Sydneyssä jouduimme tyytymään pakastettuihin durian-leivoksiin ja pakastettuun kokonaiseen durianiin. Pakastaminen vie suurimman osan tuoksusta ja maustakin mennessään. Ei ole täälläkään pohjoisen tropiikin alueella tuoretta duriania saatavissa niin kuin Singaporessa. Vähän pohjoisempana kostean tropiikin alueella, täältä parin sadan kilometrin päässä sitä jo jonkin verran kasvaa, mutta ei sitä muualle sieltä kuljeteta kuin pakastettuna. Meillä marraskuussa ensi kertaa vierailleet Tony ja Arja sekä lapset Lauri ja Tuomas piipahtivat yllättäen heti Tapanin päivää seuraavana päivänä oven taakse. Olivat Cairnsista ajaessaan törmänneet durianin myyjään ja ostaneet kaksi pientä hedelmää. Niitä sitä sitten kuulumisia vaihtaessa syötiin. Toinen hedelmä odottaa vielä kypsymistään pöydällä. Se levittää tuoksuaan koko taloon. Päätimmekin, että siitä tulee meidän joulun tuoksumme.
Joulu on keskikesää. Kukkia kadun varrella ja sitruspuita puutarhassa.
Meillä kun on tuo yhteinen joulunvietto aika tavalla hakusessa. Nancy ei ole koskaan viettänyt joulua, kuten ei moni muukaan Singaporessa. En ole minäkään ollut koskaan mikään hössöttävä jouluihminen edes Suomessa asuessani. Täällä tämä 35 lämpöasteen kostea ilmasto muutenkaan oikein houkuttelisi suomalaistyyliseen joulunviettoon. Lumihanget, kuuset, räntä ja pimeys puuttuvat. Kauppojen joulupukit ja koristeet ovat ällöttävän teennäisiä, enemmän amerikkalaistyylisiä kuin Suomessa. Joululaulut, joissa lauletaan lumesta ja pakkasesta kuullostavat niin koomisilta kun ihmiset ympärillä hikoilevat shortseissa ja hihattomissa t-paidoissaan. Siksi ei ole intoa mihinkään isompaan valmisteluun ja juhlintaan. Jotain hyvin pientä ja kotoista yritetään ajan myötä löytää.
Aatto ei ole täällä vielä varsinainen juhlapäivä vaan joulun vietto aloitetaan vasta joulupäivänä. Aamulla ensimmäisenä avataan lahjat, jotka joulupukki on yön aikana tuonut sukkaan tai kuusen alle, ja sitten lähdetään yleensä rannalle piknikille tai ystävien luokse syömään ja juhlimaan. Täällä ei joulu ole niin perhekesekeistä hiljentymistä kuin Suomessa.
Meille sen sijaan rauhallinen ja vähäeleinen oleilu sopii myös jouluna. Aaton vietimme hyvin arkisesti. En ollut vaivautunut tekemään edes peruna- lanttu- tai porkkanalaatikkoa, vaikka sellainen käväisi jossain vaiheessa mielessä. Joulupäivän aamuna minä heräsin viiden aikaan siihen kun puhelin soi. Silloin kello oli Suomessa yhdeksän aattoiltana, eli varmaan joku yritti soittaa toivottaakseen hyvää joulua, ja muisti aikaeron vasta kymmmenenn pirahduksen kohdalla ja sulki puhelimen. Minä jäin sitten odottelemaan josko tuo soittaisi uudestaan. Ei soittanut, joten lähdin kastelemaan nurmikkoa ja kuuntelemaan aamuista lintujen laulua. Hain videokamerani kuvatakseni sitä miten Kitti-kissamme löytää pihalla kasvavan lehtikuusen näköisen puun juurelta kasan lahjoja. Ne olivat Suomesta tulleita paketteja ja joulukortteja. Kannoin lahjat auton takapäähän ja lähdin sisälle valmistamaan eväitä pientä autoajelua varten. Kuorin paikallisia mangoja ja papaijoja hedelmäsalaattiin, jossa oli myös omenia, ananasta ja kirsikoita. Nancy valmisti herättyyään voileipiä ja minä vielä salaattia. Juomaksi otimme tapamme mukaan jäähdytettyä sokeroimatonta vihreää teetä ja jääkylmää vettä. Kissat jäivät kotiin, mutta koira lähti mukaamme ajelulle. Suuntasimme pohjoiseen kohti kosteampaa tropiikkia. Osan ruuista kävimme syömässä meren rannalla puun varjossa. Merituuli viilensi sopivasti ja piti kärpäset ja hyttyset poissa. Uidakin olisi voinut kymmenen metrin päässä, jossa oli verkolla aidattu alue. Ilman verkkoa ei ole turvallista uida meressä, sillä nyt kuumana aikana marraskuusta toukokuuhun on meressä paljon myrkyllisiä meduusoita, mm. irukandji-meduusoita, jotka tappavat muutaman ihmisen vuosittain. Meduusan piston hoitamiseksi on rannoilla yleensä etikkapulloja. Etikka kuulemma lievittää pistoksen aiheuttamaa poltetta.
Kuvassa meduusaverkolla aidattu uima-alue Korallimeren rannalla Townsvillestä hieman pohjoiseen.
Rannalta ajoimme mango- ja ananasviljelmien halki parikymmentä kilometriä vielä pohjoiseen ja käännyimme vuoren rinnettä kiemurtelevalle tielle, jota ajoimme toistakymmentä kilometriä Paluman vesiputouksille sakka. Nyt kun on ollut poikkeuksellisen kuivaa jo toista vuotta, onvat mahtavatkin joet kutistuneet vaivaisiksi noroiksi tai kuivuneet kokonaan. Tässäkin putouksessa riitti vettä tuskin enemmän kuin parista kylpyhuoneen hanasta saa juoksemaan. Koiraa ei olisi saanut viedä putouksen alueelle, sillä se on kansallispuistoa. Vietiin kuitenkin, mutta pidettiin hihnassa. Kohta lähdettiinkin seudun ainoalle virkistysalueelle, jossa koiria saa pitää vapaana. Siellä ei meidän lisäksemme ollut ketään, mitä nyt yksi autolastillinen ihmisiä oli juuri lähdössä pois. Levitimme eväät ja lahjat ruokailukatokseen ja söimme kärpästen ympäröimänä vihreiden puitten siimeksessä. Nyt iltaa kohti alkoi kuulua voimakas hyönteisten siritys. Se on tropiikissa todella voimakasta, yltää varmaan välillä lähelle meluarvoja jos oikein korvan juureen sattuu joku sirittäjä. Lahojen avaaminen to tietysti kuvattu videolle, joka sitten poltetaan cd:lle ja lähetetään Suomeen tietokoneella tai DVD-soittimella katsottavaksi.
Kuvassa yllä 6.12.2003 itsenäisyyspäivän viettoa paikallisessa Thai-ravintolassa, jonne meitä kokoontui viitisentoista paikkakunnan suomalaista sekä viisi veirailijaa. Syötiin Thai-ruokaa ravintolassa, jota pidettiin auki ihan meitä varten nyt lounasaikaan. Kukaan ei ksanonut kaipaavansa suomalaista ruokaa. Tapasin tilaisuudessa myös paikallsiella monikulttuurisella radiokanavalla suomenkielistä lähetystä tekevän Korhosen Arin. Hän on tehnyt lähetystä jo yli kymmenen vuotta joka sunnuntai illalla kuudesta seitsemään. Suomalaisten määrä ja samalla yhteisten tilaisuuksien tiheys on huvennut vuosien aikana. Alkaa suurin osa olemaan jo kohta kahdeksankymppisiä ja sairaita, niin etteivät jaksa enää. Nuoremmat, toisen ja kolmannen polven suomalaiset eivät ainakaan vielä ole innostuneet yhteydenpidosta muihin suomalaisperäisiin. Tai ehkä olisivat jos olisi enemmän aikaa ja joku järjestäisi jotain.
Tämä nurmikonleikkuukuva voisi olla moneltakin päivältä marras-joulukuussa, mutta se on otettu itselaukaisimella 30.12.2003 kaupungin keskustassa, jonne pyöräilen pari kertaa viikossa paikallisen näkövammaisjärjestön Guide Dogs for the Blind, Queensland talolle hoitamaan puutarhaa. Vastaan myös uutislehdestä ja osallistun tukiryhmän toimintaan ja Bluey-koiran kanssa olemme VISPAT-lemmikkiterapiaprojektin vapaaehtoisia. Kuitenkin puutarhanhoito vie leijonanosan yhdistykselle lahjoittamastani työpanoksesta. Vähintään yhtä paljon kuin työ yli 30 asteisella aurinkoisella pihalla, kirvoitta hien pintaan n. 10 kilometrin pyöräily paikalle aamulla ennen kahdeksaa ja erityisesti sieltä kotiin iltapäivän kuuminpana aikana. Onneksi sunnuntaina ja eilen on tullut vettä sen verran, että maan pinta on jokseenkin kostea niin ettei tänään tarvinnut kastella nurmikkoa eikä kukkiakaan. Nuo ylempänä näkyvät sitruspuut ja pikku kukat ovat juuri tästä puutarhasta. Suurin ongelma puutarhanhoidossa on tällä kuivuus. Sitä vasten taistellaan levittämällä maahan kasvien juurille kuivia lehtiä ja muuta puutarhahaketta tai männyn kuorta (jota saa ostaa kaupasta, koska mänty täytyy tuoda etelän kylmiltä seuduilta) sitomaan kosteutta ja toisaalta estämään aurinkoa polttamasta maan pintaa. Biojätettä tulee runsaasti märkänä kautena ja erityisesti sykloonien jälkeen. Minun aikanani ei sallaista vielä ole ollut eikä nyt joulukuussa ainakaan tänne saakka ehtinyt ennusteista huolimatta. Sykloonit jäivät Darwiniin ja sateet tuonne muutaman sadan kilometrin päähän pohjoisempaan.
Video itsenäisyyspäivän vietosta
Lisäsin jälkeen päin videon paikallisessa Thai-ravintolassa vietetystä itsenäisyyspäivän lounashetkestä.Townsvillen suomalaiset viettävät itsenäisyyspäivää vuonna 2003
Joulunviettoa Australiassa
Ja tässä joulunviettovideoa. Lähetin sen Yleisradion ulkosuomalaisten joulutervehdykset-ohjelmaan, ja nettiversion mukaan ainakin sitä myös siellä näytettiin, tosin vain pieni pätkä ja alhaisella laadulla.Tämä versio on itse asiassa sama video, johon tein uudet äänet. Se on tehty kuitenkin jouluksi 2003.
Videolla meidän Kitti-kissa tarkastalee lahjoja ja Blue-koira avaa pakettinsa.
Jälkeen päin lisättyjä kuvia joulukuulta 2003. Kaikki kuvat on otettu tuohon aikaan, mutta kirjoitusta varten pienensin niitä, koska nettiyhteys oli hidas.
Meillä kävi vieraita Suomesta, Juupajoella asuva Toni perheineen poikkesi Australian-kiertueellaan meillä, toi duriota ja Juupaja-kyniä tuliaisiksi. Perheellä oli iso asuntovaunu, jossa he nukkuivat pihallamme.
Townsvillen suomalaisia itsenäisyyspäivänä. Vasemmalla John Rintala (Juha), joka on toisen polven suomalainen. Hänen vanhempansa olivat Simo Rintala ja Eila Rintala. Keskellä on Anne Rintala. Oikealla Ari Korhonen, joka vuosikaudet pyöritti radiossa suomenkielistä ohjelmaa (Radio Finland).
Townsvilleen suomalaisia Thai-ravintolassa. Edessä selin Pentti Jokisalo. Vasemmalla Liisa Jokisalo, sitten Kaija Mesiäiänen, ?, John Rintala, Jukka Euren (joka oli käymässä meillä).
Ylhäällä vasemmalla: Jukka Euren, Timo Sippala, Toni Adersson Townsvillessä 6.12. 2003. Jukka ja Toni olivat moelmmat tuttuja Asutralian suomalaisten nettifoorumilta dundernews.com Oikealla ylhäällä Anne Rintala ja Salli Erkkilä (crockford).
Kommentit
Lähetä kommentti