Sivut

tiistai 28. helmikuuta 2023

2023 02 helmikuu - ei kouluun vaan uimaan

  •  Kuvat helmikuulta 2023 Googlen palvelusta
  • Videota: 

Koulunkäynti ei sujunut




Onko se nyt esikoulu, lastentarha vai koulu suomalaisittain, mutta koulu se on täkäläisille ja kouluna me siitä puhumme. Ajatus laittaa hänet sinne tuli tammikuun alussa Uuden vuoden juhlassa ranskalaiselta kaveriltani, jonka molemmat lapset käyvät tätä koulua. Käytiin tutustumassa siihen ja sitten päätettiin laittaa hänet sinne helmikuussa kunhan tet-juhlan eli kuukalenterin mukaisen Uuden vuoden juhlinta on ohi.  

Ostoskeskuksen leikkihuoneella on kaikenlaista tekemistä. 


Niin sitten koitti ensimmäinen koulupäivä maanantaina 13.2. Ätinsä ja isoäitinsä veivät hänet sähköpyörällään sinne 12 kilometrin päähän. Minä sitten hain hänet moottoripyörällä Tero-serkkuni kanssa. Tero oli tullut käymään luonamme Thaimaasta ja viipyi vajaan viikon.  Saman viikon perjantaina veimme hänet lentokentälle Ho Chi Minh Cityyn. Torstaina oli siis sen viikon viimeinen koulupäivä. Silloin minä hain hänet juuri kuntoon saamallani sähköavusteisella pyörällä.  Phaksi onneksi ollessamme koululla, alkoi satamaan, mikä ei ole lainkaan tavallista tähän aikaan vuodesta. Mukanani ei ollut sadevarusteita, joten odottelimme koululla pitkään ja sitten kun sade vähän taukosi, ajoimme kolmisensataa metriä Co-opmart-ostoskekukseen ja kävimme ostoksilla sekä yläkerran leikkipaikalla.  Se on maksullinen leikkitila on kaikenlaista puuhaa lapsille: palikoita, kirjoja, liukumäkiä, pallomeri.  Minä tein seillä virheen jättämällä hänet hetkeksi yksin paikan hoitajan huomaan käydessäni alakerran pankkiautomaatilla. Siellä venähti pidempään, koska jostain syystä tunnuslukuni ei kelvannut ja kortti lukkiutui. Takaisin palatessani Erik oli kauhuissan ja itkua pidätellen, ihan samoin kuin hän oli silloin kun hait hänet koulusta. Toki hän sitten asettui heti ja iloitsi siitä, että pääsi leikkimään seurassanil. Piti soittaa vaimolle ja neuvotella tilanteesta. En halunnut jättää pyörääni kaupunkiin ja mennä kotiin taksilla vaan pyysin vaimoa tulemaan hakemaan hänet taksilla. Niin ei käynyt vaan pojan isovanhemmat tulivat hakemaan hänet moottoripyörällä, joka oli näinä päivinä ollut serkun käytössä hänen ajaessaan hotellille 4 km päähän ja kierrellessä ympäriinsä. 

 
Tuon kokemuksen jälkeen poika selvästi sanoi, ettei halua mennä kouluun. Seuraava päivä perjantai oli vapaapäivä koulusta, koska lähdimme saattamaan Teroa lentokentälle. Kuten tavallista taitoimme matkan taksilla. Koko päivä siihen meni, mutta auto ja kuljettava kustansivat alle 100 euroa. 

Koulun pihalla Erikin suosikkipaikkoja oli liukumäki. Niitä on siellä useitakin, myös yksi pidempi spiraalimainen. 

Seuraaavana maanantaina ja tiistaina käytiin edelleen koululla, mutta nyt teimme lyhennettyä päivää: hänet vietiin sinne aamulla yhdeksän jälkeen ja minä hain hänet jo kolmen jälkeen iltapäivällä. Leikimme vähän aikaa pihalla, kävimme ostoskeskuksessa jäätelöllä ja ajoimme sähköpyörälläni kotiin. Hän oli edelleen sitä mieltä, että koulussa on muuten kivaa, mutta hän ei halua jäädä yksin opettajan ja kavereiden kanssa. Opettajan mukaan hän oli iloinen ja sosiaalinen, itki vain kun näki äitinsä lähtevän. Kuitenkin kun minä hain hänet, hän näytti kaikelta muulta kuin iloiselta: hyvin järkyttyneeltä. 



Niinpä lupasin hänelle, että keskiviikkona menemme koululel bussilla  eikä hänen tarvitse jäädä sinne yksin ellei halua.  Lähdimme sähköpyörillä neljän kilometrin päähän kaupunkiin odottamaan bussia. Jätin pyöräni sairaalan parkkipaikalle, josta jattelin sen hakea kun olimme tulleet takaisin bussilla. Erikin äiti ei ollut innoistaan bussimatkailusta, koska ei tiennyt milloin bussi kulkee eikä siitä saanut kysymällä selkoa. Tyypillistä täällä.  Bussi tuli vasta sitten kun minä olin jo mennyt takaisin hakemaan pyörääni. Siihen ei noussut meistä kukaan vaan vaimo lähti omallaan kotiin ja minä omalla pyörälläni viemään poikaa kouulle tuo n. 10 km matkan. 

Saavuimme sinne reilusti myöhässä, lähempänä yhtätoista. Leikimme jonkin aikaa pihalla ja tapasimme mm. muutamia neljäsluokkalaisia, jotka tulivat juttelemaan. Eräs pojista osasi hyvin englantia ja halusi jutella kanssani. Hän kertoi osaavansa myös kiinaa. 

Erik ei halunnut jäädä koululle, joten lupasin, että lähdemme ostoskekuksen kautta kotiin kun ensin sanomme heipat opettajalle.Lähetin kanslistille asiasta viestin ja kohta sekä englanninopettaja että Erikin oma opettaja/hoitaja tulivat paikalle. Poika piiloutui selkäni taakse eikä halunut edes nähdä heitä.  Hän itku kurkussa kertoi, että koulu on Halloween-koulu ja opettajakin on Halloween-opettja. Se oli selvä viesti. Välttääkseni enemmän sielullisen vahingon, päätin, että hän saa lopettaa täällä seuraavan viikon alusta jos vielä niin haluaa. 

Jälleen tein virheen kun lähdimme pyöräilemään kohti kotia iltapäivän kuumuudessa. Minä paloin auringossa, mutta yritin suojata poikaani siltä mahdollisimman tarkkaan vaatteilla, kätkemällä hänet pyyhkeen alle. 


Hän sariastaui siitä tai jostakin muusta: sai kuumeen ja ystkän  Siksi hän sai olla poissa koulusta torstain ja perjantain. Ilmoitin siitä koululle samoin kuin kerroin, että jos hän ei maanantai-aamuna halua tulla sinne, pidämme ainakin muutaman kuukauden mittaisen tauon. 

Koulun uima-allasta emme siis päässset käytäämään kertaakaan, koska uintipäivä oli perjantai.  Olin jo päättänyt tehdä kotiin uima-altaan: olin alkanut kaivamaan sitä omalle tontilleni, mutta sitten sainkin idean, että muunnetaan vanha sikolätti uima-altaaksi. Niin sitten tapahtui ja se oli jo melkein valmis, mutta käyttö lykkääntyi pojan osalta sairauden vuoksi. 



 
Maanantaina poika oli edelleen sitä mieltä, ettei halua mennä kouluun, joten päätimme pitää sen tauon. 




Jo vähän ennen koulun aloittamista huomasin selvästi, että hän on kiinnostunut toisista lapsista, lähinnä havainnoimaan heitä ja leikkimään lähellä, mutta ei samoja leikkejä. Hän myös haluaa tervehtiä muita lapsia ja joitakin koululaisia, mutta aikuisten seurassa hän on ujo. 

Yllä oleva kuva on Vung Taun kuapungista, jonne Erik ja äitinsä ajoivat taksilla sunnuntaina 12.2. hakemaan Tero-serkun ja minut kotin.  Olin perjantaina ajanut bussilla Saigoniin ja siellä tavannut Teron, joka oli saapunut sinne edellisenä päivänä. Lauantai-aamuna olimme ajaneet bussilla Vung Tauhun, jossa osallistuimme suomalaisten saunailtaan. 


Suomalaisten sosiaalinen elämä siellä on elpynyt koronakauden jälkeen ja lauantaisin siellä on taas saunailloissa väkeä. Sauna on todella hyvä: jättimäinen kiuas, joka tuntikausien lämmityksen jälkeen antaa todella makoisat löylyt. Valitettavasti vain lauantai on huon päivä käydä siellä, koska hotellien hinnat ovat korkeimmillaan. Tuo pieni merenrantakaupunki kun on viikonloppuisin erityisesti saigonilaisten suosima lomailukohde. 

  
Minä olin käynyt siellä edellisen kerran joulukuussa 2020 eli rielut kaksi vuotta aiemmin. Kovin usein en aio käydäkään myös vastaisuudessa johtuen välimatkoista ja lauantaista


Sähköpyörä 


Jo viime vuoden puolella aloin valmistelemaan polkupyöräni sähköistämistä, varustamaan sen sähkömoottorilla niin, ettei tarvitse kuumassa pelkällä lihasvoimalla polkea, vaan voi välillä vaihtaa "vapaalle" ja antaa tuulenvireen viilentää ihoa.  Helmikuun aikana tämä haave sitten toteutui, kun olin tammikusssa päättänyt ostaa muuntoon tarvittavat välineet: moottorin, sen ohjaimet ja akun, naapurimaasta Kambodzhasta. Vietnamilainen myyjä kun ei saanut aikaiseksi myydä minulle sellaista.  






Phnom Penhissä asuva kaverini kävi ostamassa osat minulle, kuljetti ne moottoripyörällään rajan yli ja lähetti kuriirilla kotiimme. Paketin hinnaksi tuli n. 400 euroa. 




Olin päätynyt tilaamaan moottorilla varustetun etupyörän. Aluksi sen asentaminen tuotti hankaluuksia johtuen siitä, että myyjä oli antanut mukaan ylimääräisen ohjausyksikön eikä kunnon ohjeita. Saimme sen Teron kanssa kuitenkin ajokuntoon. Sitten minulle jäi vielä paranneltavaa.  Siinä asiassa auttoi paikallinen pyöräliike, jonka vakioasikkaisiin olen kuulunut muutaman vuoden. Seiltä tuo pyörä onkin aikanaan ostettu: jo heti saavuttuani joulukuussa 2017.  

  
Päätin vaihdataa koko etuhaarukan, koska sen jousitus ei toiminut ja lisäksi ohjaustanko antoi periksi, niin että se kääntyi myös väärällä tavalla. Huomasin, että takarengas on epätasiannen aiheuttaen pomppimista. Niimpä vaihdatin senkin. Sitten huomasin, että pyörä on liian kevyt polkea kun käyttää moottoria apuna. Olisi parempi silloin voida käyttää raskaampaa vaihdetta. Niinpä asetnnutin kuusi vaihdetta takapyörään.  Sillä tavalla pyörästä tuli kevyempi polkea niin, että en tarvitse muuta kuin isoimman vaihteen eikä se ole riittävän raskas kun käyttää moottira. Siksi pitää seuraavaksi vaihtaa isompi eturatas. 



Unta ja liikuntaa mittaan edelleen älyrannekkella. Tosin se ranneke toimii myös rannekellona. Sitä on paljon kätevämpi vilkaista yöllä kun puhelinta. Ei synny kiusautsta lukea vietejä eikä sanoa mitään tärkeää, vaan pelkkä ajan vilkaisu riittää ja seuaavassa silmänräpäykseswsä olen taas unten mailla. 



>



















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti