Tämän kirjoituksen alkuperäinen versio ilmestyi sippala.net-sivustolla "kirjeitä Australiasta"-osiossa elokuussa 2003. Kuvat ovat kadonneet kaikista sivun versioista, joten ne on täytynyt tekstin peruysteella rekonsruoida ja laittaa uudestaan. Joitainkin virheitä saattaa tässä tulla. Kovin pieniä olivat kuvat, koska olin netissä hitaan ja kalliin modeemiyhteyden yli.
Yllä video, jonka lähetin Suomeen cd-levyllä. Siinä kerron elämästämme suomeksi.
Ja tässä vielä video, jonka kuvasin ensimmäisellä autoajelullamme. Puheääni on lisätty musiikin tilalle lokakuussa 2017.
Ääniblogi. Jonkin verran puhetta suomeksi tässä toukokuun 2003 videossa.
Panoraamakuva, joka on otettu työhuoneen (4) ovelta keittiöön päin. Vasemmalla on etuovi. Ulommaisena on teräsvahvisteinen, hyttysverkolla varustettu turvaovi, joka sallii varsinaisen oven pitämisen auki. Samanlainen ovi on tuossa oikealla takapihalle johtajan lasioven takana. Myös ikkunoissa on turvaristikot ja hyttysverkot. Melkein joka pihaa ympäröi aita, usein se on etupihallakin. Meidän aitamme on aika läpinäkyvä verrattuna muihin. Meidän huonekalumme ovat vanhoja, kiireessä autotallimyynneistä ostettuja kirpputorityylisiä. Tällä keskitettyjen kirpputorien sijasta rihkama myydään kotona autotallissa. Kirppareilla kiertelyyn tarvitaan siis auto. Ilman autoa ei todellakaan pärjää. Me yritimme selvitä polkupyörillä, mutta päädyttiin sitten kuitenkin heinäkuun lopulla hankkimaan pieni Toyota lähinnä viikonloppukäyttöä varten.
Vielä australialaisen asumisen erikoispiirteitä. Nuo Suomessakin 1970-luvulla käväisseet kokolattiamatot ovat täällä vieläkin yleisiä, varsinkin vanhemmissa asunnoissa. Puulattiat ovat vasta uusimmissa ja kalliimmissa taloissa. Tottahan se matto kerää pölyä ja hajujakin, mutta täytyy muistaa, että täällä ovat jatkuvasti ikkunat ja ovet auki sekä vähintäänkin properllit pyörimässä ellei peräti koneellinen ilmastointi päällä. Toinen erikoispiirre on se, että eteisiä ei kaikissa taloissa ole kuten meillä. Meillä etukuisti toimittaa eteisen virkaa. Vaatenaulakkoa ei nyt varsinaisesti tarvita, koska kesät talvet pärjää shortseissa ja t-paidassa. Kengät jos jättää ulos, ne täytyy kopistella ennen jalkaan laittamista, että kenkään mahdollisesti menneet hämähäkit, torakat, heinäsirkat, muurahaiset tai muut hyönteiset putoavat pois. Kaikenlaisia hyönteisiä täällä on, jopa torakoita, mutta ei niihin paljoa kiinnitetä huomiota, myrkytetään kun tilanne oikein pahaksi pääsee, mutta muuten eletään sovussa.
Keittiössä on kaasuhella. Täällä se on turvallinen kun ikkunat voi pitää aina auki. Seiniltä puuttuvat astiakaapit. Tuon kuivaushäkkyrän olen itse rakentanut väliaikaiseksi astiakaapiksi kun tähän vuokrataloon ei viitsi ruveta kiinteitä kaappeja asentelemaan. Meillä kun on tarkoitus ostaa oma talo heti kun minä saan oleskelu- ja työluvan.
Täällä, samoin kuin Englannissa ja monissa muissa maissa, on ihan yleinen tapa levittää astitat työpöydille kuivumaan tai sitten kuivata ne käsin pyyheliinalla. Ikeasta kyllä saa noita meikäläisiä ritiläkaappeja, mutta en ole niitä kenelläkään nähnyt. Lähin Ikea onkin 1100 kilometrin päässä Brisbanessa. Nancy kävikin siellä kerran työmatkallaan ja toi minulle salmiakkikarkkeja, jotain ruotsalaisia meitoja lastennamuja kun Turkinpippurit olivat loppuneet.
Täällä on ihan sääntö, että tiskipöytä on ikkunan alla. Tuleehan ikkunasta luonnonvaloa ja tiskaajan on kiva katsella ulos, mutta kaappien sijoittelun kannalta ikkuna on iso haaste.
Muistan kyllä lapsuudestani nuo vesihanat, jossa on kierrettävä nuppi erikseen kylmälle ja kuumalle, ja joita saa tippumisen välttämiseksi kiertää kiinni hartiavoimin. Onhan täälläkin vipuhanoja saatavissa ainakin tilauksesta, mutta en ole niitäkään kenelläkään nähnyt. Omassa kodissa sitten täytyy laittaa kaikki nuo hienoudet, joita suomalaisesta keittiöstä kaipaa, ja sauna tietysti myös.
Kuvassa yllä talomme kuvattuna kadulta päin. Etupihaa ei ole meidän talossa eikä naapureillakaan aidattu. Monin paikoin senkin ympärillä on vähintään verkkoaita ja rautaportti. Alueemme on melko rauhallinen liikenteen ja asukkaiden puolesta. Melua aiheuttaa sairaalan läheisyys, erityisesti ambulanssihelikopteri. Täällä kun etäisyydet ovat pitkät, käytetään ambulanssikyyteihin paljon helikoptereita. Ne tietysti lentävät öisinkin jos tarve vaatii.
Takapihaa ympäröi lauta-aita. Verrattuna moniin muihin taloihin tuo aita on matala ja hatara. Monilla on yli kaksi metriä korkea aita, jonka läpi ei näe lainkaan. Takapihalle tulee ovi sekä keittiöstä että pyykkihuoneesta. Jälleen kun asunto ei ole oma, ei ole tullut laitettua puutarhaa kovin viimeisen päälle. vain joitakin yrttejä kasvatetaan, kuten basilikaa ja sinappikaalia (rucola/rocket), korianteria, persiljaa ja punaista chili-pippuria. Eipä ole pitkä matka painua sinne missä pippuri kasvaa!
Ovat pihapuun linnutkin ihan eri näköisiä nykyään. On siinä urakkaa, jos haluaisi opetella kaikki kotipiirin kasvien ja eläinten nimet.
Vaikka nyt kesäkuussa on keskitalvi, voi silti käydä uimassa. Ilman lämpätila laskee vain öisin alle 20 asteen eikä veden lämpötila varmaan koskaan. Päivisin kun päästään kuitenkin suomalaisiin hellelukemiin. Ainakin koiramme nauttii täysin rinnoin uimisesta ja vedestä.
Tämä kaikki loppu on lisätty jälkeen päin vuonna 2015:
2015: Löytyivätpä alkuperäiset kvuat varmuuskopiolevyltä. Minä nautin elostani sauvakävellen vuorilla. Maaliskuusta lähtien myös Bluey-koira oli mukanani. Olimme ostaneet sen pihakirppikseltä. Sen omistaja halusi muuttaa taloon, jossa ei saanut pitää koiraa, joten bluey oli myynnissä halvalla välttääkseen kuolemantuomion. Se omistaja, Leonie-rouva ja hänen pieni poikansa kävivätkin sitten katosmassa Blueya vuoden päästä Woodstockissa.
2015: Maisemat Townsivllen Dougalsissa James Cook-yliopiston takana olivat upeat. Vaikka kaupungin lempinimi oli Bronswille, ajoittaisen äärimmäisen kuivuuden takia, se näyttää kaukaa katsoen hyvin vihreältä.
2015: Kävelin melkein joka arkipäivä siellä vuorilla yliopiston takana. Nancy oli töissä siinä yliopiston vieressä olevassa sairaalassa: Townsville General Hospital. Hän työskenteli toimintaterapeuttina.
2015: Talomme editse menevä katu, Benton Court vei vain taloihin eikä siltä ollut läpiajoa. siksi kissojen oli turvallista kuljeskella sekä tiellä että puutarhassa. Kitti-kissa oli pitkästä aikaa, ainakin puoleentoista vuoteen ulkona.
Samoin oli Lolita-kissa. Molemmat, Kitti ja Lolita olivat meidän Singaporesta mukananmme tuomia paikallisia kulkukissoja. Niillä molemmilla on hännät.
2015: Suomeen verrattuna Australiassa on se hyvä puoli, että takapihat on aidattu. Etupiha ei sitten yleensä ole. Me teimme kolmen vuoden päästä tästä tarinasta poikkeuksen ja aitasimme koko pihan tiiviisti. Ei näin kun tässä on, että oli isot, kissan mentävät raot lauta-aidassa. No, ihan riittävästi tässä yli yksityisyyttä. Asuimme tässä n. 11 kuuakautta ennen kuin ttammikuussa 2014 muutimme 30 kilometrin päähän Woodstockiin.
2015: Järelaudoista ja pellistä yritin tehdä Blueylle koirankoppia, mutta ei se kelvannut. Niinpä sen rungosta tuli säilytystila puutarhatyökaluille. Takaterassilla kasvoi passionhedelmä. Vasta loppuvuodesta se alkoi kiihdyttää kasvuaan. Pieniä hedelmiäkin taidettiin saada juuri ennen Woodstockiin muuttoa. Ikkunoissa oli yksinkertaiset lasit kuten Singaporessakin. Myös hyönteisverkot olivat sekä ovissa että ikkunoissa, ja metalliseet kalterit.
2015: Meillä ei ollut virallista lupaa pitää koiraa asunnossa, eikä heti kehdattu kysyä. Siksi rakensin sitä koirankoppia. Avokoppi siitä sitten tulikin, eli koirasänky pöydän alla. Tosin Nancy opetti Blueyn hyvin pian viettämään aikaansa sisällä takapihan oven vieressäs kokolatiamatolla maaten. Siitä se koiran paikka pikku hiljaa siirtyi kohti sänkyä. Minä yritin aikani johdonmukaisesti pitää kiinni säännöistä, mutta en minäkään ole riittävän lujaluontoinen sellaiseen.
Ostettiin ensimmäiset yhteiset huonekalut. Mehän olimme tunteneet vasta vuoden verran ja olleet naimisissa muutaman kuukauden, syyskuusta 2002
Autoja käytiin katselemassa pitkään. Ei osattu päättää kun ei mitään asiasta tiedetty, joten se Toyota sitten ostettiin agentin avulla.
Videota tältä ajalta jälkeen päin lisättynä
Tein myös karjalanpiirakoita. Niksejä ja innostusta sain paitsi paikallisilta suomalsirouvilta: Mesiäisen Kaijalta ja Jokisalon Liisalta. Kävin myös heidän kodeissan kylässä. Jokisaloilla kävin myös leikkaamassa nurmikkoa. Pentti Jokisalo kuoli syys- tai lokakuussa 2003, Kaija Mesiäinen sitten pari vuotta myöhemmin kun me Nancyn kanssa oltiin jo muutettu Cairnsiin. Rintalan Anne toimi molemmille kotiavustajana. Elämääni kuului myös Australian suomalaisten nettifoorumi Dundernews. Se oli aikaa ennen Facebookia, mutta foorumeilla sykki jo sosiaalinen elämä.
Yllä video, jonka lähetin Suomeen cd-levyllä. Siinä kerron elämästämme suomeksi.
Ja tässä vielä video, jonka kuvasin ensimmäisellä autoajelullamme. Puheääni on lisätty musiikin tilalle lokakuussa 2017.
Ääniblogi. Jonkin verran puhetta suomeksi tässä toukokuun 2003 videossa.
 |
| Asuntomme Pohjapiirros. 1. Etuovi, 2: olohuone , 3: ovi takapihalle, 4: työhuone, 5: autotalli, 6: keittiö, 7: makuuhuone, 8:pyykkihuone ja ovi ulos, 9: kylpyhuone, 10: WC, 11: Makuuhuone, 12: Makuuhuone. |
Me siis asumme vuokralla 1970-luvulla rakennetussa omakotitalossa. Yllä tekemäni pohjapiirros talosta. Selitykset: 1) Etuovelle johtaa laattakäytävä. Sen varrella on postilaatikko, tuo punainen neliö. 2) Olohuone 3) ruokailutila 4) Työhuone 5)Autotalli ilman ovea 6) Keittiö 7) Makuuhuone 8) pyykkihuone 9) kylpuhuone 10) wc 11)Makuuhuone12) Makuuhuone. 13) takaveranta 14) pyykkiteline 15) komposti
Vielä australialaisen asumisen erikoispiirteitä. Nuo Suomessakin 1970-luvulla käväisseet kokolattiamatot ovat täällä vieläkin yleisiä, varsinkin vanhemmissa asunnoissa. Puulattiat ovat vasta uusimmissa ja kalliimmissa taloissa. Tottahan se matto kerää pölyä ja hajujakin, mutta täytyy muistaa, että täällä ovat jatkuvasti ikkunat ja ovet auki sekä vähintäänkin properllit pyörimässä ellei peräti koneellinen ilmastointi päällä. Toinen erikoispiirre on se, että eteisiä ei kaikissa taloissa ole kuten meillä. Meillä etukuisti toimittaa eteisen virkaa. Vaatenaulakkoa ei nyt varsinaisesti tarvita, koska kesät talvet pärjää shortseissa ja t-paidassa. Kengät jos jättää ulos, ne täytyy kopistella ennen jalkaan laittamista, että kenkään mahdollisesti menneet hämähäkit, torakat, heinäsirkat, muurahaiset tai muut hyönteiset putoavat pois. Kaikenlaisia hyönteisiä täällä on, jopa torakoita, mutta ei niihin paljoa kiinnitetä huomiota, myrkytetään kun tilanne oikein pahaksi pääsee, mutta muuten eletään sovussa.
Keittiössä on kaasuhella. Täällä se on turvallinen kun ikkunat voi pitää aina auki. Seiniltä puuttuvat astiakaapit. Tuon kuivaushäkkyrän olen itse rakentanut väliaikaiseksi astiakaapiksi kun tähän vuokrataloon ei viitsi ruveta kiinteitä kaappeja asentelemaan. Meillä kun on tarkoitus ostaa oma talo heti kun minä saan oleskelu- ja työluvan.
Täällä, samoin kuin Englannissa ja monissa muissa maissa, on ihan yleinen tapa levittää astitat työpöydille kuivumaan tai sitten kuivata ne käsin pyyheliinalla. Ikeasta kyllä saa noita meikäläisiä ritiläkaappeja, mutta en ole niitä kenelläkään nähnyt. Lähin Ikea onkin 1100 kilometrin päässä Brisbanessa. Nancy kävikin siellä kerran työmatkallaan ja toi minulle salmiakkikarkkeja, jotain ruotsalaisia meitoja lastennamuja kun Turkinpippurit olivat loppuneet.
Täällä on ihan sääntö, että tiskipöytä on ikkunan alla. Tuleehan ikkunasta luonnonvaloa ja tiskaajan on kiva katsella ulos, mutta kaappien sijoittelun kannalta ikkuna on iso haaste.
Muistan kyllä lapsuudestani nuo vesihanat, jossa on kierrettävä nuppi erikseen kylmälle ja kuumalle, ja joita saa tippumisen välttämiseksi kiertää kiinni hartiavoimin. Onhan täälläkin vipuhanoja saatavissa ainakin tilauksesta, mutta en ole niitäkään kenelläkään nähnyt. Omassa kodissa sitten täytyy laittaa kaikki nuo hienoudet, joita suomalaisesta keittiöstä kaipaa, ja sauna tietysti myös.
Kuvassa yllä talomme kuvattuna kadulta päin. Etupihaa ei ole meidän talossa eikä naapureillakaan aidattu. Monin paikoin senkin ympärillä on vähintään verkkoaita ja rautaportti. Alueemme on melko rauhallinen liikenteen ja asukkaiden puolesta. Melua aiheuttaa sairaalan läheisyys, erityisesti ambulanssihelikopteri. Täällä kun etäisyydet ovat pitkät, käytetään ambulanssikyyteihin paljon helikoptereita. Ne tietysti lentävät öisinkin jos tarve vaatii.
Takapihaa ympäröi lauta-aita. Verrattuna moniin muihin taloihin tuo aita on matala ja hatara. Monilla on yli kaksi metriä korkea aita, jonka läpi ei näe lainkaan. Takapihalle tulee ovi sekä keittiöstä että pyykkihuoneesta. Jälleen kun asunto ei ole oma, ei ole tullut laitettua puutarhaa kovin viimeisen päälle. vain joitakin yrttejä kasvatetaan, kuten basilikaa ja sinappikaalia (rucola/rocket), korianteria, persiljaa ja punaista chili-pippuria. Eipä ole pitkä matka painua sinne missä pippuri kasvaa!
Ovat pihapuun linnutkin ihan eri näköisiä nykyään. On siinä urakkaa, jos haluaisi opetella kaikki kotipiirin kasvien ja eläinten nimet.
Tämä kaikki loppu on lisätty jälkeen päin vuonna 2015:
2015: Löytyivätpä alkuperäiset kvuat varmuuskopiolevyltä. Minä nautin elostani sauvakävellen vuorilla. Maaliskuusta lähtien myös Bluey-koira oli mukanani. Olimme ostaneet sen pihakirppikseltä. Sen omistaja halusi muuttaa taloon, jossa ei saanut pitää koiraa, joten bluey oli myynnissä halvalla välttääkseen kuolemantuomion. Se omistaja, Leonie-rouva ja hänen pieni poikansa kävivätkin sitten katosmassa Blueya vuoden päästä Woodstockissa.
2015: Maisemat Townsivllen Dougalsissa James Cook-yliopiston takana olivat upeat. Vaikka kaupungin lempinimi oli Bronswille, ajoittaisen äärimmäisen kuivuuden takia, se näyttää kaukaa katsoen hyvin vihreältä.
2015: Kävelin melkein joka arkipäivä siellä vuorilla yliopiston takana. Nancy oli töissä siinä yliopiston vieressä olevassa sairaalassa: Townsville General Hospital. Hän työskenteli toimintaterapeuttina.
2015: Talomme editse menevä katu, Benton Court vei vain taloihin eikä siltä ollut läpiajoa. siksi kissojen oli turvallista kuljeskella sekä tiellä että puutarhassa. Kitti-kissa oli pitkästä aikaa, ainakin puoleentoista vuoteen ulkona.
Samoin oli Lolita-kissa. Molemmat, Kitti ja Lolita olivat meidän Singaporesta mukananmme tuomia paikallisia kulkukissoja. Niillä molemmilla on hännät.
2015: Suomeen verrattuna Australiassa on se hyvä puoli, että takapihat on aidattu. Etupiha ei sitten yleensä ole. Me teimme kolmen vuoden päästä tästä tarinasta poikkeuksen ja aitasimme koko pihan tiiviisti. Ei näin kun tässä on, että oli isot, kissan mentävät raot lauta-aidassa. No, ihan riittävästi tässä yli yksityisyyttä. Asuimme tässä n. 11 kuuakautta ennen kuin ttammikuussa 2014 muutimme 30 kilometrin päähän Woodstockiin.
Kissat Kitti ja Lolita tietokonetyöpisteelläni. Näyttö on iso ja painava, 21-tuumainen. Ostin sen Singaporesta maaliskuussa 2002 ja tuotin muuttokuorman mukana Australiaan. Woodstockiin muuttaessa se sitten hajosi.
Lähiseudun kauppoja tutkittiin ahkerasti, erityisesti paria aasialaista
Ostettiin ensimmäiset yhteiset huonekalut. Mehän olimme tunteneet vasta vuoden verran ja olleet naimisissa muutaman kuukauden, syyskuusta 2002
Halpakauppojen lisäksi kierrettiin paljon kirpputoreja ja ostettiin tarpeellista tavaraa, ehkä vähän haalittiinkin rojua. Talvella, eli suomalaiseen kesäaikaan oli sen verran viileää, että tarvitsi myös aamutakkia ja pitkähihaisia vaatteita. Ei koko aikaa voinut kulkea shortseissa ja t-paidassa.
Naapurin Saprrtacus-kissa alkoi viettää meillä aikaansa. Mediän kissat tykkäsivät tuosta rauhallisesta ja kiltistä pojasta. Jopa Kitti antoi sen tulla ruokakupillleen. Spartacus olikin sitten meidän, ja vuoden 2009 jälkeen, Nancyn mukana aina kuolemaansa saakka alkuvuodesta 2015.
Hups, jäi kuva kääntämättä, no olkoon! Näkyyhän tuosta ihan riittävän hyvin nikkaroimani maustehyllyn ja astiankuivaustelineen yhdistelmä.
Tätä kirjoittasessa, lokakuussa 2015, Lolita-kissa on vielä hengissä, vaikken ole nähnyt häntäkään kahteen vuoteen. Ainoastaan Spartacus on poissa, ja kaikki ankat, joita meillä oli myöhemmin, sekä kanat, ja Maxi-koira, joka jäi auton alle vuonna 2005. Mutta nyt vuoden 20003 puolivälissä meillä olivat Lolita, Kitti Blue ja Spartacus.
Iltaisin ja viikonloppuisin kun Nancyllä oli vapaata me kävimme tutkimassa ympäristöä. meren rannalle oli alle 10 kilometria. Siellä ei kyllä ollut hyvä uida mutta muuten ihan virkistävää. Bluey nautti suuresti ympäriinsä juoksemisesta.
Sony Handycam 120e oli hyvä Hi-8 videokamera. Liitin sen tietokoneeseen Firewire-liitännällä ja muokkasin videota Pinnacle Studio-ohjelmistolla. Latasin niitä videoita Google-videoihin ja myöhemmin Youtubeen. Tosin laatua piti madaltaa, koska nettiyhteys oli erittäin heikko. Joitakin potlin myös DVD-levyille myöhemmin. Osa videoista on kadonnut. Joitakin videoita on näkyvissä tämän artikkelin lopussa.
Videota tältä ajalta jälkeen päin lisättynä
Tein myös karjalanpiirakoita. Niksejä ja innostusta sain paitsi paikallisilta suomalsirouvilta: Mesiäisen Kaijalta ja Jokisalon Liisalta. Kävin myös heidän kodeissan kylässä. Jokisaloilla kävin myös leikkaamassa nurmikkoa. Pentti Jokisalo kuoli syys- tai lokakuussa 2003, Kaija Mesiäinen sitten pari vuotta myöhemmin kun me Nancyn kanssa oltiin jo muutettu Cairnsiin. Rintalan Anne toimi molemmille kotiavustajana. Elämääni kuului myös Australian suomalaisten nettifoorumi Dundernews. Se oli aikaa ennen Facebookia, mutta foorumeilla sykki jo sosiaalinen elämä.
Kommentit
Lähetä kommentti