No, enpä ole tainnut näyttää puutarhaa pitkiin aikoihin. Enkä ole näyttänyt sitäkään, että olen maalannut kana- ja ankkatalon aika suomalaistyylisesti. Tuon pienen kanan Nancy nimesi Ameliaksi. Hän on ruvennut karkailemaan tarhasta ja viettämään aikaansa ankkojen ja muiden eläinten kanssa. Eivät uskalla muut koskea häneen eivätkä edes lähelle mennä kun on tyttö aika taitava ja halukas käyttämään nokkaansa. Eläinten takan näkyvät reilun kuukauden ikäiset maniokin taimet. Niiden juuret olisi tarkoitus syödä ehkä tuossa marras-joulukuussa, riippuen sateista ja talven kylmyydestä.
Kuva melkein meidän kadultamme, yhden sivukadun päästä. Sen verran on kuivuus karsinut lehvästöä, että ylhäällä vuorilla kulkeva Kurandan-juna näkyy paremmin tänne alas.
Ja tänne se juna näkyy myös. Meidän talomme on tuolla oikealla toisen ja kolmannen sähköpylvään välissä rinnettä alas. Tälle alueelle uskaltauduimme ensi kertaa toukokuun alussa. Kysessä on yksityisen yrityksen soranottoalue. Sille johtavalla portilla on runsaasti kieltotauluja, mm. vahtikoiran kuvia. Kuitenkin joku oli selvästi tehnyt kulkuaukon portin pieleen ja aukostä lähtivät alueelle jonkun kävelijän ja koiran jäljet. Niinpä mekin uskaltauduimme kokeilemaan. Kuvassa näkyy vedellä täytetty soranottomonttu. Joki jää vasemmalle.
Edellisestä kuvanottopaikasta hieman takavasemmalle kuvaajan silmin katsottuna.
Siellä on joki ja joen ylittävä yksityinen rautatiesilta. Tuolta talon ja joen välistä olen aikaisemmin pyöräillyt työmatkoilla oikopolkua puiston halki. Mietinkin usein, että matka olisi ollut lyhyempi, jos olisi voinut käyttää tuota rautatiesiltaa.
Kivahan tuonne olisi pulahtaa uimaan, mutta ...
Tämän joen ja soranottamon välissä on kapea kaistale, jota uudelleen metsitetään. Suomessa siihen rakennettaisiin kevyenliikenteen väylä, jota pitkin pääsisi pyöräilemään kaupunkiin. Täällä sitä ei kuitenkaan ehkä heti tapahdu, vaikka siihen suuntaan viittaavaa kansalaisaktiivisuutta onkin jonkin verran näkynyt.
Taitaapa olla Sony Ericsson-puhelimen kameran linssissä tahra tai jotain muuta hämärää. Kuvasta kuitenkin näkyy se, että en minä nyt ihan laakereillani ole toukokuussa levännyt. Kissojen Kitti, Lolita ja Spartacus, makuuhuone on ikkunan takana. Korvasin siinä vuosikausia olleet tikkaat hyllyillä, niin että Kittinkin on helpompi ulkoilla. Hän pääsee hyllyjä pitkin aina ulkovaraston katolle saakka. Siellä näkyvä viritys muuten on Misun kissatarhan laajentuma. Ja kissatarhan laajentuma on myös tässä edessä. Tarhasta pääsee vajaan, ja vajasta pääsee tähän juoksutarhaan nurkassa olevan reiän kautta. Tarhassa on verkko ympärillä, sellainen ohut muovitettu metallinen. Se kyllä näkyy kun tarkkaan katsoo. Nyt Misulla on "normaalin" sisäkissan mittapuun mukaan ruhtinaalliset tilat, mutta eivät ne näy ihan riittävän. Edelleenkin hän mankuu ulos jatkuvasti.
Kahtena aamuna Spartacus-kissa on tullut kotiin häntä kipeänä. Toisella kerralla hännän puolivälistä tyveen päin oli selvä ruhje. Ei se kyllä miltään puremalta näyttänyt, vaikka karvaa oli lähtenyt alueelta. Olisiko häntä takertunut johonkin vai sittenkin joku yrittänyt purra. Nyt kun Misu ei pääse ulos, on joku muu kissa ottanut naapurustossa pomon paikan, ja joskus saattaa kuulla kun muut kissat parkuvat. Vaurio kuitenkin parani niin nopeasti, että päätettiin olla turvautumatta eläinlääkäriin. Olisi ehkä pitänyt, niin ei tarvitsisi täällä arvuutella aiheuttajaa.
Siinä on juustoa ja makkaraa, jota Nancy toi minulle Sydneystä saakka. Siellä hän kävi työhön liittyvässä koulutuksessa. Makkara on pepperonia jäljittelevää lihatonta, ja juusto maidotonta, Englannista saakka jäädytettynä rahdattua. Erikoista siitä tekee sen, että se on ainoa kasvisjuusto, joka todella sulaa uunissa. Tuli siis tehtyä muutama pepperonipitsa. Hinnaltaan nuo tuotteet ovat noin puolet kalliimpia kuin vastaavat eläinperäiset. Noin 190 gramman paketti Cheezlyä maksaa AUD 7.20 eli 4,4 euroa. Suomestakin sitä kuulemma saa, mutta hintaa en netistä löytänyt.
Ja kuva autosta. Joku ohi kulkiessaan teki siihen lommon parkkipaikalla. Muutenkin siinä on ollut remontoimista viime aikoina, mm. pakoputken uusiminen.
Laitanpa tähän vielä iloisen kuvan vajaan kuuden vuoden takaa Singaporesta: Seitsemän veljestä. Silloin elämä hymyili.
Ja vielä lopuksi lämpimät terveiset Vuosaareen ja menestyksen toivotukset Uutelaan Miina Äkkijyrkän kyytöille. Toivottavasti tuo vanha suomalainen karja saa jäädä asuinsijoilleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti