Vietnamin keskiosan vuoristoalueelta elämää ja sen tuomia haasteita suomalais-vietnamilaisen perheen sekä uuden asuinyhteisön näkökulmasta. Alkukuusta toivat jännitystä elämään sateet ja tulvat. Ne toivat oman värinsä muuttokiireisiin. Minä olin aloittanut opettamisen marraskuussa ja siinä samalla pojan tehokkaamman kotikouluttamisen yhteistyössä uuden opettajaystäväni kanssa. Isän kuolema ja joulupukkina toimiminen siinä lisänä.
Elämä on nykyisin kiireisempää ja hektisempää kuin ennen. Siksi en enää kirjoittele näitä postauksia tietokoneen ääressä vaan sanelen niitä aamiaista laittaessani täällä isossa leirikeittiössä järven rannalla.
Isän kuolema
Isäni kuoli joulukuun 12. päivänä. Se oli meillä tavallinen kouluilta kunnes opettajakollegani sai vakavan sairaskohtauksen. Siihen asiaan liittyi kaikenlaista draamaa ja sen draaman keskelle tuli tieto "äijän" kuolemasta (sillä nimellä häntä alkoivat kutsumaan myös sisarukseni. Sana ei ole halventava vaan Karjalan kannaksella sekä Lapissa isosiästä käytetty nimitys. Äitiänikin kaikki ovat kutsuneet mummiksi jo vuosia). Poismenoa oli osattu odottaa jo viikkoja ja samana päivänä oli paikalla käyneille jo selvää, että lähtö on lähellä.
Isäni kuoli joulukuun 12. päivänä. Se oli meillä tavallinen kouluilta kunnes opettajakollegani sai vakavan sairaskohtauksen. Siihen asiaan liittyi kaikenlaista draamaa ja sen draaman keskelle tuli tieto "äijän" kuolemasta (sillä nimellä häntä alkoivat kutsumaan myös sisarukseni. Sana ei ole halventava vaan Karjalan kannaksella sekä Lapissa isosiästä käytetty nimitys. Äitiänikin kaikki ovat kutsuneet mummiksi jo vuosia). Poismenoa oli osattu odottaa jo viikkoja ja samana päivänä oli paikalla käyneille jo selvää, että lähtö on lähellä.
Ei se lähtö shokkina tullut ja kaiken lisäksi asiaa oli sävyttämässä tai sen jopa ylitti täällä tapahtunut draama josta en voi kyllä ihan kaikkea tässä kertoa, koska siihen liittyy myös monimutkainen ihmissuhdekuvio.
Lisäksi tästä uudesta paikasta ei nykyisen haltijan toivomuksesta kerrota kovin paljoa sosiaalisessa mediassa eikä ylipäätään netissä.
Siksi tämä blogikaan ei ole enää niin avoin kuin ennen samoin kuin ei ole facebook-profiilinikaan.
Isäni haudataan tammikuun alkupuolella. En ole menossa paikalle koska Suomen matkustaminen olisi hieman uhkarohkeaa ja lisäksi kallista.
Serkkuni toimittaa siunauksen. Äänitin yli tunnin muisteluita isästäni ja lähetin tälle papille.
Tämän kirjoituksen otsikko on hieman raflaava antaen ymmärtää että isän kuolemalla ja ilouutisella olisi jotakin tekemistä toistensa kanssa.
Näin ei ole muuten kuin se että molemmat liittyvät joulukuuhun ja joulun alusaikaan.
Jaakko löytynyt tekemä ilouutinen kappale on edelleenkin suosikkijoululauluni.
Tänä vuonna en päässyt laulamaan ilouutista muiden Vietnamin suomalaisten enkä merimiespapin kanssa. Tarkoitus oli matkustaa Saigoniin kauneimmat joululaulut tilaisuuteen, mutta matkani estivät tällä seudulla joulukuun ensimmäisen puoliskon aikana esiintyneet rankat sateet ja niiden seurauksena tulvat ja maanvyörymät. Se oli jo toinen tässä kuussa estynyt matka. Viikkoa ennen joululaulutilaisuutta olisi ollut esittelytilaisuus Vietnamin suomalaisessa koulussa. Sinne meidän oli tarkoitus matkustaa opettajakollegani sekä poikien kanssa. Kuitenkin edellisenä päivänä uhkasivat jopa asuinpaikkaamme, joten aloimme evakuoimaan omaisuutta päätalon yläkertaan. Muutimme myös nukkumapaikkamme korkeammalle.
Onneksi oli väärä hälytys ja tulvavedet alkoivat laskemaan ennen kuin ne saavuttivat edes matalimmat rakennukset tällä tilalla.
Kuitenkin seuraavalle viikolle oli ennustettu taas rankkoja sateita, joten ei ollut järkevää matkustaa mihinkään, koska uhkana oli se että maanvyörymät olisivat jättäneet matkalaiset eristyksiin.
Kaikki asukkaat tällä seudulla eivät olleet yhtä onnekkaita vaan tälläkin alueella moni on menettänyt kotinsa marras-joulukuun tulvissa.
Osallistuimme porukalla yhteen tilaisuuteen jossa jaettiin hätäapua tulvan uhreille.
Pääsin sitten yksinäni matkustamaan Saigoniin kuun puolivälissä. Matkustin sinne yöpussin luksushytissä. Nyt kun on uusi asuinpaikka, vaihtoi myös bussilinja hieman sekä yhtiö.
Kävin pallolaajennuksen jälkitarkastuksessa. Nyt viisi kuukautta operaation jälkeen kaikki on hyvin. Lääkitys tosin jatkuu todennäköisesti loppuelämän ainakin jossain muodossa, mutta mitään akuuttia ei ole ilmennyt.
Vanhasta paikasta elikkä pojan määritelmien mukaan kakkoskodista kävin alkukuusta hakemassa yhden mopolastillisen lisäkuormaa koska vaimon veljen hommaama kuorma-auto ei kahdellakaan reissulla tuonut kaikkea minkä halusin tänne tuoda.
Minusta on tullut jo aika tottunut mopoilija.
Jossain vaiheessa mopo laiskistui joten täytyi kutsua paikallinen korjaaja katsomaan sitä.
Lopputuloksena hän tuplasi 50 kuutiosentin tehon sataan kuutiosenttiin. Nyt minulla on siis alla laitoin viritetty menopeli jolla pääsee ylämäetkin varsin kätevästi.
En kyllä aina Malta pitää nopeuttaa 40:ssä tai alle vaan joskus huristelen jopa kuuttakymppiä nyt kun kulkupelistä lähtee enemmän tehoja.
Yritän kuitenkin pitää menon turvallisena.
Joulua tuli vietettyä tänä vuonna useammankin kerran ja hieman eri tavoilla. Kuvassa yllä olen kielikoulumme joulujuhlassa joulupukkina.
Muutama joululaulu tuli laulettua myös Steiner päiväkodissa jossa kävimme parin kuukauden tauon jälkeen tapaamassa vanhoja ja uusia kavereita.
.
Sisällytin kotikouluohjelmaamme käynnin tuossa paikassa vähintään kerran viikossa.
Joulupukkina ja on lahjoja myös hyväntekeväisyystapahtumassa paikallisessa sos-lapsikylässä.
Aloitin myös uuden taloprojektin. Tuunaan pari vuotta sitten rakennetusta sikalasta ja eläinsuojasta kotia meille. Tuo paikka sijaitsee nykyisen vuokranantajan ja opettajan mailla
Siellä on runsaasti ylijäähdyttä puutavaraa ja puuta rakennusmateriaalia joten käytännössä sen tuunaamiseen ei kulu paljoa muuta kuin minun työtäni. Ja tuollainen rakentelu ja puuhastelu on vain hyväksi minulle, kuntoilua ja terapiaa
Lannanluontia riittää mutta se lanta on muutaman kuukauden aikana kuivunut kun täällä ei ole enää asunut eläimiä.
Myös tämän rakennuksen ympärillä on kaunista kasvustoa. Se on vain reilun 10 metrin päässä päärakennuksesta mutta silti hiljainen paikka.
Perherauhan säilyttämiseksi ja palauttamiseksi täytyy muuttaa hieman kauemmas toisesta naisesta
Mistään varsinaisesta sivusuhteesta ei voit puhua vaan lähinnä mustasukkaisuudesta. Vaimon kanssa on edelleen vahva kielimuuri ja myöskin kulttuurierot ovat niin isoja että henkistä läheisyyttä ei ole voinut syntyä.
Sen sijaan tämän opettajakollegan kanssa pystymme puhumaan kaikesta yhteisellä kielellä eli englanniksi ja lisäksi ajatukset tuntuvat synkkaavan Aika tavalla. Ja kaiken kukkuraksi meillä molemmilla on verenkiertoa liittyvä sairaus. Minulla toki jo hallinnassa mutta hänellä hieman vaikeampi tilanne terveysrintamalla.
Lisäksi kun arjessa on paljon konkreettista yhteistä. Arjen pyörittäminen ihan ruokahuoltoa myöten sujuisi parhaiten meidän kahden johdolla. Samoin poikien kotikouluttaminen pitäisi tehdä yhdessä. Lisäksi tämän ison tilan hoitoon ja kunnossapitoon liittyvät keskustelut ja toimet. Ja sitten vielä tuon kielikoulun pyörittäminen. Siinä ei oikein voi pitää etäisyyttä, joten täytyy ottaa se riski, että mustasukkaisuutta ja kateutta voi esiintyä.
Tuttu tilanne ehkä niille, joilla on ollut erittäin läheinen työkaveri, jonka kanssa voi ajatella ihan kaiken synkkaavan paremmin kuin nykyisen kumppanin. "Ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella"-ilmiö voi siinä olla taustalla, mutta ehkä jotain muutakin.
Tuttu tilanne ehkä niille, joilla on ollut erittäin läheinen työkaveri, jonka kanssa voi ajatella ihan kaiken synkkaavan paremmin kuin nykyisen kumppanin. "Ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella"-ilmiö voi siinä olla taustalla, mutta ehkä jotain muutakin.
 |
| Kovin huonoa se on opettajan käsiala moniin oppilaisiin verrattuna, mutta yritetään kuitenkin. |
Vuoden viimeisenä päivänä lähdimme pojan kanssa kahdestaan reilun 20 km päähän isompaan kaupunkiin. Tarkoitus oli viettää aam ustainer päiväkodissa. Niin tapahtuikin mutta vietimme siellä myös iltapäivän ja illan sekä suunnitelman mukaan myös vuoden ensimmäisen yön.
Aamulla leikimme ja lauloimme vakiopettajien sekä kahden myanmarilaisen harjoittelijatytön kanssa. Lounasaikaan teimme sushia. Erik halusi ilman muiden apua tehdä minulle oman versionsa.
Lounaan jälkeen lähdimme kohti kaupungin keskustaa odottamaan kun muut nukkuvat päiväunet kaksi ja puoli tuntia. Pysähdyimme kuitenkin jo 500 metrin päähän päiväkodista ja tutustuimme leikkipaikalla varustettuun kahvilaan jossa tapasimme uusia ihmisiä joiden kanssa puhuin englantia.
Ostoskeskuksen leikkipaikalta tulimme uudestaan päiväkodille jossa seurustelimme lasten ja vanhempien kanssa.
Illalla lepäilimme ja nukkuimme tarkoituksena lähteä kohti keskustaa katsomaan ilotulitusta.
Ulkona on varsin kylmä ja iso vähentungus joten ei ole selvää pääsemmekö keskustaan saakka vai jäämmekö tänne päiväkodille nukkumaan.
Siinä asiassa samoin kuin sosiaalisissa taidoissa on kuitenkin tapahtunut isoa edistystä joten jatkamme harjoittelua.