2024 09 Syyskuu - rokkia ja äänikirjoja

•   Kuvat syyskuulta 2024  Googlen kuvaplvelusta
•  Videota
• Syyskuun 2024 videot puhelimesta. 
  

 
Tämän syyskuun 2024 postauksen olen ajatanut lokakuun toiselle päivälle, koska olen matkoilla kuun vaihteessa.  Sillä aikaa kun Erik ja hänen äitinsä ovat mummolassa, minä matkustan Nha Trangin kaupunkiin ystäväni kanssa.

Tämä kuva valehtelee.  Kollaasi ei vastaa todellisuutta.  Minä kävin rokkaamassa, mutta Erik ei. Hän kävi keskisyksen jhlissa ja Google loi hänestä tuon värivalo-kuvan, joka näkyy alarivissä oikealla.  Sen sijaan kitaristi Adam Jang esiintyi vain aikuisille Dalatin kaupungin BeepPubissa eräänä lauantai-iltana parin muun paikallisen bändin kanssa.

 

Adam Jang on kansainvälisen luokan kitaristi-laulaja, joka kiertää Yeti Valhalla -yhtyeensä kanssa välillä myös maailmaa. Vuonna 2024 he ovat esiintyneet ainakin Japanissa.  Erityisesti minua viehättää kappale No faith, joka löytyy myös Youtubesta.  Se on sodanvastainen, vuonna 2022 tehty kappale. Videolla näkyy myös Ukrainen lippu. Videon kuvauksessa ovat myös sanat englanniksi: Women and children, bombed to death from above, Raised by rape and murder instead of love, Live action news glorifies soldiers, Killing civilians, just taking orders

 Tämä yllä näkyvä kuva on hieman totuudellisempi kuin tuo jutun ensimmäinen.  Olin ihan laittautunut tilaisuuksia varten, joihin osallistuin nyt syyskuussa.  Niitä tuli kaiken kaikkiaan kolme.

Vaai Salossa 30.4.2017

 Viimeksi olin rock-konsertissa vappuna 2017, jolloin kävin Salossa, olisiko ollut Homtown tai muu pubi, jossa esiintyi nuoruuteni aikanan Vaavi-yhtye. Sen laulaja  Ilkka Isotupa oli ollut luokkakverini Salon kaupungin peruskoulun Laurin yläasteella vuodesta 1976 vuoteen 1979. Viimeisenä vuonna hän taisi jo olla Vaalin laulusolisti Tapio Nymanin jälkeen, viimeistään silloin kun kävin Laurin lukiota ja hän kauppaopistoa (muistaakensi).   Olin nähnyt Vaavin pari kertaa keikalla: ensimmäisen kerran Perttelin Kaivolan urheilutalolla, jossa esiintyivät nuortenillassa Vaavi ja B-pojat.  Toinen kerta oli Helsingin kulttuuritalolla, jossa he esiintyivät Laman, Maukka Pertusjätkän, Vouden, Ypö viiden ja ehkä jonkun muunkin jälkeen viimeisenä.  Thetiin sinne retki Selmun (Salon Elmu) kanssa: käytiin ennen konserttia Salvador Dalin taidenäyttlyssä. Konsertista on myös videotallenne, mutta vain alkuosan helsinkiläisistä bändeistä. Voude teki tuolloin minuun suuren vaikutuksen.

Ennen tuota Salon vappukeikkaa olin viettänyt kuukauden verran Ukrainassa. Tuona aikana kuoli Pekka Myllykoski, jonka olin nähnyt useamman kerran, viimeksi Tavastia-klubilla Helsingissä toukokuussa 2012.  Samassa kuussa tai heti kesäkuun alussa samana vuonna näin Muskan keikalla Salossa.   Siltä keikalta minulla on muutama silloisella puhelimella otettu pätkä ja nyt harmittaa, että tuolloin minulla oli niin huonolaatuinen viedotallennin, samoin kuin Uriah Heepin keikalla Ukrainan Dniprossa vuonna 2016 ja Nighwishin keikalla Kiovassa.  Toki noiden bändien keikkatallenteita löytyy Youtubesta useita, mutta Muskalta vähän vähemmän.



Kävin Muskan keikalla siksi, että sattui olemaan tuolloin aikaa ja sain sinne seuraa siskonpojasta ja hänen silloisesta vaimostaan. Tuoreessa Facebook-postauksessa tältä kuulta harmittelin sitä, että minulla oli niin huono puhelin, että sillä tallennetut keikkamuistot olviat pelkkää puuroa. Se tuli mieleeni otettuani nyt koepalan tuolta Bob Saulerin ja Adan Jangin keikalta.  Sen ääni oli hämmästtyttävän hyvälaatuinen. Pätkä tulee kuultavaksi kuukauden videoissa.

Tuo esiteinivuosieni rokkimimmi  Muska Babitzin:  kirjoita postikorttiin, Krokotilli-rock täytti 70 pari vuotta sitten ja sen kunniaksi julkaistiin elämäkerta. Todella mielenkiintoista tarinaa koko perheestä: sisaruksista Kirka, Sammy, Ykä  ja Anna sekä heidän venäläisistä sukujuuristaan. En tiennytkään, että Muska miehensä Hannu Salakan kanssa on tuonut Suomeen bändejä, joita minäkin olen ollut katsomassa, ainakin Lousiana Red Oulun Rattorilla 1980-luvulla.

Olin vuosia ajatellut, ettei täällä Vietnamissa ole tilaisuutta kuunnella kunnollista elävää rokkia. Lähimmät kansainväliset tähdet ovat kaukana, korkeintaan Bangkokiin saattaa jokunen tulla, mutta ei sinnekään kovimmat nimet.  Toki en ihan kartalla ole keikoista, koska en seuraa kalentereita kuin satunnaisesti. 

Sitten satuin näkemään Facebookissa  mainoksen ja tarinin  tuolla 30 km:n päässä Dalatin kaupungissa jäjrestettävistä rock-illoista.  Tykkäsin siitä ja sitten tuo kitaristi Bob vielä lähetti kaveripyynnön. Hyväskyin sen ja aloimme jutella rock-musiikista ja vähän muustakin.

Kuukauden kirjat

Muska on jo mainittu yllä.

Minua kiinnsotavat elämäkerrat: sekä tavallisten ihmisten että julkkisten, myös niiden joiden tuotannosta en muuten paljoa välitä. Armi Aavikon levytyksiä en jaksa kuunnella, mutta hänen elämästään kertova Yleisradion kuunnelmasarja oli todella koskettava ja mielenkiintoinen.

Enimmäkseen kuutelen kirjoja Celianetistä (entisen Näkövammaisten kirjaston verkkopalvelu) ladatuilta äänikirjoilta pieneltä mp3-soittimelta tai puhelimelle ladatulta Smart Audiobook player -sovellukselta.
Muutaman kirjan olen ostanut äänikirjapalveluista kuten Jessikka Aron Putinin maailmansota ja Sofi Oksasen Samaan virtaan, Putinin osta naisia vastaan, ostin Elisa-kirjasta ennen kuin se tämän vuoden alkupuolella liitettiin kansainväliseen Bookbeat-ketjuun.  Harkitsin minäkin siinä mukana siirtymistä, mutta kun yritin, ei Wise-maksukorttiani hyväksytty. Siellä on nykyään niin kuin Googlessakin, että hyväksytään vain maksukortit, jotka on myönnetty samassa maassa kuin missä on rekisteröidytty.

Nuo turvallisuusasetukset kohtelevat kaltoin maailmankansalaisia. Ne olettavat, että ihminen pysyy paikallaan, vähintäänkin aina samassa maassa.

Niinpä en pystynyt päivittämään Googlen levytilaa, koska minulla on Google playssa asuinmaana Vietnam, mutta olisin maksanut Wise-kortilla, joka on liitetty Australiaan ja EU:hun.

Tämän seurauksena aloin etsminään muita vaihtoehtoja. Löysin Audbilesta erään haluamani kirjan: Peter Singer, Animal Liberation Now. Yritin ostaa sen, mutta se kirja on Vietnamissa kielletty.

Tuota uutta ja ajantasalle saatettua painosta ei liene suomennettu, joten sitä ei saa Celiasta eikä sielä näytä saavan muitakaan toivomalla, sillä näyttävät toiveet nykyään lentävän ö-mappiin.  
Peter Singerin  vuonna 1975 ilmestyneen Animal Liberation-teoksen suomennoksen Oikeutta eläimille toki löysin aikanaan Celiasta ja kuuntelin sen.  Nyt olisin halunnut kuunnella tuon uuden laitoksen mieluiten englanniksi.

Opiskelukaverini Oulun yliopistolta 1980-luvun puolivälissä, Jarno Mällinen on paitsi Radiopuhelimet-yhtyeen kitaristi ja lauluntekijä, myös kirjailija. Sain Celiasta hänen kolme ensimmäistä kirjaansa: Kieroonkasvukertomus, Hiekkaan piirretty hirviö ja Kotirintama. Tämä vuonna 2022 Enostonen kustantama Käpylän idylli ei ole ilmestynyt äänikirjana kustantajan tuottamana eikäs itä ole luettu Celiaankaan toiveestani huolimatta.  

Singerilta löysin kuitenkin Audible-palvelusta muuta mielenkiintoista:  jäsenyyden myötä lisämaksutta saatavan johdatuksen Hegelin filosofiaan sekä tutustumispisteellä ostetun The Buddhist and the Ethicist -kirjan, jossa dokumentoidaan hänen ja buddhalaisen nunnan  Shih Chao-Hwein välisiä keskusteluja eläinsuojelusta, abortista, kantasolututkimuksesta, itsemurhasta, sodassa tappamisesta sekä muista eettisistä kysymyksistä. Lukijoina sekä syntyperäinen (britti) englannin puhuja mies että taiwanilainen kiinalaisella korostuksella puhuva nainen.

Tässä arvostelu kirjasta englanniksi.



Ehkä vaikuttavin tässä kuussa kuunnelluista  oli  tänä vuonna julkaistu  kirja Musta Aukko, jonka on kirjoittanut Reetta Aalto. Hänestä luin erään "Venäj-mielisen, ainakin entisen" FB-kaverini postituksesta. Nimi kuulosti tutulta ja hoksasinkin, että hän oli opiskellut Helsingin Yliopiston Slavistiikan ja baltologian laitoksella 1990-luvun puolivälissä, kun minä olin siellä töissä. Ehkä aiemmin ja/tai myöhemmin, mutta nimi tuntui kuitenkin tutulta. Ensin kuuntelin hänen Pietarissa vietetystä ajastaan kertovan esikoisteoksen Vadim ja sitten tämän Mustan aukon.  Jälkimmäinen oli se vaikuttavampi, ja siinä erityisesti kuvaus siitä, miten Venäjän aloittama hyökkäyssota järkytti hänen mielensä ja maailmansa, ihan niin kuin minunkin.

Kirjoitin tästä Facebookin Ukrainan tilanne -ryhmässä:

Meille, joille Venäjä, venäjän kieli ja kulttuuri, venäläisyys ovat olleet läheisempiä ja omakohtaisempia kuin pelkät uutisotsikot, on 24.2. merkinnyt tunteiden, asenteiden, maailmankuvan, tottumusten myllerrystä. Siitäkin tämä kirja kertoo:

"En ehkä enää koskaan pääse Venäjälle ... Tuntuu kuin 25 vuotta elämästäni olisi valunut hukkaan: kielitaito, kulttuurin tuntemus ja kaikki ne kokemukset, joiden kautta minusta tuli minä ... Mihin nyt? En jaksa enää keksiä itseäni uudelleen .. Tuntuu kuin maailma olisi vasta avautunut ja olemme vapaat tapaamaan toisiamme . ja samaan aikaan kaikkialla velloo tämä raskas tunnelma: suru, pelko, viha"

Juuri tuolta se tuntuu, ja tuntuu sen enemmän mitä enemmän sitä ajattelee. Kirjassa on tästä lause, joka menee jotenkin niin "Miksei se saisi tuntua, kun lapsia murhataan ja raiskataan?"



Sieltä Audiblesta löytyi kasakaupalla luettavaa mm. ihmisten kokemuksia Ukrainasta, kirjoja joita ei ole suomennettu. Nyt siis aloin lukemaan englanniksi. Hoksasin, että sehän sujuu iha mainiosti etenkin silloin, kun niissä on selkä lukija ja teknisesti hyvä äänitys. Celiasta löytyvissä kirjoitta aika harvoin on. Ne lienevät usein Britannian näkövammisille vapaaehtoisten lukemia, laadultaan vähän sitä ja tätä.
Audiblesta löytyy jopa luonnollisen kuuloisella koneäänellä luettuja teoksia, kuten tuo yllä olevassa kuvassa esitelty.  Sitä en ole vielä uskaltanut sen karmaisevan sisällön takia kuunnella. Nadja  Sukhorukovan  päiväkirjamerkintöjä Mariupolista vuodelta 2022, jolloin vlatavat määrät ihmisiä murhattiin siellä.

Ja löytyihän sieltä Audiblesta myös tämä kauan havittelemani teoks Aleksei Navalnyistä: Navalny, Putin's nemesis, Russia's future.  Teos on kirjoitettu vuonna 2022 eli ennen h'nen murhaansa helmikuussa 2024.  Tänä syksynä on markkinoille tullut ja tulossa lukuisia uusi kirjoja hänestä sekä suomeksi että englanniksi. Sen sijaan ei tule Päivi Kremenkon kääntämiä instragramissa ja muualla somessa julkaistuja tekstejä, jotka me julkaisimme suomeksi nimikkeellä Navalnyi suomeksi Facebookissa, Instragramissa, Youtubessa, blogissa ja sivustolla navalnyi.fi, jonka verkkonimen minä omistan ainakin vuoteen 2026 saakka. Sen takana ovat Google sites-palveluun tekemäni sivut Päivin käännöksistä sekä niihin liittyvistä uutislikeistä, videoista ja kuvista. 

Tuo Jan Matti Dolbaumin, Morvan Lallouetin ja Ben Noblen teos kertoo Navalnyin taustasta ja hänen toiminnastaan sekä yhteistyökumppaneistaan todella laajasti, laajemmin kuin Kalle Kniivilän Putinin pahin vihollinen, joka keskittyy lähinnä tapahtumiin vuoden 2020 myrkytyksen ja sen jälkeiseen aikaan.

Kallen kirjassa on käännettynä kokonaisuudessan tuo helmikuussa 2021 oikeudessä pidetty puhe Vladimir kalsarinmyrkyttäjästä. "On suurmiehiä ja suurmiehiä. On Aleksanteri Vapauttaja, ja sitten on Vladimir Kalsarinmyrkyttäjä.". Osoitus Navalnyin oivaltavasta ja purvasta huumorista.

Elokuusta alkaen Ukraina on onnistunut valtaamaan osai Venäj alueista lähinnä Kurskin suunnalla, ei valloittaakseen itselleen vaan painostaakseen vihollistaan rauhaan.  Venäjän hyöökäykset siviileitä vastaan ovat jatkuneet samoin kuin Ukrainan infrastruktuurin tuhoaminen.

Moskovassa rakennetaan myös viholliskuvaa Suomesta. Helppo on uskoa siihen, että jos Venäjä voittaa sodan ja saa pakotettua Ukrainan antautumaan, kuten Suomelle kävi 1940 ja 1944, voisi Suomellekin koittaa uusi rähmällään olo, nöyristely ja YYA-kausi. Toivottavasti ei niin käy. 

Ukrainasta kantautuu jatkuvasti uutisia siviilien kuolemista hyökkäysten uhreina: lasten, naisten ja vanhusten. välillä myös suomalaisten vapaaehtoisten menehtymisistaä rintamalla.


Suomesta löytyy kuitenkin edelleen auttamishalua, erityisesti yksityisellä ruohonjuuritasolla: rekkoja ja pakettiautoja lähtee säännöllisesti Ukrainaan mukanaan sairaalatarvikkeita, sähkögeneraattoreita, aggregaateja muuta tarpeellista.  Toivottavssti myös aseita ja sotatarvikkeita kulkeutuu sinne, vaikkei niistä parane tarkemmin puhua.


Ukrainan tilannetta vuonna 2022 käsitellään myös Aki Kaurismäen elokuvassa Kuolleet lehdet (Fallen leaves by Aki Kaurismaki), nimenomaan sen ääniraidalla tavalla, joka saa kylmät väreet kulkemaan selkäpiissä. 

Ystäväni Antti kuljetti tilaamani DVD-levyn Suomesta.  Odotan sen katsomista kokonaisuudessaan jossain katselutilaisuudessa sikäli kuin tämä Vietnamin sosialistinen tasavalta sallii sen julkisen esittämisen. Vahva epäily on, ettei salli, jos niiden sensuuriviranomaisilta kysytään. 

Antti toi myös  ison kasan tilaamiani karkkeja: lakritsia, turkinpippureita sekä tietysti Biokian marjajauheita, joita olen käyttänyt viimieset parisen vuotta.   Nuo turkinpippurit ja lakritsit ovat minulle liian mietoja, joten en enää tilaa niitä.  Minun itse sekoittamani ovat parempia: himen ammoniumkloridia, bambuhiiltä mustaksi väriksi, lakritsijauhetta, fenkolijauhetta, karpalojauhetta, tyrnijauhetta, cayennepippuria  sekä anista tehosekoittimella vielä hienommaksi jauhettuna ja sitten piparminttu, inkivääri ja mangokaramellia sek kuivattuja hedelmiä sekaan.  Äreämpää ja terveellsiempää evästä, jolla lähtee myös turkkarinhimo.

Tuon ensimmäisen rokkikeikan jälkeisenä yönä matkasin bussilla Dalatista Saigoniin hakemaan tuliaisia sen jälkeen kun olin käynty silmälääkärin tarkastuksessa.

Kesäkuussa oltiin aloiettu oikean silmän sarveiskalvon ödeeman hoito elimistön omia nesteitä voimakkaammalla suolaliouksella eli osmoottisillä silmätipoilla. (vastaava amerikkalainen tuote kuin Suomessa myytävä ODM5 hyperosmoottinen silmätippa). Heinäkuussa sitä tehostettiin vielä timolol maleaattitipoilla, jotka alentavat silmän painetta niin, että osmoosi toimisi paremmin. Syyskuun tarkastuksessa tilanne ei näyttänyt enää niin hyvältä kuin heinäkuun lopussa. Noita Rugby-tippoja ei lääkräillä ollut enää, joten hän määräsi ja myi hyperosmoottista geeliä samoin kuin liposic-merkkistä kosteuttavaa sen lisäksi, että käytän molempiin silmiin Optive-tippoja, jotka vastaavat kyyneliä eli vain kosteuttavat.  Koska oikeassa silmässä ei ole enää minkäänalista linssiä eli tekomykiötä sillä ei ole paljoa muuta virkaa kuin tarvittaessa varasilmänä. Siksi en ehkä kovin pitkään jatka hoitoja kovin tarkasti vaan lisäilen kosteuttavia tippoja aina välillä.

Kävin myös kahden viehättävän naisen ylläpitämässä räätälisalongissa otattamassa mitat Suomi-Ukraina-Vietnam -"kansallispuhua" varten, jonka päätin tilata tulevia isompia juhlia varten.  Toivon saavani kutsun sellaisiin Suomen itsenäisyyspäivänä joulukuussa.

Tämän videon kuvitus innosti minua teettämään Suomi-Ukraina-Vietnam -juhlapuvun.

Se räätälinainen, jonka luona kävin otattamassa mitat, julkaisi Facebookissa kuvan Ukraina-lippalakistani ja tulkitsi minun olevan uneksija tyyliin Johan Lennon, Imagine. Hän ei pitänyt siitä, kun kerroin poikani jha hänn kaverinsa myös saaneen minulta Ukraina-lippikset. Hänen mielestään sota tuhoaa lasten viattomuuden. Minä kerroin siihen olevani huolissani ukrainalaisten lasten viattomuudesta, jonka Venäjän hyökkäys on tuhonnut monin tavoin.

Minua siis pidetään tuossa julkaisussa lapsellisena haihattelijana, joka haaveilee rauhasta.
Ei, en haaveile rauhasta enkä rauhankyyhkyjen liihottelusta Ukrainan tai koko maailman yllä. Olen tässä asiassa realisti: Venäjä ei suostu oikeudenmukaiseen rauhaan ellei sitä pakoteta siihen. Paras tapa pakottaa ovat Ukrainalle annetut aseet. Venäjän asevarikoiden ja öljyvarastojen tuhoaminen, venäläisten putinistien ja hyökkääjien tappaminen ovat parhaat aseet. Minä siis kannatan väkivaltaa ja sotaa niin kauan kun ei saavuteta oikeudenmukaista rauhaa. Oikeudenmukainen rauha on määritelty kansainvälisissä sopimuksissa. Siihen kuuluvat valtion suvereniteetti eli oikeus määrätä itse omista sioistaan ilman ulkopuolista puuttumsita, oikeus omaan kulttuuriin aj omien perinteittensä vaalimiseen. Kaikki tämä sopusoinnussa ihmisoikeuksien ja muitten mm. YK:n julkistamien periaateiden kanssa.  Venäjä ei näitä periaatteita noudata vaan harjoittaa terrorismia, painostusta ja informaatiovaikuttamista kaikkialla. Siksi se on nujerrettava!

Sähköpyörä, oikeastaan sähköavusteinen on vieläkin työn alla. Nyt sain vaihdettua siihen rungon, mutta testausvaihteessa ToSeven DM01 -keskimoottorista lähti yksi johto irti. En ruvennut sitä itse korjailemaan vaan lähetin Saigoniin myyjän huoltoon.   Ne kyllä laittoivat irronneet johdot kiinni, mutta eivät voineet testat moottorin toimintaa, koska en ollut lähettänyt akkua ja ohjausyksikköä maattorin mukana. Piti sitten vain jäädä odottamaan epävarmuudessa sen palautumista minun testattavakseni.

Tähän pyörään on uponnut työtuntien lisäksi paljon rahaa, summan, jolla olisi saanut useita paikallisia halpoja sähköpyöriä tai jopa pari-kolme kevytmoottoripyörää. Onpahan kuitenkin ollut hyvä harrastus ja oppimistilaisuus.

Muuten pyörän uusi malli vaikuttaa lupaavalta. Korvasin "miesten pyörän" rungon "naisten pyörän" rungolla, sellaisella, jossa ei ole tankoa. Näin saan asennettua tangon paikalle lastenistuimen ja sen alla akun.  Vielä parempi olisi, että saisin akun tuohon kolmionmuotoiseen tilaan moottorin ja lastenistuimen väliin. Näin pyörän painopiste olisi keskellä alempana, mikä tekisi pyörästä vakaamman.

Paljon olen kyllä oppinut näistä pyöränkorjaushommista, mutta täysin oppinut minusta tuskin koskaan tulee. Lisäksi kun en ole oikein kätevä käsistäni vaan piemminkin mämmikoura.

Tämä  Toseven DM01  on viimeisintä huutoa oleva älymoottori. Sen ajatuksena on, että se avustaa polkemista älykkäästi eli siinä on ilmaisimet, jotka kertovat vääntömomentista eli siitä miten voimakkaasti pojetaan.  Ohjausyksikössä ovat vaihteet yhdestä viiteen. Niiden avulla voi säädellä sitä, kuinka paljon haluaa moottorin avustavan polkemisessa.  Voi ottaa myös käyttöön käsikaasun, jota vääntämällä saa tilapäisesti enemmän apua. Olen havainnut sen toiminnon hyödyllsieksi etenkin liikkeelle lähdössä ja esim. risteyksessä, jolloin haluaa kiihdyttää vauhtia pikaisesti, jos on auto tulossa kohti.

 si

Moottori myös tunnistaa sen, milloin jarrukahvaa on painettu tai vaihdetta vaihdettu. Silloin se pysähtyy hetkeksi odottamaan tulosta.

Toki nuo jarrutusksen ja vaihteenvaihdon tunnistimet toimviat vain silloin, jos ne on kytketty asianmukaisesti. Vasta ihan viime aikoina on tullut mös hydraulisten levyjarrujen kanssa toimivat tunnistimet, mutta tähän melliin en ole sellaista löytänyt.

Olen oppinut, että suosituin keskimoottori on merkiltään Bafang. Sen etuna on varaosien ja huollon parempi saatavuus. Tämä ToSeven sen sijaan ei ole tuolta kannalta hyvä valinta.

Ensimmäinen moottri puolentoista vuodent akaa oli 350-wattingn etupyörän keskiöön asennettava. Se on nyt siellä mummolassa, jossa sitä käytimme Erikin kanssa.  Tsoin nyt pyysin hänetä ja äitiään tuomaan sen etupyörän mukanaan tänne.  Jos en saa tuota Toseveniä toimimaan, laitan tilapäisesti tuon vanhan uuteen runkoon ja annan lähettää rikkinäisen tehtaalle korjattavaksi.

Tässä se tammikuussa 2023 ostettu ensimmäinen sähköpyörän moottorini, jonka myyjä asensi valmiiksi niin, että minulle jäi vain ohjainten ja akun asennus. Nyt pyysin vaimoa lähettämään sen tänne varakoneeksi tai jopa asentaa se takapihalla lojumiin pyöränromuihin.

 

Tässä vuonna 2023 käytössä ollut etuvetoinen sähköavusteinen pyöräni.

 

Koti ja puutarha

Suomessa syksy kellastaa lehdet, täällä sen tekee myrkynkylväjä. Maataloudessa käytetään surutta kaikenlaisia kemikaaleja. Niitä rahdataan sadoilla isoilla rekoilla etelän satmaista ja tehtailt tänne. Ihmiset eivät ajattele niiden seurauksia ympäröistölle, ainoastaan niiden lyhytnäköisiä hyötyjä.

Onneksi nyt sadekautena, kun on tullut vettä ihan kunnolla, rikkaruohot ja kikki muu kasvaa nopeasti takaisin.


Välillä vettä tulee ihan sisälle asti. Tällä alueella yritin korjata katon pahimmat vuodot, koska suunnittelen polkupyöräkorjaamoni siirtämistä tähän.

Tuo vaja tai varastotila on ulkoa päin kuvattuna tuossa vasemmalla seinien taakna.  Olen kaivanut tänne ulkopuolelle syvää ojaa, johon vesi voisi valua mieluummin kuin oven kautta keittiöön.
Tuossa kahden ison puun varjossa kasvavat erilaiset palkokasvit jo niin, että voi puhua viherhuoneesta.  Tarkoitus olisi levittää kasvusta ihan katolle saakka.

Haaveni on peitää koko talo vihreän kasvuston alle. Ollaan jo aika hyvää vauhtia menossa siihen suuntaan.

Etupiha, tieltä katsoen itse asiassa takapiha, on avoimen tuulinen ja aurinkoinen, joten siellä pyykit kuivuvat nopeammin. Kuitenkin parempi vähän varjossa kuin suorassa auringonpaisteessa. tässäkin tapauksessa viritykseni ovat kotikutoisia, halpoja ja helpolla hajoavia tai purettavia. Näin on parasta menetellä vuokra-asunnossa.

Pidän tomaatin varsien ja lehtien  tuoksusta. Siksi olen kylvänyt minitomaatteja ja satunnaisia kaupan tomaateista positettuja siemeniä vähän sinne ja tänne.

Omistaja kasvatti pellollaan chilejä ja sitten sadon korjattuaan tappoi kasvit. Todennäköisesti tähän istutetaan loka-marraskuussa kukkia ensi tammikuun tet-juhlaa ("kiinalainen uusi vuosi") varten.

 

Tuolle pyykinkuivausalueelle olen istuttanut banaaniruokoja, ruusuja, revonhäntää, kiinanruusuja ja yhden isomman puun, jonka nimeä en tiedä.

Dalatin kaupunki on noin 30 kilometrin päässä ja siellä käyn pari kertaa kuukaudessa, aiemmin aina Erikin kanssa, mutta nyt olen käynyt yksinkin.  Se kaupunki  sijaitsee vuoren laella 500 metriä meitä korekammalla. Ilmasto siellä on hieman meitä kylmempi ja kosteampi, maasto on hyvin kumpuilevaa. Aiemmin olen miettinyt, että siellä olisi kiva asua, mutta nyt olen tullut toisiin ajatuksiin. Siellä ovat vuokrat kalliimpia ja maan sekä kiinteistöjen hinnat minulle ihan tähtitieteellisiä.  Parempi jäädä tänne lentokentän tuntumaan ja matkustaa tarvittaess isolle kirkolle bussilla.

 

 

Heinä- ja elokuussa minua vaivasi melkein jatkuva yskä.  Tunsin itseni myös heikommaksi ja sairaammaksi. Epäilin koronaa, mutta en tehnyt testejä.  Nyt syyskuun aikana yskä on kokonaan kadonnut ja tunnen itseni terveemmäksi.  Ei tainnut olla keuhkosyöpä, koska se parani ja lisäksi lähistöllä näytti olevan muitakin  yskiviä. Arvelen saaneeni bakteerin tai viruksen heinäkuun alun Mui Nen -reissulta. Sinne meidät vieneellä kaverilla oli samoja oreita mutta vielä pahempina. Molempien lapsilla ei ollut niin pitkäaikaisia oireita: Erik taisi olla pari kertaa sairaana, mutta se saattoi johtua sateisesta säästä.

On hyvin mahdollista, että yskän on aiheuttanut timololi .  Netin mukaan yksi tämän betasalpaajan haittavaikutuksista voi olla yskä. Toinen mahdollisuus on, että käytin silmätippoja väärin eli en painanut nenänvarresta riittävän pitkään, jolloin suolaliuosta joutui kyynelkanavan kautta nenäonteloon. Tämä nenänielusta valuva lima, postnasal drip oli se, mitä epäilin. Ehkä tilanne korjautui sillä, että nyt käytän geeliä ja painan nenänvarresta ja pidän silmät kiinni pidempään kuin ennen.

Tuon painamisen ja silmän sulkemisen tippojen jälkeen opetti Turussa silmälääkäri Taina Majaniemi, jonka vastaanotolla kävin pitkään 1970- ja 80-luvilla.

Kysymykseen voivatko silmätipat aiheuttaa yskää, on googletuksen perusteella vastaus: voivat. Tosin kyn kysyin tätä Facebookin silmäsairaus-ryhmässä, eräs intilainen silmälääkäri vastasi, etteivät voi.
Sen olen täällä Vietnamissa oppinut, että lääkäritkin ovat vain ihmisiä, viisaita koulutuksensa kautta. 

Kysyin asiaa myös tekoälyltä ja ChatGPT vahvisti asian.  Silmätipat siis saattavat aiheuttaa yskää, jos niiden valumista kyynelkanavan kautta nieluun ei estä painamalla silmäkulmasta nenänvarreta ja pitämällä silmän kiinni riittävän pitkään.

Alpo Rusi, Kremlin kortti. Jälleen kerran Suomen poliittista historiaa liittyen Venäjä-suhteisiin. Toivottavsti näihin kuvioihin ei enää koskaan sorruta Suomessa ja Euroopassa. Täällä Vietnamissa taidetaan olla vielä kiinni vastaavassa, vaikkei siitä juuri puhuta.

Jukka Kuoppamäki veljensä Mikon (Hullu Hyppykeppimies) kanssa saattoi olla ensimmäinen musiikkiartisti ja julkkis, jonka näin elävänä. Vuosi oli muistaakseni 1974, jolloin he esiintyivät ilmaiskonsertissa Salon torilla. Muistaakeni se oli ennen Jokkantii-kapaleella syksyn sävelen voittanutta Erkki Liikasta.   Kummankaan musiikkia en erityisesti kuuntelen, mutta Kuoppamäen elämäkerta ja erityisesti sukutarina oli hyvin mielenkiintoinen. En kuunnellus sitä loppuun, koska sen sisältämä mp3-soitin jäi Saigonin bussiin.

Yksi päivä isossa kaupungissa on tarpeeksi. Sen päätteeksi on kiva lähteä kotiin.

Kotimatkan alussa bussiasemalla, eräs nainen tuli kehumaan Ukraina-sympatiaa osoittavaa reppuani ja lakkiani.

Sadekausi jatkuu vielä ainakin muutaman viikon. Yleensä sateet hellittävät jo lokakuun jälkipuoliskolla. 

Erik halusi järjestää syntymäpäiväjuhlan äidilleen, joka täytti 35 vuotta alkukuusta.

Kaikenlaista kivaa puuhailemme Erikin kanssa hänen pelailujensa ja videonkatseluittensa lomassa.

Taifuuni Yagi iski pohjoiseen Vietnamiin, kauas meistä. Ehkä sen ansiota olivat normaalia sadekautta runsaammat sateet syyskuussa?   Muutaman kerran sadevettä on tullut myös sisälle sekä lattian että katonkin kautta.-

Yiritin itse paikkailla kattoa muovipaneelilla.

Teen kaikkeni rohkaistakseni Erikiä myös piirtämään ja maalaamaan, myös sanoittamaan elämäänsä ja kokemaansa.  Yritän tehdä parhaani kuunnellakseni häntä silloin kun hän haluaa ketoa minulle kokemastaan ja näkemästään. Usein ne ovat tarinoita Minecraft-pelistä.

Therian, Quadrobics, nelijalkaisuus. Tästä luin ensimmäistä kertaa ja päätin, että Erik myös  saa harrastaa näitä kivoja juttuja, jos haluaa. Ei vielä innostunut, mutta ehkä myöhemmin.

Erik ei ole äidin poika eikä isän poika vaan molempien. Minun kanssani hän puhuu englantia ja muiden kanssa vietnamia. Aiemmin ajattelin, että minä olen hänelle älyllinen vanhempi ja äitinsä emotionaalinen. Kuitenkaan asia  tarkemmin ajatellen ole niin yksinkertainen. Tärkeintä on kuitenkin, että hän tarvitsee meitä molempia. Ruokansa hän ottaa pääasiassa vain äidiltään, mutta minun kanssani käydäään karkki- ja sipsiostoksilla.

Erityisesti ilahduttaa se, että kun hän on äitinsä kanssa matkoilla tai kun minä olen, hän haluaa lähettää minulle ääniviestejä. Niitä on kuultavissa sivun alkuun tulevalla kuukauden videopäivityksellä.

Kovasti on Helsingissä innostuttu maalailemaan. Elias Lönnrotin patsaan töhrivät kesäkuussa Venäjän trollit ja syyskuussa elokapina töhri Helsingssä eduskuntatalon graniittipylväät.  Tällaisen taidetoksen voisi tehdä jostain olemassa olevasta patsaasta?. No oikeasti minä kannatan laillisia ja demokraattisia keinoja asioiden ajamiseen, kansalaistottelemattomuutta vain ääritapauksissa eikä minusta tuollainen yleinen "paskominen" ole se suositeltavin keino.

Venäjä on uhannut Ukrainaa ja länttä ydinaseilla. En tiedä, miten suuri ydinsodan pelko vallitsee Suomessa ja Euroopassa. Tulee vain mieleen 1980-luvun alkupuoli, jolloin pelättiin USA:n ydinaseita. Silloin Neuvostoliitto oli ahtaalla eikä kyennyt vastaamaan siihen uhkaan muuten kuin tukemalla rauhanliikettä länsimaissa.   Silloin mnet ajattelivat, että USA:n aseet ovat uhka, mutta neukkujen aseet vain rauhan puolustajia. Taitaa vieläkin olla tuollainen asetelma ainakin joillakuilla takaraivossa?

Tämä tuo minulla ja monilla muilla Venäjään kallellaan olleilla (ainakin mielessään) mukanaan myös häpeän siitä, miten väärässä saatoimmekaan olla, miten hyväuskoisia hölmöjä. Kuunneltiin Eppu Normaalin Mikko Saarelan sanoitusta  Suuri ja mahtava kommunismin pelko eikä haluttu omaksua vanhempien ajattelua, jossa Neuvostoliitto ja kommunismi olivat kaiken pahan alku ja juuri. Ja kuinka sitten kävikään?

Ystäväni Monna, Ranskan kansalainen, jonka äiti oli vietnamilainen, muutti avustuksellani Thaimaasta  Vietnamiin vuonna 2019. Hän menentyi nopeasti edenneeseen syöpään pahimpana korona-aikana kolme vuotta sitten.

Bob Sauler, Adam Jang, Hiep's reggae and others in Beppub Dalat, Vietnam in September 2024.

Toivon minäkin niin kuin moni muu, että USA:n äänesäjät eivät maraskuussa valitse Donald Tumpia preisdentiksi. Hän on iso riski paitsi maansa demokratialle, myös maailmanrauhalle.  Hänen älyttömät aivopierunsa olisivat hauskoja, jos niiden esittäjä pitäytyisi tavallsienä kylähulluna, mutta kun niiden esittäjä pyrkii yhdeksi maailman merkittävimmistä johtajista, mm. Ukrainaan suunnattujen rahavarojen säätelijäksi, tuntuu niin irvokkaalta. Miten voi olla niin hullu kansa, joka tuollaista tukee?

Kannatan Kamala Harrisia. Erään keskusteluns eurauksena katsoin, onko meillä sukuyhteyttä ja hämmästyksekseni sellainen löytyi. Emme siis ole sukua vaan meillä on yhteys kolmen muun suvun kautta.  Meillä ei siis ole yhteisiä esivanhempia, ei yhteisiä geenejä, joten tällainen tosiasia jää pelkäksi viihteeksi.

Nyt on lokakuun toinen päivä.  Olen palannut  rannikolta Nha Trangin kaupungista, johon matkasin maananaina 30.9. alkaen aamulla kuuden maissa kotoa, johon olin jättänyt kissalle ruokaa ja reitin ulos. Matkustin paikallisbussilla 30 kilometrin päähän Dalatin kauapunkiin ja sielä toistsataa kilometriä ja nelisen tuntia bussilla sinne rannalla sijaitsevaan kaupunkiin. Siellä olin käynyt viimeksi kesä-heinäkuun vaihteessa, jolloin kävin entisen opettajakollgeani hautajaisissa. Nyt ei ollut hautajaisia eikä häitäkään vaan kutsu kaverilta seurata häntä sinne.  Erik ja Äitinsä olivat jo lauantaina 28.9. lähteneet mummolaan enkä halunnut seurata heitä vaan pitää omaa lomaa.

Venäläisten turistien mekkaan täytyy tietysti pukeutua ukrainan väreihin. Vegaaniruokaa täytyy käydä syömässä ja hotellissa pitää nukkua.  Tästä kaikesta lisää lokakuun kirjoituksessa.