Johdannoksi kuva Australiasta, Cairnsista. Nancy lähetti kuvan Bluey-koirasta, joka on nykyään sokea ja kuuro. Hengissä ovat kuitenkin kaikki paitsi Spartacus-kissa, joka ilmeisesti piiloutui kuolmeaan vuoden 2015 tammikuussa.
Minulla on täällä Cameron highlands-ylängöllä keskisessä Länsi-Malesiassa, siis Thaimaan ja Singaporen välimaastossa, vieraanani kaunis nuori nainen. Asia ei ... valitettavasti haha ... ole sitä miltä se voisi näyttää. Minä saan apua matkatessani paikallisilta ihmisiltä, usein he ovat nuoria opiskelijoita, ja usein englantia opiskelevia tai sitä urallaan tarvitsevia, joten se ei ole pelkästään auttamista vaan vastavuoroista toimintaa, jossa ei liiku raha. Näin köyhäkin matkamies voi saada asintuntevaa tai ainakin motivoitunutta paikallista opastusta ja vastalahjaksi voi vain puhua englantia. Se n yksi niistä iloista, joista sohvasurffaus, couchsurfing on elämääni tuonut.
Tuon asunnon, minkä vuokrasin kuukaudeksi siivosimme ja luovutimme tänään pois. Nyt asun taas hostellimurjussa. Hyästi Taman Royal Lily, ainakin toistaiseksi.
Minä olen tämän kaunokaisen hovikuvaajana ja matkaoppaana tällä reissulla.
Eikä ollut ensimmäinen kaunokainen viime viikkoina. Pari muutakin matkailijaa on tullut täällä ylänköalueella opastettua. Tässä amerikkalinen kirjastotöti, joka työskentelee Myanmarissa kävelyllä kanssani hänen käydessään täällä viikonlopun vietossa ja asuessaan naapurihuoneessa tuossa tänään luovutetussa asunnossa..
Kuultuani kuvauksia Myanmarist aolin aika iloinen, etten hankkinut lentolippuja sinne nyt marraskuun viisuminuusintareissua varten. Sen sijaan käväisen Filippiineillä. No, sieltäkin jotkut kertovat aika hurjia juttuja. Joka tapauksessa aion käydä Manilassa ja muualla 9. Marraskuuta lähtien vähintään 10 päivää, enintään 30, ja sen jälkeen tulla takaisin tänne Cameronin ylängölle, joka on parasta Melaisaa, mitä tiedän.
Minä kyselin Myanmarista, hän Malesiasta ja yhdessä tutkailtiin seutua. Hänen avullaan löytyi kukka- ja vihannestarha, jonkilainen tutkimuslaitoksen puutraha, MARDI, tästä vierestä.
Sitä ennen metsän poluilla oli metsän polouilla seurana kanadalais-hondurasilainen pariskunta sekä Uudessa Seelannissa asusteleva brasilaisneitonen. Itseksenikin aloin haeskelemaan ja talomaan sueudulta löytyviä polkuja, ja niitähän löytyy.
Tuli sitten tarve hankkia kävelysauvat, tai vaelluassauvat, yksi vähintään. Sen verran vaativaa on maasto noissa viidakoissa, etten pärjää ilman. Minun tasapainoaistini on yhtä huono kuin näköni, ilmeisesti ne liittyvätkin toisiinsa.
Aluksi katselin sauvoja nettikaupoista, mm. paikallisesta lelong.com.my, josta olen ostelluut elektroniikkaa, kuten kirajnkuuntelussa käyttämäni mp3-soittimen, nettimokkulan ja erinäisiä kaapelita ja sovittimia, vikavirtasuojaimen sähköverkon turvallisempaa käyttöä varte ymmä muuta. Ei löytynyt sopivia sauvoja, joten jätin ostoksen tulevaa Kuala Lumpurin matkaa varten. Sunnuntaina ensimmäisenä päivänä Marraskuuta oli lähdössä sinne, ja niin lähdinkin. Seuraavana päivänä oli nimittäin määrä käydä lentokentällä vastaanottamassa tuo Saigonin hurmaava kukkanen, Maria siis oli oppaani viime vuoden ja koko elämäni ensimmäisellä Vietnamin-reissulla. Roiva ja äiti. Hänet tunnen sen verran hyvin, että voin luottaa häneen, ja siksi haluan myös itse olla luottamuksen arvoinen.
Suostuin pyyntöön mennä häntä vastaan lentokentälle. Kumppanini Dianan oli tarkoitus tulla myös mutta häne ei päässyt talonsa remonttiin liittyvistä syistä. Hän yrittää saada talonsa vuotavaa kattoa korjattua nyt keskellä pahinta sadekautta. Niinpä häneltä jäi myös väliin viikonlopun, tai oikeastaan vain yhden iltapäivän ja yön hotelliloma ennen lentokentälle lähtöä.
Minähän lähdin kotoa jo sunnuntai-aamuna, täältä Tanah Ratan keskustan tienoilta. Lähdin aamu kahdeksan bussilla. Tämä oli ensimmäinen päivä kun Kula lumpurin ja Cameron highlandin välinen bussiliikenne ei kulje enää Kuala lumpurin keskustan, Pudu Sentral, kautta, vaan pääteasema siellä päässä on TBS kauempana etelässä, mutta erittäin hyvin juna- ja bussiyhteyksien päässä.
Ainakin pääkaupunkiin saapuvat bussit pysähtyvät myös päärautatieasemalla KL Sentral. Siellä minä jäin pois ja suunnistin paikallisjunalle, jolla hurautin yhden pysäkin välin Mid Valley -asemalle. Sen vieressä on suuri ostoskeskus. Siellä jyllää japanilainen suurpääoma niin kuin muuallakin Kaakkois-Aasiassa, jopa Vietnamissa. AEOn on täällä se suurin ja kaunein, myös Tesco on. Jusco on taidettu jo myydä AEON-ketjulle ja sen tavaratalot ovat jo muuttaneet nimensä. Mid Valley Megamall-ostoskekus on täynnä pienempiä ja suurempia japanilaisia kauppoja. Sieltä voi ostaa myös Matcha-jauhetta, eli hienoa vihreää teetä, jonka voi sekoittaa vaikka soijamitoon.
Sieltä AEON-tavaratalosta minä ne sauvat nappasin. Niitä titysti myydään yksitellen, ne kun eivät ole kävelysauvat vaan vaellussauvat. Coleman-merkkiset, iskunvaimennetut, alumiinirunkoiset. Tuntuvat olevan paksua alumiinia, painavat myös. Ne kevyet hiilikuitusauvat, jotka ostin Taiwanista kaksi vuotta sitten jäivät jo samana vuonna johonkin Australian metsiin. Tuntuvat tanakoilta näihin vaikeisiinkin maastoihin. Sulloin sauvat reppuun ja lähdin terveyskauppaan.
Ravintohiivahiutaleet sisältävät B-vitamiinia ja kait muitakin hyödyllisiä ravinteita, mutta siitäkin huolimatta ne maistuvat jopa sipsikaljavegaanille, joka saa niistä mukavaaa juustoisuutta ruokiinsa, vaikkapa tahiniin sekoitettuna tai sitten ihan vegejuustoksi tehtynä sekoitettuna perunaan ja kookosöljyyn tai muihin rasva-tärkkelys-yhdistelmiin.
Samassa kaupassa oli myös ravintolan puoli, jostai sai luonona kasvisruokaa, suurin osa siitä vegaaniruokaa. Kävin syömässä siellä bambuhiiliburgerin tofumajoneesilla. Tai listalla se on merkitty muffiiniksi: Bamboo charcoal muffin with tofu mayo. Musta burgeri on muutaman vuoden takainen hittiruoka Japanista. Musta väri todellakin tulee poltetusta bamburuo'osta. Tuossa burgerissa ei ollut kuorta lainkaan, vaan se oli sellainen lötköhkö venhnäpulla. Ei kovin voimakas maultaan eikä sipsikaljaveganismin aatteen mukainen lainkaan vaan aika terveysruokaa. Ei trisisyt rasa eikä ollut mitään seitanpihviä välissä mistään violaiffista nyt puhunattakaan.
Sitten oli vuorossa se lemmenloma loistohotellissa. Kirjauduin yksinäni Pacific Express-hotelliin, josta olin bukannut huoneen netin kautta. Edullisin kahden hengen huone, ikkunaton ja hiljainen, moderni sisustus, hämärä valaistus luotu vain kohdelampuilla. Minulle luksus tarkoitta n. 30 euron hintaa yöltä. Se sopi minulle vallan mainiosti, sillä olin saanut tarpeekseni meluisasta ja ahtaasta Kuala lumpurista. Nettiyhteys sillä toimi ja suihkusta tuli kuumaa vettä riittävän kovalla paineella. Vuode oli suuri muttei liian pehmeä. Paljon tyynyjä, paksu täkki, ja ilmastoinnin sai niin kylmälle kuin halusi. Vaikken lekaan Suomessa nyt marraskuussa, oliskohan tuo jokin sisäinen kalenteri, joka saa tropiikissakin tuohon aikaan mielen hakeutumaan talviunille ja horrokseen peiton alle, muistelemaan ihanaa viime kesää ja kevättä ja kaikkia niitä seikkailuja Suomessa, Ruotsissa, Ukrainssa, Bulgariassa, Romaniassa, Unkarissa, Slovakiassa, Puolassa ...
Kattoterasssin uima-altaalla en viihtynyt viittä minuuttia kauempaa, koska siellä satoi ja salamoi. Ukonilmalla ei liene kovinkaan turvallista uida korkealla katolla sijaitsevassa altaassa. No, suurin syy vastenmielisyyteeni uimista kohtaan olivat altaan reunalla talvivaatteissaan norkoilevat paikalliset, jotka olivat tuleet katselemaan maisemia.
Pistorasiat ja sähköpistokkeet ovat eri maissa erilaisia. Niiden kanssa saa aina tämän tästä puljata. itää ostaa pistokesovitin, joko maakohtainen tai sitten moninormipistokesovitin. tällainen moninormipistorasia on kätevä. siihen voi kytkeä ainakin kaikki yeisemmät sähköpoistokeeet. Tässä on myös USB-portti, josta voi kaapelia käyttäen ladata puhelimet, tabletit ja monet muut USB-virralla ladattavat laitteet.
Seuraavana päivänä sitten otin halvimman bussin Kuala lumpurin kansinvälisen lentokentään uudempaan osaan, halpalentojen terminaalirakennukseen, jonka yhteydessä on kaikki mitä modernilta länsimaiselta lentokentältä voi odottaa, myös vegaaniruokaa. KLIA2 on tuon aseman nimi. Kula lumpur Internatinal airport 2.
Vajaan tunnin bussimatkan jälkeen olimme perillä ja minä lähdin suunnistamaan kohti saapuvien lentojen aulaa.
ja silmä kovana aloin kyttäämään tulijoita.
Airasia-halpalenntoyhtiön työntekijöitä on aina ilo tarkastella. Kun näen heidän pirteät punaiset pukunsa, tekee mieli nousta ilmaan. Ja usein tulee mieleen se joulukuun 28. päivä vuonna 2014 Indonesian Surabayasta Singaporeen matkalla ollut kone, joka ukkosmyrskyssä putosi mereen. Olimme samaan aikaan Dianan kanssa tulossa Vietnamista, tai vielä kentällä odottelemassa. Onnettomudesta kertovien uutisten kuvissa oli niin tutun näköisiä ihmisiä ja se yksi lentoemäntä näytti ihan samalta kuin se, jonka kanssa olin jutellut vähän pidempäänkin viime vuonna.
Odotin
Valotaulu kertoi koneen laskeutuneen jo ajat sitten. Ajattelin, että on pidätetty tai käännetetty takaisin. Sillä ei pitänyt olla muuta kuin käsimatkatavarat, joten pitäisi jo olla täällä.
No, tuli se sitten n. 40 minuttia myöhässä. Ja sillä oli matkatavarat. Ei ollut mennyt läpi käsimatkatavarana tuo no. 10 kilon laukku, vaan oli pitänyt maksaa maltaita sen laittamineksi ruumaan viime hetkellä. Minä yleensä maksan etukäteen netissä matkatavaroista ja maksan vähän ylimäärääisestäkin mieluummin kun maksan sitten viime hetkellä ylipainosta.
Ja sittenpä oli taas aihetta nauttia ruuasta. Veganisia makkaroita ja taas sitä nokiburgeria.
Ja sitten käytiin vessassa: molemmet eri puolilla tosin ;)
Ei onnistuttu ottamaan bussia Cameron hihglandsille samana iltana, joten jäätiin Kuala lumpuriin, kälyiseen ja haisevaan ... omalla tavallaan kuppaiseen nuorisohostelliin.
Ja syötihin taas. ..
Ja käveltiin turisteina Kuala lumpurin keskustassa
Ja sitten seuraavana aamulla paikallisjunalla BTS-bussiterminaaliin ja sieltä bussilla tänne.
Täällä syötiin taas, välillä jopa hedelmiä, ciku ja passionhedelmä ja joku muu kuvassa.
Tässä asioihin liittyvää ääntelyä:
Kommentit
Lähetä kommentti