Täälläkin olen ollut ennen. Se tapahtui viime vuoden (2010) joulukuussa, kun olin palaamassa Thaimaasta Singaporeen, josta minun oli määrä lentää takaisin Australiaan. Lokakuussa kuitenkin olin tavannut Singaporessa mukavan indonesialaisen tyypin, joka kutsui minut luokseen kylään. En ajatellut koskaan käyväni, mutta nyt joulukuussa, kun ei vielä huvittanut eikä edes tarvinnut palata Australiaan, päätin ottaa halvan lennon Jakartaa ja kiertää Javan saarta reilun viikon verran ennen kuin olisi sovitut joulupukkikeikat. Kävin enkä niin hirveästi tykännyt. Oli hyvin vaikea matkustella yksin Indonesiassa, koska liikenne oli todella kaottista joka paikassa, eikä minulla ollut useimpien kanssa yhteistä kieltä.
Kommentti 2015 kuvia lisätessä:
Nyt musitoni ovat paljon positiivsemmat tuosta joulukuun 2010 reissusta, ja myös tästä 2011 reissusta. Silloin joulukuussa tapasin mukvaia sohvasurffareita, vierailin koulussa vapaaehtoistyönteijöiden kanssa, kävin kissatalossa Bogorissa. Loving hut plaza semanggi oli todella kiva ravintola.
Loving Hut, Plaza Semanggi, Jakarta Indonesia tarjosi monenlaista vegaaniruokaa.
Joulukuu 2010: Ystäväni Indra käytti minua myös pyöräilytapahtumassa ja lainasi vielä pyöränkin. Se oli Autoton päivä Jakartassa.
Monet näistä silloin tapaamistani sohvasurffareista (couchsurfing) ovat vieläkin Facebook-kavereitani, ja toisia olen tavannut myös henkilökohtaisesti. Yksi on jopa naimisissa Suomessa.
Viime aikojen asuinpaikkoja: A: Kyogle NSW B: Brisbane QLD seudut, C: Jakarta. Singaporessa (D) kävin viimeksi joulukuussa 2010, mutta uusi vierailu on jo suunnitteilla. Kuvasta puuttuvat Cairns, joss aoli asunut ja käynytkin ja Thaimaassa Bangkok ja Chiang Mai, joissa olin käynyt Australian-elämäni ensimmäisellä ulkomaanmatkalla lokakuussa 2010.
2017: Nyt kun edelleen laittelen kuvia ja täydennän tarinaa, voin kertoa, että Singaporessa kävin tuon "kosiomatkan" aikana kerran ainakin, ja sen jälkeen siellä on tullut käytyä muutaman kerran.
Minun täytyy tarkistaa Facebookista se, missä olen milloinkin ollut.
Tammikuussa tapasin netissä paikallisen naisen, jonka kanssa keskustelin Jakarta-kokemuksistani ja erityisesti kapupungin kasvisravinhtolatarjonnasta. Siitä juttu eteni mutkattomasti myös muihin aiheisiin. Kohta huomattiin puhuvamme Skype-videoyhteyden välityksellä tuntikausia päivässä. Kohta minut myös esiteltiin äidille, ja tiesin jo mitä se hänen kulttuurissaan merkitsee. Olimme jo puhuneet alustavasti, että saan häneltä apua ravintolakierrokselle kun seuraavaksi tulen Jakartaan. Kohta sovimmekin, että vierailu tapahtuisi noin puolen vuoden päästä eli elokuussa, jolloin Indonesiassa on pitkä yleinen lomakin. Niinpä varasin lennot ja jäimme odottelemaan miten tilanne siitä kehittyy. Ja kehittyihän se, ja tapaamispäiväkin alkoi pian tuntua lähitulevaisuudelta.
Deittailun ohella tein jonkin verran vapaaehtoistyötä, kävin vegaanitapaamisissa ja hyvin ahkerasti Bikram-joogassa. Kävin siellä melkein kerran päivässä tekemässä 90-minuutin sarjan kuumassa huoneessa opettajan johdolla.
Keskeustluissa Swannin kanssa minä autoin häntä englannin opinnoissa, mm. lopputyön tekemisessä. Huhtikuussa sitten päätimme, että me seurustelemme, mikä hänen kulttuurissaan merkitsee avioliittoon valmistautumista.
Kävin kerran Fintroll-yhtyeen keikalla Perthissä. Sitä varten pukeuduin rockmaisesti. Vuosina 2010-2012 olin aika hoikka ja "nuorekas". Harrastin pyöräilyä, joogaa ja juoksemista aika ahkerasti.
Sovimme myös, että käyn silmälääkärin vastaanotolla keskustelemassa keinomykiöleikkauksesta. Hän tiesi hyvän laääkärin, joka oli tehnyt hänelle edellisen poikaystävän, musta amerikkalainen, rahoittaman lasik-leikkauksen.
Minulla oli varattu lento Perthistä Jakartaan. Kuusi viikkoa ennen lentoa tuli kuitenkin vaikeuksia asunnon kanssa Perthissä, ja sain hätämajoitusta kaverini maatilalta Itarannikolla. Kävin siellä viettämässä erittäin mukavan ja monipuolisen loman.
Hyvin positiivinen asia, mikä piti jättää Perthiin oli buddhalainen Fo Gugan Shan -temppeli ja sen järjestämät TaiChi ja meditaatiokrussit. Pidin siitä paikasta ja kurssien vetäjästä todella paljon.
Mutta Perth jäi taakse. Toin n 40 kiloa tavaraa ja niine kaikkineni asetuin vanhan ystäväni Darrenin luokse Cariad Farm Animal Sanctuary -nimiseen paikkaan. .
Tervettä maalaiselämää, puiden hakkuuta kävelylenkkejä metsässä.
Meillä oli siellä myös vegaanitapaaminen maailman eläinten päivän kunniaksi.
Sitten heinäkuun toiseksi viimeisenä päivänä matkustin kavereiden kanssa ensin kultarannikolle nauttimaan vegaanisia pitsoja hyvässä seurassa.
Tässä ollaan kyllä jo jälkiruuissa. Indonesialaista seuraa: Maria Jakartasta ja Laras Balilta.
Kultarannikolta sitten seuraavana päivänä Brisbaneen odottelemaan illan lentoa Perthiin. Vanhassa tutussa Brisbanessa aika kului niinikään kasvisravintolassa, tällä kertaa enimmäksen vanhojen, eli viimevuotisten ystävien seurassa. Perthissä vallinneen yksinäisyyden jälkeen olinkin tällä seudulla haltioissani runsaista positiivisista ihmiskontakteista ja erityisesti vanhojen ystävien tapaamisesta. Aika siis kului siivillä, ja kohta olin matkalla lähijunassa lentokentälle. Muutaman tunnin odottelu ja Illalla kymmeneltä lento Perthiin, jonne saavuttiin noin viiden tunnin kuluttua, mutta paikallista aikaa vasta puolen yön maissa. Matkan vaikein osa oli edessä: kuinka kuluttaa reilut 20 tuntia Perhissä: yrittääkö sinnitellä torkkuen lentokentällä vai ajaako taksilla hotelliin nukkumaan. Ensin yritin ottaa bussin kaupungin keskustaan, mutta kun sitä ei ollut, otinkin sen kotimaanterminaalista ulkomaanterminaaliin, joka oli auki läpi yön. Siellä asetuin eräälle penkille, jolla sain nukuttua muutaman tunnin. Aamulla ennen kuutta laitoin laukut maksulliseen säilytykseen ja vain kevyt reppu mukanani lähdin kävelemään kohti kaupungin keskustaa. Pääsinkin Bayswateriin, sinne, missä olin vielä kesäkuussa asunut. Sieltä otin junan keskustaan, jossa aloin etsiä huonetta. Sainkin 50 dollarin huoneen, jossa syömässä käytyäni nukuinkin kuutisen tuntia iltaan saakka. Illalla sitten lähdin junalla lähemmäksi lentokenttää ja otin taksin ulkomaanterminaaliin. Siellä minulla oli rielusi aikaa odotella lentoa.
Pieni viimehetken viivästys koneeseen nousussa ja lähtöportin vaihto. Päästiin kuitenkin lähtemään ajoissa. Lento Perthistä Jakartaan oli kestoltaan suurin piirtein sama kuin oli ollut lento Brisbanesta Perthiin. Molemmilla kerroilla enimmäkseen nukuin tai torkuin. Minä en pelkää lentämistä, vaan suorastaan nautin siitä. Jakartan-reitille sain kuitenkin vierustoveriksi nuoren naisen, joka saapui koneeseen myöhässä panikoitunut ilme kasvoillaan. Ennen nousua hän laittoin oksennuspussit valmiiksi. Niille olikin sitten pian käyttöä, samoin kuin myöhemminkin lennon aikana. Varsin urhea suoritus lentää pelostaan huolimatta. Minä olisin halunnut syödä Jetstar-yhtiön kiinalaisen kasvisruoka-annoksen, mutta sitä ei taaskaan ollut saatavilla. Nyt minulle tosin kerrottiin, että sen voisi tilata etukäteen. Ehkäpä teenkin niin ensi kerralla.
Elokuussa kirjoitettu juttu jäi kesken ... mutta se jatkuu seuraavissa artikkeleissa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti