiin korkeat, etteivät tulvaedet hautaa tonttia alleen, mutta täytyy ainakin yksi sadekausi vielä varmistaa, ettei maa vajoa takaisin veteen.   

Aitojen vierille kylvin uusia papuja: lähinnä vihreää ja mustaa mung-papua.  Vielä viikko ennen kuvan ottoa pavunvarret rehottivat vihreinä paljon korkeammalle. Pavut olivat jo valmiit, kuivuneet auringossa palkojensa sisälle. Korjasin sadon talteen. Olivat pavut kovin pieniä, joten en ottanut niitä syötäväksi vaan kylvin ne uudestaan maahan.   Huhtikuussa on odotettavissa jo jonkin verran sateita ja toukokuussa pavut toivottavasti jo peittävät nämä huterat aidat.  Myös sinihernettä, clitoria ternatea, joka on rehottavat mökinrähjän katolla,  olen päässyt levittämään kypsyneistä siemenistä.  

Elokuussa 2019 rakennettu mökki alkaa entistä enemmän jäämään penkereiden alle. Sen tukipaalut olivat alunperinkin hyvin lyhyet, alle 2-metriset, joten ne murtuivat toiselta puoeltaan ja mökki on vajonnut syvemmälle.  Alussa tein sillä puolella joogaa ja kiikuin joogakeinussa. Nyt se ei enää onnistuisi. 

Tähän etualalle, veden ylle, mutta paremmin perustettuna, ajattelin rakennuttaa uuden mökin: peltiseinäisen, kunnolal betonilla pohjustetun, sisältä oheuella puulla vuoratua, kunnolla lämpöeristetyn mökin.   

Alueelle kulkee banaanien reunustama polku, jonka yhdessä päässä on tuo mökkini ja toisessa kakkakalavessa, on vielä sen verran matalaa maata, että se jäisi tuliven alle. Banaanien juurille veden ääreen olen kuitenkin yrittänyt   rakentaa sen verran savipenkereitä, etteivät tulvavedet huuthelisi niiden juuria ihan paljaiksi. 

Kulku mökilleni tapahtuu vaimon äidin suvun maiden kautta. Tuossa vanhimmassa rakennuksessa me asumme. Siellä on myös minun lämpöeristetty huoneeni nuykkumakoppeineen. 

Tuossa vasemmalla asuvat vaimon eno vaimoineen sekä joskus vielä toinen heidän aikuisista tyttäristään. Nuorempi tytär meni joulukuussa naimisiin ja asuu miehineen parin kilometrin päässä. 

Perhe viljelee alueella kukkia, mikä ilahduttaa minua suuresti. Viisi vuotta sitten näin ei ollut, vaan takapihalla pidettiin sikoja, joide haju levisi kaikkialle. 

Vaimon serkku, joka asuu tuolla äärimmäisen oikealla näkyvissä taloissa, pitää vieläkin sikoja aika lähellä uima-allasta. Niiden haju onneksi ei yllä ihan altaalle saakka, koska tuuli vie sen kohtti heidän ausintaloaan. 

Meidän talomme katto vuotaa vieläkin sateella. Vettä tulee katon ja seinien saumojen läpi jopa minun nukkumakoppiini silloin kun oikein rankasti sataa. 

Olen tässä kuussa hoputtanut vaimoa melkein päivittäin tilaamaan miehen korjaamaan katon: laittamaan uude pellit. Samalla voimme parannella sadeveden keruukouruja ja sadevesitankkeja. 

Paitsi vesitiiviiksi, haluan tehdä nukkumakoppini myös enemmän ilmatiiviiksi estääkseni viileää ilmaa karkaamasta ulos ja hyönteisiä tulemasta sisään. Välillä sieltä löytyy jopa torakoita, mikä täällä päin ei ole yhtä paha asia kuin Suomessa. Eivät ne sentää kimppuun käy ja pure kuin lutikat. 

Maksan meidän sähkölaskumme, joka sisältää myös veden. Lasku on yleensä 50 euroa kuussa tai alle. Täällä kun paikalliset eivät lämmitä eivätkä jäähdytä asumuksiaan vaan elävät luomu-ilmastossa.  Vietnamissa ei ole ydinvoimaa vaan sähkö tuotetaan käsittääkseni pääasiassa vesivoimalla. Aurinkovoimaa voisi käyttää nykyistä paljon runsaammin, mutta sen investointikustannukset ovat monille kotitalouksille liikaa.  Minulla on haaveissa joko tehdä itse auringolla tomiva vedenlämmitysjärjestelmä tai ostaa sellainen. 

Minä käytän huoneessani kahta lämpöpumppua laskemaan lämpitlaa  n.  3 - 8 astetta alle ulkoilman lämpötilan. Lämmittää ei koskaan tarvitse, vaikka laitteessa siihenkin sopiva toiminto on olemassa. 

Ei ole nostanut sähkölaskua juurikaan se, että viime vuonna asennutin toisen lämpöpumpun, nyt nukkumakoppini vuoteen jalkopäähän puhaltamaan suoraan päälleni 21-22 -asteista ilmaa.  Nukun paksun täkin alla kaksi pipoa päässäni: yksi ohut kypärän alle tarkoitettu huppu on pap-koneen sierainmaksin alla ja toinen, bambusta kudottu sen päällä.  Sen päällimäisen vedän silmilleni nukkuessa. Raotan sitä vain katsoakseni kelloa ranteestani. Aktiivirannekkeessa on selkeät isot numerot ja ne saa esiin jopa kättk silmien eteen nostamalla. Minä kuitenkin painan napia ja raotan huppua. Tai kauluri se päällimäinen huppu oikeastaan on, sellainen, joss on aukko sekä ylhäällä että alhaalla. Se kuitenkin venyy niin, että siitä saa tehtyä myös hupun pään ylle ja kasvojen eteen.  Alimmaiseen huppuun olen tehnyt ylimääräisen reiän pään päälle Resmedin letkua varten. Letku lämmittää ilman 27-asteiseksi. Enää en anna laitteen kosteuttaa sitä kuten aiemmin tein.  Ehkä siitä johtuen maski ärsyttää sieraimia enemmän kuin aiemmin? 

Lepäilin myös toisenlaisessa kopissa 22.3. jolloin oli Suomen eduskuntavaalien ensimmäinen ennakkoäänesyspäivä.  Lähdin matkaan kävellen jo aamuseitsemältä. Piti mennä niin aikaisin, koska Erik ei olisi päästänyt minua yksin matkaan, jos olisi ollut näkemässä. Onnekeni hän nukkuu usein jopa kahdeksaan.  Onnekseni tällä kertaa, mutta koulu- ja työelämää ajatellen pitäisi täällä olla aamuvirkku jo lapsesta. Aika pienetkin aloittavat koulutiensä jopa kuudelta aamulla. Erik menee nukkumaan tunti-pari minun jälkeeni, nukkuu sen 8-9 tuntia ja valvoo koko päivän ottamatta päiväunia. Tunnin päiväunet olivat yksi asia koulussa, joka sai hänet inhoamaan sitä paikkaa. 

Niin, minä lähdin kävelemään tuon 5 kilometriä paikalliselle bussiasemalle. Lipun olin jo ostanut netistä ennakkoon, kuten tavallisesti teen.    

Kävelin näitä aamuyön lenkeiltä tuttuja maisemia nyt päivänvalossa katsellen. Täällä päivä valkenee jo aamulla kuuden maissa ja aurinko laskee reilut 12 tuntia myöhemmin illalla kuuden jälkeen. Näin on ympäri vuoden. Ajoissa on vain pieniä muutoksia, tuskin tuntiakaan eroa kesän ja talven välillä. 

Viimeinen kilometri piti tallustella ison tien vartta kunnes viiden kilometrin ja reilun tunnin jälkeen olin bussiasemalla. Siellä piti odottaa melkein tunti bussin tuloa. Olen aina paikallani mielelläni liian aikaisin kuin viime tipassa. Ainahan sitä on tekemistä kun mukana on puhelin ja mp3-sotin, johon on ladattu äänikirjoja. Usein, esim. aamulenkkien aikana on hyvä lepuuttaa aivoja ilman mitään muita virikkeitä kuin fyysinen ympäristö: antaa ajatusten ja tunteiden vain virrata takertumatta mihinkään ja suorittamatta mitään. 

Kuva THACO-yhtiön nettisivulta. Vietnamilainen yhtiö on valmistanut busseja ja henkilöautoja jo vuodesta 1997 lähtien. 

 
Yllätyksekseni bussi olikin laadukas "Limusiini" eli makuupaikkabussi, jossa oli enemmän jalkatilaa sekä yksyiset makuuhytit, jotka saattoi sulkea verhoilta sekä ikkunan että käytävän puolelta. Tällaisiin olin jo tottunut vuosina 2018 ja 2019 matkustaessani Saigonin ja Dalatin väliä.  

Toki varaussivulla oli asista mainittu, mutta en ollut sitä huomannut, ihmettelin vain kohonnutta lipun hintaa 

190 000 vietnamin dongia eli vajaat 8 euroa tuosta n. 150 km matkasta. Itse asiassa lippu oikeuttaisi aloittamaan matkan Long Xuyenista, joka on tunnin matkan päässä toiseen suuntaan. Tuo yhtiö hinnoittelee liput lähtö-määränpää-periaattella eikä hinta muutu, vaikka matkan aloittaisi jostain siltä väliltä tai jäisi pois aikaisemmin. 

Yhtiö omistaa myös väliasemia, joilla voi poisjäämisen ja kyytiin nousun ohella myös syödä, , kahvitella  käydä siistissä vessassa  tai tehdä ostoksia sinä aikana kun bussit pysähtyvät siellä n. 15-30 minuutiksi.  

  Siellä on tarjolla myös kasvisruokaa: yksi tai kaksi vaihtoehtoa runsaalla eurolla per annos. 

Tämän yhdeksän vuoden aikana, joina olen Vietnamiin tutustunut sekä bussit, bussiasemat, tiet, sillat ja muu infrastruktuuri ovat huomattavasti kehittyneet. 

Bussissa kuuntelin äänikirjaa, muistaakseni Svetlana Aleksijevitš: Tšernobylistä nousee rukous, torkahtelin, käytin puhelinta mm. videopuhelu Erikin kanssa. 

Bussi saapui Saigonin laidalla olevalle isolle asemalle (Mien Tay) puolen päivän jälkeen. Sieltä jatkoimme hintaan kuuluvalla minibussilla keskustaan. 

Grab-mopotaksilla jatkoin pari kilometriä ja reilun euron arvoisesti Caravelle Saigon -hotellille, jossa äänestys pidettiin. 

Toukokuu 2019 Business Finland, Ho Chi Minh City, tiloissa järjestettiin eurovaalien ennakkoäänestys. Kuukautta aiemmin oli eduskuntavaalien ennakkoäänestys. Kävin molemilla kerroilla äänestämässä. 

Äänestyspaikkana ei ollut tällä kertaa Business Finlandin toimisto niinikään keskustan alueella vaan tuon loistohotellin kabinetti.  Äänestys oli todella joustava ja palvelu ystävällistä sen jälkeen kun henkilökunnan avustuksella oli löytynyt oikea huone tuosta hulppeasta lukaalista. 

Sellaisessa ympäristössä, viiden tähden hotellissa, ei tällainen köyhä maalaispoika mutaisine kynnenaluksineen usein pääse käymäänklään saatika että olisi varaa ottaa sellaisesta huone. Katsoin netistä, että olisi pari sataa euroa maksanut yöltä 

En jäänyt yöksi edes halpaan hotelliin vaan vaalien jälkeen kävin kahvilla tapaamani suomalaisen kaverin kanssa ja sitten lähdin kohti kotia smaa tietä kuin olin tullutkin. Ensin mopotaksi kaupungin bussiasemalle, josta ostin lipun, sitten minibussi isolle asemalle. Siellä reilun tunnin odotus, jonka aikana kävelin kasvisravintolaan syömään taas paikallista edullista kasvisruokaa: riisiä, tofua, vihanneksia.  

Tuolla Mien Tay-asemalla on vaikea löytää oikeaa laituria, koska kuulutukset ovat vain vietnamiksi eivätkä silläkään kielellä kovin selkeät.  Pari nuorta poikaa auttoi siinä, koska en löytänyt bussia siitä apikasta, josta se tavallisesti lähtee. 

Illalla kahdeksan maissa olin takaisin kotona.  

Helsingin Sanomien ja Ilta/Sanomien vaalikoneet auttoivat minua löytämään oikean ehdokkaan. Ehdottomasti ykkösaia, joka vaikuttaa äänestyspäätökseen on edhokkaan suhtautuminen Ukrainaan ja Venäjään sekä NATOon.  Valtionvelka ja aluepolitiikka eivät ole minun näkökulmastani huolestuttavia asioita, eikä maahanmuuttokaan sinänsä. Haluan eduskuntaan ihmisiä, jotka ovat valmiita lisäämään kaikenlaista apua ja tukea Ukrainalle ja ilmaisemaan selvin sanoin Venäj-vastaisuuteensa, myöntämään, että Venäjä on terroristivaltio, jonka kanssa ei tulisi tehdä minkäänlaista yhteistyötä eikä tukea sitä millään tavalla edews epäsuorasti.  Sanna Marin olisi voinut olla tällainen ehdokas, sillä todella kunnioitan hänen ulostulojaan tässä asiassa. Päädyin sitten hänen puoluetoveriinsa, en puolueen vaan henkilön vuoksi. Ensimmäistä kertaa edes harkitsin tuon puolueen ehdokkaan äänestämistä ellei Mauno Koivistoa presidenttiehdokkaana lasketa.  No, Koiviston varovainen Venäjä-linja ja kritiikitön "paluumuuttajien" ottaminen Suomeen voidaan nykyisessä valossa nähdä taamtumuksellisena, mutta Manuhan kuolikin silloin kun viime kerran kävin Suomessa toukokuussa 2017.  

Maahanmuuttajatausta, monikielisyys, koulutuksen ja sivistyksen korostaminen ovat myös isoja plussia tämän ehdokkaan kohdalla, tietsty sen lisäksi, että hän on mukavan tuntuinen nainen, kuten oli Maria Ohisalo, joka oli ehdokkaani edellisissä vaaleissa.  

Kuun toiseksi viimeisenä päivänä latoin aamuyön lenkille edellisenä päivänä saapuneet juoksukengät. Päätin ottaa varoavasti, joten en laittanut kenkiin sukkia. Se oli virhe sillä kohta alkoi kantapäissä kirvellä. Jouduin palaamaan kotiin paljain jaloin. Onneksi olivat kävelysauvat mukana kulkua helpottamassa silloinkin kun sattui soraa jalkojen alle.  Nyt on vasemman jalan kantapään yläpuolella puhjennut rakko. Hoidan sitä valkosipuli-oliiviöljy-hauteella sekä ibuprofeenilla. Mysö sillä, että juoka tai kävele vaan istun tässä koneella kirjoittamassa blogia.  Taas venähti julkaisu aprillipäivän puolelle. 

Suomesta on hyvää vauhtia tulemassa NATO-maa. Ihan maaliskuun lopussa Turkki ratifioi Suomen jäsenyyden sen jälkeen kun Unkari oli tehnyt saman paria päivää aikaisemmin. Loppuprosessin pitäisi olla enää sääntlheb mukaisia muodollisuuksia.   

Facebookissa julkaistua

2.3.2023 jaoin tämän videon 

3.3.2023 jaoin muistoja vuoden takaa. 

4,3,2023 jaoin tämän Kalush orchestran kappaleen Changes. Kalush voitti euroviisut vuonna 2022. Minä olen tämän vuoden aikana sanonut hyvästit venäläiselle musiikille ja kulttuurille suurilta osin ja tutustunut ukrainalaiseen. Skofka, Kalush, Victoria Niro ja muut ovat tulleet osaksi arekani.  Myös Erikin kanssa katsomme ukrainalaisia piirrettyjä: panssarivaunut vetämässä traktoreita ovat tulleet hänellekin tutuiksi, se, miten ukrainalaisten tankkien täytyy iskeä tulta häätääkseen kiusankappaleen pois alueeltaan. 

4.3.2014 saavuin ensimmäistä kertaa Vietnamiin. Lensin Ho Chi Minh Cityyn Singaporesta. Ennakkokäsitykseni maasta oli, että se on hyvin vaarallinen ja pelottava paikka. Enää en ajattele niin.

”Nuoruuteni idealismi, pasifismi, on saanut siipeensä pahasti meitä niin lähelle tulleen Ukrainan sodan takia. Vuonna 1965 levytin Palkkasoturi-biisin, mutta nyt olen vanhana sivarina joutunut miettimään asioita aivan uudelta kannalta. En ilmeisesti pysty olemaan enää vakaumuksellinen pasifisti. Putinia voin verrata helposti Hitleriin psykoottisessa tuhovimmassaan. Oma lisänsä nykyiseen kauhuskenaarioon on se, että Trump valittaisiin uudelleen Yhdysvaltain presidentiksi."

Heikki Harma, Hector sanoo näin. 

Taitaa olla noin 50 vuotta siitä, kun ensimmäisen kerran kuulin hänen laulujaan. 

4.3. 2023 Jaoin tämän Hectorin haastattelun joka julkaisi HS-konsernin Me Naiset, me moninaiset. 

Maaliskuun viidentenä jaoin IS:n artikkelin Aleksei Navalnyin tättärestä DarjaNavalnajasta sekä toisen englanniksi. . 

5.3. kirjoitin saatteen ja jaoin linkin duunuivaalit-sivustolle.  

Suomessa tulossa parlamenttivaalit. Ketä äänestää? Minua auttoi sen päätöksen teossa vaalikone ja olen ehdokkaani valinnut. Tämä daaunitorin vaalisivu tarjoaa päätöksen tueksi haastatteluja ja juttuja ehdokkaista.

Samana päivänä kerroin siitä, miten Erik osaa jo tunnistaa aakkoset. sek jaoin videon  Se näkyy myös kuukauden videokoosteessa. 

Jaoin ystäväni Anastasian kirjoituksen: 

Suomen Venäjänkielisten Keskusjärjestö ry järjestää Totaalinen Sanelu-tapahtuman. (https://www.facebook.com/100010767901442/videos/501476165517174/)

Sanelu siis tehdään venäjäksi. Samana päivänä kirjoitetaan samaa tekstiä erilaisissa kaupungeissa venäjällä ja ympäri maailmaa. Sitten tekstit tarkistetaan ja osallistujat saavat palautetta venäjän kielen taidostaan ja edes arvosanan. Sanelun tavoitteena on popularisoida venäjän kielen taitoa.

Kuulostaa aika harmittomalta, eikö niin. Noh ei se ihan harmitonta ole. “Totaalinen Sanelu” toteutetaan yhteistyössä venäjän presidentin apurahasäätiön ja Alexander Gorchakovin säätiön kanssa. Ei kai tarvitse selittää mihin tarkoitukseen venäjän presidentit apurahat jaetaan. Alexander Gorchakovin säätiö on kuitenkin monelle tuntematon. Se keskittyy venäjä-mielisten narrattiivien levittämiseen sekä venäjän sisällä että ulkopuolella. https://ui.org.ua/.../case-study_the-alexander-gorchakov...

Tekstejä, joita käytettään “Totaalinen Sanelu”-tapahtumassa, kirjoittaa joku venäläinen kirjailija. Tänä vuonna sen kirjoittaa Vasili Avtšenko. Googleamalla Avtšenkon nimeä löytyy ainoa YLE:n artikkeli, jonka mukaan Avtšenkon teksti julkaistiin venäläisessä “riippumattomassa” Novaya Gazeta-lehdessä ja se melkein sai lehden suljettua, sillä tekstissä oli kirosana. Vuonna 2010 Avtšenko myös allekirjoitti kirjeen, joka vaati putinin syrjäytymistä vallasta. putin-vastaisuus ei kuitenkaan estänyt Avtšenkoa tukemasta venäjän sodankäyntiä Ukrainaa vastaan.

Erään venäläisen valtamedian artikkelin mukaan Avtšenko kävi venäjän miehittämässä Donbasissa. (mikä muuten rikkoo kansainvälistä oikeutta). Avtšenko kokee, että venäjän sota Ukrainaa vastaan oli väistämätöntä ja venäjän toiminnassa on muka “historiallinen oikeellisuus”. Venäläisiä sotilaita Avtšenko kutsuu “venäjän eliitiksi”, joka “suorittaa tärkeimpiä fyysisiä ja eettisiä tehtäviä”. En laita tähän linkkiä, kun en haluaa saada sille tätä enempää näkyvyyttä, kuitenkin googleamalla se löytyy. Voisin toki lähettää sen myös privaviestinä.

Teksti, jonka Vasili Avtšenko kirjoitti “Totaalista Sanelua” varten koskee venäläistä upseeria Vladimir Arsenjevia. Haastattelussa Avtšenko väitti, että hän ihailee Arsenjevia ja haluaa levittää tietoa hänen saavutuksista. Arsenjev oli upseeri, joka osallistui venäjän kaukoidän kolonisaatioon.

"Totaalinen Sanelu" on kyl hyvä esimerkki siitä, kuinka monipuolinen venäjän “pehmeä valta” voi olla.

Kommenttikeskustelussa kerroin mm. 

Minä aloitin venäjän kielen opinnot Salon kaupungin laurin lukiossa syksyllä 1979. Kirjainten ja äänteiden opiskelun jälkeen opettelimme kaksi laulua: krokotiili Genan syntymäpäivälaulun ja "Osoitteeni on Neuvostomaa" (Samotsevty-yhtyeen hitti), molemmat venäjäksi. Luokassamme vieraili Neuvostoliiton lähetystön henkilökuntaa "tarkastuskännyillä". Heille meidän piti laulaa tuo jälkimmäinen laulu. Tässä se suomeksi. 
....

ystäväni kertoi oppineensa Tanskan matkalla, että maailmalla SF tarkoittaa Soviet Finland. 
Minä kerroin siihen: 

näin minulle kertoi myös eräs saksalainen lääketieteen opiskelija, joka oli Oulussa harjoittelussa v. 1985. Eri maista tulleita opiskelijoita asui kesällä porukka Vällkylässä minun kanssani samassa solussa pari kuukautta.Vietettiin paljon aikaa yhdessä mm. keskustellen maailmanpolitiikosta. Heiltä kuulin, että heille oli jopa koulussa opetettu, että Suomi oli käytännössä Moskovan komennossa. Tsekkoslovakialaiset eivät näin kertoneet.

Paska-miehittäjän paskakieli, joka pitäisi melkeinpä keiltää Suomessa, koska sitä käytetään maassa asuvien venäjänkielisten aivopesuun, ei pelkästään venäläisten vaan muistakin entisen Neuvostoliiton aluilta tulleiden: Turkeniasta, Virosta, Azerbajdzanista ... Jääkaappi Suomessa, TV Moskovassa, kuten eräs ystäväni totesi. Toivottavasti NATO-Suiomi osaa suhtautua näihin hörhöihin riittävällä vakavuudella. 

Yli 170 000 venäläistä poikaa on tapatettu Ukrainassa viimeisen reilun vuoden aikana. Lisäksi on murhattu useita ukrainalaisia vanhuksia, lapsia, miehiä, naisia, raiskattu teinityttöjä ja nuoria naisia, jopa vauva.

Täytyy olla jotain pahasti vialla siinä, joka tukee tai edes hiljaisesti hyväksyy tällaista!

Venäjä on syyllinen! Putlerin hirmuvalta on kaadettava, venäläiset ajettava Ukrainasta, Venäjän sotilaskohteet tuhottava. '

Eräässä ryhmässä keskusteltiin Jussi Halla-ahon kommenteista, joiden mukaan venäläisiä sotilaita Ukrainassa saa demonisoida ja tappaa. Minä en näe sitä vihapuheena vaan ihan oikeamielisenä kannanottona. Olen iloinen jokaisesta tapetusta örkistä, tankkiinsa palaneeesta miehittäjä-ryssästä. Täassä ote artikkelista.

ULKOASIANVALIOKUNNAN puheenjohtaja Jussi Halla-aho (ps) kirjoittaa Facebook-julkaisussaan, että venäläisten sotilaiden demonisointi ja heidän tappamisensa karnevalisointi on välttämätöntä. Julkaisu liittyy viime viikolla virinneeseen keskusteluun siitä, miten venäläisiin pitää suhtautua tilanteessa, jossa maa on aloittanut brutaalin hyökkäyssodan Ukrainassa. Keskustelu aiheesta alkoi, kun sosiaaliseen mediaan alkoi ilmestyä kuvia Signmyrocket-palvelua käyttäneiltä suomalaisilta. Palvelussa voi antaa rahalahjoituksen, jolla kerääjän mukaan tuetaan Ukrainan armeijaa. Lahjoittaja saa oikeuden kirjoituttaa sodassa käytössä olevan ammuksen kylkeen oman henkilökohtaisen viestinsä. Esimerkiksi kirjailija Sofi Oksanen oli ostanut ammuksen ja kirjoituttanut siihen sanan ”jaxuhali” sekä sydämen kuvan. Myös Halla-aho kertoo ostaneensa ammuksen.

itse en ole vielä ostanut ammusta, mutta se on suunnitelmissa. Minun ammukseni huokuisi ryssävihaa niin kuin tekee mielenikin.

Sanna Marin oli ihan oikeassa halutessaan antaa Suomessa käytöstä positettavat Hornet-hävittäjät Ukrainalle, oikeassa siinä mielessä, että tästäkin asiasta pitää keskustela, kaikista mahdollisista tavoista auttaa Ukrainaa myös aseellisesti. Kirjoitin:

Minä olen tässä Hornet-asiassa Sanna Marinin puolella: Suomen pitää, samoin kuin muiden sivistysmaiden, aseistaa Ukrainaa nykyistä paljon voimakkaammin.

"Marin sanoi Orpolle, että mitään lupausta Hornetien mahdollisesta luovuttamisesta ei ole annettu, mutta Horneteista pitää keskustella, koska Ukrainaa ei ole autettu tarpeeksi."

Jaoin taas Kalush-rochestran videon , hauska live-tallenne suosikkilaulustani.

Jaoin artikkelin ja kommentoin sitä:
Kolmivuotiaan vanhempana todella järkyttää lukea lapsiin kohdistuvista väkivaltarikoksista. Niitä on tapahtunut Suomessa silloin tällöin ja niitä tapahtuu maailmalla: voi vain kauhulla ajatella mitä kymmenet, sadat ukrainalaislapset ovat joutuneet viime aikoina kokemaan raakalaismaisten sotilaiden kynsissä, palaneiden kotiensa raunoiden ja murhattujen vanhempiensa ruumiiden äärellä tai Venäjälle vietyinä

Tein vaalikoneissa myös inhokkitestin, eli katsoin ketkä ehdokkaista ovat kanssani eniten vastakkaista mieltä. Ainakin tässä mainitut puolueet pääsivät inhokkilistalleni. Ehdokkaiden nimet eivät jääneet mieleen. Ja tämän alle ajoin Anastasian kirjoituksen:

Tulevista vaaleista. Ehdokaslistalta löytyy melkoiset tyypit, jotka saivat minut ihemettelemään onko Suomella mitään turvatoimia venäjän hybridivaikuttamsta vastaan.

Venäjänkielinen yle novosti kokosi listan venäläisistä eduskuntavaaliehdokkaista (https://yle.fi/a/74-20023384) Heitä on 14, josta 5 on VKK:lta, 3 “vapauden liitosta”, 1 SKP:lta ja 1 Vasemmistoliitosta. Nämä 10 ehdokasta (tai heidän puolueet) jyrkästi vastustavat Natoon liittymistä ja puolustusbudjetin nostoa. Esim. Vasemmistoliiton Katja Marova väittää, että liitymme Natoon ostaaksemme kalliita aseita Yhdysvalloilta. Hänen mukaan natojäsenyyden vastustamista on rauhan edistämistä. https://www.instagram.com/p/ClzNiifKSBJ/?igshid=YmMyMTA2M2Y=

Tällaista on venäläisten poliittinen toiminta Suomessa.

Fun fact: SKP:n ehdokkaan sähköposti on yandexissa, eli siinä venäläisessä alustassa, jota monitoroi venäjän turvallisuuspoliisi . (https://skp.fi/.../eduskunta.../ehdokkaat/andrey-golubinskiy)

VKK:n listalla ehdolle asettuu myös tunnettu kremlinin propagandisti Johan Bäckman. Jos nimi ei ole tuttu, hänestä voi lukea vaikka tässä: https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009323533.html Bäckman mainostaa ehdokkuuttaan omassa telegram-kanavalla venäjäksi. https://t.me/johanfin/137

Bäckman vastustaa NATO-jäsenyyttä ja ajaa “hyviä naapurissuhteita venäjän kanssa”, eli toisin sanoin venäjän etupiirissä olemista. Huomenna Bäckman järjestää tapaamisia Vuosaaren kirjaston Mosaiikki tilassa klo 10 ja Narinkkatorilla klo 15. Postauksessa on myös hänen puhelinnumero, joka voisi tulla hyödyksi, jos mieli tekee lähettää venäjän kätyrille terveisiä.