Tsunamivaroitus
Huhtikuun ensimmäinen työpäivä alkoi "katastrofaalisissa" merkeissä. Heti töihin saavuttuani, joskus kahdeksan ja puoli yhdeksän välillä, soi työkaverin puhelin. Yksi meistä ilmoitti, ettei tule tänään töihin, koska alueelle on annettu tsunamivaroitus. Tarkistin asian netistä. Kyllä, Solomonsaarten tuntumasssa oli pari tuntia aiemmin sattunut vedenalainen maanjäristys, ja nyt odotellaan sen nostattamien hyökyaaltojen iskemistä myös Australian itärannikolle. Kohta soitti Nancykin ja kertoi, että heidät on patistettu lähtemään kotiin. Kuulin myös, että lähellä rannikkoa sijaitseva sairaala on evakuoitu. Neuvottelimme työkavereiden kanssa. Pomo oli yhdysvalloissa, emmekä viitsineet häiritä häntä asialla. Ilmoitimme hänelle vain sähköpostilla, että lähdemme kotiin. Niinpä lähdimme. Minä en ole enää kuukauteen kulkenut pyörällä vaan Nancyn kyydissä. Niinpä istuimme seuraavat puolisen tuntia liikenneruuhkassa. Melkein kaikki olivat menossa koteihinsa, mutta hyvin moni suuntasi kulkunsa vuorille Kurandan ja Mareeban suuntaan. Osa kait ihan tosissaan pakeni, mutta monet pysähtyivät näköalapaikoille odottelemaan suuren hyökyaallon syöksymistä 600 metriä alempana näkyvän kaupungin päälle.
Radiota kuunneltiin niin kuin aina tällaisissa tapauksissa on neuvottu tekemään. Meille hyökyaallon kerrottiin saapuvan kello 9.48. Voimakkuudesta ei ollut mitään ennusteita. Ilmeisesti kukaan ei uskaltanut ainakaan vähätellä vaaraa ettei tulisi syyttelyitä vaaran vähättelystä niin kuin joulukuussa 2004 Thaimaassa ja lähialueilla tapahtuneen tsunamin jälkeen. Me olimme kotona kymmentä minuuttia ennen h-hetkeä. Mitään ei tapahtunut. Ei tapahtunut mitään myöskään sen kahden tunnin ylimääräisen varoajan aikana. Nancy vietti vapaapäivää siivoillen ja puutarhassa kitkien. Minä taas jouduin tekemään töitä kotoa käsin. Iso projekti oli kesken. Sen kimpussa vierähtikin aika iltakymmeneen. Se onkin hyvin poikkeuksellista, sillä yleensä en tee ylitöitä enkä valvo iltakymmmeneen.
Seuraavan päivänä sitten vastattiin Singaporen sukulaisten kysymykseen: ei, emme aio muuttaa täältä pois eikä meistä ole kovin kauheaa elää täällä hirmumyrskyjen tsunamien "keskellä". Aika harvoin niitä on kuitenkin. Meillä ei ole vielä yksikään uhka sattunut kohdalle, joten meistä nuo asiat ovat jopa jännittäviä. Saapahan vain ylimääräisen vapaapäivän silloin tällöin. Ihan rannan tuntumaan en minäkään kuitenkaan meielläni muuta, mutta kuten vuodesta 2005 opimme, ei sellainenkaan vaihtoehto ihan pois suljettu ole: meri on kuitenkin aika kaunis, ja rannan lähettyvillä olevilla sokeriruokopelloilla on tilaa lenkkeillä. Ne kun ovat alavaa maata, niin niille ei voi rakentaa.
Passionhedelmät kanakopin luona ovat kohta kypsiä. Bluey-koira se jaksaa päivästä toiseen tarkkailla kanoja. Takanaapurikin muuten myi talonsa, ja pääsiäisenä 2007 siellä olivat jo uudet asukkaat.
Käärmeitä
Helmikuussa näyttäytynyt pyyttoni pysyi poissa näkyvistä maaliskuussa. Ehkäpä se hyvinkin luikerteli kana- ja ankkakopin lähettyvillä, muttei päässyt sisään. Nyt huhtikuun alussa kun tyhjensin kompostipänikän puutarhaan ja vähän kaivelin avokompostiakin, löysin pienen pyyttonin. Oli vielä valoisaa, joten se nukkui tai oli jo talvihorroksessa. Aluksi en huomannut sitä, mutta havahduin kun käteni osui johonkin kylmään ja limaiseen. Ihmettelin, että mistä tuo kuollut käärme on tähän kompostikasan kylkeen ilmaantunut. Käännyin huutamaan Nancyn katsomaan löytöäni. Kun hän saapui, oli käärme jo häntää lukuun ottamatta luikerrellut syvemmälle kompostiin. Annoimme sen olla. Ryhdyimme vain suunnittelemaan lisätoimia kanojen turvallisuuden takamiseksi. Otimme yhteyttä käärmeen pyydystäjään, jotta hän tulisi paikalle antamaan neuvoja ja mahdollisesti siirtämään käärmeen tai käärmeet muualle. Aloin epäillä, että kompostikasassa elää sen helmikuisen vieraamme koko perhe tai suku. Meidän puutarhamme kun on myös käärmeille aika mukava. Siellä kun on kasvustoa ja risukasoja, joihin piiloutua, ja ruohokin leikataan varsin harvoin. Niin, ei meistä ole kauheaa elää käärmeittenkään keskellä. Nekin kuuluvat elämään. Meille itsellemme ei niistä ole vaaraa, mutta eläimiämme haluamme tietysti suojella niiltä. Krokotiileistä tietysti olisi vaaraa, mutta eipä niitä ole näkynyt siellä, missä liikuskelemme. Eli hyvä meidän täällä on. Ihmisiä vain on liian lähellä ja autoja liian paljon.
Vasemmalta: Puutarhaan nousevan portaikon puista porttia pitkin kiipeilee jasmiiniköynnös. Sen takana, tuossa ihan kulmassa kasvaa pandanus eli kairapalmu, ei mikään puu vaan, mitä nuo ovat, liljoja, kapeita pitkiä lehtiä, jotka tuoksuvat jasmiiniriisille. Niitä käytetäänkin mausteena ruuanlaitossa. Se on se minun lempituoksuni Singaporesta. Taustalla kauempana, naapurin aitaa vasten kasvavat maniokit. Ne ovat puolessa vuodessa venyneet jo parimetrisiksi. Oranssit kukat kuuluvat liljoille, joiden suku on nimeltään heliconia. Sitten on tuo banaanikasvi. Jokohan juhannukseksi saadaan oman maan banaaneja? Musta pömpeli on komposti. Sen tyhjensin pari viikkoa sitten, ja nyt se odottaa uutta sijoituspaikkaa. Oikealla taka-alalla mangopuun alla on ankkalammikko ja kuvaajasta suoraan oikealle kanakoppi.
Tämä kuva on oikeastaan maaliskuulta. Silloin aloitin tämän keittiön ikkunan takana olevan alueen työstämisen. Ennen siinä oli vanhoja puukalusteita, pihakirppiksiltä hankittuja tai sisäkäytöstä poistettuja laatikostoja ja pieniä kaappeja. Niiden alla pääsi kosteus muhimaan ja lahottamaan puuta. Liian suotuisa ympäristö termiiteille ja muille hyönteisille. Tarkoituksemme on pitää talon seinustat puhtaina: kaikki puu ja muu selluloosaa sisältävä materiaali pois. Näin termiittiriski pienenee. Tässä kuvassa vasta suunnitellaan. Koirien sänkyä ei ollut tarkoitus lainkaan sijoittaa tuohon työpöydän alle, potkaisin sen siihen vain tilapäisesti pois tieltä. Koirat kuitenkin ihastuivat heti uuteen "koppiinsa". Niitä ei todellakaan tarvinnut hätistellä tuohon kuvattaviksi. Tuota jo Woodstockista periytyvää vanhaa työpöytälevyä, joka on toiminut minulla leivinpöytänä, kannattelee kaksi sinkittyäpeltihyllyä. Maalipurkissa on sinkille tehtyä pohjamaalia. Sillä maalasin hyllyt, ja sitten lateksia päälle. Näin saataisiin jälleen laajennettua keittiötilaa, tai sitten työtaso ulkotöitä varten.
Ja tässä tulos ... tai siis välitulos pääsiäiseltä. Takaterassi näyttää vielä enemmän romuvarastolta kuin se ennen näytti. Osittain syynä on tietysti se, etten ole vielä saanut kaikkia tavaroita paikoilleen enkä vietyä noita vanhoja puurotiskoita pois. Yksi rotisko on tuo vasemmassa alakulmassa näkyvä. Sen ei ole tarkoitus jäädä tuohon, eikä myöskään tuo kaasupullon alla oleva pikkukaappi. Koirien vuode sen sijaan jää toistaiseksi pöydän alle. Ne kun pitävät siitä.
Monenlaista toimintoa terassilla tosiaankin jo on. Minulle se on enemmän olohuone kuin varsinainen olohuone. Minulle se on myös jo puoliksi keittiiö. Tuon verkko-oven takanhan on meidän varsinainen keittiömme. Siellä näkyykin jääkaappi. Ja toinen jääkaappi näkyy tässä terassilla. Se on etupäässä vihannesjääkaappi, mutta on siinä tuo pakastelokerokin ylhäällä. Jääkaapin ja oven välissä on korkea metallihylly, tuota samaa sinkittyä peltiä. Sen ylätasoille on varastoitu lasisia pulloja ja purkkeja sekä muita purnukoita. Sillä ovat myös leivänpaahdin ja vedenkeitin. Niitä kun ei ihan joka päivä käytetä. Ja kun käytetään, niitä voi käyttää tuossa paikalla. Niiden vieressä oli aluksi myös minun sähköinen kahvimyllyni, mutta nyt se on jääkaapin takan uuden työtason luona sähkövokin vieressä. Kaksi pöytääkin terassilla on. Toinen niistä tekee lähtöä jonnekin. Liian vähän tilaa. Tekisi mieli jatkaa terassia tuonne oikealle nykyisen makuuhuoneemme ikkunan taakse. Me olemme jo useamman kuukauden käyttäneet tuota pienempää makuuhuonetta, "lastenhuonetta", koska se avautuu takapihalle, eivätkä autojen äänet kadulta kantaudu sinne niin helpolla. Sen sijaan aamuiset lintujen äänet kantatutuvat. Lisäksi sinne kuuluvat koiriemme, ankkojemme ja kanojemme äänet. Jos olisimme nukkuneet helmikuussa varsinaisessa makuuhuoneessamme, emme olisi kuulleet kanojen kimppuun käynyttä pyyttonia (emmekä olisi menettäneet kahta, vaan kenties vain yhden kanan kun se pyyttoni olisi saanut rauhassa niellä ensimmäisen uhrinsa?).
Blueyn leikkaus
Singaporessa asuessani minulla oli aina korvatulehdus. En oikeastaan edes tiennyt mitä se varsinaisesti on. Toinen korva vain meni helposti välillä tukkoon, jolloin sillä kuuli huonommin ja tasapainokin välillä heitti. Kävin lääkärissä ja sain jotain lievää tulehduslääkettä. Ei se tulehdus sillä parantunut, mutten mennyt uudestaan kuitenkaan. Aika monta kuukautta kärsin turhaan, oikeastaan pari vuotta. Kuntoon hoidatin tulehduksen vasta pari vuotta myöhemmin Townsvillessa. Vahva antibioottikuuri siihen riitti. Sain lisäksi neuvoja ystäviltä, että korvaan pitää panna etikkaa tai alkoholia. Eivät ne paljoa auttaneet vaan tulehdus tuppasi uusimaan aina uimisen jälkeen, ja muutenkin. Sitten aloin huuhtelemaan korvat apteekissa myytävällä isopropanolilla. Teen sen pari kertaa päivässä. Kaadan sitä (Isocol-nimistä laimennettua isopropyylialkoholia) ihan reilusti korvan täyteen, pidän päätä vinossa ja sorkin pumpulipuikolla perään. Näin teen aina suihkun jälkeen ja joskus muulloinkin kun korvissa tuntuu paine lisääntyvän. Tämä vain johdatuksena siihen, että tropiikissa tulehdukset voivat hyvin: on lämmintä ja kosteaa.
Bluey-koiraakin ovat tulehdukset kiusanneet. Woodstockissa ollessa häneltä poistettiin osa sylkirauhasista, koska ne olivat tulehtuneet. Enemmän siellä kuitenkin kirput ja punkit kiusasivat. Kosteaa kun siellä ei ollut kuin pari kuukautta vuodessa. Cairnsiin tullessa ilman kosteus nousi ja tulehdukset pahenivat. Ensimmäisenä vuonna niistä ei ollut paljoa haittaa, mutta viime vuonna ne pahenivat. Erityisesti sen jälkeen kun toinen koira oli käynyt Blueyn kurkkuun ja repinyt sen auki. Elokuussa 2006 sitten alettiin hyppäämään eläinlääkärissä niiden tulehdusten takia. Aluksi saatiin erilaisia antibiootteja ja kortisoneja. Ne eivät tehonneet. Sitten syyskuussa lääkäri määräsi kalliin lääkityksen: siklosporiinia Atopica-nimisessä valmisteessa. Sitä syötettiin monta kuukautta, vaikka netistä ja pakkauksesta lukemieni ohjeiden mukaan kuurin pitäisi olla vain maksimissaan 8 päivää pitkä. Lääkäri kuitenkin vakuutti, että täällä monet koirat syövät sitä lopun ikänsä. Kiitos Eeviksen konsultaatioiden, vakuutuimme siitä, ettei tuo atooppisen ihottuman hoitoon tarkoitettu lääke edes auta korvatulehdukseen. Blueylla kyllä oli jonkin verran kutinaa, mutta ei mitään ihottumaa kuitenkaan.
Olisimme vaihtaneet eläinlääkäriä heti, mutta kun ei ollut tiedossamme ketään parempaa. Minä yritin kyllä etsiä jotakuta, joka tietäisi myös ravitsemuksen vaikutuksesta ja käyttäisi mahdollisesti myös vaihtoehtoisia hoitomenetelmiä. Eipä löynyt sellaista, joten jonkin aikaa oltiin vielä sen vanhan eläinlääkärin koekaniinina. Atopicasta kieltäydyttyämme hän otti uudet laboratoriokokeet. Näytteistä löytyi bakteereja (enterococcus sp. pseudomonas aeruginosa) eli jotain, mihin siklosporiini ei todellakaan tehoaisi. Nyt tuli myöskin konsultaatioissa (jälleen kiitos Eevis, jatkossa myös koko ajan tiedoista ja tuesta) epäilyttäväksi havaittu lääkeyhdistelmä: Baytril 150mg. + vibravet 50. Jälleen kuukauden kuuri, vaikka ohjeet suosittelivat vain lyhytaikaista hoitoa. Sitten kuukauden kuluttua kun mitään positiivista vaikutusta ei ollut ilmennyt, annettiin kahden viikon kuuri vielä vahvempaa Baytrillia. Sitten tuli Gentamisiinisulfaattia Illium Optigen-silmätipoissa (korvaan laitettavaksi). Marbofloksasiini ja huuhtelu nukutuksessa jäivät kokeilematta kun saatiin tarpeeksemme. Viimeisenä pisarana oli se kun lääkäri unohti kertoa meille ajoissa, että pätevä dermatologi on paikkakunnalla. Hänen tapaamisestaan oltiin keskusteltu. Tilattiin sitten aika vain kotia lähimmältä lääkäriasemalta ja vietiin Bluey sinne. Esitettiin ehdotus huuhtelusta. Lääkäri sanoi, että sitä tehdään, mutta se on hyvin vaivalloista, eikä välttämättä auta asiaa kovin paljoa. Blueylla kun on niin ahdas korvakäytävä ja poimuinen korva. Hänen mukaansa leikkaus (ablaatio) olisi tuloksellisin vaihtoehto. Eipä sitä kauaa mietitty vaan varattiin aika.
Tässä Youtube-video Bluey-koiran kaulurista.
Maanantaina 16.4.2007 Bluey sitten pääsi mukaan työmatkalle. Auto on hänen lempipaikkojaan. No, eläinlääkärin vastanotto ei, mutta sinne hän päätyi. Maanantaina illalla soitettiin ja kysyttiin vointia. Ihan hyvin oli kaikki mennyt. Sitten tiistai-iltana haettiin koira kotiin. Pahan näköinen se haava oli ja kaikista pahointa on tuo liikkumista rajoittava kauluri. Onneksi Bluey kuitenkin hyväksyi sen eikä yrittänyt päästä siitä irti. Tuolla videosivulla (ks. linkit ylhällä vasemmalla) on pieni pätkä aiheesta.
Järjestettiin sairastupa etukuistille kissojen alueelle. Siellä on potilaalle hänen edellisestä Townsvillen-kodistaan peräisin oleva matto ja pari tyynyä sekä vesikuppi. Verkko-oven läpi näkee olohuoneeseen, missä kissat oleskelevat ja katselevat ihmeissään tunkeilijaa. Misu tosin kävi ensimmäisenä yönä nukkumassa tyynyllä Blueyn seurana. Sumia ei voi ensimmäisinä päivinä tavata, ettei telmiessä vain kävisi vahinko ja haavat aukeaisi tai kauluri hajoaisi. Sumi nukkui takapihalla omassa tuolissaan. Blueyn kotiintulopäivän iltana hän yhtäkkiä alkoi haukkua jotakin. Nancy kävi katsomassa ja näki käärmeen luikertelevan kohti naapurin aitaa. Se oli ilmeisesti tullut varsin lähelle sumia, ellei ihan suunnitellut hyökkäystä. Onpahan Sumi ainakin oppinut varomaan käärmeitä ja haukkumaankin niitä. Nancyn mielestä tuo oli se sama pyyttoni, jonka minä olin pari viikkoa sitten herättänyt kompostikasaa penkoessani. Ihmeteltiin vain, mitä se tekee jalkeilla. Nyt on jo varsin kylmä öisin, joten käärmeitten pitäisi olla talviunilla.
Puutarhahommia aina vaan
Pääsiäisloman (perjantai, lauantai, sunnuntai ja maanantai) projektina piti olla tämän kuuden kuution turve- tai hake- tai multakasan levittäminen. Tilasin tavaran ennen pääsiäistä, mutta se toimitettiin vasta pääsiäislauantaina. En ryhtynyt sitä urakalla siirtämään vaan pikku hiljaa kuljettelin paikalleen ylemmäs puutarhaan. Puutarhaprojektini ovat viime aikoina keskittyneet siihen, että olen yrittänyt siirtää kasvustoa keskemmältä tonttia aitojen vierille. Tavoitteena on "linnoittautua" eli rakentaa näkö- ja kuulosuojaa naapureilta. Myös kuvassa näkyvän aidanvierustan aion saada vihertämään niin, että itse aita peittyy istutusten alle vuodessa-parissa. Runsaasti pistokkaita olen istuttanut helmikuusta alkaen. Osa niistä on jo lähtenyt kasvamaan. Siinä on erilaisia Kiinanruusuja ja sen sukulaisia (Hibiscus), ainakin puna- valko- violetti- ja oranssikukkaista. Sitten on vaaleanpunaista ruusua (tuossa punaisen kärryn takana), iheköynnöksiä (Bougainvillea-sukua) ainakin violettia ja kellertävää. Sitten on murraijaa sekä violettilehtisiä kasveja kuten verililjapuuta. Ja vielä on monia muita, joiden kaikkien nimiä en vielä edes ole oppinut. Tuolla "kotipihan kasveja" -osastossa niistä enemmän sitä mukaan kuin jotakin opin.
Sen verran iso ja aikaa viepä projekti tuo puutarhan muokkaus, että yritän välillä palkata siihen apureita, mm. seudulla oleskelevia, tilapäistöitä etsiviä reppumatkailijoita. Eli pannaanpa tähän nyt sitten hakusanoiksi "töitä Cairnsista", "työpaikka Cairnsissa" ... "huono palkka ja orjatyö", "majoitusta Cairnsissa, ylöspitoa työtä vastaan"... Mitään en lupaa, mutta ainakin harkitaan. Vastuuvakuutuksenkin otimme tuota varten. Muiden yksityiskohtien selvittäminen on työn alla.
Tässä kuva etupihan projektista. Siinä on tuo omatekemäni vinksinvonksin repsottava aita portteineen. Se tekee kyllä tehtävänsä eli estää koiria pääsemästä kissojen alueelle. Sen sijaan se ei ole kovin kaunista katseltavaa. Mutta kasveilla se onkin tarkoitus peittää. Vasemmalla eli talon seinän lähellä on vain ruukkukasveja. Muuten maa pidetään siellä paljaana, ehkä peitetään kivillä, ettei termiiteille tulisi kiusausta asettua sinne. Kuvan ulkopuolella vasemmalla on ruukkuun siirretty laakeripuu. Kuvassa vasemmalla on aloe veraa, sitten ... jotakin ... ja portin pielessä hujopeiksi venähtäneet kosmokset. Portin toiselle puolelle on valmistumassa kukkapenkki, jossa on jo violetteja liljoja muutama puna- ja keltakukkainen kanna, jotka olen siirtänyt "Maxin nurkasta". Tavoitteena on on tehdä alueesta nimenomaan näyttävästi kukkiva. Vähitellen kukat sitten jäävät ison jakaranda-sukuisen puun ( Tabebuia palmerii ) varjoon. Sen istutimme heinäkuussa viime vuonna, ja siitä se on kasvanut jo pari metriä.
Keittiö on jo melkein valmis
Keittiöremontti eteni isomman harppauksen huhtikuun aikana. Saimme miehen laittamaan astianpesukoneen ja liesituulettimen paikalleen. Löysin hänet internetistä Australian-laajuisen Hire a hubby (Vuokraa aviomies) -nimisen veppisivuston kautta. Tuohon ketjuun kuuluu paikallisia itsenäisiä yrittäjiä, jotka sitten tulevat tekemään pieniä kodin kunnostukseen ja ylläpitoon litttyviä töitä. Tämä Rod ei ehkä ole näppärin ja taitavin tyyppi, mutta ihan kelvollinen. Mukava ja sanansa pitävä ainakin. Hänen kanssaan teemme yhteistyötä varmasti jatkossakin. Alustavasti jo esitin hänelle ideoitani mm. kodin kissaystävällisyyden lisäämiseksi. Minulla kun noita suunnitelmia on enemmän kuin taitoa niiden totetuttamiseksi. Jos ei yhtään ajateltaisi tämän talon myyntiarvon säilyttämistä, ja jos olisi enemmän resursseja tekemiseen, talomme olisi täynnä tikapuita, tunneleita ja käytäviä kissojen kiipeillä ja piileksiä. Ehkäpä sitä myymistä ei kuitenkaan pitäisi niin ajatella elämää säätelevänä ohjenuorana vaan keskittyä kaikesta huolimatta tämän talon laittamiseen. Vaikka työtunteja menee tuhansia ja tuhansia niin onpahan se ainakin ollut hupia ja oppimista.
Yllä vielä kuva kertomaan siitä, kuinka keittiötä on laajennettu terassille päin. Oven suussa vasemmalla on tuo teräshylly, joka toimii sekä varastona tyhjille tölkeille ja pulloille että sijoituspaikkana vedenkeittimelle ja leivänpaahtimelle. Jääkaappi on sen jälkeen. Peremmällä on vielä kaasukeitin, jolla keitän kahvini espressopannussa.
Misukin sairastaa
Se oli joskus maaliskuun alussa kun Nancy ihmetteli, miksi Misulla on niin paljon arpia ympäri kehoa. Tulimme siihen tulokseen, ja pari kuukautta olimme siinä uskossa, että arvet ovat seurausta siitä, että Misun kimpuun on hyökännyt koira. Kuitenkaan arvet eivät häipyneet, vaan niitä tuli uusia säännöllisesti, ja vielä kun Misu on huomattavasti laihtunut, veimme hänet eläinlääkärille, samalle asemalle, joka nykyään hoitaa myös Blueya. Lääkäri vahvisti, että kyse ei todellakaan ole mistään ruhjearvista vaan tulehduksesta. Tulehduksen aiheuttajaksi hän epäili stressiä. Myös matoja löytyi, mutta niillä ei ole tulehdukseen yhteyttä. Lääkityksenä tuli seuraava: Betamox inj. 100 ml, Covinan inj. 20 ml., Vibravet paste 100, Profender matokuuri. Tuo Covinan on hormonivalmiste, jota käytetään narttujen kiiman poistoon ja valeraskauksien hoitoon. Ennen tarkempien tietojen kaivelemista ja kyselyä tuli vain mieleen, että minkähanalaista stressiä se lääkäri kuvitteli meidän leikatun poikamme sairastavan. Sitä vain on hyvin epäileväinen tuon Blueyn kokemuksen jälkeen, eli että lääkäri varsin hatarin perustein epäilee jotakin ja kokeilee lääkkeitä, sellaisia, joista saa hyvän myyntikatteen tai, joita sattuu olemaan vanhenemassa varastossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti