- Tammikuun 2021 kuava-albumi Googlen kuvapalevelussa
Vuosi 2021 alkoi unessa ja seuraavana aamuna se jatkui rauhallisesti. Koko tammikuu meni kotona ollessa, onneksi ei sentään neljän seinän sisällä eikä edes omassa kotipiirissä vaan kahden kotia lähellä olevan kaupungin sekä tämän maalaiskylän piirissä.
Maailman tapahtumia olen seurannut lähinnä suomalaisten tiedotusvälineiden, sosiaalisen median että Celian äänikirjojen välityksellä. Yhdysvalloissa Donald Trump joutui tunnustamaan vaalitappionsa ja ehkä muunkin tappionsa sen jälkeen kun hänen enemmän tai vähemmän lietsomansa kapina kukistettiin. Koronaviruksesta on löytynyt Euroopassa uusi muunnos. Myös Suomessa on aloitettu rokotukset koronavirusta vastaan. Täällä Vietnamissa ovat tautitapaukset olleet äärimmäisen pieniä verrattuna väkimäärään. Meidän elämäämme tiukat rajoitukset eivät paljoa vaikuta. Ainoastaan minun matkailuani ne hieman hillitsevät.
Vuoden vaihduttua Google halusi kertoa minulle kuinka paljon olen kulkenut menneen vuoden aikana. Vuosi 2020 oli tietystikin vuosi, jollon oleskelin vain yhdessä maassa, Vietnamissa. Se taisi ollakin aikoihin ensimmäinen vuosi, jola olen liikkunut vain yhdessä maassa. Äkkipätään tulee mieleen että vuosi 2009 oli viimeksi sellainen vuosi ennen tätä.
Tietysikään lukemat eivät ole tarkkoa. Aina ei ole ollut puhelin mukana eikä aina paikannus aktiivisena. Googlen mukaan olen siis känyt viime vuonna seitsemässä kaupungissa, olen pyöräillyt 106 tuntia ja 594 mailia (n. 956 km), kävellyt 212 km, istunut mopon kyydissä 363 kilometriä, autossa 3370 km. En tiedä, onko lentokoneella matkustaminen laskettu tuohon autoiluun. Lensin kerran Saigonista Hanoihin ja Hanoista Dalatiin. Tulisikohan tästä kuluvasta vuodesta 2021 ensimmäinen vuoden 2009 jälkeen, jolloin en ole lainkaan lentänyt. Toivon niin.
Kokonaisuudessan eli vuodesta 2013 lähtien olen känyt 25 maassa ja 295 kauppungissa. Googlen kartta vahvistaa asian, samoin kuin oma muistini: Suomi, Ruotsi, Tanska, Venäjä, Viro, Latvia, Liettua, Puola, Itävalta, Saksa, Romania, Bulgaria, Moldova, Ukraina, Kazakhstan, Montenegro, Kosovo, Bosnia-Herzegovina, Serbia, Slovenia, Makedonia,, Espanja, Intia, Thaimaa, Malesia, Singapore, Hong Kong, Kiina, Vietnam, Taiwan, Australia.... Venäjällä, Kiinassa, Kosovossa vain läpikulku. Merkittävää oleskelua Vietnamissa, Australiassa, Suomessa, Malesiassa ja Ukrainassa. Muissa maissa jotain siltä väliltä.
Facebook-kriisi jatkuu tammikuussa. Tilini ja varatilini on suljettu useita kertoja syytä ilmoittamatta, eikä minua ole muutenkaan syytetty mistään muusta kin yleiskesti yhteisäsääntöjen rikkomisesta. Olen saanut noin vuorokauden mittaisia jäähyjä, joiden aikana ohjeistetusti lähettämäni kasvokuva tai video kasvoistani on tarkistettu.
Viimeksi päätililleni tullutta varmistuspyyntöä en ole voinut täyttää. Siinä kun on tarjottu vahvistuskoodin lähetystä yhteen klmesta annetusta puhelinnumerosta. Niistä mikään ei ole enää voimassa. Ylin numeroista oli käytössäni toukokuussa 2017 Suomessa. Se oli Saunalahden latausliittymä. Seuraava oli propad-numero Espanjassa vuonna 2014, ja viimmeinen Australian Telstran propaid vusilta 2012 - 2014. Nykyistä puhelinnumeroania ei tajottu vaihtoehdoksi, vaikka sekin on kerrottu Facebookille. Asiasta jättämääni kolmea valitusviestiä ei ole huomioitu.
Vasta nyt tammikuun viimeisenä päivänä sain ladattavakseni kaiken näiden 14 vuoden aikana lähettämäni datan:kuvat,videot ja kirjoitukset. Se on aika pieni lotu, sillä pakettiin eivät kuulu ystävien lähettämät kommentit ja kysymykset. Ne ovat olelllinen osa sosiaalista mediaa, myös minu Facebook-koke,ustani. Myös monissa viestisovelluksen keskusteluissa on rakkaita muistoja ja joskus myös oleellistä a informaatiota. Facebook on ollut monien, mm. Suomessa asuvan 81-vuotiaan äitini, kanssa tärkein yhteydenpitoväline. Nyt pitäisi siis jonkun opettaa myös äidille uusi viestintäväline.
Minulla ovat melkein kaikki kaverit netisssä. Täällä lähistöllä ei ole juuri edes tutttavia, jotka puhuisivat kieltäni: englantia tai Suomea. heitä tavatakensi minun pitää matkustaa vähintääkin neljä tuntia bussilla. Elämästäni tulisi huomattavasti köyhempää ilman Facebookia. Toki on Instagram, mutta sekin FB:n omistikessa samoin kuin Whatsapp. Sitten ovat Twitter ja VK. Mutta ei mikään noista ole kuin Facebook, vanha tuttava ja päivittäinen seuralainen jo vuodesta 2007.
Mitä tämän jälkeen? Vai pitääkö vain yrittää kaikkeni pysyäkseni Facebookissa, rukoilla ja noa, aloittaa alusta. Pitääkö yrittää elää kuin diktatuurivaltiossa, jossa jokaista sanaannsa, elettä ja tekoa saa pelätä ja odottaa, että tulevat joku yö mystatakkiset miehet hakemaan tai muuten vain viedään vankilaan tai suljetaan ulos yhteisöstä kotiarestiin. Päätös on vielä harkinnassa. Katsotaan nyt miten käy helmikuun aikana.
Vaikka kriisin syy on mitä todennäköisemmin liian tiukat ja minun tapaukseni kannalta väärät ohjelmistoalgoritmit, tuntuu kriisi kuitenkin hyvin henkilökohtaiselta turpiinvedolta.
Poikani, ainoa lapseni, Ben Erik Sippala on nyt kohta vuoden ja enljän kuukauden ikäinen. Hän kävelee ja puhuukin jonkin verran, ymmärtää vieläkin enemmän puhuttua kieltä. Latsin hänestä paljon kuvia Facebookiin, ja niistä tykkäsivät monet kaverit ja sukulaiset. Osa heistä varmaankin jatkaa Erikin seruaamista muualla, mihin sitten päädynkin päviittämään hänen elämäänsä. Minulle on tärkeätä saada jakaa vanhemmuus muidenkin kuin paikallisten vietnamialisten kanssa. Suomesta olen saanut niin paljon tukea ja neuvoja.
Sitten ovat Facebook-ryhmät, jossa on sattunut ja tapahtunut kaikenlaista. Minulla on ollut niit hallinnassanikin muutama ja olen aika moness aollut aktiivisena keskustelijana tai seuraajana. Sananmuunns, Lapsi jäi psuveden jalkoihin ovat olleet inspiroivia ryhmiä suomen kielen viihteelisemmästä puoletsta, Turhaa englantia sekä viihdettä että kiukunsiementä. Ulkosuomalaisryhmässä Suomi-akat haukkumassa vegaaneja, eläinsuojeluryhmässä metsästäjäjärestöjen trollit suorastaan teilaamassa akikenlaisten kasvsissyönnin ja ihannoimassa 12-vuotiaita pyssymiehiä. Raahen seudun vanhat valokuvat ja muistot-ryhmässä olen saanut paljon apua sukuvien henkiöiden tunnistamisessa. Muutama suomalismies on lähettänyt kaveriyynnön ja sitten ripustautunut kuin keinoemoon: "Tuu hakemaa mut pois täältä Suomesta ja auta löytämään nuori vaimo Vietnamista". Lapsuudenkaverita, nuoruudentuttuja, uusia kavereita, reilusti yli 1000 Facebook-kaveria. 
Jääpähän sitten enemmän aikaa Erikille. Tämän kuukauden aikana suhteemme onkin syventynyt ja yhdessä viettämämme aika kasvanut niin, ettei päivästä tahdo montaa tuntia jäädä puutarhassa kaivamiselle eikä muille omille harrastuksille. Jopa tämän blogin pitäminen on nyt hieman haastavampaa kjin ennen. 
Päiväunien aikaan se onnistuu, mutta nyt ovat päiväunetkin lyhyempiä kuin vielä pari kuukautta sitten. Yöunenkin rytmi on muuttunut. Aiemmin menimme pojan kanssa molemmat nukkumaan iltakhdeksan aikoihin. Nyt hän haluaa vielä valvoa ja nukahtaminen venähtää sinne yhdeksän jälkeen. Minä olen usein unessa ennen häntä.
Otan ilta-aterian yhteydessä siinä viiden-kuuden maissa 15-30 mg prometatsiinia, antihistamiinia, jonka sivuvaikutuksena on väsymys. Niihen avulla sitten nukun kahdeksan-yhdeksän tuntia sinne aamuneljään-viiteen, jolloin yleensä herään alaselän tai niskan kipuun. Minulla on kyllä toinen tyyny, sellainen pitkulainen bolsteri jalkojen välissä tai halauksessa. Sen pitäisi vähentää kipuja. Ehkä vika on patjassa. Täällä lähes kaikki nukkuvat hyvin kovalla patjalla. Minä en voi niitä käyttää ollenkaan vaan minulla on yleensä kovan patjan päällä pehmentävä ilmapatja. Hyvää joustinpatjaa en ole vielä löytänyt.
Aamuöiset kävelyt Mimi-koiran kanssa ovst olleet historiaa jo muutaman kuukauden ajan. Nyt kylmänä aikana vuodesta on riittävän viileä vielä jopa aamuseitsemältä. Tänä talvena kylmyys on jatkunut normaalia pidempään. Muistan aikaisemmilta vuosilta miten jo joululta alkoi hiostava kuumuus tuntua jo aamu seitsemältä. Nyt alkaa tulla kuuma vasta kahdeksan-yhdeksän aikoihin. Vai lienevätköhän syynä nuo antihistamiinit? Ehkä ne hidastavat elintoimintoja niin, että kuumuuskin häiritsee vähemmän?
Poikakin on, kuten sanoin, alkanut äitinsä tavoille ja nulkuu aamulla seitsemään saakka. Siksipä me ähdemme hänenkin kanssaan liikkelle vasta seitsemän jälkeen. Emme siis enää näe koululaisia, joiden aamuvuorolaiset matkaavat koululle jo aamukuuden jälkeen.
Kenvät ovat pojalle tärkeä asia. Hän on oppinut, että kotoa lähtiessä ne laitetaan jalkaan. Kun hän pyytää minua lähtemään kanssaan ulos, hän tuo minulle kenkäni. Hän myös tunnistaa englannin sanan "shoe" ja kysymyksen "Where are your shows?".
Olemme tehneet aamu- ja iltapäiväkävelyitä pojan istuessa vanhasta kävelykärrystni tehdyissä rattaissa. Niistä käsin Erik haluaa katsella ympäristöä. Erityistä huomiota hän kiinnittää kaikkiin pallon muotoisiin esineisin, myös pyöreät käyvät. Tähän naapuritaloon liatettiin uudet aidan pylvään ja niiden pähän pallot. Erik on aina inoissaan nähdessään ne. Hän sanoo "bool" (ball on pallo englanniksi. Lehmä on "böö" vietnamiksi.Se taisi olla hänen ensimmäinen sana, jolla hän tarkoitti selvästi jotakin ympäristönsä asiaa. Auto, englanniksi "car" on hänelle "baa". Hän osaa myös jäljitellä kanojen ja ankkojen ääntelyä, susimpna mös kissan. Eläviä kissoja ei meillä ole näkyvissä, mutta kuvista ja uotube-videoilta olemme niitä katselleet. 
Välillä toki tapailemme myös tyttöjä. Tämä pikkutyttö asuu kulkureittimme varrella ja on usein pihalla odottamassa meitä kun tulemme paikalle. Eniten Erik on kuitenkin innoissaan vähän vanhemmista pojista, ehkä siksi, että sellainen on ollut hänen läähettyvillään kujeilemassa hänen kanssaan ihan pienestä pitäen.
Viime kuussa kerroin paljon siitä, miten olen tehnyt lapio-kottikärrypelillä maansiirtotöitä viime vuonna osteamallamme tontilla. Ne työt loppuivat vuodenvaihteessa ja nyt siellä on vähän kevyemmät savotat: puutarhan kastelua ja kevyempää maisemointia kunnes taas joku päivä kaivurimies tulee ja nostaa joesta uutta savea siirrettäväksi.
Kävelykärrystä tehty vvauvaversio on nyt tammikuun aikana jäänyt vähemmälle käytölle. Sen on korvannut polkupyörä, johon sain tilattua netistä kunnollisen lastenistuimen. 
Kiinalaisesta verkkokaupastapa tietenkin, alunperin singaporelaisesta, nyttemin Alibaban omistamasta vietnamilaisella sivustolla operoivasta kaupasta. Postimaksut ulkomailta ovat edulliset eikä yksikään paketti ole vielä juuttunut tulliin niin että meidän pitäisi puuttua asiaan. Aliexpressin kanssa oli useasti ongelmia siinä suhteessa. Hintaa istuimelle tuli euroissa mitaten ja postikulut mukaan lukien reilusti alle 30 euroa.
Ja Erik todella nauttii kyydistä. Häntä on vaikea saada alas istuimelta jopa puolen tunnin pyöräreissun jälkeen. Aluksi asensin istuimen varsinaiseen pyörääni, tuohon oransseilla sivulaukuilla varustettuun, mutta sitten päätkinkin korjata vanhan pyöräni, kolme vuotta sitten ostamani hybridin. Näin saan pidettyä istuinta siinä kiinteästi ja laskettua pyörän satulan pysyvästi niin alas, että saan molemmat jalkani tukevasti maahan tarvittaessa. Olen myös hankkimassa tuohon pyörään korkeaa ohjaustankoa sekä sellaista pitkää penkkiä, joita poikien pyörissä oli 1970-luvun alussa.
Tällainen krossipyörä oli silloin minullakin. Tosin ei tainnut ohjaustanko olla noin korkea. Syybä tähän suunnitelmaan on paitsi tuo omien poikavuosien haikailu, myös se, että kun itse olisin pystyasennaossa, mahtuu lastenistuin vähän taaemmas eikä pyörän ohjattavuus kärsi niin kuin nyt. (Kuva lainattu pinterest-sivustolta)
Mutta sujuu se pyöräily ihan tavallisillakin sarvilla ja satulalla ainakin niin kauan kunnes Erik vähän kasvaa pituutta. Retket pitää tehdä aamulla tai illan suussa ennen auringon laskua. Keskipäivällä ja iltapäivällä on liian kuuma ja aurinkokin pääsee polttamaan, vaikka suuren osan reissusta voikin tehdä puiden varjossa, pienikin aurinkoinen alue siellä täällä saattaa olla liikaa lapsen herkälle iholle.
Kuvassa yllä me satuimme paikalle kun miehet korvasivat vanhaa lahoa puusiltaa metallisella. Juuri edellisenä päivänä olimme käyttäneet vanhaa siltaa ensimmäisen kerran ikinä. Talo sillan vieressä on iso ja komea, todennäköisesti jonkun paikallisen merkkihenkilön. 
Sillan kaiteet eivät ole kovin korkeat, mutta onpahan edes jonkinlaiset. Vanhoissa silloissa niitä ei ole lainkaan. 
Toki pitää lapsen liikua myös omin jaloin. Ensimmäinen potkupyörä on jo hankittu ja parempi hankitaan sitten kun löytyy parempi paikka käyttää sitä. Kaupunkiasunto ja siellä sijaitseva puisto vosivat olla sellainen. 
Kuun viimeisenä päivänä tonttimme näyttää tältä. Vasemmalla näkyy tekemäni penger, jolle olen myös heitellyt erilaisia palkokasveja, joista jotkut ovat myös itäneet. Takana näkyy peltinen katos bambukeppien varassa. Siitä on tulossa puutarhavaja. Aion tehdä siihen seinät kanaverkosta ja sitten istuttaa kärismyskukkaa, passionhedelmäköynnöstä tai muita kiipeileviä kasevja sen ympärille. Tontti on 60 metriä pitkä ja 10 metriä leveä, joten sille mahtuu pitkä ja kapea rakennus. Täällä on maaperä paksua savea jopa 21 metrin syvyyteen. Mietin, että kävisiköhän talon perustuksiksi muutma betonista valettu valtava vesisäiliö, johon voisi kerätä sadeveden. Vai olisiko parempi olla valamatta, mutta upottaa pohjaan useampi kapea mutta korkea säiliö joko muossta tai teräksestä tehty, laittaa ne paalujen väliin. Täällä yleensä paalutetaan vain muutama metri. Yksikerroksiseen rakennukseen ei ehkä laiteta paaluja lainkaan.
Tullta toiselta reunalta, jossa olen tehnyt jo pengerryksiä ja anoppi istuttanut banaanikasveja, kulkisi bambujen tai muiden puiden reunustama pieni polku sinne takapihalle.
Istutin sinne jo pari bambun juurakkoa, jotka tilasin netistä.
Puut tarjoavat suojaa tiellä liikkuvalle.
Paikoin on todella kaunista ja upeaa. Verrattuna siihen kun kolme vuotta sitten aloin kierrellä näitä kyläteitä on kukkien viljely taloissa lisääntynyt ja sianpito vähentynyt huomattavasti.
Kiinalainen uusivuosi se on useimille, mutta Vietnamissa tet. Helmikuun puolivälissä rotan vuosi vaihtuu härän vuodeksi. Sitä varten noita yllä näytettyjä ixora- ja muita kukkaikin kasvatetaan. Ixora-suku eli tähtikukat näyttävät viihtyvän erityisen hyvin tässä happamassa savimaassa. Pihapuusta on riivitty lehdet, jotta se tekisi parin viikon kuluttua keltaisia kukkia. Puu on mikinpensaisiin kuuluva Ochna integerrima.
Tässäkin kuussa olen kuunnellut paljon äänikirjoja, enimmäkseen suomalaista realismia, jopa tietokirjoja. Päätin myös alkaa kuuntelemaan lukion oppikirjoja. Aloitin jo terveystiedon kirjasta ja hämmästyin sitä miten monipuolisesti fiksusti ne opettavat, verrattuna siihen mitä terveysoppi oli minun aikanani. Nykyisin siihen kuuluu myös sosiaalinen terveys, mielenterveys ja jopa mediakritiikki. Myös Uusi Islamin käsikirja sekä Islamin miekka, molemmat Jaakko Hämeen-Anttilan käsialaa, Kari Tapion elämäkerta Antti Heikkisen kertomana, Riitta Kylänpään Pentti Linkola elämäkerta. Linkolahan kuoli vajaa vuosi sitten. Mari Mannisen Kiinalainen juttu : 33 Kiina-myyttiä, jotka vaativat kumoamista on avartava kirja myös vietnamilaista kulttuuria ja elämäntapaa ajatellen. Ilkka Remeksen Kotkanpesän aloitin empien ja kesti aikansa ennen kuin se alkoi viemään. Anni Kytömäen Finlandia-voittaja Margarit ja Mari Friskin Neliöjuuri olivat elämyksiä. Seppo Zetterbergin Uusi Viron Historia antoi uutta tietoa. Pari Leena Lehtolaisen dekkariakin siinä meni ohessa. Kuuntelen todella paljon kirjoja nykyään, koska teen sitä jopa pyöräillessä käyttäen toisessa korvassa bluetooth-kuuloketta. F.E. Sillanpään Nuorena nukunut ja Miehen tie eivät alun jälkeen enää sujuneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti