2021 02 Helmikuu - muita kuulumisia

 

• Helmikuun 2021  kuva-albumi Googlen kuvapalvelusta
• Video siitä miten pyöräilen poikani kanssa kylällä. Voitte kuulla siitä hänen ensimmäisiä sanojaan: lamp ("mäm"), ball ("boo"), car ("baa"), star ("tsaa").   Toinen samasta aiheesta nopetettuna. 

Kuluvan helmikuun 2021 edellinen postitus oli omistettu Kiti Aaltoselle, entiselle pomolleni ja sittemmin Facebook- ja sähköpostikaverilleni Kiti Aalotselle, joka menehtyi kuun alussa.

Emme olleet kovin läheisiä, millä kriteereillä läheisyys nyt mitataankin, mutta olimme työtovereita ja kavereita, tunsimme toisemme, tapasimme myös työuriemme jälkeen ja puhuimme koirista, kissoista ja maailmassta. Viimeksi tapasimme toukokuussa 2014 Helsingin kauppatorilla ja Kaivopuiston kahvila Ursulassa (komas kuva yllä olevassa kollaasissa).  Kuva arkusta on hänen Facebook-sivultaan, parhaan ystävän hautajaisissa ottama.  


En voinut seurata Kitin viimeisiä vaiheita enkä tarkemmin hautajaisia ja muistopuheita, koska hän ei ollut enää Facebook-kaverini. Pari viikkoa ennen hänen poismenoaan varsinainen, 14 vuotta sitten perustettu, Facebook-tilini juuttui jäihin eikä hän kerinnyt vahvsitamaan kaveruutta uuden tilini kanssa. 

Se uusi facebook-tili poistettiin 18.2. ja  se alkuperäinen jäi jumiin yhden päivän kohdalle. Ikään kuin sinut olisi viety teloitusryhmän eteen, kiväärit ojennettu valmiiksi ja ensimmäinen komento jo annettu mutta lopullista ampumiskäskyä pihdataan jostain syystä, mitä sinulle ei kerrota. Sitten se alkuperäinen tili poistui kuun viimeisenä päivänä. Facebook on perkeleestä, ahne ja epäoikeudenmukainen rahantekokone, joka kuvittelee voivansa nöyryyttää käyttäjiään miten vain.


Enää ei siis ole toivoa, että joku lukisi oikaisupyyntöni ja peruisi tuomion.  Luottamus järjestelmään on mennyt, mutta silti perustin sinne uuden tilin eri nimell'. Sen alla loin sivun omalle nimelleni. Sivu on enemm'nkin markkinoitavalle tuotteelle. eli nyt Facebook tarjoaa minulle useita mahdollisuuksia mainostaa. /Samalla he tarjonnevat my;s mainostajille tarkoitettuja tukipalveluja. Ne lienev't paljon kattavamaat kuin yksittäiselle käyttäjälle tarjotut palvelut. 



Venäjällä Vladimir Kalsarinmyrkyttäjä ja hänen vastustajansa alexander Navalnyj ovat olleet otsikoissa. Putinin hallinto jatkaa vastustajiensa kovakätistä kohtelua. Mielensoituksissa poliisit hakkaavat ja vangitsevat kansalaisia melko estottomasti. Navalnyjn saama leirituomio herätti monet venäläiset protestoimaan.  Navalnyistä kuulin ensimmäistä kertaa vuonna 2007 kun tapasin Australian Vihreiden vaalitilaisuudessa Christine Milmnen ja Larissa Watersin. Tilaisuuden jälkeisellä illallisella istuin heitä vastapäätä ja me keskustelimme. Milne kertoi minulle tapaamisistaa Suomen vihreiden kanssa ja myös Venäjän tilanteesta. En silloin jaksanut uskoa, että siellä opposition on niin tiukoilla kuin mitä Milne väitti.  Nyt uskon. 

Toki Navalnyj on hyvin ristiriitainen hahmo läntisen ajatustavan kannalta. Hän vastustaa Putinin hallintoa ja on valmis korvaamaan sen toisella, toisella, joka lienee yhtä rasistinen ja epädemokraattinen kuin edeltäjänsä, kenties vieläkin jyrkempi.  Amnesty International juuri ilmoitti, ettei häntä pidetä enää mielipidevankina, koska hän on kehottanut väkivaltaan ja rasismiin. 

Pyöräilemme ahkerasti poikani Erikin kanssa ja näemme kaikkea mielenkiintoista. 

Kaivuri lautalla.  Se täytyy taas kohta tilata kaivamaan mutaa joen pohjasta ja kasamaan sen penkalle. Siitä sitten voin kärrätä sitä uuden tonttimme täytemaaksi. 

Tänne vanhassa paikassa sijaitsevalle työmaalleni en ole kaivuria koskaan palannut vaan teen työtä käsipelillä.  Viime vuonna ja osan sitä edellistäkin, eli sen jälkeen kun heinäkuussa 2019 muutimme vuoristoalueelta takaisn appivanhempien luo ja minulle rakennettiin puutarhavaja takapihalle. Se toimi myös joogastudiona kunnes joogaaminen yhtäkkiä lopahti huhtikuussa 2020. 

Nyt  tuo puinen rakennus on jo merkittävästi lahonnut ja sen peltiosat ruostuneet. Katto kuitenkin pitää edelleen vettä.  

Syyskuussa 2020 jätin paikan rauhaan, koska ajattelin antaa sadekaudteen liittyvän tulvan tehdä rauhassa tuhojaan ennen kuin taas alan heilua siellä laipoineni nostellen joesta savea penkoille. 

Ei siellä näytä menestyvän juuri mikään: eivät papaijat, eivät banaanikasvit, eivät kärismyshedelmät, eivät kookospalmut ei edes vetiveriaruoho kunnolla.  Ainoastaan elokuussa 2019 istuttamani mangopuu on kasvanut jo reilun metrin mittaiseksi. Se alkanee tuottamaan hedelmää parin-kolmen vuoden kuluttua.  Lisäksi Pandanus amaryllifolius, kairapalmu, jonka toin 2019 Singaporesta, on myös tehnyt paljon uusia versoja. 

Mutta minä tarvitsen liikuntaa. Lapion heiluttelu viileässä vedessä seisten on tuntunut paremmata kuinjooga Tulva ei ole vienyt kaikkea pengerrystytöäni menessään vaan aika suuri osa alueesta on jo tulvankin aikana vedenpinnan yläpuolella. 

Pojan kanssa olemme pyöräilleet jo neljän kilometrin päähän kaupunkialueelle sekä siellä ympäristössä. Siellä on myös tämä katolinen kirkko, josta joskus voi kuulla kirkonkellojen soittoa. 



Kerran me pääsimme käymään kirkon pihalla avoimesta portista, kun siellä olivat ihmiset koristelemassa paikkaa tet-juhlaa varten. 

Kävimme myös polkupyöräliikkeessä asennuttamassa uudet jarrukahvat ja -vairjerit ohjaustankoon, jonka ostin netistä. Sellaista "krossipyörän" tankoa ei löytynyt paikallisena. Tämäkin on tarkoitettu moottoripyörälle, mutta kyllä se toimii pokupyörässäkin.  Nyt voin istua pyörän selässä pystymmässä niin, että Erikillä on enemmän tilaa turvaistuimessaan minun ja ohaustangon välissä.

Lisäksi laitatin pyörään paremman seisontatuen niin, että on helpompi nostaa poika istuimelleen ja sieltä pois. 





Pyröräliikkeen  vieressä on puisto, jonka puut laitettiin myös Uuden Vuoden juhakuntoon. Kuukalenterin mukainen uusi vuosi alkoi tänä vuonna 13 helmikuuta. 

Myös monet talot kroisteltiin juhaa varten. Pihat siivottiin jotta istuetut kukat pääsivät oikeuksiinsa.  Moni rakenteilla oleva talo valmistui juhlaan mennessä ja sinne muutetiin sisään heti uuden vuoden alussa. 



Meilläkin samettirusut kukkivat.



Vielä joku päivä haluan meillekin tällaista kukkaloistoa, jota näkyy teidenvarsien taloissa. Bougainvillea eli ihmeköynnös on täällä hyvin yleinen, ja sen violetit kukat pistävät silmään monilta pihoilta ja teiden varsilta.  



Monet sillat ja talot on pantu uuteen uskoon näinä vuosina, reilut kolme vuotta, jotka olen täällä viettänyt.  Niin monet vanhat puusillat on korvattu uusilla auton kesätvillä. 



Myös automen määrä on kasvanut.  Monet niistä ovat uusia "ökyoutoja" täkäläisen mittapuun mukaan. Suurin osa autoista kuitenkin on ammattikäytössä: pieniä kuorma-autoja kyläteillä ja isompia pääteillä. 

Joet ovat kuitenkin edelleenkin merkittävä kuljetusväylä. Erilaisia jokilaivoja ja proomuja näkyy päivittäin.  Tämä turistien kuljetukseen tarkoitettu vene ilmeisesti liittyi alueellemme tehtyyn sukulaisvierailuun. 



Vanhasta kävelykärrystä tehdyt lastenrattaat ovat enää harvoin käytössä.  Ne näyttävät nyt kovin pieneltä, kun poika on kasvanut. 

Tässä uudessa pyörässä on kasvuvaraa vielä ainakin muutamaksi kuukaudeksi.  Pitäisi vain saada se pitkä penkki vielä, että voisin istua vähän taaempana ja pojan kasvaessa siirtää hänen turvaistuintaankin taakse päiv. 

Nyt pyörän kyydissä pääsemme pidemmälle ja näemme enemmän. Erik haluaa nimetä kaikkea näkemäänsä, erityisesti autot ja lamput sekä kaiken pallon tai puolipallon muotoisen. Melkein kaikki on hänelle "boo". Lusikka on selvästikin eri sana  "bun" Myös pidempiä rimpusja tulee joskus hänen suustaan, muttei koskaan silloin kun joku  kuvaa videota. 

Erik pitää vedestä.  Hän hakeutuu aina sinne missä virtaa vesi tai sinne missä astiassa on jääpalojen seassa vettä tai muuta nestettä.  Hän haluaisi myös udia tai kylpeä jatkuvasti.  Minusta kaikki tuo on merkki siitä, mistä minullakin eli että täällä on niin kuuma, että pitää vilvoitella. Ja vesi on siihen tarkoitukseen parempi väline kuin ilmastointilaite. Niin minäkin mieluummin seison siellä kuravedessä takapihalla ja lapioin kuin kijroitan blogia ilmastoidussa huoneessa. 

Äiti ja isoäiti sekä koko ympäröivä kulttuuri täällä eivät halua antaa lapsen leikkiä vedessä, ei uidakaan. Siihen toki saattaa olla syynä se, että lähes kaikki vedet täällä ovat likaviemäreitä: niihin lasketaan ja kaadetaan kaikki mahdollinen roska. Epäilen että monesti käymälävedetkin menevät puhdistamattomina jokiin, elleivät niitä sitten puhdista ne kissakalan sukuiset kalat, jotka syövät kakkaa takapihojen vessalammikoissa. Meilläkin on sellainen, ja minusta menetelmä on ihan hyvä. Pitäisi vain rakentaa kunnon vessakoppi, sellainen puuceen näköinen ja mallinen pömpeli pienelle laiturille lammen rantaan. 
 

Meillä on kaupunkiasunnossa, jossa harvoin kukaan meistä asuu tai peseytyy, vähköllä toimiva vedenlämmitin.  Täällä lauta-peltihökkelissä, jossa pääasiallisesti asumme ei ole ollut edes suihkua. Vesikin on täällä lämmitetty joko kattilassa kaasuhellalla tai sellaisessa Kinnassa valmistetussa muovisessa vedenkeittimessä, jossa monet lmmittävät kahvi- tai teevetnsä.  Täällähän ei hanasta tule kylmää vetttä samassa mielessä kuin Suomessa ... voi kuinka kaipaankin usein sitä maailman parasta janonjuomaa siellä ... vaan täällä se mitenkuten joen kakkavedestä puhdistettu vesi tulee luomulämpöisenä eli n. 25 - 35-asteisena hanasta.  Se kelpaa siis sellaisenaan psusevedeksi ilman että sitä tarvitsee lämmittää. Mutta vauvoille sitä lämmitetään, ja siksi päätin ostaa tänne sähköisen vedelämmittimen (n. 200 euroa)  Samalla saatiin sitten suihku. Minä olen aina nauttinut kuumista suihkuista kovalla panineella. Lämmittimen ei tarvitse olla tehokas, sillä kuumaakin suihkua varten vettä täytyy kuumentaa vain 10 - 15 astetta. 

Ajattelin, että lämmitetyssä vedessä Erik saisi pullikoida isossa psuvadissa kauemmin kin sen 5 - 10 minuttia mikä hänelle ja minulle suodaan. Äiti ja isoäiti antavat omalla vuorollaan hänen olla vedessä vain minuutin jos siätkään. 

Yksi haaveistani olisi kunnon uima-allas, jossa me Erikin kanssa voisimme pullikoida iltapäivän kuumina tunteina ja minä ainakin voisin ottaa aamuöisiä naku-uinteja. Siihen, samoin kuin muihinkin haaveisiini on esteenä paitsi vaimon ja hänen perheensä kyvyttämyys ymmärtää asioita minun kannaltani, myös se, että minulla ei ole riittävästi rahaa totuettaa niitä tuosta vain.  Eikä täällä voi vain mennä kauppaan ja ostaa tai tilata niitä keneltäkään englanniksi. tai muulla kielellä kuin vietnamiksi. 

Surua kukkaloiston keskellä. Sitähän se elämä usein on, ainakin pieniä murheita. Jostakusta saattaa tuntua lapselliselta surra Facebook-tilin menetystä, mutta kyllä se minulle on ihan oikea surun aihe. Se kun käytännössä etäännyttää ja jopa katkaisee välini monen kanssa. Se myös ettäänyttää minut Suomesta, jättää miut enemmän yksin. Mutta saa nähdä löytyykö tilalle korvaavaa nettisosiaalisuutta. Toivottavasti tilanne ei ainakaan pahene eli Google sulje tilejäni ja niiden myötä tätäki  blogia sekä sippa.com -sivustoa joka on toiminut vuosia Google sites-pavelun alla. Silloin kehitysvaiheessa sen sai käyttöönsä ilmaiseksi ja minä hyödynsin tuota tarjousta. 

Tet-juhlan aikaan on joka paikassa kukkia. On ehkä luontainen kukinta-aika monille niistä. Turilla ja toreilla näkyy paljon ihmisiä tekemässä ostoksia.  Vaimo ja hänen äitinsä myös myivät kukkia kaupungin torilla.  

Juhlaperinteeseen sekoittuu myös läntisiä joulun- ja uuden vuoden perinteitä, ainakin meillä.  Yksi ensimmäisistä hahmoista, jotka Erik tunnisti, on tuo lumiukko, hänelle "snowman", joka on pällistellyt häntä katosta vauvasta lähtien. Nyt hän sai neimmäistä kertaa koskettaa sitä ja tutkia lähempää. Hän repi siltä silmät päästä ja napit paidasta.  Piti tehdä uudet tilalle ja ripustaa ukko takaisin korkeammalle, jossa häntä voi katsoa muttei koskea.  Myös joulukuusen palloja: värikkäitä punaisia, sinisiä, vihreitä ja kullan väirisä, on ollut katossa joulusta lähtien. Siivotessa ne piti poistaa ja järjestää uudlleen.  Palloissa on Erikille jotain todella kiehtovaa.  Vai onko se niin, että niissä on kiehtovaa minulle ja Erik tunnistaa sen? Ooittaessaan palloa ja sanoessaan "ball", katsoessaan mi nua kirkkain silmin, hän tietää, etä se luo meidän välille jonkn mystisen yhteyden? 

Samanlainen yhteys välillämme syntyy, kun katsomme yhdessä autoja, kukkai, kaivuria lautalla tai tähtiä (mm. Vietnamin lipussa keltaista tähteä punaisella pohjalla). Ei se ole pelkkää kielen ja maailman oppimista vaan myös yhdessäoloa, harmoniaa välillämme, suurta rakkautta. 

Ja aina on myös mielenkiintoista seurata mitä sukulaispojat tai muut hänen ikäisensä tai vähän vanhemmat lapset tekevät.  Vaimon siskolla on kaksi pientä poikaa, ja he vierailevat täällä usein. 

Erikistä on tullut myös aikamoinen kantelija (sic).  Hän haluaa siirellä esineitä paikasta toiseen ja takaisin. Kuvassa saavat kyytiä kasviöljypullot. Hän myös mielellään tuo minulle kengät, Crocs-tyyliset  rantasandaalit, joita täällä liki kaikki käyttävät   Hän tuo kengät eritisesti silloin kun haluaa meidän lähtevän pyörälenkille. 

 Sää pysyy täällä melkein aina samana. Ainoastaan sademäärät tekevät selvän eron kuukausien ja vuodenaikojen välillä. Myöskään valoisuuden eli päivän pituuden vaihtelua kesän ja talven välillä ei juurikaan ole.  Oman kokemukseni mukaan vaihtelu on noin tunnin verran päivässä. Sitli voi sanoa, että täällä on pimeää 12 tuntia vuorokaudessa ja valoisaa toiset 12. 

Kuitenkin tähän aikaa vuodesta: helmi-toukokuussa on sateetonta ja kuumaa eli aurinko useimmiten porottaa kirkkaalta taivaalta. 

Ensimmäiset 3-5 vuotta tropiikissa olivat minulle nautinto. Sitten siitä tuli kärsimystä, ja sitä se on nykyäänkin.  Jo aamulla kahdeksalta paita kastuu hiestä ihan normaalin pyöräilyn tai kävelyn aikana. Ainoa helpotus on seistä vedessä, mutta sitä en voi tehdä yhdessä poikani kanssa, joten siitä tulee syyllisyys tai vähintäänkin harmitus. 

  Luettua

 Barack Obaman muistelmien ensimmäinen osa Luvattu maa ilmestyi viime vuoden marraskuussa. Celian äänikirja oli lainattavissa nyt tammikuussa. Minä lainasin ja kuuntelin sen nyt helmikuussa. Yhtä vaikuttava kertomus kuin Tarja halosesta kertova kirja, jonka kuuntelin joulukuussa Kirjassa saa epäilemättä ansittua kyytiä Donald Trump, joka tosissaan halusi saada ihmiset uskomaan, että Obama on syntynyt muualla kuin Yhdysvalloissa. Kirjoittaessaan tuota, Obama ei varmaankaan tiennyt miten Trump presidenttikautensa päätteeksi esitti vieläkin typerämpiä väitteitä ja todennäköisesti lietsoi kannattajiaan väkivaltaiseen kapinaa. 

Stieg Larssonin tutkimukset : kuka murhasi Olof Palmen? Stocklassa, Jan,   Muistan missä olin kun kuulin Olof Palmen murhasta. Olin saapunut junalla opiskelu- ja asuinkaupungistani Oulusta. Tyttöystäväni, välillä, mutta enimmäkseen ihmissuhdeongelmani Ulla oli ollut minua saattamassa junan makuuvaunuun. En muista kuulinko asiasta jo junassa vai vasta Helsingin asemalla, jonne saavuin aamuvarhaisella. Vai lienekö kuulut vasta Malmin työväentalolla, jossa isäni "Huutokauppa-Kalle" piti huutokauppaa. MInä olin jonkun pikkutytön kanssa auttamassa kahviossa. Huutokaupan alkaessa ainakin tiesin jo uutisesta. Lehtijuttuja olen asiasta lukenut ainakin pintapuolisesti, mutta vasta nyt tämä kirja valottaa murhan mahdollisia taustoja vähän syvemmin.   Tutustuin samalla Siteg Larsoniin dekkaristina. Kuuntelin hänen kirjansa Tyttö joka leikki tulella. Liikaa toimintaa ja jännitystä minulle niin kuin esim. Risto Isomäellä, ja väkivaltaa. Leena lentolaista saatan kuunnella edelleen. Tässä kuussa kuuntelin toeksen Valapatto, jossa on vähän syvempää henkilökuvausta. 

 

Malmin nainen : Mari Romanon tarina, J.K. Tamminen.  Helsingin humepoliisin entisen päällikön Jari Aarnion tarinaan liittyvä henkilö. Olen kuunnellut sekä Aarnion oman että HS:n toimittajien kirjan asiasta. Tässä tulee uusi näkökulma. Oikeus on todennut Aarnion syyliseksi ja hän istuu elinkautista vankeustuomiota. 

Muurarin pojasta miljonääriksi, Anders Wiklöfin Tarina, Bruun Staffan. Pidän elämäkerroista ja muistelmista, erityisesti suomalaisten 1900-luvulla eläneiden. Niin pidin tästäkin. 

Simukka Salla, lukitut.  Mielenkiintoinen dystopia siitä, miten ihistä ehkä voidaan kohdella. Pahiksina viihdeteollisuus, tosi-tv ja yhteiskunta. 

Koronavirus ja sen sairaus covid+19 jylläävät edelleen. Tilanne on pahempi kuin aiemmin ainakin Suomessa ja monessa muussa maassa.  Minä vältän omaehtoisesti matkustelua minnekään mine en pääse pöyrällä polkaisemaan. Eli saunareissut ovat deleen tekemättä tänä vuonna.