Vuonna 2025 ladatut kuvat ja niihin kirjoitetut tekstit. Olin töissä Helsingin yliopiston Slavistiikan ja baltologian laitoksella Alkuvuodesta 1995 sinne työllistetyksi tullessani se oli vielä Slaavilaisten kielten laitos. Olin valmistunut Näkövammaisten ammattikoulusta eli silloin jo Arlainstituutista ATK-ohjelmoija-suunnittelijaksi. Sitä ennen, edelliset 11 vuotta, olin opiskellut Oulun ja Jyväskylän ylipoistoissa filosofiaa, atae- ja oppihistoriaa, kirjallisuutta, yhteiskuntatieteitä ja venäjän kieltä. Venäjää olin opiskellut myös itsekseni kotona.
Vuorikatu 5:n rakennus sijaitsi Kaisaniemessä Porthanian takana ja sittemmin paikalle rakennetun Kaisanimen metroaseman (myöhemmin Helsingin Yliopsto) yläpuolella ja sittemmin rakennetun Kasia-talon eli Yliopiston pääkrijaston vieressä. Räjäytystöitä tehtiin alueella siellä ollessani, 
Vuorikadun kivitalo oli vanha, myös hissit olivat vanhat, mutta toivimvat ihan ok. Meidän laitoksemme oli 3. ja 4. kerroksissa: venäjän kieli kolmosessa ja muut slaavilaiset kielet nelosessa.
Yläkuva on otettu neloskerroksen parvekkeelta, jossa kävimme tupakalla kollegoiden kanssa.
Minun työhuoneeni oli nelosessa, joten tulin läheisemmäksi siellä työskentelevien kanssa: Jouko, Jussi, Rada, Joanna ... Vietimme myös vapaa-aikaa yhdessä. 
Alkuvuoteen 1998 saakka asuntoni oli Espoon Kilossa, Kilonkallion opiskelijaparakeissa. Ne olivat niin epäsuosittuja, että HOAS ei tarkistanut asukkaiden opiskeluoikeutta, joten olin siellä kolme vuotta ylimääräistä. Vuokra oli halpa enkä minä viettänyt siellä juurikaan aikaa: kävin vain nukkumassa. Olin saanut tuon kämpän aloittaessani Arlainstituutissa tammikuussa 1993.
Tuon opiskelupaikan takia muutin sinne Jyväskylästä, jossa olin asunut vuodesta 1988 lähtien aloitettuani opiskelun yhteiskunnallisessa tiedekunnassa, mutta käytännössä opiskelin enemmän venäjän kieltä, psykologiaa ja filosofiaa. Toimin tuon vuonna 1914 rakennetun puutalon talonmiehenä. Siellä asuessani olin oppinut tietokonehommat ja alkanut yhdistämään niitä venäjän kieleen.
Arlainstituutin hyöharjoittelun suoritin Venäjän ja Itä-Euroopan instituutissa, joka oli juuri muuttanut Armfeltintien kiinteistöstä, joka oli annettu takaisin Latvian valtiolle entisen tilastokeskuksen tiloihin Annankatu 1:een, hotelli Presidenttiä vastapäätä. Senkin rakennuksen naapruina oli Anttilan tavaratalo, kuten oli siellä Kaisaniemessäkin ennenn yliopiston kirjastoa. 
Vanhimmat osat Helsinkiä tulivat hyvin tutuiksi ruokatuntikävelyjen aikana ja aamulla ennen töiden alkua. Sään salliessa tulin Espoosta polkupyörällä Helsinkiin. Vuonna 1994 muistan tulleeni töihin aamuna, jolloin Estonia-laivan uppoamisesta kuultiin uutisissa.
