202405 Toukokuu - hammasimplantit Saigonista

•  Kuvat toukokuulta 2024 Googlen albumista 
• Videota
• Kooste  toukokuun 2024 puhelimen videoista
• 5.5.2024  Käytiin Dalatissa
  
• Erikin ääniviestejä 9.5.2024  

 

Maaliskuussa adoptoitu tyttökissa kävi leikkauksessa, joka estää hänen tulevat äititytensä. Niin suloisia kuin pienet kissanpennut ovatkin, niiden teettäminen ie ole kovin vastuullista: pitäisi aina löytää niille luotettavat kodit varmistaen, etteivät ne päädy lihamarkkinoille. Tässä maassa kun on laillista teurastaa kissoja ja myydä niiden lihat. Niins aa tehdä myös koirille. Toki lemmikissojen ja -koirien varastaminen on rikos, mutta ilmeisesti kiinni jäämisen riski ei ole kovin suuri.  Meiltähän varastettiin Kito-koira tammikuussa 2019. 

Aluksi oli tarkoitus viedä kissa täällä paikalliseen eläinsairaalaan avoleikkaukseen. Se olisi ollut mahdollista vasta parin kuukauden jälkeen, kun kissa olisi ensin rokotettu. Saigonin eläinklinikan Dalatin soasto kuitenkin vastasi kyselyyni Facebook-ryhmässä ja kertoi, että he tekevät endoskopialeikkauksia eli käyttävät avaimenreikätekniikkaa, jolla leikkaushaava jää mahdollisimman pieneksi. Kissan voi myös rokottaa heti leikkauksen jälkeen eikä jälkitarkastustakaant tarvita. 

Niinpä sitten sovin leikkausajan sunnuntaiksi 12. toukokuuta. Olin pyytänyt jälkeen Dalat expats-nettiryhmästä tarjouksia kuljetuksesta. Sain vinkin taksikuskista, joka puhuu englantia ja palvelee hyvin. Hän tarjosi tuota 30 km reissua ja perillä kuuden tunnin odotusta n. 20 eurolla.  Eläinlääkäri tarjosi leikkauksen ja rokotukset n. 170 euroa vastaavalla summalla. Paikalliselle se on iso raha, mutta verrattuna eläinlääkärikuluihin Suomessa tai Australiassa (joista minulla on kokemusta) varsin edullinen hinta.


 
Niinpä laitoin aamulla vähän ennen sovittua taksimatkaa kissan kuljetushäkkiin ja häkin isoon laukkuun ja ne sitten taksin takakonttiin matkan ajaksi. Vain muutaman kerran kuulin kissan maukuvan istuessani auton takapenkillä. 

Kissa jäi hoidttavaksi ja  sovimme, että hänet haetaan noin viiden tunnin kuluttua.  Taksikuksi lähti metsästämään paikallisia ajoja ja minä lähdin kävelemään kohti keskustaa. Matkalla pysähdyin buddhalaiseen temppeliin ihailmeaan sen koristuksia.  

Lounalle kävelin vegaanibuffettiin, jossa en ollut aiemmin käynyt.  Sen noin kahden euron hinnalla sai syödä huolella valmistettua maukasta paikallista vegaaniruokaa. Ruokalajeja oli salaatit ja jälkiruuat mukaan luettuna kolmisenkymmentä.  Piti pitää varani, joteen ylensöisi ja väsähtäisi kesken matkan.
Lähdin kävelemään isoon ostoskekukseen kuluttamaan aikaa ja ostelemaan jotakin tarpeellista, kuten uuden levymopin lattioiden puhdistukseen.

Lähdin kävelemään takaisin päin ehtiäkseni kello 14:ksi hakemaan kissaa. Aika loppui kesken, joten otin Grab-mopotaksin. Kuljettajana oli nuori nainen, joka ajoi reipasta vauhtia myös jyrkkää alamäkeä, mutta tuntui hallitsevan hommansa täydellisesti.

Toukokuussa olen tehnyt kolme matkaa Hochimin cityyn. Kun toiseksi viimeisen päivän matkan yksi syy olivat europarlamenttivaalit. Saikonissa järjestettiin ennakkoäänestys, jossa valittiin Suomen edustajat Euroopan parlamenttiin. Ehdokkaana oli yksi henkilö jonka tapasin ihan elävänä täällä Vietnamissa pari kuukautta sitten. Koska hän edustaa myös minulle mieleistä puoluetta oli aika selvä mihin ääneni tällä kertaa menee. 

Pääsyynnä noihin käynteihin on kuitenkin ollut hammashoito. Viime vuonna minulta poistettiin kaksi rikkinäistä kulmahammasta ja niiden tilalle laitettiin implantit. Tammikuussa muuttaessani tänne vuoristoalueelle jäi toisen laittaminen kesken. Kohta se ensimmäinenkin irtosi ja jouduin etsimään apua sen uudelleen kiinnittämisessä.

Tammikuun lopulla olin löytänyt saikonista hyvän hammaslääkärin joka osasi selittää minulle asioita hyvällä englannilla. Muutenkin pidin tästä miehestä henkilönä joten päätin jättää täkäläiset hammaslääkärit ja proteesikot omaan arvoonsa ja matkustaa  Saigoniin, jossa käsitykseni mukaan tulos on paljon parempi kuin näissä kyläpuoskareiden pajoissa.

Toukokuun viimeisenä päivänä kolmen käyntikerran jälkeen remontti on jo hyvällä mallilla. Se vanha irronnut implantti on kiinnitetty uudestaan ja se on muotoiltu paremmaksi niin että sen ja ikenen väliin ei jää ruoantähteitä. 

Uuteen implanttiin on kiinnitetty väliaikainen kruunu jonka tarkoitus on muovata ientä niin ettei senkään alle pääse ruoan tähteitä. 

Kesäkuulle jää vielä ainakin yksi käynti. Se on sovittu 6.6. iltapäiväksi. Aion yöpyä kaupungissa, koska seuraavaksi päiväksi on sovittu silmälääkärin tarkastus. 

Tältä nuorelta hammaslääkäriltä olen oppinut paljon hampaiden hoidosta, mm. sen, että implanttien kanssa ei sovi käyttää sähköhammasharjaa. Ei ainakaan näiden täällä asennettavien uusien. Vuonna 1997 Helsingin kirurgisessa sairaalassa asennetut implantit ja silt ovat kestäneet tähän päivään saakka, mutta viime vuonna hankitut ovat aiheuttaneet ongelmia. Tämä mies toivottvasti saa aikaan niin hyvää jälkeä, ettei hänen luonaan tarvitse rampata jatkuvasti. 

Tämä lääkäri suostui jo tammikuussa kirjoittamaan minulle lähetteen koko suun alueen röntgeniin.
Se on pohjana tässä kuvassa, jonka laadin kysellessäni tarjouksia ensin kotini lähellä olevilta klinikoilta. Niistä yksikään ei joko vastannut tai vastasi, ettei voi holtaa Biotechin YES-implantteja.

Tuo numero ykkönen eli minun kasvojeni oikealla puolella oleva impalntti, jok valmistui viime marraskuussa, siis löystyi huhtikuussa ja täkäläinen hammaslääkäri otti sen irti laittamatta tilalle minkäänlaista suojaa pyytäen minua käymään Saigonissa mahdollisimman pian. Kaksi viikkoa siihen käyntiin meni.  Siinä ollut tulehdus hoidettiin nyt toukokuun aikana ja vasta kuun lopussa se laitettiin takaisin. Kruunuun oli lisätty vähän posliinia, jottei implantin alle jäisi ruuantähteita.

Ja tuo numero kaksi on sitten se, joka laitettiin viime joulukuussa poistetut hampaan tilalle. Kruunua en laitattanut siellä etelässä vaan päätin tehdä sen täällä tai Saigonissa. Kuun lopussa siinä oli tilapäinen kruunu, jonka tarkoitus oli puristaa ientä kasaan ennen kuin kesäkuun puolella otetaan mitat varsinaista kruunua varten.

Näiden kahden implantin välissä on se vuonna 1997 Helsingin kirralla nukutuksessa laitettu neljän implantin sarja ja niiden varassa oleva silta. Tuo silta korvasi pysyvien hampaiden puutteen samoin kuin yläleuan vuonna 1989 Oulussa laitettu silta, joka on kiinnitetty omiin hampaisiin. Niitä lääkäri Liisa  Pirhonen OYKSissä hioi pitkään ja opetti minulle mm. sen, että miten hengitetään nenän kautta ja yritetään tietoisesti rauhoittua, kun on saatu adrenaliinipuudutus.

Sekä ylös että alas on tarjottu zirkonia-hammassiltoja korvaamaan nuo titaniumoksidista ja muista metlleista thedyt vanhat.  Siitä tulisi omasta pussista maksettava muutaman tuhannen euron lasku, joten en taid ruveta siihen projektiin. Mitä sitä näin vanha mies, jolla on odotettavissa olevaa elinaikaa alle 30 vuotta... ja varsinkin kun nuo sillat vielä toimivat, toimivat paremmin kuin uudet implantit.

Nyt ovat uudet ohjeet hampaiden hoitoon:  ei saisi pureskella rakkaa lanttua tai porkkanaa. Lisäksi ei saa enää käyttää sähköhammasharjaa ja suusuihkuakin saa käyttää vain hitaimmilla suihkutusnopeuksilla.  Pitää olla varovainenn harjatessa, muten eivät nuo uudet implantit kestä.

 Bussimatka tuohon isoon etelän pääkaupunkiin kestää kuudesta kahdeksaan tuntia. lisäksi pyöräily bussiaseman ja kodin välillä vie noin puoli tuntia suuntaansa   Makuubussi on aika mukava tapa tehdä matkaa, varsinkin, jos on alle 170-senttinen eikä kovin iso ihminen. Minulla pituus jää juuri ja juuri tuon alle ja kehon kokokin on sen verran pieni verrattuna moniin suomalaisiin, ettei tuossa pedissä kovin ahdista.

30.5. tein matkan Ho Chi Minh Cityyn eli Saigoniin. Kävin hammaslääkärissä ja ennen sitä hotelli Caravelle Saigonin kaibnetissa, jossa oli Suomen suurlähetystön järjestämä EU-vaalien ennakkoäänestys. Samassa paikassa kävin äänestämässä myös vuoden 2023 eduskuntavaaleissa tammikuun 2024 presdientinvaaleissa.

Kehityksen kehittyminen näkyy paitsi busseissa, teiden ja siltojen kunnossa, myös kaupunkikuvassa. Uudet alueet Ho Chi Minh Cityssä näyttävät varsin erilaisilta kuin vanhat likaiset kasekusta-alueet.



Kaksi kertaa tein "päivän reissun" eli käytännössä noin 24-tunnin pyrähdyksen. Lähdin kotoa aamuyöllä, vietin puoli päivää kaupungissa ja sitten otin iltapäiväbussin takaisin kotiin, jossa olin sitten iltayöstä.
Yhden reissunt ein kaksipäiväisenä yöpyen hotellissa lähellä hammaslääkärin vastaanottotilaa.



Alkuillasta yllätti rankkasde, joten en ottanut Grab-mopotakisa ruokapaikkaan vaan tilasin Grab-mopon tuomaan minulle ruokaa kasvisravintolasta. Kala oli ravintolan nimi, mutta annos oli vegaaninen.
Täälläkin pystyy monia asioita hoitamaan puhelimella, mm. Mobilepayta vastaava VNpay. Puhelimella voi skannata QR-koodin maksaakseen ostokset tai muut palvelut.  Minä käytän sitä palvelua jopa kodin lähellä olevassa rautakaupassa kätiesen nostoon. Lähetän hänelle siis ostoksia suuremman summan ja hän antaa vaihtorahat käteisellä. Näin tehden ei ole pakko käydä pankkiautomaatilla, ellei sinne päin ole muutakin asiaa. 

Silloin kun en ole hotellilla enkä kotona, kävelen tai ajan mopotaksilla Googlen kartasta löytämääni tai muuten tuntemaani kasvisravintolaan. 

Kotona ollessani en tilaa noutoruokaa kotiin kuljetettuna enkä käy juurikaan kavisravintoloissa, vaikka sellaisia löytyy kolmekin kappaletta viiden kilometrin säteellä.  Ne ovat sellaisia halpoja paikallisia, joissa euroa-kahta vastaavalla summalla saa lautasellisen aamulla keitettyä, päivän aikana kylmennyttä suolaista ja rasvaista ruokaa. Ei kiitos, mieluummin kokkaan itse vähempisuolaista ja vähemmän rasvaista ruokaa.
Täällä se suolaisuus tulee makuvahventeesta nimeltään natriumglutamaatti. Tuttu aines jo lapsuuden armosuolasta.

Käymme usein kaupassa ostamassa herkkuja: sipsejä, jäätelöä, krakkia. Kaupan nimi on hänelle OMO-shop, muille vihreä kauppa. Se on osa ketjua, joka on avannut useita moderneja valintamyymälöitä ympäri Vietnamia. Meilläkin on viiden kilometrin säteellä neljä sen ketjun myymälää.

Minun matkaillessani Erik seuraa äitiään tämän työpaikalle tekstiilitehtaaseen. Hän ei halua matkustaa kanssani niin kauas, että joutuu yöpymään ilman äitiään. Lisäksi hän ei pidä sairaaloista eikä lääkäreistä, ei edes hammaslääkäreistä tai eläinlääkäreistä.  

 Kerran, huhtikuun alussa, hän yöpyi kanssani teltassa kun käytiin telttailemassa kavereiden kanssa ja hän sai paistaa vaahtokarkkeja nuotiolla, asia, josta hän oli puhunut monta kertaa jo liki vuoden ajan. Tuota kokemusta hän ei muistele kovin hyvällä, väittää jopa, että siellä oli tylsää.


Hän ilmaisee kiintymyksensä äitiään kohtaan hyvin selvästi: syöksyy halaamaan tätä kun äiti tulee kotiin.  Tietysti hän on kiintynt myös minuun, mutta selvästikin eri tavalla.  Hän puhelee miellään kanssani englanniksi: kommentoi, selittää, kertoo, kuvailee.



Me molemmat vanhemmat olemme hänelle tärkeitä, kumpikin omalla tavallaan. Minä olen ehkä enemmän kielellisen ja älyllisen inspiraation lähde, äitinsä tunne-elämän tukipylväs? 

Paras kaveri asuu naapurissa: samanikäinen serkku, vaimon veljen poika. Hän osaa vain vietnamia, joten sitä pojat uhuvat keskenään pelatessaan ja leikkiessään.  Puhelimen pelien lisäksi pyöräily on hänen suosikkipuuhiaan samoin kuin piilosilla olo. Hän usein pyytää minua laskemaan 49:stä tai jostain isommasta luvusta alas päin nollaan ja sillä aikaa menee piiloon.  Lukea hän ei vielä osaa, mutta laskutoimitukset jo sujuvat jollain lailla, ainakin laskimen avulla yhteen- ja vähennyslaskut.



Kivempi se on asua täällä maalla kuin tuolla isojen kaupunkien ruuhkissa ja meluissa. Se tulee usein mieleen Saigonin-reissuilla.

Huhtikuussa aloittelin uuden sähköavusteisen pyöräni virittelyn. Se on edelleen kesken. Sama juttu kuin hampaiden kanssa, ei täällä voi luottaa paikallisiin korjaajiin. Eivät ne tajua maastopyörien etuhaarukan ja ohjausken eivätkä levyjarrujen päälle.

Kuvassa näkyvä korjaaja yritti tehdä vaikutusta paukuttelemalla vasaraa sielläkin, missä olisi pitänyt löysätä ruuveja. Monia osia hän korvasi eri värisillä, kuten kaapelien kuoret, vaikkei siihen olisi ollut arvvetta.  Itse vika, jonka takia pyörää hänellä käytin, jäi korjaamatta.  Etuhaarukka löi edelleen klappia. Poisteut osat hän piti itsellään, yritti jopa jättää etukorinkin laittamatta takaisin, mutt laittoi kun huomautin asiasta. 

Vähän niin kuin kodinkin kunnostuksessa, on tässäkin oma apu paras apu, vaikkeivät tiadot ja tulos vastaakaan niitä standardeja, joihin te Suomessa olette tottuneet.  Aikaa, kärsivällisyyttä ja netistä löytyviä ohjeita. Niitä minulla on kaikkia.


Ohjeiden rinnalla ja lisäksi täytyy avata ruuveja, ottaa osia irti ja yrittää laittaa ne takaisin samalla tavalla ja vielä niin, että ylimääräisiä ruuveja tai muita osia.  Jos menee pieleen, ainakin on helppo tilata netist'uusia osia ja kokeilla niillä. Siinä hommassa välillä jää ylimääräisiä osia, mutta voi myydä tai lahjoittaa paikalliselle korjaajalle.

Tomaatti on yksi lempikasveistani, erityisesti sen tuoksu. Toki pidän myös sen mausta sekä prosessoituna että raakana suoraan pensaasta. Pihallamme tekee satoa tämä pieni lajike. Australiassa vastaava oli nimeltään tiny tim. Tomaatin tuoksu tuo mieleen lapsuuden, jossa Petterlin Inkreellä äiti keväisin istutti tomaatteja saunan seinustalle. Taimien tuoksuun yhdistyi myös lehmänlannan tuoksu. Sekin on minulle aika mieluinen, ainakin parempi kuin sian lemu. Myös myöhemmin markkinoille tullut kanankakka ei minusta haissut niin pahalle. 

Myös Pandanus amaryllifolius on tuoksultaan miellyttävä. Se muistuttaa lähinnä jasmiiniriisiä. Sitä minulla kasvaa ruukuissa, mutta erittäin hitaasti. Naapuriruukussa kasvaa myös lempituoksukasvini intianjasmikki, murraya koenigii.  Myös monia kasveja, kuten aloe veraan ja jalapenoja yritän kasvattaa, samoin yrttejä, mm. basilikaa.

Ei ole mitään asiaa kaupungin kaunein piha-kilapiluu. Puutarha on yhtä rempallaan kuin talokin. Tuo etuvasemmalla näkyvä romahtanut teline on vaimon veljen pystyttämä ja ollut yhteiskäytössä. Minä ohjasin sille kiipeilemään nuo painavat kasvit, jotka sen romahduttivat. Se odottaa nyt korjaamistaan. Oikealla näkyy metallipalkkeja, joista vaimon veljen on tarkoitus rakentaa vastaava teline.

Tälle alueelle tien ja aidan viereen on tarkoitus laittaa iso kanatarha parille-kolmelle kanalle niin, että niillä on liikaa syötävää, joten ne eivät tuhoaisia kaikkia kasveja. Kuvan ulkopuolelle oikealle jäävät aidan vireent ammikuussa istutetut palkokasvit. Ne voat kasvaneet jo huvin korkeiksi. Niiden seassa on myös muutam tomaatti, joista on kuva yllä.

Jalapenoa ja basilikaa.

Kuun viimeisellä viikolla kävin hakemassa pari banaanintaimea. Ainakin siellä mummolassa banaani kasvaa todella nopeasti ja sen isot lehdet suojaavat taloa auringon kuumuudelta. Täällä se ei ihan niin hyvin kasva, mutta katsotaan.

Tätä keltaista pasuunakukkaa, Brugmansia, kasvaa monin paikoin teiden varsilla. Olen ottanut niistä muutaman pistokkaan  ja istuttanut pihallemme. tokin ne ovat myrkyllisiä, joten siinä mielessä eivät hyvä valinta. 

 Toki seinien vierellä olisi kiva olla kauniita pensaita ja  muita kukkia peittämään talon rumuus. Tätä vuokrataloa en viitsi ulkomaalata, kun ei tiedetä, kauanko tässä ollaan.

Sisällä talossakin olen saanut muutosta aikaan. Jokin aikaa oli tuo ilmastointiputki roikkumassa olohuoneessa kunnes sain sen vedettyä suoraan seinään tehdyn ison reiän läpi ulos. Siihen liitetty tuuletin tuo julkoa viileätä ja raikasta ilmaa suoraan sänkyyn niin, ettei lämpöpumppua tarvitse pitää kovin isolla. Makuuhuoneen katon rajassa on kaksi tuuletinta lisää puhaltamassa katonrajaan kertyneen kuuman ilman ulos. Se toimii erittäin hyvin myös iltapäivän kuumina tunteina.


Olohuoneessa on vain tehokas kattotuuletin ja ikkun aina auki. Se on Erikin suositin leikkipaikka.

Ostin uuden pesukoneen, ihan edstä täytettävän Samsungin, ehkä pari vuotta vanha malli. Hinta alle 300 euron. Ensimmäistä kertaa täällä Vietnamissa voin käyttää pesukonetta, joka lämmittää veden. Yleensä täällä käytetään koneita, jotka pesevät siinä lämmössä, joka hanoista taulee, yleensä 20 ja 30 asteen välillä. Toki aurinkolämmittimestä, jopa ulos vedetystä pitkästä mustasta muoviputkesta, voisi ottaa lämpimämpää vettä, mutta niin ei täällä yleensä tehdä, tai ainakaan  vaimon perheessä ei tehdä. Ennen minua hänen kotonaan ei tainnut olla edes pesukonetta.


Yleensä käymme Erikin kanssa valintamyymälässä, mutta joskus kävelen kolmen kilometrin päähän aamutorille jo ennen seitsemää vaimon ja pojan nukkuessa. Siellä ovat hinnat halvempia kuin myymälässä, mutta myös huijatuksi tuleminen enemmän mandollista.

Aamulenkki suuntautuu joskus valtatien yli kahvifarmille ostamaan kahvia, 200g arabicaa ja 100g robustaa sekoituksena, joka kestää minulla noin viikon. 

 

 Toukokuun viimeisenä päivänä tuli kuluneeksi 42 vuotta siitä kun pääsin ylioppilaaksi ja sain myös luion päästötodistuksen Salon kaupungin Laurin lukosta. Ylioppilaskuva ei heijastanut sikäläistä minätoivettani. Olisin halunnut olla siinä pitkätukkaisena ja puekutuneena risaisiin farkkuihin ja t-paitaan. Äiti kuitenkin päätti toisin. 

 Toukokuun viimeiselle päivälle on päivätty myös tämä lapsuuskuva, joka lienee kuitenkin joltain muulta päivältä. Se oli otettu kaverini syntymäpäivillä Perttelin Inkereellä Kajalanrinteen rivitaloalueella. 

Varikuvat olivat tuolloin aika harvinaisia. Tämän lienee ottanut taiteilija Tapani Kostiainen, jonka luona hänen poikansa synttärietä juhlittiin.

Robert de Niro ilmaisee tukensa ja myötätuntonsa Ukrainalle ja ukrainalaisille. Ukraina ei taistele vain olemassaolostaan vaan koko läntisen demokratian ja vapauden puolesta. Tätä ei toivottavasti tajuta liian myöhään, vaan Ukrainalle annetaan entistä enemmän apua, myös ehkä suoraan sotilaita. Viime aikoina on alettu puhua mm. NATOn Jens Stoltenbergin suulla siitä, että ukrainalaisia ei tule estää käyttämästä läntistä aseapua suoraan hyökkäykseen Venäjän maaperälle.

Ukrainassa on minulle hyvin kiinnostava toinen Niro, Victoria Niro, joka mm. laulaa Valon sotilaista.

Ukrainan kieltä yritän opiskella, muutaa venäjän kielen taitoni ukrainan taidoksi. Se ei ole helppoa enää tässä iässä kuten ei ole myöskään vietnamin kielen oppiminen. Yritän kuitenkin edes vähän. Oenneksi msuiikin lisäksi netissä on useita viehättävien nuorten naisten tekemiä opetusvideoita, myös miesten.

Kiovan skandinaavisen koulun rehtori ja muutama entinen oppilas ja opettaja ovat edelleen kavereitani Facebookissa.  Koulusta postitetaan runsaasti kuvia ja videoita. Tässä suomen opiskelivat laulavat suomeksi.

 

 

 

Mihin kaikkeen, missä ja miten Venäjä yrittää vaikuttaa?  Tästä puhutaan entistä enemmän ja  entistä enemmän epäilyksiä ja todellisia yrityksiä uutisoidaan.  Miten pitkälle Donald Trump oli Venäjän valinta USA:N presidentiksi vuonna 2016? Mitkä ovat vaikuttamisyritykset EU-vaaleissa ja tulevissa USA:N presdientinvaaleissa. Niistä puhuminen ei ole russofobista salaliittoteoriointia.

Enkä usko, että on russofobista salaliitteoriaa se, mitä Jessikka Aro kertoo tuoreessa kirjassaan Putinin maailmanosta: mm. se, että Venäjän väitetään tahallaan pudottaneen Smolenskissa 2010 pudoneneen koneen, jonka kyydissä oli Puolan korkeinta johtoa presidenttiä myöten. Arvostelu kirjasta on hyvä tiivistelmä sen sisällöstä. Ostin kirjan tuoreeltaan äänikirjana Elisa-kirjasta, josta parin viikon päästä tulee Bookbeat. 

 

 Toinen mielenkiintoinen teos, jonka olen kuunnellut tässä kuussa on David van Reybroukin Revolusi, Indonesia ja modernin maailman synty. Se on kerronnaltaan yhtä mukaansatempaava ja elävä kuin Aronkin teos. Ei mitään tylsiä hisotrian faktoja vaan eläviä ihmisiä ja heidän kohtaloitaan.

Teos avaa minulle paljon näkymiä niiden alueiden historiaan, joissa olen asunut ja liikuskellut. Vuonna 2011 olin vakavissani asettua ja avoitua Indonesiaan, mutta toinen osapuoli torppasi hankkeeni sen jälkeen kun olimme tavanneet ja viettäneet aikaa yhdessä pari viikkoa. Väkeä on paljon sekä Indonesiassa että Vuietnamissa, myös muissa alueen maissa. Kolonialismi leimaa historiaa. Toisen maailmansodan aikana Jpani ulotti vaikutusvaltansa Malesiaan ja Singporeen saakka. Olen siitä ajasta ja japanilaisten julmuuksista lukenut ennekin, mutta kuva tarkentui tämän myötä.

Ja tässä vielä se kuukauden videokooste upotettuna.

Kuvakaappauksia Facebook-postauksistani tässä kuussa

Hiustenlähtö ei ole ollut ongelmani siitä lähtien kun vuonna 2000, Urho Kekkosen 100-vuotisjuhalvuonna, aloin ajelemaan pääni kaljuksi joka päivä. Jatkan sitä tapaa edelleen enkä mistään hinnasta vaihtaisi ohuen tukan kasvuun ja hiussiirtoihin, vaikka minulle alettiin niitä mainostamaan.

Victoria Niro, PROBLEMA , Сестра. Ukrainalaista uutta musiikkia.

Älä anna nälkäiselle kalaa vaan opeta hänet kalastamaan. Sillä tavalla hän tyhjentää meret ja me kaikki kuolemme.  Parempi opettaa hänet keittämään linssejä. No, ennen sitä myös kasvattamaan niitä Tämä ruokarauhaa rikkova mietelmä löytyi eräästä vegaaniryhmästä. Suomensin vähän mukaillen.

Maantieteelle emme voi mitään, joten täytyy voida tehdä jotain silloin kun naapuri yrittäät unkea tontillesi.

Haluavatko venäläiset sotaa?  Eivät tietenkään, he rakastavat rauhaa, rauhaa sillä tavalla, ettei kukaan vastausta heidän erikoisoperaatioitaan vaan hyväksyvät heidät vallankäyttäjinä maassaan ja tukevat heidän uutta maailmanjärjestystään. Muistan jo 1980-luvulla, jolloin epäilijät sanoivat, että rauhanmarssit ja rauhanliike olivat Neuvostoliitosta ohjattua toimintaa, jonka tarkoituksena oli heikentää lännen puolustuskykyä. Pääsyynä se, että Neuvostoliitolla ei ollut taloudellisia resursseja kilpailla lännen kanssa kilpavarustelussa.  Nykyään tuota ei ole kovin vaikea uskoa.  Nykyään Venäjä avoimesti syyttää länttä siitä, että se pitkittää sotaa. Ilman Lännen apua sota olisi jo loppunut. Olisi loppunut, mutta minkälaisin tuloksin?  Niin, että Ukraina olisi liitetty Venäjään, Zelenskyi ja muut johtajat tuomittu ja ehkä jo teloitettu sotasyyllisinä, Venäjä oli kerännyt jo voimia valloittaakseen Baltian maat ja liittäkseen ne itseensä. Ikävä kyllä rauhankyyhky on nykyään russofasistin kaveri eikä mitään todellinen vaihtoehto.

Poikani on yli puoliksi suomalainen. Hänessä on 4% itäslaavilaista perimää, se voi tarkoittaa myös ukrainalaista. 40% on aasialaista ja siitä 14% myanmarilaista. Sukutietoja ei täällä ole saatavissa samalla tavalla kuin Suomessa, joten arvoitukseksi jää, mistä hänen äitinsä puolen suvut ovat tulleet.

Valon sotilaista lauloi Lapis Trubetskoi, valkovenäläinen bändi. Minulle rakas on myös Victoria Niron versio. Tässä se Lpaiksen alkuperäinen

Mainosten tekoäly myös huomaa, että olen ylipainoinen ja yrittää mainostaa minulle vippaskonsteja vatsaravan eli kaljamahan poistamiseksi. Toki ihanneminäni on alle 70-kiloinen pieni mies, mutta tuskin enää yllän siihen ihanteeseen. 38-40-vuotiaana onnistuin pudottamaan yli 40 kiloa painostani, mutta se tuli parin vuoden sisällä takaisin korkoineen päivineen.  Liikunta ja osapäiväpaastot eivät tunnu auttavan enää edes alle 80 kilon saavuttamiseen. Semaglutidi voisi autta, ei oatsenpic niinkään, mutta sen käyttö tulee liian kalliksi enkä edes Suomessa taitaisi saada sitä kela-korvattuna, koska en ole sairaalloisen ylipainoinen.

Toisella tämän kuun Saigonin reissuistani kävin pankissa päivittämässä passini tiedot, joten nyt voin taas tehdä myös määräaikaistalletuksia. Olen myöa avannut tilin toiseen pankkiin, Agribank ja säästänyt sinne, mutta tämä Timo on parempi pankki päivittäisten raha-asioiden hoitoon. Täällä Vietnamissakin voi entistä enemmän maksaa puhelimella joko skannaamalla QR-koodin tai NFC-toiminnon kautta tai sitten perinteisella Visa tai Mastercard-korttimaksulla. 

Pankin nimi Timo ei tule eurooppalaisesta etunimestä vaan sanoista Time ja Money. Molempia säästää olemalla tuon pankin asiakas. Niin ne haluavat viestiä.

Pho-keittoa en syö kotona, mutta se on hyvä aamiainen matkustaessa: riittävän kevyt ja terveellinen, ksoka sen kanssa tajotaan runsaasti tuoreita lehtivihanneksia.

En tiedä, kauanko tämä järjestely on ollut voimassa, että Dalatista Saigoniin kulkee kolme erilaista Futa-bussivuosoa, joista kukin kulkee eri pääteasemille. Ennen pääteasemaa ei enää saa poistua bussista eikä kyytiinkään saa nousta mualta kuin ennalta määrätyiltä asemilta, meidän tapauksessamme viiden kilometrin päästä. Nyt olen tuonkin asian oppinut ja osaan valita oikean bussin sen mukaan, mikä on määränpääni Saigonissa.

tuo viiden kilometrin matka kotoa bussiasemalle taittuu kätevästi jopa keskellä yötä, kun pyörässä on valot ja tiekin on suurimmalta osaa matkasta hyvin valaistu. Pyörän voin sitten jättää bussiasemalle vartioidulle alueelle katoksen alle odottamaan paluutani. 

Ukraina sijoittui kolmanneksi Ruotsin Malmössä pidetyissä Eurovision kaulukilpailussa kappaleellaan Teresa & Maria. Sen esittivät Jerry Hail ja Alyona. Tässä video esityksestä.

Ukraina on läsnä myös poikani arjessa.

Venäjä käy parhaillaan maailmansotaa valheilla ja tuneilla, kirjoittaa Jessikka Aro. riittääkö lännen medialukutaito. YLE Areena, kulttuuriykkönen podcast.

Ukrainaa ei saa unothaa. Sodasta ei saa tulla normaalia arkipäivää. Vielä jotkut jaksavat mennä kaduille tukemaan Ukrainaa. Jaksaisinko minä, jos olisin Suomessa?

Erik oli kuun alkupäivät äitinsä kanssa mummolassa. Hän lähetteli minulle sieltäkin ääniviestejä.

Video Erikin ääniviesteitä tässä

Aamulla viiden jälkeen oli vain 28 astetta lämmintä. Siitä se sitten pikkuhiljaa kohosi ainakin 34 asteeseen iltapäivällä.

Aikataulun mukaan matka kestää 8 tuntia, mutta yöaikaan kun ei ole ruuhkia se taittuu jopa alle kuudessa tunnissa.

Bussi saapui viisi tuntia ennen hammaslääkäriaikaa. en löytänyt hotellia, jossa olsisin voinut käydä tuntihinnalla nukkumassa, oten vietin aikaa puistossa joen rannalla ja sitten kävelin kohti vastaanottotilaa, pysähdyin pari kertaa kahville.

Tämä video löytyy Youtubesta  (seuraa linkkiä)

Bambusta tehty polkupyörän runko. Olen tainnut joskus nähdä sellaisen. Bambu on todella kestävä materiaali, sen tiedänkin.  En havittele ainakaan vielä sellaista, mutta ehkä joskus kunhan olen saanut vähän enemmän oppia ja kokemusta näistä pyöräkorjaajan hommista.

Venäjä voi käyttää Suomessa asuvia kansalaisiaan, kaksoiskansalaisia, sabotaasi-iskuissa suomalaista yhteiskuntaa vastaan. Tämä ei ole enää russofobista salaliittoteoriointia tämäkään eikä Ilkka Remeksen mielikuvituta, vaan täysin vakvasti otettava uhka. Toivottavasti nämä kaksoiskanalaiset ja muut venäläiset Suomessa ovat tehotarkkailussa! Sinisilmäisyyden aika on ohi!

Erik, not Eric. Vasta nyt tuli tarkemmin tutkittua tätä Erikin nelivuotislahjaksi sammaa t-paitaa. Hyvin oivallettu kaverilta, jolle Erik kertoi nimensä oikean kirjoitusasun.

Vegaaniko ilonpilaaja ja ruokarauhan häiritsijä?  Pitääkö raiskaajillekin antaa panorauha?  Tuollaisia ajatuksia herättä tämä kirjoitus.  Otsikointi ja kysymyksenasettelu, mutta asiantuntijan analyysi ruuan kultturisesta roolista on tietysti eri asia. Ruuan asema juhlien kohottaja kuitenkaan ei anna perustieta syyttää kasvissyöjiä ilon pilaamisesta. Aika ohutta iloa se on, jos sen kasvisruualla saa pilattua.

Tämä alkuvuosi on ollut poikkeuksellisen kuuma.  Meillä tuhannen metrin korekudessa vuoristossa onneksi ei niin kuuma kuin etelämmässä, Erikin mummolassa ja myöskin Ho Chi Minh cityssä.
Uutisten mukaan myös muualla Etelä-Aasiassa, mm. Intiassa, on ollut poikkeuksellisen kuuma, usein jopa yli 40 astetta. 

Käydessäni kodinkonekaupassa huomasin ensimmäistä kertaa, että siellä myydään lämpöpumppuja, ilmastointilaitteita.  Aiemmin niitä ei ole juuri ollut, vaan ihmiset ovat pärjänneet tuulettimilla. Nyt on elintaso noussut sen verran, että useammilla on varaa ostaa tuollainen laite ja maksaa siitä koituvat kohonneet sähkölaskut.

Kuva kohti kotiamme kahden kilometrin päästä, josta alkaa nousu kohti vuoren rinnettä. Noin 500 metriä sitä ylös päin on Dalatin kaupunki, jonne tietä pitkin on noin 30 kilometriä. 
Tämä on maanviljelysaluetta. Suurin osa peltojen kasteluvedestä näyttää tulevan ylhäältä vuorilta.En mielelläni asuisi näin alavalla paikalla, vaan mieluiten vuoren rinteellä tai juuri sen juurella metsässä, tai ainakin keskellä puutarhaa, jossa kasvaisi korkeita puita.  Monista syistä täytyy kuitenkin tyytyä kompromissin. Vuoret ja metsät ovat sentään näkyvissä.

 

 

 

Vuonna 2016 Ukrainan Jamala voitti Eurovision laulukilpailun, euroviisut, kappaleella 1944, joka kertoi Krimin tataarien julmasta kohtelusta.  Olin tuolloin Ukrainassa. En seurannut kilpailua kovin tarkasti, mutta oppilaissani oli ainakin yksi euroviisu-fani. Myöhemmin toukokuussa 2016 kävin Kiovassa Nightwishin konsertissa. Konserttisalissa olisi ollut seuraavana päivänä Jamalan konsertti, mutta minä olin jo menossa takaisin Lviviin rakkaani luo.

 

 

 

Venäjä on Suomen ikiaikainen vihollinen. Sitä se on myös nykyään, ja nyt entistä härskimmällä tavalla.  Suomesta levitetään härskiä propagandaa. Nyt se uppoaa kansaan entistä enemmän tai sitten ei. Ainakaan ihmiset eivät enää pääse vierailemaan Suomessa ja näkemään, minkälaista elämä siellä on. Minusta on kuitenkin oikein, etteivät pääse. Oikein on nyös se, ettei sen maan kanssa käydä minkäälaista kauppaa eikä ylläpidetä muunkaanlaisia suhteita, ei edes tieteellistä yhteistyötä. Tässä kuussa oli tapeilla Tarja Cronberg, entinen vihreiden kansanedustaja ja ministeri, joka tutkijana on vielä hyökkäyksen jälkeenkin osallistunut Putinin hallinnan

 

 

xxxx