- Toukokuun 2018 Kuva-albumi (Google-kuvat)
- Kieku minicast 1.5.2018: Vappunakin joisin mieluiten suomalaista kraanvettä. Vuonna 2012 kävin Suomessa ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen. Vapusta muistan sen, miten vanha hokeam "Klrava vappen, hela natten, dricka bara kranavatten" tuli todeksi. Siman sijasta maistuin kraanavesi. Tässä kerron suhteestani juhlapäiviin: uusimpina Vietnamin TET-juhla, kuukalenterin mukainen Uusi Vuosi, sitä ennen Kiinalainen Uusi Vuosi Singaporessa ja Australiassa. Vapusta ei ole kovin montaa hienoa juhlamuistoa. Toki olen simaa ja munkkeja nauttinut joskus.
- Tässä vapunaaton tunnelmia 30.4.2018: Sauvakävelyllä Vietnamissa (Kieku minicast).
- Google slides -diaesitys toukokuun kvista ja tapahtumista. Esitys on myös upotettu alle. Olen opetustehtäviäni varten tutustumassa Google-työkaluihin, joiden avulla melkein kaiken sen, mitä Microsoft-officella pystyi ennen tekemään omalla tietokoneella, voi nyt tehdä verkossa, jopa puhelimalla tai tabletilla
Vapun ja kuninkaan juhlapäivän jälkeen lähdin taas sinne ylänköaluulle Lâm Ð?ng-nimiseen maakuntaan Dalatin kaupungin liepeille Duc Trongin piirikuntaan Lhien Nghia-nimiseen pikkukaupunkiin. Majoituin samaan Khai Khai -hotelliin kuin pari viikkoa sitten. Kävin paikallisessa kielikoulussa haastattelussa, anooin opetusnäytteen ja tulin hyväksytyksi vapaaehtoiseksi opettajaksi. Ansiotyötä en saa tällä hetkellä tehdäkään, koska tilanteen mukaisen viisumin hakeminen on kesken ja se vie oman aikansa. Tosin en minä ansiotyötä ole etsimässäkään vaan vapaaehtoista osapäivätyötä.
Tapasin paikkakunnalla myös nuoria auikuisia, jotka halusivat parantaa englannin osaamistaan keskustelemalla kanssani tai muuten vaan halusivat kontakteja ulkomaalaiseen. Tämä kaikki sopii minulel erittäin hyvin. Verrattuna nykyiseen asuinpaikaan Mekong-joen suistossa, jossa minulla ei ole juurikaan kaverieta ja sosiaalisia kontakteja, tuo paikka tuntuu paratiisilta: siellä on ihmisiä, joiden kanssa voin jutella, joilta saan apua jokapäiväisissä asioissa, hankinnoissa. Reilun puolen tunnin ja vajaan euron maksavan bussimatkan päässä on Dalatin kaupunki, jossa on sitten enemmän ulkomaalaiskontakteja tarjolla. Sieltä saa myös ruisleipää ja hapankaalia, ehkä paljon muitakin tuotteita, josita täällä etelässä voi vain haaveilla.
Reilun viikon päästä palasin kotiin noin kuukaudeksi, ehkä vajaaksi. Hiki valuen ja kuumuudesta läähättäen odotan pääsyä takaisin viileään: sauakävelyä, opettamista, uusia haasteita. Nyt koulu on etsimässä minulle sopivaa asuntoa ja minä olen aloittanut paperityöt saadakseni asianmukaisemman viisumin. Siinä menee muutama kuukausi aikaa. Kun kaikki on valmista, voimme muuttaa yhdessä asumaan uudelle paikkakunnalle, tai sitten olla vuorotellen siellä ja täällä. Miten se nyt sattuukin parhaiten sopimaan.
Minä odotellessani valmistelen uutta materiaalia opetusta varten: alan käyttämään uusia työkaluja, enemmän Googlen palveluita myös opetuksessa. Heillä on opetuksen tueksi jopa erityinen ohjelma.
Kesäkuun ensimmäisenä päivänä matkustan bussilla Saigoniin, vietän siellä pari päivää tehden ostoksia Dalatia ja opetustyötä varten: mm. siistejä työvaatteita, paitoja, jotka eivät soi vatsan kohdalta. Sitten Dalatissa olisi tarkoitus alkaa sauvakävelemään ahkerammin, käymään joogassakin.
Joitakin varjoja asiaan myös liittyy, mm. se, että koirat jäävät aluksi tänne ilman jokaamuista lenkittäjäänsä. Ne kuitenkin saavat ihan hyvää hoitoa täällä, vaikka eivät pääsekään kauemmas kävelylle.
Kuvassa yllä Kito-koira noin vuosi sitten. Minä olin juuri palannut Suomesta Hanoin kautta kotiin, ja pieni koiranpento oli täällä odottamassa.
Lisää kuvia Kitosta ja myös Mimistä sekä niiden koirakavereistä löytyy tästä Google-albumista.
Kumppani hyväksyy ajatuksen osittaisesta erillään olosta pienen miettimisen jälkeen. Hänelle ei riittäisi syyksi pelkkä vapaaehtoistyö, vaan asiassa täytyy olle myös itsekkäämpiä ja rahakkaampia motiiveja: työnantaja voi avustaa viisumin hankinnassa ja myöhemmin, sitten kun minulla on työlupa, myös maksaa palkkaa. Vietnamissa palkat ovat onneksi niin matalat, ettei ole pelkoa eläkkeen tulorajojen ylityksestä.
Puutarhani etupihassa rehottaa erityisesti palkokasveja, joukossa on myös yrttejä ja mm. chiliä: kaikki suloisesti sekaisin ja toinen toistaa tukien. Siellä elää myös muutama sammakko, ja ne kurnuttavat öisin. Jasmiinin tuoksu leviää sieltä aamuvarhaisella kun suuntaamme siitä ohi koirien kanssa kävelylle.
Kumppanin perhe on siirtynyt sianhoidosta kukkien kasvatukseen. Lisämaan ostokin on hiljalleen nytkähdellyt eteen päin, vaikka luulin, ettei siitä tule koskaan mitään.
Sateet ovat jo alkaneet, ja etupiha on usein veden vallassa. Sinne pitäisi oikeastaan ajaa monta kuormaa soraa.
Takapihalla minulla on toinen puutarhapalsta kanatarhan aidan vierellä. Siellä kasvaa tomaattia ja muita kuumalle etupihalle sopimattomia kasveja. Etualalla pylvään vieressä näkyy suosikkikasvini Murraya koenigii, currypuu. Se on lähtenyt yllättävän hyvin kasvamaan oksapistokkaasta. Sen pistokkaan helmikuussa saigonilaiselta joogaopettajalta.
Tässä se takapihan puutarha. Taustan vaalealla muovilla peitetyssä kopissa oli ennen sikoja, nyt kukkien taimia. Tuon vihreän verkon takan ovat kaikki taskuista siirretyt taimet, nuo jotka näkyvät ylemmäksin kuvassa, mm. se murrraija. Taimitaskut eivät ole tällä hetkellä käytössä.
Kommentit
Lähetä kommentti