Todellakin vuosi vuodelta enemmän ja enemmän olen nauttinut talvesta, eli ajasta jolloin ilman kosteus ja sää ovat muutenkin sitä samaa, mitä kesällä Suomessa paitsi että aurinkoa on meillä enemmän ja sateita vähemmän. Kovin kylmää ei ole tänä vuonna ollut, mitä nyt pari yötä, jolloin on menty jopa kymmeneen plus-asteeseen. Iltapäivisin kuitenkin ylitetään lähes aina 25 astetta.
Uutta juoksutarhaa Misulle
loitinkohan minä tuon projektin huhti- vai toukokuussa. Taisi olla toukokuuta. Vielä sekään ei ole valmis, eli ei kovin hyvältä näytä, mutta toimintakuntoinen. Nuo puuristikot tuli leikattua kiireessä vähän miten sattuu. Ne onkin tarkoitus korvata tukevalla verkolla.
Kovin paljoa Misu ei edes välitä tuosta tarhasta vaan viettää aikansa mieluummin etupihalla. Tässäkin muuten aiemmin oli maan tasalla oleva juoksutarha, mutta purin pois. Tässä siitä parin vuoden takainen kuva. Misu tykkäsikin siitä tarhasta enemmän kuin nykyisestä.
Tuosta uudemmasta yläkuvasta näkyykin kuinka alakuvaan verrattuna tuo nurkan takana oleva alue on sittemmin laajennettu ja katettu. Yläkuvassa ihan oikealla aidan vierustalla näkyy syötäviä kasveja: kairapalmu (pandanus) ja katuk (sauropus androgynus). Kairapalmu on malesialaista lajiketta, jonka lehtiä käytetään riisin ja viljan mausteena. Se antaa niille aromaattisen, jasmiiniriisimäisen tuoksun.
Sauropus sen sijaan on enemmänkin vihannes eli sen lehtiä ja nuoria versoja voi syödä. Se tekee myös marjoja, joita niitäkin toki voisi syödä, mutta ne eivät maistu hyvälle ja lisäksi niiden sisällä on isoja kovia siemeniä. Lehdet sen sijaan ovat maukkaita. Erään artikkelin mukaan ne maistuvat tuoreelle sokeriherneelle. Lehdissä on runsaasti proteiinia (jopa 50%), kalsiumia ja tietysti vitamiineja ja hivenaineita. Niissä on myös papaveriinia, joka on yksi oopiumin ainesosista, joten raakana niitä ei saa syödä liikaa. Kuumennettaessa papaveriini kuitenkin häviää.
Katuk kasvaa parimetriseksi eikä se ole kovin tarkka maan laadusta, joten ajattelin kasvattaa siitä pensasaitaa ydessä muiden aidaksi sopivien pensaiden kuten murraijan kanssa.
Ja lisää puutarhan kasveja
Centella asiatica eli Gotu Kola on sekä meillä Pohjois-Australiassa että myös Intiassa ja muissa Eteläisen Aasian maissa yleinen kasvi. Meillä sitä pidetään lähinnä rikkaruohona, mutta muualla se on syötävä kasvi. Sitä kasvaa runsaasti meidän pihallamme, joten saatuani eräältä thai-naiselta vinkin sen ravintoarvoista, aloin käyttämään sitä. Thaimaassa kasvista tehdään juomaa, joka auttaa kuulemma mm. sietämään kuumuutta. Lähteissä puhutaan, että se on adaptogeeninen eli edistää lisämunuaisten toimintaa ja täten lisää stressin sietokykyä. Kasvin sanotaan olevan hyvin ravintorikas, sisältävän runsaasti vitamiineja ja mineraaleja. Maultaan kasvi on kitkerähkö, joten makua pitää pehmentää esim. limetillä.
Tässä niitä kasvaa etuoven vieressä mandala-puutarhassa eli kivikossa, joka ympäröi neljää noin metrin levyistä regnasta. Ne renkaat vain ovat jo kasvien alla piilossa. Centellaa kasvaa siis joka paikassa, ja sen seassa takavasemmalla aloe veraa (jonka sisustaa voi syödä), rukolaa oikealla, sekä taustalla bataattia, jonka nuoret lehdet ovat syötäviä, nuo vaaleamman vihreät takaoikealla.
Ja tuosta paikasta oikealla eli kadulle päin on Nancyn yrttitarha, josa voi poimia kouraan kaikenlaista keittiöön vietäväksi. Tännekin asti näkyvät ainakin kurkut. Kehäkukkia kasvaa yrttien välissä luontaisina tuholaisten torjujjina. Mitään myrkkyjä me emme käytä.
Ja tässä niitä erilaisia lehtivihanneksia. Spartacus-kissa mielellään viettää aikaansa omassa puutarhassa päivisin ja öisin kadulla.
Tässä kuvassa kuluvan vuoden helmikuulta ovat meidän silloiset kolme ankkaamme: vasemmalla Elvis (khaki campbell-rotuinen), takana Trudi, Woodstockista pari vuotta sitten tuotu myskisorsa, ja edustalla Mavis, myskisorsa niinikään, hankittu Woodstockista vuonna 2004 Elviksen seuralaiseksi. Noista kolmesta meillä on enää yksi jäljellä. Elvishän joutui käärmeen syömäksi huhtikuussa. Noin kuukauden kuluttua siitä Trudi kuoli tavalla, joka näytti luonnolliselta eli päivän aikana heikkeni ja sitten iltayöstä olikin kylmä ja kuollut. Minä olin kaivanut jo valmiiksi kuopan banaanikasvin juurelle lähelle ankkalammikkoa, ja sinne kävimme hautaamassa Trudin heti tuoreeltaan.
Nyt meillä ovat jäljellä Mavis-ankka ja hänen kolme poikastaan (kuvassa yllä). Niiden isä Elvis oli hyvin kovakourainen kanoja kohtaan niin, että ankat piti pitää erillään kanoista. Hänen poikansa Sulo taas ei yritä lisääntyä kanojen kanssa eikä muutenkaan ole aggressiivinen, joten nyt voivat kanat ja ankat olla samassa aitauksessa lammikon ympärillä, ison mangopuun alla banaanien siimeksessä.
Tuon vihreän harson alla siis on se lammikko, jota tässä näkyy vain vähän. Harso on sitä varten, etteivät mangot ja mangopuun tai muiden ympäristön puiden lehdet putoaisi suoraan lamikkoon.
Kanat pääsevät halutessaan pois aitauksesta ja voivat kulkea melkein kaikkialla pihalla, paitsi etupihan vihannesmaalla. Kanat meillä ovatkin säästyneet käärmeiltä ja muilta onnettomuukislta. Meillä on edelleen ne samat neljä kanaa, jotka hankittiin pari vuotta sitten.
Noista ankkalammikkokuvista näkyy, miten olen kärrännyt runsaasti maata aidan vierustalle ja yritän kasvattaa sinne viidakkoa. Isoa mangopuuta, jonka runko kasvaa naapurin puolella, olen harventanut niin, etteivät oksat varjosta istuttamia pensaita. Ylempänä kuvassa Sulon pyrstön takana näkyy myös kookospalmun taimi, joka on lähtenyt kasvamaan maahan haudatusta pähkinästä. Tuon paikan lähistöltähän kaatui iso kookospalmu edellisenä sadekautena. Ja tontin toisella takakulmalla (kuvassa alla oikealla) oli myös valtava kookospalmu, joka kaadettiin viime viime vuonna pelosta, ettei se enää kestäisi tulevaa sadekautta.
Tässä kuva taka-aidan vierustaltalta kesäkuun alussa, ja alla sitten juhannuksen aikohin.
Eli edelleen vain kaivetaan pihan keskiosaa matalammaksi ja korotetaan laitoja. Oikealla ylhäällä näkyy niinikään entinen kookospalmu. Naapuri on harventanut palmustoa niin, että talojemme välillä on nyt näköyhteys. Sen asian korjaamiseksi olen ensin poistanut passionhedelmäköynnökset aidan edustalta, jotta aidan vierustalle pääsisi valoa, ja sen jälkeen korottanut aidan edustaa savella ja mullalla sekä istuttanut puita ja pensaita.
Siellä kasvaa nyt bambua (ei näy kuvassa), teepuuta (vas.), etualalla vähän aloe veraa, murraijaa ja sitten tuota kaunislehtistä pensasta, jonka nimeä en tiedä.
Sitten uutta kookospalmua, kairapalmua (malesialainen versio, jonka lehtiä käytetään mausteena, Pandanus nimeltään). Ja sitten on Brunfelsia Blatifolia, joka lienee suomeksi tohtorinkukka.
Tässä lähempi kuva Murraijasta (Murraya Paniculata), joka on täällä luonnonvarainen, nopeakasvuinen pensas. Sopii mainiosti pensasaidaksi.
Ja tässä taas kuva siitä, miten kaivuu on edelleenkin vaiheessaan, vaikka tonneittain maata on siirretty sivuun. Kaivuria on paikalle hankala tuoda, eikä selkä toisaalta kestä kovin pitkiä kaivuurupeamiakaan, joten mennään edelleen hiljakseen. Savea pitää pehmittää kastelemalla ennen kaivamista. Sitä voisi hajoittaa myös levittämällä sen pinnalle kipsiä, mutta maisemointiin on kova savi parempaa.
Etupihakin on mullin mallin. Kadun puoleisen aidan vierustalla toki kasvaa kaikenlaista, ja sieltä joukusta joku sitten yllättää pukkaamalla kukkaa, niin kuin tämä keltainen ihmeköynnös (Bougainvillea). Sitä on täällä enimmäkseen violettina versiona, mutta meillä on myös tämä keltainen ja sitten lohenpunainen. Huonosti ovat kuitenkin tähän mennessä kukkineet ja kasvaneetkin. Tänä vuonna tosin on menty parempaa päin siinä suhteessa.
Nancyn kaupan kurpitsasta ottamista siemenistä istuttama kurpitsa on lähtenyt hyvin kasvamaan. Tämä on se vihreäkuorinen, oranssisisustainen versio.
Lisää joogaa
Aiemmin esittelin videolla joogaliikkeitä, joita käymme tekemässä paikallisessa joogakoulussa. Silloin harmittelin, ettei heillä ole videota netissä. No nyt on. Huhtikuussa he tekivät dvd:n ja sittemmin panivat näytteen myös youtubeen. Siinä esiintyy opettajamme James. Hänen puhetapansa muuten ei (onneksi) ole paikallinen, vaan siinä kuuluu hänen USA:lainen ja uusiseelantilainen taustansa. Jos video ei näy alla, niin sen saa näkyviin tästäHuom 2017! Tuo alkuperäinen on poistettu Youtubesta. Tässä Knoff Yoga-studion kanava ja alla on yksi sen videoidata opettaja Nicky Knoffin tarina. Minun opettajani eli alkeisopettaja oli James Bryan. Nicky opetti enimmäkseen edistyneitä. Tosin studiolla ja muualla joogamaton ulkopuolella olen tuttu myös Nickyn kanssa. Meillä oli aika tiivis yhteisö siellä salilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti