No nyt se on sitten tapahtunut. Uusi lehti kääntynyt maalaispojan historiassa kun on käyty ihan läänin pääkaupungissa saakka. Eikä riemua yhtään himmennä se, että tuli nähtyä vain lentokenttä sekä pieni pala päärautatieaseman ympäristöä. Ihan riittävästi tälle kertaa. Nancy se on edelleenkin se, joka pitää huolen perheen matkailusta. Hän on nykyään melkein joka kuukausi jossain: heinäkuussa Singaporessa, elokuussa Sydneyssä ja nyt taas pari viikkoa Singaporessa konferenssimatkalla. Ja silloin kun hän on matkalla, jää minun tehtäväkseni eläinten ruokkiminen, koirien ulkoiluttaminen ja muu talonpito. Vielä ei ole löytynyt ketään, jolle nuo toimet voisi mukavasti jättää. Parista ammattilaisesta on hieman huonoja kokemuksia, ja ystävät taas asuvat niin kaukana, ettei heitä viitsi pyytää. Eikä minua totta puhuen niin hirveästi huvitakaan matkustella.
Tässä aiheeseen liittyvä kuva vuodelta 2005. Kiipesin korkealle kukkulalle ja otin kuvan Cairnsin lentokentästä. Kentän ja joen takana siis on Machans beach, kylä, jossa asuimme ensimmäisen vuotemme Cairnsissa.
Tämäkin pikku matka tuli yllättäin. Aloitteen tekijänä oli silmälääkäri ja maksajana kaupungin keskussairaala. Heinäkuun lopussa kävin silmälääkärillä rutiinitarkastuksessa, ja jälleen kerran hän otti puheeksi silmäleikkauksen eli paksujen linssieni korvaamisen silmän sisäisellä linssillä. Tuosta asiasta on puhuttu aina välillä vuodesta 1985 lähtien, jolloin ystäväni Pekka Oulussa kertoi tuollaisesta leikkauksesta ja kehotti kysymään asiasta maan johtavalta professorilta, Henrik Forsius nimeltään. Niinpä kävin hänen vastaanotollaan, hän tutki ja kertoi mielipiteensä, että leikkaus on liian riskialtis verrattuna siitä saatavaan hyötyyn. Laseista tai ainakin paksuista linsseistä kyllä saattaisin päästä eroon, mutta koska mykiöt on aikanaan poistettu vanhalla tekniikalla, ei silmässä ole tarpeeksi kiinnikkeitä keinomykiölle. Hän siis sanoi ei, ja häntä olen uskonut ihan viime aikoihin saakka. Nyt kun tekniikka on parantunut ja silmäleikkaukset ovat rutiinia, tekomykiötkin ihan standardituotteita, ajattelin, että tilanne voisi olla toinen. Lääkäri ei osannut sanoa mitään epäilyksiini, mutta oli kovasti ajamassa leikkausta. Minä siihen jo suostuinkin, ja oltiin jopa sovittu päivä, jolloin hän sen tekisi. Kuitenkin, siinä yhteydessä kun hän suoritti mittauksia eikä niistä tahtonut tulla mitään, ja kun minä en ollut täysin vakuuttunut asiasta, hän halusi lähettää minut toiselle lääkärille kuulemaan hänen mielipiteensä. Sellaista lääkäriä ei Cairnsista löytynyt, joten piti lähteä Brisbaneen. Käytäntö on sellainen, että silloin kun palvelua ei löydy omalta paikkakunnalta, valtio joko tuo tänne lääkärin muualta käymään (esim. yksi vastaanottopäivä kerran kuussa) tai sitten lähettää potilaan lääkärin luo. Niinpä minullekin anettiin, hakemuksesta tietty, lentolippu Brisbaneen. Jos Nancy olisi ollut kotona, olisin voinut pyytää, että paluu olisi annettu saman päivän sijasta seuraavalle, niin olisin voinut vaikka käydä tapaamassa jotakuta tai katselemassa paikkakuntaa vähän laajemminkin. Uteliaille kerrottakoon, että lippu maksoi noin 225 euroa vastaavan summan. Ja yhtiönä on Qantas, jota kolme vuotta sitten päätin boikotoida erittäin ala-arvoisen asiakaspalvelun takia. En tiedä, olisinko voinut vaikuttaa lentoyhtiön valintaan, jos olisin hakemusta tehdessäni vaatinut jonkun toisen yhtiön.
No, joka tapauksessa aamulla otin taksin lentokentälle (ihan omaan laskuun, sitä ei sairaala maksa). Ennen sitä kiireessä eläimiä ruokkiessani kolautin pääni itse rakentamaani hyllyyn ja sain pahannäköisen ruhjeen ohimooni. Suurimman osan ajasta se oli peitetty lippalakilla. Tulomatkan turvatarkastuksessa se lakkikin piti laittaa metallinpaljastimeen. Lento oli ajoissa, enkä minä eksynyt, joten kymmenen jälkeen ammulla olin ilmassa. En ole kolmeen vuoteen lentänyt, ja olen aina pitänyt lentämisestä, jos ei ahtaita penkkejä lasketa. Kentältä kaarsimme heti kaupungin jälkeen merelle. Oli mahtavaa katsoa maisemia ilmasta ja erityisesti sinivihreää merta, josta erottuivat koralliriutat selvästi. Korallimeri on meremme nimeltäänkin. Korallit tosin ovat suurilta osin kuolleet lähellä rannikkoa. Kahvit ja virvokkeet tarjottiin lentoyhtiön puolesta, mitään isompaa ei. Kekseissä oli maitojauhetta, joten niiden sijasta minulle tarjottiin omena kahvileiväksi.
Tuohon puolentoista tuhannen kilometrin matkaan meni vajaat kaksi tuntia. Suurin piirtein Townsvillen kohdalla muistin, että tosiaankin Brisbanen reittikoneet lentävät Woodstockin yli. Niinpä yritin tunnistaa jotakin tuttua alhaalla näkyvistä maisemista, mutta en onnistunut pyydystämään katseellani edes isoja tekoaltaita niiltä main. Niinpä vain lähetin mielessäni terveiset sinne.
Brisbanessa oltiin ajoissa, ja minulla oli reiluhkosti aikaa löytää tieni keskustaan. Se sujui ilman ongelmia opasteita seuraamalla. Lentoasemalta pääsi paikallisjunalla sinne keskusasemalle, jonka vieressä lääkärin vastaanotto sijaitsi.
Yksi asia, mitä kaipaan Suomesta on kunnon raideliikenne ja toinen toimiva joukkoliikenne. Cairnsissa raideliikenne rajoittuu turistijunaan ja pitkänmatkan junaan (jolla pääsisi ihan Brisbaneen saakka), ja joukkoliikenne on varsin vaatimatonta. Täällä Brisbanessa, noin kahden miljoonan asukkaan metropolissa, on varsin kelvollinen rataverkko ja juniakin sillä kulkee näköjään ihan tyydyttävästi. Tosin junia vielä täälläkin lähetetään pilliin puhaltamalla ja käteisellä maksetut paperiliput ovat vielä ahkerassa käytössä. Tosin sähköisiäkin portteja näkyi olevan käytössä. Ainakin joillain asemilla kuulutukset hoidettiin käsipelillä eikä niiden laatu ollut kovin hääppöinen. Tällä lentokenttälinjalla kaikki kuitenkin pelasi, ja turistille annettiin selkeät, hitaasti puhutut ohjeet: "älä unohda tavaroitasi junaan", "varo kynnystä", "ovi aukeaa painamalla jompaa kumpaa keltaista nappia"...
Mietin, että olisi se kivaa asua paikassa, jossa voisi tehdä työmatkansa junalla - tai edes joskus joitain huvimatkoja. Mutta eipä taida meillä pohjoisessa onnistua, meillähän on asukkaita n. 15 kertaa vähemmän kuin Brisbanessa eli vähän alle 140 000.
Noin korkeita taloja ja komeita kirkkoja kuin Brisbanen keskustassa, en ole vuosikausiin nähnyt. Vaikka liikenne oli aika vilkasta, ensimmäinen asia, mihin kiinnitin huomiota, oli se, miten melkein kaikki kävelevät liikennevaloissa päin punaista silloin kun liikenteessä on ihmisen mentävä rako. Tätä tietysti tapahtuu myös Cairnsissa, ja minä olen saanut jopa ihmetteleviä uteluja siitä, miksi odotan, vaikkei sieltä ketään ole tulossa. No, minä useimmiten odotan. Niin on turvallisempaa. Lääkärin vastaanoton osoite löytyi aika helpolla. Se näkyy tästä Google-kartasta, myös ihan kuvina katunäkymästä. Talo on tuollainen korkea lasiseinäinen toimistolaatikko. On todella hyödyllistä kun uuteen paikkaan voi näin hyvin tutustua etukäteen internetissä. Sattui vielä niinkin, että rakennuksen edessä oli paikallisen retinitisyhdistyksen mies myymässä kyniä ja muuta rihkamaa yhdistyksen tukemiseksi. Minä ostin häneltä kynän, jutustelin vähän samalla varmistaen osoitteen.
Lääkärissä tutkittiin ja juteltiin asioista. Ei mitään uutta. Vaikka tohtori Lee onkin vanha ja arvostettu asiantuntija, minulla oli hänelle jopa vastaan sanomista. Sen verran olen vuosien varrella kysellyt ja tutkinut asioita, etten ole niiden suhteen ihan untuvikko. Vakuuttavaa oli sen sijaan se, miten helposti hänen apulaisensa pystyi tekemään mittaukset. Mitään uutta tietoa ei tosiaankaan asiasta tullut. Lääkäri oli haluttomampi tekemään leikkauksen, lähinnä pitkän tähtäimen riskien takia ja siksi, että leikkaus ei sinällään välttämättä parantaisi näköäni vaan etupäässä helpottaisi lasien hankkimista. Itse leikkaushan on nykyään pieni rutiinitoimenpide, mutta silmien palautuminen ja uudelleen näkemään oppiminen saattaa viedä parikin kuukautta. Kun etsin asiasta tietoa netistä, löysin yllättäin youtubesta kasapäin sekä valmistajien että lääkäreiden tekemiä, asiaan liittyviä mainosvideoita. Tässä niistä yksi.
Leikkaus siis tehdään ihan puudutetuksessa vain, ja näköjärjestelmä lamautettuna. Minun tapauksessani se ei kuitenkaan ihan niin helppoa ole, vaan tuo silmän sisäinen piilolinssi täytyy kiinnittää vähän toisella tavalla. Tämä tohtori Lee haluaa tietysti tehdä itse sen leikkauksen ja lupasi antaa kustannusarvion muutaman viikon sisällä. Minulle jäi kyllä sellainen vaikutelma, että hän vain yrittää varastaa potilaan cairnsilaiselta lääkäriltä. Täytyy katsoa, mitä tuo oma lääkärini tähän sanoo. Leekin pyysti miettimään asiaa rauhassa muutamia kuukausia ja varautumaan siihen, että viettäisin noin viikon Brisbanessa niin, että olisi jatkuvasti holhooja paikalla.
Asiasta kiinnostuneille kerrottakoon, että tämä ei ole lasik-leikkaus. Sellainen ei minulle sovi, vaan tämä tosiaankin on leikkaus, jossa laitetaan "ikuinen" piilolinssi silmän sisälle. Lasikissa taas ei laiteta mitään silmään vaan sitä muotoillaan uudelleen. Aika moni, jolle asiasta puhun, tuo nimittäin tuon lasikin esille. Siksi kerron selvennykseksi täälläkin.
Näitä miettien suunnistin takaisin juna-asemalle, kiertelin vähän aikaa katsellen paikkoja ja tutkien lippusysteemejä. Itselläni oli jo tullessa ostettu paperinen meno-paluulippu, joten uutta ei tarvinnut ostaa. Aluksi katselin, että mitenkähän paperilipulla mennään sähköisestä portista, kunnes huomasin kyltin, joka opasti paperilipun haltijoita käyttämään toista reittiä. Siellä seisoikin nainen tarkastamassa laiturialueelle tulevien liput. Hän kyn kysyi lippuani, esitin vastakysymyksen, että miltä laiturilta menee juna lentäkentälle. Menin siis kolmoselle ja hyppäsin katsomatta junaan, joka oli juuri lähdössä. Kohta junan lähdön jälkeen kuulutus kertoikin, että lentokentälle menijät vaihtakaa junaa seuraavalla pysäkillä. Jäin siellä pois, mutta en nähnyt mistään toimivaa opastetaulua, josta olisin nähnyt milloin seuraava minulle sopiva juna tulisi. Sain sen kuitenkin selville jopa keneltäkään kysymättä vain kuuntelemalla ympärillä olevien puhetta. Sen verran minussa on suomalaista vielä jäljellä, että ihan heti en kysy, vaan yritän itse ensin. Sama juttu on lentokentällä. Varsinkin kun nyt oli runsaasti aikaa ennen koneen lähtöä, kiertelin ja etsin lähtöporttini itse. Sitä ei ollut merkitty lippuuni, jonka olin saanut jo aamulla Cairnsissa. Lento oli myöhässä, ja minulla kova nälkä ja väsy. Päätin siis syödä noilla kuuluisilla lentokenttähinnoilla (ne ovat liki kaikilla maailman lentokentillä korkeammat kuin muualla ympäristössä). Hedelmäsalaatin söin, sekä lasin porkkana-appelsiini-inkivääri-jajotainmuuta-tuoremehua. Ja jälkiruuaksi pussillinen pehmeää luonnonlakritsia. Kolme varttia aikataulusta myöhässä lähdettiin, ja perille saavuttiin puoli tuntia myöhässä. Koneessa kerrottiin syyksi se, että ensin oli tuo kone saapunut myöhässä, sitten oli ollut ongelmia sen siivoamisessa ja lopuksi lähtöportin lipunlukija ei ollut toiminut. Myöskin portin ovien kanssa näytti olevan ongelmia, koska niiden hälytin laukesi pari kertaa ujeltamaan.
Sitten taas taksi kotiin ja ennen nukkumaanmenoa tarkistus, ettei käärme ole käynyt syömässä kanoja tai ankkoja. Niiden nukkumakopin ovi kun oli sulkematta.
Matkalla kuulin myös uutisen, että keskuspankki on laskenut asuntolainojen korkoa prosenttiyksikön, ja siitä johtuen meidän pankkimme 0,8%. Ensi kuusta alkaen siis maksetaan alle 8% korkoa kun luku parhaimmillaan muutama kuukausi sitten oli yli 9. Ja toinen talouslamaan liittyvä asia on se, että työeläkettäni hoitava yritys ilmoitti, että minun eläketilini sijoitukset ovat tuottaneet viimeisen vuoden aikana tappiota 2,8%. Niin on käynyt monille muillekin. Minä en tuohon asiaan voi vaikuttaa ilmeisesti muuten kuin määrittelemällä kategoriat, joiden mukaan eläkemaksuni sijoitetaan eli sijoitetaanko ne varmana päälle konservatiivisesti vain rohkeasti. Muistaakseni kolme noita kategorioita oli. Tarkemmin en ole ehtinyt asiaan perehtyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti