Sivut

▼

perjantai 30. syyskuuta 2022

2022 09 Syyskuu - Koska sydän sanoo niin?


Syyskuun alkupäivien harvinaista iloa oli päästä puhumaan englantia kodin ulkopuolelle. Lähikaupungin englanninopettaja kävi kysymässä, suostuisinko tulemaan näyttelijäksi erääseen videoprojektiin: minun piti näytellä uteliasta turistia, joka kysyy paikalliilta, mitä merkitsevät nuo kaikki kukat, koristeet ja musiikki kaduilla, ihan kuin olisi juhla menossa. Sitten minulle kerrotaan kuukalenterin mukaisen uuden vuoden olevan tulossa, kiinalainen uusi vuosi on yleisimmin tunnettu nimi, mutta täällä se tunnetaan nimellä tet. Siinä meni muutama tunti uudelleen ottojen kanssa. Sen jälkeen käytiin istumassa kahvilassa ja juttelemassa.  Opettaja kuskasi minut mopolla kotiin ja halusi ostaa Erikille maitoa. Minä ehdotin popcorneja sen sijasta. 


Elo-syyskuun vaihteessa aloitin ovensuuhyllykön rakentamisen puutavarasta, sekundalaatua ja jätepuuta, joita vaimo ja äitinsä suostuivat minulle hankkimaan.  Uuden akkuporakoneen ostin netistä vanhan 36-voltin sekä verkkosähköllä toimivien lisäksi. Tämä 199-voltin akulla toimiva on näille puulajeille vähän parempi kuin 36-volttinen, muttei pärjää verkkovirtakoneelle. Siinä taas on sellainen hankaluus, että täytyy aina jäjrestää jatkohohto ellei pistoketta ole vieressä. 





Suhteellisen siedettävä siitä tuli, näin amatöörin tekmäksi ja Vietnamissa tehdyksi. Vielä parempi olisi tullut, jos olisin käyttänyt vatupassia. Sellaisen, laser- ja perinteisen yhdistelmän hankin vasta ihan kuun viimeisinä päivinä.  


Suorakulmaviivaintakaan ei minulla ole. Toki sahauspisteen, oka rakensin, tukipuista voi ottaaa vähän suuntaa sahauskulmaa avioidessa.  
Kauniiksi ja siistiksi ei tätä kotia voi kehua, mutta minulle riittää, ehtona vain se, että pystyn ja saan laitell apaikkoja kuntoon sen minkä tiatoni antavat myöten. 

Kertooko leuan muoto uniapneasta?  Saako kaltaiseni läskileuka sen helpommalla kuin muut? 


Elokuussa  epäilin minua toukokuussa kurittaneen koronaviruksen iskeneen uudelleen jälkitaudilla. Niin saattaa kuulemma taahtua, erityisesti kun on Omikron-muuttos kyseessä. Ei ollut mitään flunssan oireita vaan enemmänkin sydämessä ja yleistä heikotusta. 



Syyskuussa kävin sitten lääkärissä tutkituttamassa asiaa.  Toukokuussa tapaamani englantia osaava lääkäri suositteli minulle käyntiä niinikään englantia osaavan sisätautilääkräin pakeilla keskustelemassa antihistamiinien jatkuvasta käytöstä. Halusin myös keskustella sappikivileikkauksesta sekä niistä koronan jälkioriesta. 


Kirjoitin asiasta Facebookissa: Käytiin sairaalassa. Poika vain odotteli kun isää tutkittiin. Otettiin sydänfilmit, verikokeet, ultraäänet, röntgenkuvat.
Sisäelimet muuten kunnossa mutta sydän on laajentunut ja verenpaine koholla. Sappikivet ovat edelleen siellä.
Nyt loppui kuumassa raataminen pyöräilläkään en voi tässä säässä kuin hyvin varovasti. Se sähköavusteinen polkupyörä on nyt korkeammalla hankintalistalla.

Täti kommentoi "Kyllä se ikä tuo meille sen että tahtia on helpotettava. Saitko lääkityksen. Voimia"

Minä vastasin: Kovin vahvaa lääkitystä en saanut, enkä haluakaan. Kyllä tosiaan täytyy vähän hiljentää ja keskittää kaikki tarmo pojan kanssa leikkimiseen 😃




Kerroin lisää:  odettiin siis sydänlihaksen laajentuma. Se saattaa johtua monesta tekijästä, myös koronaviruksesta tai Astra-Zenecan rokotteesta, joita olen saanut yhteensä 3. Toki syy voi olla myös jossain muualla.

Vladimir Putinin terroritoimet ovat varmaankin yksi syy. Tämä vuosi on ollut uskomattoman raskas. Olen ottanut Ukrainan kärsimykset hyvin henkilökohtaisesti, en voi muuta.
 

Runsaasti vihermehuja, tunnin aamulenkki. Niillä lääkkeillä verenpaina on alentunut parissa päivässä. Yöllisetkin paineet ovat nyt alempia. Pienillä ruokavalion muutoksilla sappikivetkään eivät ole vaivanneet ainakaan muutamaan päivään.
Eli ei tässä kuitenkaan isompaa hätää ole. Onneksi ei tarvikaan levätä vaakatasossa, kunhan vain ei huhki liikaa helteessä.






Asia lähti siitä sitten selkiytymään. Ensimmäisenä aloin mittailemaan verenpainettani monta kertaa päivässä. Toisekseen päätin alkaa käyttämään enemmän vihermehuja ja vihreitä kasviksia ja vähemmän huonosti sulavia ruokia.  




Mieluummin kuin lääketehtaan lääkkeitä, kokeilen ensin elintapojen muutosta: tehosekoitin on ahkerammassa käytössä, syön enemmän keittoja ja leivässäkin käytän terveellisempien ainesten lisänä myös jopa valkoisia vehnäjauhoja. Makuuhuoneen lämpötilan laskin 27 asteesta 20-22-asteeseen. Aloin nukkumaan paksun täkin alla. Se on melkein kuin painopeitto. Painopeiton aion hankkia tai teettää kohdakkoin. Peiton alla nukkumisesta on sekin etu, että korviin vedetyn täkin alle ei melukaan niin helpolla yllä. Kylmässä nukkumisen etu on se, ettei sieltä peiton alta niin herkästi nouse ja lähde seuraamaan jokaista mielitekoa. Tosin minun pitää nousta pissalle jopa 4-5 kertaa yössä. Se saattaa kertoa uniapneasta tai eturauhasogelmista. Molemmat pitää tutkituttaa. 


Jo viime vuonna rakennetin parven, joka on käytännössä iso kerrossänky. Siellä ylhäällä en voinut nukkua, koska sinne kuului meteli ja satoi vesi sisään. Alas olen sen sijaanlaittanut itselleni makuusopin. Seiniä on eristetty samoin "kaato" eli yläpetiin on laitettu kosteussulkua ja eristettä. Ajattelin ensi kuussa laittaa tähän soppeen erillisen ilmastointikoneen, jolla saan sen todella kylmäksi jäähdyttämättä koko huonetta. Toki sisäkatto täytyy eristää paremmin sekä lämmön ulosmenolta että sadevesien sisääntulolta.  
Leivästä jäävät ruis, ohra ja muut kehossani huonosti sulavat ainekset pois. Silti se on hyvää ja terveellistä. Nyt osaan myös tehdä höylättävää juustoa. Käytän siinä paljon kookosöljyä, joka ei ole alinkaan hyvä valinta. Siksi parantelen reseptiä vähärasvaisempaan ja terveellisempään suuntaan. Rejuvelac eli käytetyt idätetyt vehnänjyvät tulivat taas mukaan ruuanlaittooni, samoin vehnänoraat. Kookosjuuston tein burmalaisen tofun reseptin pohjalle eli liotetuista ja suurustetuista kikhernejauhoista, johon on lisätty ravintohiivahiutaleita, kookosöljyä ja misotahnaa. Kookoksen funktio on tuoda juustoon   "lehmän hien" tai jalkahien hajua ja makua. Se pitää nyt tuottaa muulla tavoin eli bakteerikäymisellä.  

Kuvassa yllä näkyy myös hyvä leipäveitsi, jonka hankin tässä kuussa. Juustohöylää en ole onnistunut löytämään. Nythän sillekin olisi käyttöä. 


Sähköisen verenpainemittarin ja infrapunakuumemittarin hankin älykellon, tai älyrannekkeen, vaikkakyllä siinä on kellokin, sellaine viisarimalli, josta on vaikea katsoa, mitä se kello oikeasti nyt on. Minä olen ollut aina 24-tuntia näyttävät digitaalikellon ystävä. Ensimmäisen sellaisen sain kait joskus 1970-80-lukujen vaihteessa. Tällä rannekkeella voi mitata pulssia, verenpainetta, juostua tai kävelytä matkaa. Sauvakävelyä laite ei ymmärrä, verenpaineen se mittaa liian korkeaksi - tai sitten se Sinocare-kone liian matalaksi. 



Tässä kirjanpitoa verenpaineistani. Aamulla herättyä se on korkealla, mutta päviän aikana laskenut. En ole huomannut rasituksen nostavan paineita paljoakaan. Uniapneaanhan tämä viittaa. 



Toinen näppärä laite, joka kommunikoi kanssani kätevästi puhelimen ja bluetooth-yhteyden kautta, on henkilövaaka. Se näyttää minun laihtuneen kymmenkunta kiloa tässä parin vuoden aikana eli yöjuoksujen korvaaminen melatoniinin ja antihistamiinien avulla tuotetulla unella on saattanut olla positiivinen asia elämässäni: vähemmän stressiä. Nyt kun olen vähentänyt antihistamiineja, on uni ollut lyhytempää ja minä päiväsaikaan väsynyt ja ärtyisä: unohtelen asioita, esimerkiksi sen, mihin jätinkään sen juuri käsittelemäni ruuvimeisselin. En osaa tehdä yhtä asiaa kerrallaan vaan tarkkaavaisuuteni poukkoilee asiasta toiseen. 

x


Kävelylenkit aloitin heti diagnoosin saatuani 7.9.  Sauvakävelyyn siirroin paria viikkoa myöhemmin. Herään aamulla kello neljältä yleensä ilman herätystä. Joskus, runsaamman antihistamiiniannoksen jälkeen, vasta viideltä, jolloin on jo liian myöhäistä lähteä yöjuoksuille. Aurinko nousee viiden ja kuuden välillä ympäri vuoden ja laskee siitä 12 tunnin kuluttua. Viiden jälkeen kun jo vähän taivas vaalenee, ihmisiä liikuu tiellä entistä enemmän. Niitä toki liikuu jo kolmen-neljän aikoihin kun ihmiset matkaavat lähiseudun toreille mopojen sivulaukut ja tavaratelineet täynnä puutarhansa tuotteita.



Myös koiravarkaita lienee taas liikeellä aamuvarhaisella. 





Erik seurasi uteliaana, kun mies kävi vaihtamassa vedenpuhdistajan suodattimet. Ikävä tulee välillä Suomen puhdasta ja raikasta pohjavettä, ja hirvittää se ajatus, että niin hyvänmakuisella ja korkeatasoisella juomalla huuhdotaan vessorja. Täällä ei ole peruskallitoa ainakaan 20 metriä pinnesmmassa vaan kaikki talousvesi on pintavettä: joko sadevettä tai puhdistettua jokivettä. 

 

Venäjä jatkaa edelleen yrityksiään tuhota Ukrainaa. Se aiheuttaa minulle edelleenkin kipua ja tuskaa. Iloa sen sijaan tuottavat Venäjän tappiot ja todennäköinen edessä oleva hajoaminen, ja etenkin kaikki Ukrainan saavutukset.  Suomi paini rajat kiinni venäläisturisteilta, mikä saa minulta hurraten kannatusta. 

Tässä kuussa kuolivat mm. Iso-Britannian kuningatar Elisabeth ja Vesa-Matti Loiri. 



29.9. Kirjoitin Facebookissa kuvan kera: 



Taifuuni, trooppinen hirmumyrsky meni kaukaa ohi, kuten tavallista. Tuota reittiä ne yleensä kulkevat. Meillä vain voimakasta tuulta välillä ja sateita. Suurin harmi on se, että katot vuotavat. Nämä kun eivät sellaisesta välitä eivätkä saa niitä korjatuksi.
Asumme suurin piirtein tuon keltaisen tahran kohdalla ihan etelässä.


Samana aamuna 29.9.  otin itselaukaisimella kuvia runsaan tunnin sauvakävelylenkistäni, jonka aikana tein myös liikkeitä joogasta, tai chista ja Qikongista. Onneksi tuli niitä harjoitettua vuosikausia ei ryhmissä ja kymmenien opettajien kanssa. 
Keuhkoon pistää ja rintaa pakottaa kun yrittää juosta. Takana ovat ajat, 10-12 vuoden päässä, jolloin pystyin hymyssä suin juoksemaan 10 kilometriä Brisbanessa, 15 km rannalla Bribie beachilla tai toukokuussa 2012 Helsinki City run-tapahtumassa puolimaratonin. Viikko sitten aloitin ja silloin pääsin tuskin 100 metriä, nyt menee jo 300.  Nyt menee jo 400.  Keppijumppa-taichi-joogaliikkeilläkin yritän avata rintakehää ja vahvistaa sydäntä.   

Kaikki tämä siksi, että haluan olla läsnä poikani elämässä mahdollisimman pitkään. Ilman minua hänestä tulisi täysin vietnamilainen. Hänen engalnnintaitonsa ja muut ominaisuudet selviävät parhaiten tuolla alussa esitetyillä videoilla. En voi muuta lisätä, kuin, että hän hämmästyttää minua joka päivä kyvyllään omaksua ja oppia asioita, myös luovuudellaan. 

Hieman huolissani olen siitä, että minä olen hänelle henkilö, jonka kanssa pidetään hauskaa ja leikitään. Kun tulee pipi "booboo", hän joksee äitinsä ja isoäitinsä luokse. Näistä hän pitää, vaikka minun näkökulmastani he eivät kohtele häntä kovin ymmärtäväisesti: tiuskivat ja riuhtovat. Kun pitää niistää nenä, he menevät ja tarttuvat häneen ja tekevät toimen väkisin. Sen sijaan minä selitän asian ja näytän mallia ja lisäksi netistä miten lapsi niistää nenää.  

Maanantaina 3.10. minulla on aika unitutkimukseen ja mahdolliseen CPAP-laitteen testaukseen. Sitä varten pitää matkustaa Saigoniin. Siellä en ole tainnutkaan huhtikuun alun jälkeen käydä.  Jos se laite määrätään, niin se pitää todennäköisesti itse ostaa. Hinta on 1000-3000 euroa. 


Sähköavusteinen polkupyörä on edelleenkin hankintalistalla aika korkealla. Saatan sen ostaa, kunhan selviää, minkälaisen loven talouteen tekee CPAP-laitteen hankinta sikäli kuin se kannattaa hankkia.  





Pojan listan ja mielenkiinnon yläpäässä ovat kakut,  "Happy Birthday to you cake". Niitä täytyy tehdä, vaikkei olisikaan lähistöllä kenenkään synttäreitä. Minun kannaltani nämä kakut ovat iso riemu, sillä ne ovat vegaanisia, sellaisia hyytelökakkuja, joita tehdään kasvista nimeltään kiinalainen mesona, Platostoma palustre.  Maku ja rakenne ovat hieman agar-agaria muistuttavia. Sitä voisi siis käyttää myös vegaanisten juustojen valmistuksessa.   Erikille on tärkeää, että hän saa syödä ja nauttia virvokkeita (soda, jonka on oppinut Youtubesta) minun kanssani:  "we sit together", "we eat together happy birthday cake". 



Kaikkea pitää tutkia ja kaikkeen tutustua. Hellassa ei ole poika vielä itseään polttanut, mutta kaatuillut juostessaan aika usein. Se kun vaatii kokemusta osata mitoittaa vauhtinsa ympäristöön sopivaksi. Sairaalassa ei ole tarvinnut käydä heinäkuun alun jälkeen.  


Facebookin mainostaja olisi halunnut kouluttaa minusta valkohattuhakkerin. Mielelläni toki hakkeroisin Venäjän ydinaseet räjähtämään paikoillaan tai suuntaamaan Putlerin bunkkeriin, mutta   tunnen itseni ja rajoitteeni, jotan en tartu tilaisuuteen. 


Opiskelukaverini 1980-luvulta, Jarno Mällinen julkaisi neljännen kirjansa Käpylän idylli. Innolla odotan saavani sen kuunneltavakseni äänikirjana. Vaikka olisi nyt saatavanakin, en ehkä aloittaisi ihan heti. Melkein koko syyskuu olen kitunut myös kirja-ähkyn vallassa: ei huvita kuunnella äänikirjoja vaan mieluiten kuuntelen omia ajatuksiani. 




https://youtu.be/iJZPGYmnHEI










at

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti