Huhtikuu 2004: Elämää maaseudulla

Yllä kuvasarja sunnuntailta 25. huhtikuuta, jolloin Australiassa juhlitaan ANZAC päivää. ANZAC tulee sanoista Australian New Zealand Army Corps. Suomennos voisi olla vaikkapa Australian ja Uuden Seelannin Armeijakunta. ANZAC-päivänä muistellaan menneitä sotia. Lähinnä vastaava juhla meillä voisi olla puolustusvoimien lippujuhla tai veteraanipäivä. Päivää vietetään 25.4. 1915 tapahtuneen Gallipolin maihinnousun päivänä, ja kait erityisesti sen muistoksi, mutta myös kaikkien sodissa kaatuneiden Australialaisten.  Käsitykseni mukaan päivä on yksi tärkeimmistä juhlapäivistä Australialaisille. Silloin on kulkueita joka kylässä. Normaalisti vaikuttaa vähän siltä, että tämä kansa on hyvin laiskaa juhlistamaan mitään. Vapaapäivistä kyllä nautitaan, mutta stressiä ei oteta jouluista, uudestavuodesta eikä pääsiäisestä. Aika vähän on järjestetty mitään ohjelmaa noiksi päiviksi. Ihmiset ovat mieluummin kotonaan, syövät ja juovat ystävien kanssa. Meille tuollainen vapaapäivien laiskuus sopii mainiosti. Ei tarvitse valmistautua juhlaa varten siivoamalla tai kokkaamalla mitenkään erityisesti. Tänä meidän ensimmäisenä ANZAC-päivänä Woodstockissa uudet tuttavamme kutsuivat meidät katsomaan marssia, koska heidän lapsensa osallistuvat siihen koulun puolesta. Sen jälkeen oli vielä kutsu päivälliselle heidän kotiinsa. ANZAC-juhlallisuudet alkavat yleens' aikaisin aamulla, meillä tosin vasta lähempänä kymmentä. Edellisenä päivänä, lauantaina, oli satanut jopa muutaman tunnin. Se on hyvin harvinaista täällä tähän aikaan vuodesta. Nyt aamulla oli vain pilvistä ja hieman tuulista, lämpötila kuitenkin yli 20 asteen. Reilun kilometrin marrsi päättyi ystäviemme tilan naapurissa sijaitsevan kirkon edustalle. Sinne on meiltakin vain muutama kilometri matkaa. Kuvista huomaa, että myös koululapset marssivat uniformuissa. Täällä, niin kuin Englannissa ja monissa muissakin maissa, koululaiset käyttävät koulupukua. Sen ulkoasu ja kuosi vaihtelevat kouluittain. Muistotilaisuus kirkon edustalla oli hyvin hartaan isänmaallinen. Ihmiset olivat hyvin vakavina ja tosissaan. Juhlapuhujat ylistivät sitä miten mainiosti Australialaiset sotilaat taistelivat ensimmäisessä maailmansodassa, toisessa maailmansodassa, Vietnamissa 1960- ja 70-luvulla ja nyt Irakissa. Koulun rehtori ylisti sotlaita, jotka eivät ole Irakissa käymässä sotaa vaan levittämässä Anzac-henkeä. Täytyypä sanoa, että suomalaisena minusta kuullostaa aika oudolta se kun kerrotaan sotilaiden puolustaneen maansa vapautta kun he ovat ollet taistelemassa tuhansien kilometrien päässä kotimaansa rajoilta ilman että mikään maa olisi ollut suoraan tunkeutumassa noiden rajojen yli. No, vieraan täytyy  tietysti yrittää olla kohtelias ja pitää mölyt mahassaan. Vaan eipä taideta tällaiselle marssille osallistua enää ensi vuonna. Anzac-päivän jälkeinen maanantai on täällä vapaapäivä. Useiden viikonloppuun sijoitettujen juhlapäivien jälkeinen maanantai on täällä vapaa. Luin sitten lehdestä, että Anzac-ilta on yleinen juopottelujuhla. Tänä vuonna oli sateiden takia parhaaseen aikaan illasta tunnin mittainen sähkökatko. Sellaisia sattuu Suomeen verrattuna hyvin usein. Sateet jatkuivat maanantaina ja tiistaina kuurottain. Joki ei siitä vesimäärästä täyttynyt, mutta ruoho sentään alkoi vihertää.