Pääsiäsleipä on täällä paska, pääsiäinen on pasha. Vanhan kalenterin mukainen ortodoksinen pääsiäinen staatui nyt toukokuun alkuun eli samaan aikaan vapun kanssa. Siksi vappua ei täällä Ukrainassa paljoa vietetty, ei ainakaan sikäli kuin asia minulle näyttäytyi. Minä heräsin vappuaaumna varhain ja otin taksin saksalaisen opettajakollegani, nuoren Katjan, Katarina, asunnolle. Lähdimme yhdessä kirkkoon paskat kasseissamme. Laskimme ne maahan ja katsoimme kun pappi siunasi ne. Hän pirskotti vettä myös meidän päällemme. Oli varsin kylmä aamu. On ollut aika sateista.
Varsinaista ortodoksista jumalanpavelusta emme onnistuneet löytämään.
Olen nyt ollut viikon täällä Harkovassa, Kharkiv, Harkov venäjäksi. Tulin tänne Dnepropetrovskista, jonne taas tulin Odessasta, jonne olin lentänyt Thaimaasta maaliskuun 18. päivänä.
Olen löytänyt organisaation, taaskin Couchsurfing-verkoston välityksellä, jonka kautta pystyn tekemään vapaaetoistyötä, lähinnä opettamaan englantia.
Mutta on se paljon muutakin. Pääsiäisen alla vanha mummo, Donin kasakoiden asuinsijoilla elämänsä viettänyt, näytti miten tehdään varenikeja, ne ovat kuin pelmenejä, taikinanyytin sisään kätkettyjä täytteitä. Tämä nyytti sitten keitetään kypsäksi vedessä. Kiinalaisilla on myös omat dumplinginsa.
Elämäni Ukrainassa on kivaa ja kotoisaa. Minusta on kiva elää venäjäksi, virkistää aivojani nuoruudessani opiskelemani kielen voimin. En odota oppivani paljon uutta,vaikka toivon, että voisin oppia lisää ukrainan kieltä, joka on sukua venäjälle, mutta kuulostaa kauniimmalta.
Amma, yhdistys, jolla nimestään huolimatta ei ole tekemistä äiti Amman kanssa, on tarjonnut minulle täällä Harkovassa puitteet elämälle. Asunto on löynyt toista kautta. Kuvan sienipiirakka tuotiin meidän oppitunnillemme pääsiäisenä. Se on vegaaninen, eli "postnii", ortodoksien paastoruokaa. Täytteenä oli metsäsieniä. Sienet, hapankaali, suolakurkut, ne aidot hapatetamalla valmistetut, tattari, peruna, tumma leipä. Ruoka on täällä kotoista ja hyvää. Senkin puolesta voisin jäädä tänne. Ja elämä on edullista, edullisempaa kuin se oli jopa Malesiassa, ja kaiken kaikkiaan laadukkaampaa kuin oli Vietnamissa. Voisin jäädä tänne pidemmäksikin aikaa. Viisumivapaasti saan olla kolme kuukautta kerrallaan. Ehjkä se kuitenkin riittää. Kuukausi paikallaan ja kuukausi yhdessä asunnossa tuntuu ihan riittävän pitkältä ajalta asettua paikalleen. Sen jälkeen onkin taas valmis lähtemään eteen pän . Mutta näin ei ole pakko olla. Mistään ei pitäisi tehdä pakkomiellettä eikä pitää liian tiukasti kiinni vain kiinni pitämisen ilosta.
Uusia asioita: kävin oopperassa. La Traviata. Yritän myös käydä klassisen musiikin konserteissa.
Ja sitten hirveän vanha juttu. Vanahasta Uriah Heep -yhtyeestä on vielä jotakin jäljellä. Minulla on omat muiistoni teinivuosilta ja nuoruusvuosilta. Magician's Brithday oli yksi rakkaimmista vinyylilevyist'ni. Ensimmäistä kertaa ikinä näin yhtyeen elävänä Dnepropetrovskissa 21.4.2016.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti