Syksy alkoi virallisesti maaliskuussa. Käytännössäkin syksyyn siirtyminen merkitsi sateiden loppumista, tai ainakin taukoa niissä. Syklonikauttahan on vielä jäljellä aina huhtikuun loppuun saakka. Viime vuonnakin se voimakas Harry iski vasta maaliskuun lopulla. Kuvassa alla vasemmalla syksyn ruskaa.
Se on yksi kanatarhan palmuista, kookospalmujen kanssa samassa ryppäässä oleva - nimeä en tällä hetkellä tiedä, Nancyn mukaan se on ainakin malajiksi jotain, mikä suomeksi kääntyisi kutinapalmu. Ihmisravinnoksi marjat eivät kuulemma kelpaa, mutta linnut niitä syövät. Tuossa oikealla on sitten kuva uusitusta kana- ja ankkakopista. Siellä se ainokainen kana kököttää kaksinkertaiksen käärmesuojauksen takana. Ankkojen osio on kanasta vasemmalla. Kanakopin alaosa ei ole vielä missään järkevässä käytössä. Sitä voisi käyttää varastona sen jälkeen kun ohjaisi kanan ulosteet muualle, vaikkapa muoviseen kaukaloon, jonka voisi aina välillä käydä tyhjentämässä puutarhan kasvien juurelle tai kompostikasaan.
Kuvasta näkyy myös, että olen aloittanut kopin seinien laudoittamisen. Aion laudoittaa tosin vain yhden nurkan, tehdä siitä sateen pitävän niin, että sitä voisi käyttää kuivan rehun säilytykseen.
Maaliskuun seitsemäs minä olin jälleen lomalla ottaakseni vastaan Singaporesta palaavan Nancyn. Hän tuli kaikine tuliaisineen. Minäkin sain synttärilahjani reilusti etuajassa. Sen ansiosta minusta tuli kamerapuhelimen omistaja. Olin hieman vihjaillut siihen suuntaan, että jos sellainen sattuisi löytymään, niin sille voisi olla käyttöä. Hänen veljensä nimittäin on taksiautoilija ja hän saa pitää itsellään lunastamattomat löytötavarat. Niistä aika suuri osa on tietysti kännyköitä. Kamerakännyköitä ei kuitenkaan hänellä ollut, joten Nancy osti sellaisen. Se on Nokia 6233, musta tietysti. Siinä on kahden megapikselin digitaalikamera ja hieman heikompi videokamera kaikkien muiden killuttimien ja vimputtimien lisäksi. Puhelinankameralla otettuja kuvia alkaa siis näkyä näillä sivuilla. Ensimmäisen laitoin 10.3. tuonne Cairns-osastoon (katso linkki vasemmalta). Se on se "seksi"-kuva eli vihannesbasaarin edessä otettu. Ylipäätänsä kuitenkin kamera oli minulle aika pettymys. Kuvien laatu on varsin vaatimaton, sitä eivät megapikselit pelasta. Valkotasapainossa ja valotuksessa on ongelmia. Olisiko pitänyt sittenkin ostaa Sony-Ericssonin kamerapuhelin? Edelleenkin paras kamerani on marraskuussa 2001 Singaporeen lähtöä varten hankittu Sony DSC-P50. Sillä onkin vuosien saatossa tullut otettu yli 11 000 kuvaa. Se puolittain hajosi joskus vuoden 2005 loppupuolella: se lakkaa toimimasta jos se on saanut liikaa tärinää, eli sitä ei voi enää kantaa mukanaan, vaan pitää pelkästään kotona. Suurin osa kotikuvista onkin otettu sillä. Tuota kameraa varten olin hankkinut myös muutaman linssin, mm. kalansilmän. Linssit eivät sovi muihin kameroihini, joten parasta pitää tuo siitäkin syystä. Edellisen "hajottua" käytettynä hankittu Sony P52 on kooltaan melkein yhtä suuri, mutta laadultaan huomattavasti heikompi. Siinäkin on valkotasapaino- ja valotusongelmia. Monissa kuvissa näyttää siltä, kuin lisnssissä olisi rasvatahra, vaikkei siinä ole. No, nettisivuille tulee kuvia kuitenkin, ja videotakin vielä joskus, tosin entistä harvemmin. Vinkiksi kerron, että tuolla ääntä- ja videokuvaa -sivulla on pari uutta Google-videota: ainakin Singaporessa otettu kissavideo ja täkäläinen Kurandan juna.
Kodin remontti ei ole edennyt juurikaan. Kaapintekijä ei ilmaantunut Kiinalaiseen Uuteen Vuoteen menessä, joten unohdimme hänet. Motivaationkin kaappien laittoon laski, kun olemme jo melko varmoja, ettemme tähän asuntoon kovin pitkäksi ajaksi jää. Voisi siis laittaa kaappien sijasta hyllyt, jotka on helppo pakata lähtiessä mukaan. Kuitenkin jotain parempaa ja kätevämpää tarvitaan kuin nuo minun tekemäni työpöydällä seisovat puuhyllyköt, jotka näkyvät kuvassa vasemmalla. Koko ajan on lisäksi pyörinyt mielessä tuo ikkuna tiskipöydän edessä. Sellainen on täkäläinen tapa. Se ei oikein salli suomalaistyyppisten astiakaappien asennusta. Sellaisia olisi kyllä saatavissa ainakin Ikeasta. Aluksi tuli mieleen, että siihen voisi rakentaa lasiseinäisen ja lasihyllyisen kaapin. Sitten tuli mieleen lasihyllyinen avokaappi. Vasta kaapintekijältä kuulin ideasta laittaa teräshyllyt, vähän samantapaiset kuin on joissakin kaupoissa myyntihyllyinä.
Teräksistä avohyllyä sitten löytyi varastointiin erikoistuneesta kaupasta. Se on osa kerrallaan myytävää ruotsalaista elfaa. Sitä ostettiin ensimmäinen satsi 10.3. , ja 11.3. se sitten oli paikallaan. Asentaminen on sinänsä helppoa: pitää vain ruuvata tuo ylimmäinen vaakasuora metallikisko seinään. Se sitten kannattelee noita pystytolppia, jotka taas kannattelevat ritilähyllyjä. Ehkä hieman hintavaa, tuo neljän hyllyn satsi 120 cm pylväineen 130 euroa. Mutta onpahan ainakin ruotsalaista laatuterästä - ainakin toivon niin. Tuosta sitten lähdetään laajentamaan. Ehkäpä laitetaan jotain myös suoraan ikkunan eteen, jos on tarvis.
Niin, ja tuo astianpesukone. Se on otettu käyttöön puoliksi asennettuna tuossa kaapin edessä lattialla seisten. Ei ole löytynyt sille vielä paikalleen asentajaa. Kone on Mielen malli, joka pystyy käyttämään kuumaa vettä, ja jossa on ajastin. Idea on siinä, että aamulla voimme ladata koneen ja ajastaa sen aloittamaan pesemisen esim. iltapäivällä kolmelta. Päivän aikana aurinko kuumentaa veden katolla olevassa varaajassa, joten sitä ei tarvitse koneenkaan lämmittää sähköllä.
Lokakuussa istutetut passionhedelmät ovat kukkineet ja alkaneet kantaa hedelmää. Kasvit ovat levittäytyneet mukavasti kanakopin ympärille. Oikealla näkyy kaivuutyömaani, jonka olen saanut astetta valmiimmaksi. Olen onnistunut saamaan käsipelillä ylös valtavan palmunjuurakon. Nyt tuossa kannon takana on valtava kuoppa. Olen ajatellut, että jos ostaisi käytetyn porealtaan ja laittaisi sen tuohon kuoppaan. Kuopan yläpuolelle olen pingottanut verkkoa, jotta passionhedelmä ja luffa pääsisivät levittäytymään ja tarjoamaan näkösuojaa naapurilta. Taustalla näkyvät bambutkin ovat lähteneet ihan mukavasti kasvamaan.
Kuun viimeisenä päivänä keittiössä näytti tältä. Olin laittanut lisää noita teräksisiä elfa-hyllyjä. Iltapäivällä kävi myös mies katsomassa astianpesukoneen ja liesituulettimen asennuspaikkoja. Hän antoi toivoa siitä, että ne olisivat pääsiäisenä jo asennetut.
Nancy ja meidän kollikissat Misu ja Spartacus 30.3.
Ja lopuksi meidän kolme ankkaamme: Trudi, Mavis ja Elvis.
ja kaksi kanaamme. Adoptoimme paikallisesta eläinsuojasta yhden mustan kanan. Enempää siellä ei ollut. Hyvin harvoin heille kanoja tuleekaan.
Se on yksi kanatarhan palmuista, kookospalmujen kanssa samassa ryppäässä oleva - nimeä en tällä hetkellä tiedä, Nancyn mukaan se on ainakin malajiksi jotain, mikä suomeksi kääntyisi kutinapalmu. Ihmisravinnoksi marjat eivät kuulemma kelpaa, mutta linnut niitä syövät. Tuossa oikealla on sitten kuva uusitusta kana- ja ankkakopista. Siellä se ainokainen kana kököttää kaksinkertaiksen käärmesuojauksen takana. Ankkojen osio on kanasta vasemmalla. Kanakopin alaosa ei ole vielä missään järkevässä käytössä. Sitä voisi käyttää varastona sen jälkeen kun ohjaisi kanan ulosteet muualle, vaikkapa muoviseen kaukaloon, jonka voisi aina välillä käydä tyhjentämässä puutarhan kasvien juurelle tai kompostikasaan.
Kuvasta näkyy myös, että olen aloittanut kopin seinien laudoittamisen. Aion laudoittaa tosin vain yhden nurkan, tehdä siitä sateen pitävän niin, että sitä voisi käyttää kuivan rehun säilytykseen.
Maaliskuun seitsemäs minä olin jälleen lomalla ottaakseni vastaan Singaporesta palaavan Nancyn. Hän tuli kaikine tuliaisineen. Minäkin sain synttärilahjani reilusti etuajassa. Sen ansiosta minusta tuli kamerapuhelimen omistaja. Olin hieman vihjaillut siihen suuntaan, että jos sellainen sattuisi löytymään, niin sille voisi olla käyttöä. Hänen veljensä nimittäin on taksiautoilija ja hän saa pitää itsellään lunastamattomat löytötavarat. Niistä aika suuri osa on tietysti kännyköitä. Kamerakännyköitä ei kuitenkaan hänellä ollut, joten Nancy osti sellaisen. Se on Nokia 6233, musta tietysti. Siinä on kahden megapikselin digitaalikamera ja hieman heikompi videokamera kaikkien muiden killuttimien ja vimputtimien lisäksi. Puhelinankameralla otettuja kuvia alkaa siis näkyä näillä sivuilla. Ensimmäisen laitoin 10.3. tuonne Cairns-osastoon (katso linkki vasemmalta). Se on se "seksi"-kuva eli vihannesbasaarin edessä otettu. Ylipäätänsä kuitenkin kamera oli minulle aika pettymys. Kuvien laatu on varsin vaatimaton, sitä eivät megapikselit pelasta. Valkotasapainossa ja valotuksessa on ongelmia. Olisiko pitänyt sittenkin ostaa Sony-Ericssonin kamerapuhelin? Edelleenkin paras kamerani on marraskuussa 2001 Singaporeen lähtöä varten hankittu Sony DSC-P50. Sillä onkin vuosien saatossa tullut otettu yli 11 000 kuvaa. Se puolittain hajosi joskus vuoden 2005 loppupuolella: se lakkaa toimimasta jos se on saanut liikaa tärinää, eli sitä ei voi enää kantaa mukanaan, vaan pitää pelkästään kotona. Suurin osa kotikuvista onkin otettu sillä. Tuota kameraa varten olin hankkinut myös muutaman linssin, mm. kalansilmän. Linssit eivät sovi muihin kameroihini, joten parasta pitää tuo siitäkin syystä. Edellisen "hajottua" käytettynä hankittu Sony P52 on kooltaan melkein yhtä suuri, mutta laadultaan huomattavasti heikompi. Siinäkin on valkotasapaino- ja valotusongelmia. Monissa kuvissa näyttää siltä, kuin lisnssissä olisi rasvatahra, vaikkei siinä ole. No, nettisivuille tulee kuvia kuitenkin, ja videotakin vielä joskus, tosin entistä harvemmin. Vinkiksi kerron, että tuolla ääntä- ja videokuvaa -sivulla on pari uutta Google-videota: ainakin Singaporessa otettu kissavideo ja täkäläinen Kurandan juna.
Kodin remontti ei ole edennyt juurikaan. Kaapintekijä ei ilmaantunut Kiinalaiseen Uuteen Vuoteen menessä, joten unohdimme hänet. Motivaationkin kaappien laittoon laski, kun olemme jo melko varmoja, ettemme tähän asuntoon kovin pitkäksi ajaksi jää. Voisi siis laittaa kaappien sijasta hyllyt, jotka on helppo pakata lähtiessä mukaan. Kuitenkin jotain parempaa ja kätevämpää tarvitaan kuin nuo minun tekemäni työpöydällä seisovat puuhyllyköt, jotka näkyvät kuvassa vasemmalla. Koko ajan on lisäksi pyörinyt mielessä tuo ikkuna tiskipöydän edessä. Sellainen on täkäläinen tapa. Se ei oikein salli suomalaistyyppisten astiakaappien asennusta. Sellaisia olisi kyllä saatavissa ainakin Ikeasta. Aluksi tuli mieleen, että siihen voisi rakentaa lasiseinäisen ja lasihyllyisen kaapin. Sitten tuli mieleen lasihyllyinen avokaappi. Vasta kaapintekijältä kuulin ideasta laittaa teräshyllyt, vähän samantapaiset kuin on joissakin kaupoissa myyntihyllyinä.
Teräksistä avohyllyä sitten löytyi varastointiin erikoistuneesta kaupasta. Se on osa kerrallaan myytävää ruotsalaista elfaa. Sitä ostettiin ensimmäinen satsi 10.3. , ja 11.3. se sitten oli paikallaan. Asentaminen on sinänsä helppoa: pitää vain ruuvata tuo ylimmäinen vaakasuora metallikisko seinään. Se sitten kannattelee noita pystytolppia, jotka taas kannattelevat ritilähyllyjä. Ehkä hieman hintavaa, tuo neljän hyllyn satsi 120 cm pylväineen 130 euroa. Mutta onpahan ainakin ruotsalaista laatuterästä - ainakin toivon niin. Tuosta sitten lähdetään laajentamaan. Ehkäpä laitetaan jotain myös suoraan ikkunan eteen, jos on tarvis.
Niin, ja tuo astianpesukone. Se on otettu käyttöön puoliksi asennettuna tuossa kaapin edessä lattialla seisten. Ei ole löytynyt sille vielä paikalleen asentajaa. Kone on Mielen malli, joka pystyy käyttämään kuumaa vettä, ja jossa on ajastin. Idea on siinä, että aamulla voimme ladata koneen ja ajastaa sen aloittamaan pesemisen esim. iltapäivällä kolmelta. Päivän aikana aurinko kuumentaa veden katolla olevassa varaajassa, joten sitä ei tarvitse koneenkaan lämmittää sähköllä.
Lokakuussa istutetut passionhedelmät ovat kukkineet ja alkaneet kantaa hedelmää. Kasvit ovat levittäytyneet mukavasti kanakopin ympärille. Oikealla näkyy kaivuutyömaani, jonka olen saanut astetta valmiimmaksi. Olen onnistunut saamaan käsipelillä ylös valtavan palmunjuurakon. Nyt tuossa kannon takana on valtava kuoppa. Olen ajatellut, että jos ostaisi käytetyn porealtaan ja laittaisi sen tuohon kuoppaan. Kuopan yläpuolelle olen pingottanut verkkoa, jotta passionhedelmä ja luffa pääsisivät levittäytymään ja tarjoamaan näkösuojaa naapurilta. Taustalla näkyvät bambutkin ovat lähteneet ihan mukavasti kasvamaan.
Kuun viimeisenä päivänä keittiössä näytti tältä. Olin laittanut lisää noita teräksisiä elfa-hyllyjä. Iltapäivällä kävi myös mies katsomassa astianpesukoneen ja liesituulettimen asennuspaikkoja. Hän antoi toivoa siitä, että ne olisivat pääsiäisenä jo asennetut.
Ja lopuksi meidän kolme ankkaamme: Trudi, Mavis ja Elvis.
Kommentit
Lähetä kommentti