Eteläisen Vietnamin ylänköalueella arkista elämää kuusivuotiaan ja hänen äitinsä, kavereiden, opettajien, viranomaisten, äänikirjojen, mopojen, polkupyörien, vegaanisten kotikokkausten, kissojen ja kaiken muun kivan kanssa.
Kun jälkimmäisellä puoliskolla alkoi muutto uuteen paikkaan. Emme muutakaan isoon kaupunkiin vaan pieneen maalaiskaupunkiin 20 km päähän edellisestä kodista.
Siellä tapasin australialaisen ystäväni ja sen lisäksi hänen ja erään amerikkalaisen uuden tuttavuuden seurassa olleet kaksi afrikkalaista nuorta opettajaa.
Saman päivän iltana otin yöbussin kohti kakkoskotia, josta käsin aloin sitten käymään opettamassa ja tutustumassa tulevaan kotiimme ja sen ympäristöön.
Muutimme pieneen asuinyhteisöön, johon kuuluu kotikoulun lisäksi kielikoulu.
Tässä kielikoulussa minä opetan vapaaehtoisena muutaman tunnin viikossa.
Kuukausi on ollut suurten muutosten aikaa. Kaikki on myös vähän sekaisin. Siitä syystä blogipostauskin jää aika tyngäksi.
Suurin osa tästä tekstistä on saneltu puhelimella eikä lopputulosta ole kovin tarkkaan tiirailtu. Näin se täytyy tehdä minun näkyvyydelläni.
Maitohampaiden lähteminen on yksi osa kuusivuotiaan elämää. Toisena päivänä marraskuuta lähti taas yksi.
Silloin oltiin vielä mummolassa ja sieltä käsin käymässä 12 kilometrin päässä kavereiden luona. He saivat luvan leikkiä ulkona sateessa.
3.11.. asensin mopoomme takalaatikon eli toisen tavaratilan.
Mummolassa ollessani saapui tilaamani uusi verenpainemittari sen voi kytkeä bluetooth-yhteydellä puhelimeen ja mukana tullut sovellus pitää verenpainepäiväkirjaa.
Alkukuusta kun tulin mummolasta ylänköalueelle, pysähdyin Saigonissa kasvisruokatapahtumassa
.
Siellä tapasin australialaisen ystäväni ja sen lisäksi hänen ja erään amerikkalaisen uuden tuttavuuden seurassa olleet kaksi afrikkalaista nuorta opettajaa.
Saman päivän iltana otin yöbussin kohti kakkoskotia, josta käsin aloin sitten käymään opettamassa ja tutustumassa tulevaan kotiimme ja sen ympäristöön.
Vaimo ja poika jäivät vielä mummolaan ja tulivat sieltä kuun puolivälin tienoilla.
Uusi asuinpaikka on maalaismaisin missä olen täällä Vietnamissa asunut. Myöskään Australiassa ei ollut kovin pitkään tällaista paikkaa
Valitettavasti en voi vielä postittaa tarkempia kuvia paikalta koska hallinnollinen menettely viranomaisten kanssa on edelleen kesken.
Kuitenkin tämä vaikuttaa hyvin lupaavalta käänteiltä elämässä. Pidän opettamisesta. Oppilaani ovat lähinnä alakouluikäisiä ja esiteinejä. Heidän Englannin taitonsa ei ole vielä kovin korkealla, joten mitään varsinaista keskustelua en pysty opettamaan kuin hyvin rajoitetusti.
Täällä Erik liittyi opettamiini ryhmiin. Yllättävän hyvin hän on sopeutunut luokkatyöskentelyyn vaikka hänen tasonsa mukaista luokkaa ei minulla ole opetuksessani. Hänen tasollaan lapset eivät osaa englantia riittävän hyvin. Poika sen sijaan osa sitä paremmin kuin muut ryhmäläiset ja hän käy kuiskaamassa minulle oikeat vastaukset. Edelleenkin puhuminen muiden kuin vanhempien seurassa on hänelle aika hankalaa mutta pikkuhiljaa siinä on tapahtunut edistystä.
Erityisesti ryhmän tytöt ovat haltioissaan uudesta söpöstä pojasta. Samoin ovat myös vähän aikuisemmat naiset.
Aina välillä käyn kakkoskodissa pakkaamassa tavaroita ja purkamassa tekemiäni rakenteita. Hyllyjä tehdessä käytin ruuveja joten ei tarvitse käyttää kovin raakaa voimaa niiden irrottamisessa. Ruuvimeisselillä ja käsipelillä homma on hidasta mutta myöskin meditatiivisen palkitsevaa.
Uusi asia minulle on tässä yhteisössä ollut se, että olen kuukauden aikana puhunut venäjää. Täällä on ollut kaikkiaan kolme venäläistä vapaaehtoista tai kotimajoituksessa ollutta. Kaikki heistä ovat minua nuorempia miehiä. Vain yksi vastaa hytti numero kuudessa esitettyä stereotypaa venäläisukosta. Kaksi muuta ovat enemmänkin maailmankansalaisia. Toinen heistä on asunut Saksassa jo pitkään ja toinen matkustellut ympäri maailmaa ja asunut Intiassa jo pitkään. Hän on kasvissyöjä ja puhuu englantia niin hyvin että pystymme käymään keskusteluja
Venäjä jatkaa hyökkäyssotaansa Ukrainassa ja Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump esittää edelleenkin venäjää myötäileviä rauhansuunnitelmia, käytännössä sellaisia jotka merkitsevät Ukrainan antautumista ja suuria alueluovutuksia. Ne tietysti tuovat mieleen Suomen kohtalon 1940-luvun loppupuolella jolloin karjalankannaksesta ja monesta muusta alueesta itäisessä Suomessa piti luopua. Se luopuminen merkitsi myös isäni puolen isovanhempien asettumista evakkoon Porvoon seudulle Pornaisiin. Siellä me kävimme rintamamiestillalla mummolassa ja joskus myös rekolassa jossa asui kaksi isäni sisarusta.
Sadekausi jatkui ihan marraskuun loppupuolelle saakka. Normaaleja sateita vahvistivat Filippiinien suunnasta tulleet tai foodit tai rankat sadealueet. Moni alue Vietnamin keskiosassa on kärsinyt suuria tuhoja sateiden ja tulvien seurauksena.
Eräänä päivänä kävimme porukalla osallistumassa vapaaehtoiseen tapahtumaan jossa tulvan uhrien perheille käytiin jakamassa hätäpua.
Erikille muutto on ollut yllättävän positiivinen kokemus. Hänen äidillään on sen sijaan enemmänkin haasteita asian kanssa koska valitsin muuton toisen naisen talouteen. Tämä nainen on Erikin opettaja ja koulun omistaja.
Asumme hänen kanssaan paikassa jota voi lähinnä kuvailla leirikeskukseksi.
Paikka on myös rekisteröity kotimajoitukseksi joten poliisilla ei pitäisi olla mitään valittamista asian suhteen. Toki tässä maassa ei voi mistään olla varma. Halutessaan joku voi taas löytää jonkin pykälän meidän häätämiseksemme.
Tuosta edellisestä asunnosta eli kakkoskodista josta nyt tavaroita rajataan uuteen paikkaan, me saimme poistumiskehotuksen suurin piirtein niihin aikoihin kuin tilapäistä oleskelulupaani käsiteltiin. Sitä paikkaa kun ei ole rekisteröity majoituspaikaksi ainakaan ulkomaalaisille.
Vietnamin sosialistinen tasavalta on todellakin kunnostautunut byrokratiassa. Viranomaisten täytyy aina olla selvillä siitä kuka on missäkin ja missä täällä olevat ulkomaalaiset oleskelevat.
Tilalla asuu myös naisen kaksikielinen poika. Hän on Erikiä muutaman vuoden vanhempi mutta kiinnostunut samoista asioista eli peleistä.
Täällä on myös suomalaista metsäjärveä muistuttava pieni järvi jossa käyn uimassa.
Sen vesi on riittävän puhdasta siihen tarkoitukseen.
Olen nyt alkanut haaveilemaan suomalaisen saunan pystyttämisestä tuon järven rannalle
Ryhmässä on helpompi myös käydä erilaisissa aktiviteeteissa lasten kanssa. Olemme käyneet ratsastustalleilla mutta vain katsomassa.
Turisteja varten on ihmisen luomia puutarhoja luonnonkauniiden maisemien keskellä. Tämä alue on noin tuhannen metrin korkeudella merenpinnasta, ilmastoon viileämpi kuin rannikolla. Joka puolella on vuoria ja mäntymetsiä. Myös hedelmätarhoja hedelmäpuineen on alueella.
Ympäristö siis miellyttää minua suuresti, saa tuntemaan oloni kotoisammaksi. Pidän metsistä pienistä järvistä ja vuorista. Merenranta-alueista en niinkään välitä. Toki sellainenkin on täältä neljän tunnin bussimatkan päässä.
Vaimo toi mummolasta tullessaan minulle uuden tilapäisen oleskeluluvan. Se on voimassa niin kauan kunnes on passinikin elikkä kevääseen 2027 saakka.
Tunnen itseni virkeämmäksi kuin ennen.
Energiaa on jopa niin paljon että en saa nukuttua kunnolla.
Nyt pystyn kyllä liikkumaan paljon ja liikunkin mutta siitä huolimatta paino ei ole kovin nopea tahtia laskenut ja välillä se lasku myös pysähtyy.
Saa nähdä mitä tämä uuden elämäntilanteen tuoma muutos saa aikaan. Olen nyt ystävien kanssa alkanut nauttimaan illallista noin kahdeksan aikaan. Sitähän en harrastanut aikaisemmin vaan lopetin syömisen pimeän tullessa noin kuuden aikaan illalla.
Kakkoskodin lähellä olevassa buddhalaisessa luostarissa kävin ensimmäistä kertaa venäläisen kaverini inspiroimana. Oikeastaan en pidä häntä venäläisenä vaan enemmänkin maailmankansalaisena.
Käytän oman osaamiseni markkinoinnissa sitä tosiasiaa että olen Suomesta ja suomalaisen koulujärjestelmän tuote. Onneksi oli Heinosen Martti Perttelin kaivolassa kansakoulun opettajana jonkin aikaa ja istutti mieleeni ajatuksen siitä että luokan pulpetit on parempi pitää hevosenkengän muodossa kuin riveissä. Sitä oppia olen soveltanut ennenkin ja nyt se taas tuli hyvään käyttöön.
Tulevaisuudessa aion vielä parantaa tämän luokan akustiikkaa niin etteivät seinät kaiu. Näin ilmapiiristä tulee rennompi ja kuunteluharjoituksetkin sujuvat paremmin.
Elokuussa ostetun mopon mittariin on kertynyt kilometrejä reilut 800. Sillä olen tehnyt noita 20 km matkoja edestakaisin useamman. Alussa poika oli kyydissä mutta nykyään suurin osa matkoista sujuu ilman häntä ja kyydissä ovat osa muuttotavaroista.
Tieliikenne on täällä sitä mitä se on eli varsin kaoottista ainakin ulkoapäin katsoen. Toki sitten kokemuksen mukaan siitä oppii tunnistamaan tietyt säännöt, esimerkiksi sen että joku saattaa tulla omaa kaistaa vastakkaiseen suuntaan tien oikeassa reunassa. Sekin on hyvä muistaa että moni tulee pikkutieltä isolle tielle sokkona katsomatta eteensä.
Näissä asioissa minun huonon näköinen korvaan se että olen huolellisempi enkä ota turhia riskejä.
Mopon saa kulkemaan alamäessä jopa 60 mutta yritän pitää nopeuden alle 50 km tunnissa
Sunnuntaina kun viimeisenä päivänä olisi tarkoitus saada yksi autokuormallinen näitä hyllyjä sekä kodinkoneita, pesukone, jääkaappi ja vedensuodatin.
Vielä paria päivää aiemmin oli auki ja keskustelun alla se että mihin taloon ne viedään. Vaimo kun kieltäytyi asumasta täällä toisen naisen nurkissa. Minulle tämä paikka on sen sijaan paratiisi ja se nainenkin ihan kiva kaveri jonka kanssa voi keskustella englanniksi. Sellaista ei kotioloissa ole voinut tehdä.
Vaimo on enemmän sidoksissa omaan kulttuuriinsa eikä helpolla voi ylittää sen rajoja. Kuitenkin pojan edun takia on hänen järkevä joustaa oppimistaan periaatteista.