Kirjapäiväkirja: Jan Gradvall, Ilon ja surun säveliä, Abban koko tarina
Tämä on vuonna 2024 suomeksi ilmestynyt, alun perin ruotsinkilelinen liki 300-sivuinen tietokirja, joka perustuu yhtyeen jäsenten haastatteluihin.
Abba-yhtyeen vaiheiden ja taustojen lisäksi tarina polveilee haitarin keksimisestä ja päätymisestä myös texmex-musiikkiin, Ruotsin siirtymisestä oikeanpuoliseen liikenteeseen, Heinrich Himmleriin, Ingram Bergmanin elokuvan kautta Jörn Donneriin.
Anni-Frid Lyngstandin äiti oli norjalainen ja isä saksalainen natsimiehittäjä. Abba oli suosittu bändi melkein kaikkialla paitsi USA:ssa, jopa Afganistanissa, ja tietysti Neuvsotoliitossa senkin jälkeen kun siitä tuli virallisesti neuvostovastainen. Benny Andersson julkaisi 1980-luvulla levyllisen linnunlaulua ja levystä tuli hitti. Ennen ABBA-uraansa Andersson oli tunnettu vuonna 1963 perustetun Hep Starts -yhtyeen jäsenenä. Tämä fakta antaa syyn kertoa 60- ja 70-lukujen raggarikulttuurista, joka oli levinnyt Ruotsista myös Suomeen. Tietysti siinä yhteydessä täytyy myös selittää mikä ero oli Teddy-pojilla ja -tytöillä (fiftarit) ja raggareilla. Jälkikkäisiä voitaisiin nykyään kutsua amiksiksi. Autossa roikkuva Wunderbaum oli ainakin 80-luvulla yksi heidän tunnusmerkkinsä.
Björn Ulvaeus taas tuli kuuluisaksi Hootenanny singers -yhtyeessä. Nuo "Huutonännit" olivat suosittuja myös Suomessa ihan niin kuin "heppitähdetkin". Molemmat bändin naiset tulivat äideiksi jo teineinä ja aloittivat uransa niinikään 1960-luvulla "tanssibändien" solisteina. Siitäkin tietysti täytyy kirjassa kertoa, mitä nuo "dansband"-yhtyeet olivat.
Paljon onkin toimittajalla kerrottavaa. Teos on aika hyvä esitys jopa ruotsalaisen popularrimusiikin historiasta.
Teos myös selittää, miksi Abbaa on pidetty keinotekoisena muovimusiikkina, ahneen kapitalistisena ilmiönä, mutta siitä huolimatta monet 1970-luvun punkkaritkin osasivat ulkoa ja nauttivat yhteen lauluista, myös Johny Rotten (myöh. John Lydon). Tähän käsitykseen vaikutti myös Ruotsissa 70-luvulla vallinnut vasemmistoaalto sen lisäksi, että punk vastusti supertähtiä ihan periaatteessa.
Tässäkin kirjassa kerrotaan tarina aivokirurgista nimeltään Charlie Teo, joka Australian Sydneyssä leikatessaan kuunteli Abbaa, myös silloin kun hän leikkasi muiden toivottomaksi diagnosoiman kaksivuotiaan aivokasvaimen niin, että poika vältti kuoleman.
Etsiskelin voimakkaasti itseäni niin kuin nuoret ihmiset tekevät. Olin halunnut kasvattaa pitkän tukaan ja oppia soittamaan kitaraa. Kummastakaan ei tullut mitään: tukka ei kasvanut kunnolla enää sen jälkeen kun äiti ei saanut pakotettua parturiin ja kitaransoitto jäi pelkäksi haaveeksi.
Hurriganes oli kovin bändi, myös Juicea, Hectoria ja muuta suomalaista kuuntelin luokkakavereiden, erityisesti Peltolan Tuomon, vaikutuksesta. Sitten yläasteella luokkakavereina oli Vaavi-yhtyeen Ilkka Siotupa. Käytin alussa Suave-hiusrasvaa siksi, että se oli muotia, mutta myös siksi, että sitä löytyi kotoa isäpuolen varastoista ja se sopi vauvankiharoitteni ojennuksessa pitämiseen. Pikkuhiljaa viiteryhmäni siirtyi siitä punkin ja uuden aallon puolelle. Maukka perusjätkän vaikutuksesta ajoin pääni yhtenä kesänä täysin kaljuksi toivoen, että siten hiukseni vahvistuisivat. Seuraavan kerran tein saman tempun Urho Kekkosen syntymän 100-vuotisjuhlan kunniaksi vuonna 2000 ja siitä lähtien minulla on ollut nahkapää, kohta neljännesvuosisadan!
Discosta tuli viimeistään Rockradion myötä kartettavaa ja halveksuttavaa musiikkia. Toki Abbaa ei voinut välttää kuulemasta ja ne laulut tarttuivat, halusi sitä tai ei.
Eikä minusta sitten koskaan tullut selvästi sitä eikä tätä.
Olin 18-vuotias ylioppilas, kun Abba vuonna 1982 lopetti toimintansa. En muista, tiesinkö edes siitä.
En edelleenkään jaksa kuunnella Abbaa kovin piktään, mutta ihan yleissivistyksenkin vuoksi, ja hyvien tarinoiden, nautin tästä (ääni)kirjasta.
Grdvall on ruotsalainen viihdetoimittaja ja kirjailija. Katso hänestä lisää Wikpediasta (på svenska).
Arvostelu The Guardian-lehdessä englanniksi.
Chiquitita pienten tyttöjen laulamana on yksi poikkeus Abba-musiikissa. Sitä kuuntelen silloin tällöin.
Toukokuun 2025 kirjoitukset tässä blogissa