Sivut

maanantai 31. heinäkuuta 2023

2023 07 - heinäkuu - uusia kavereita




  •  Kuvat heinäkuulta 2023 Googlen-kuvapalvelusta 
  •  Videota
    • Heinäkuun 2023 kooste puhelimen videoista 

Englanninkielisiä kavereita  



Pieleen mennyt koulukokemus maaliskuun alussa johti siihen, että aloin kuljettamaan Erikiä kerran viikossa 12 kilometrin päähän Sa Dec -nimiseen kaupunkiin, sen entisen esikoulun napapuriin Co-opmart-ostoskeskuksen yläkerroksen leikkialueelle.  Kerran tai kaksi viikossa kävimme myös neljän kilometrin päässä sijaitsevan Lai Vungin kaupungin puistossa, vaikkei siellä varsinaisesti olekaan leikkivälineitä noin pienille lapsille.  Hlausin kuitenkin otuttaa häntä olemaan muidenkin lasten kanssa. Erityisenä toiveena oli löytää englantia puhuvia lapsia, sellaisia, joiden kanssa voisi oikeasti käyttää sitä kieltä.   Löytyi muutama, jotka osaavat pari sanaa englantia tai sitten vähän isompia lapsia, joiden kanssa Erikillä ei tuntunut synkkaavan. Hän on kyllä kiinnostunut muista lapsista, myös vietanminkielisistä, mutta aito sanallinen kanssakäyminen ei heidän kanssaan ole sujunut. 



Sitten unelmasta tulikin yhtäkkiä totta. Kaikki alkoi siitä kun kesäkuussa pohdiskelin pojan koulunkäynnin tulevaisuutta ja Facebookissa joku ehdotti kotikoulua. Aiemmin olin ajatellut itsekin sitä, mutta uskonut  jotakuta, joka väitti, ettei se ole Vietnamissa mahdollista. Aloin tutkimaan siaa ja sain itetää, että se on mahdollista: etenkin lapsille, oilla on myös jonkin muun maan kansalaisuus kuin Vietnamin.  Niinpä liityin muutamaan suomalaiseen, kansainväliseen ja vietnamilaiseen kotikoulu-aiheiseen Facebook-ryhmään.  Siellä kerroin haluavani tutustua kotikouluperheisiin sekä Saigonissa että muualla. Muutama yhteydenotto ja kutsu tulivat mutta ne olivat aika epämääräisen häilyviä kuten monesti kommunikaatio täällä päin. 

Sitten tuli viesti englanniksi  sieltä Sa Decin kaupungista, aika lähetlä vanhaa koulua ja tuttua ostoskeskusta. Kun mies oli varmistanut, että asumme todellakin täällä päin, hän kutsui käymään. Hän kertoi olevansa armeijan upseeri. 



Seuraavana lauantaina sitten kävimme kasarmilla.  Aluksi Erik oli hyvin ujo ja peitti silmänsä, mutta suurin piirtein saman ikäiset lapset, tyttö ja poika, saivat hänet kohta voittamaan ujoutensa ja aloimme leikkimään. Yhdessä vaiheessa hän suutti, koska toiset eivät antenee4t hänen voittaa jlakapallopelissaä. Sama on tapahtunut muulloinkin: on hänelle tärkeä saada olla voittaja ja paras. 


Onneksi ei tarvinnut lähetä suuttuneena kotiin vaan saimme jatkaa paikan tutkimista ja uusiin kavereihin tutustumista. He voat suurin piiretin samalla tasolla kielellisesti, joten he pystyvät oikeasti keskustelemaan englanniksi. He ymmärtävät toisiaan. 



Tällainen sotilaskasarmi on minulekin aika uusi ja outo ympäristö. Lasten isä on päällystöasemassa ja hän saa käyttää kasarmin tiloja myös lasten leikkipaikkana. Hänellä on apulainen, nuroemi mies, Eric, joka osaa englantia vähän häntä paremmin. 



Uusilta kavereilta saatiin myös tieto uudesta leikkipaikasta, Superkids. Sitä ei näkynyt Googlen kartassa, eikä ulkona ollut isoja mainoksia.  Siksi emme olleet nähneet sitä, vaikka olimmem pyöräilleet sekä kouluun että ostoskekusen leikkipaikalle sen ohi useita kertoja. 





Täällä me olemme nyt tavanneet uusien kavereiden kanssa muutamia kertoja. 
Tämä on monella tavalla parempi paikka kjin se ostoskeskuksen leikkipaikka. Yksi hyvä puoli on se, ettei täällä ole tietokonepelejä vaan pelkästään vanhanaikaisia aktiviteetteja: parhaimpina niistä isot liukumäet.  Tämä on myös lähempänä kotia. Suorinta tietä tulee maktaa vähän alle 10 kilometriä. Viime aikoina kotimatka on usein taittunut sateessa: erik täysin ison sadeviittani alla. 




Tämä paikka on pari kilometriä lähempänä kotia ja täällä on myös kahvila. Sieltä saa ruokaa, muttei kuitenkaan vegaaniruokaa minulle.   
Kadulle päin tämä paikka näyttää tavalliselta kahvilalta. 






Kuukauden video näyttää lisää lasten leikkejä., mm. mäenlaskua sekä "paljaaltaan" että "kelkoilla"  Näiden mäkien takana, alla ja yllä  on myös piilotettuja leikkipaikkoja, mm. keinuja tunneleissa, esteratoja.  




Nuo uduet kaverit osaavat jo lukea, tuo 6-vuotias tyttö erityisesti. He noudattavat jäjreselmällistä opetussuunnitelmaa, amerikkalaista Abekaa. Minä annan Erikin kasvaa vapaasti , vain ohjaten häneä sen mukaan mistä hän on kiinnostunut. Myöskään kännykkäpelejä en häneltä kiellä, vaikka yritänkin tarjota niille vaihtoehtoja, juurikin näitä preitneisiä leikkejä. . 



Trjoilen häenlle esimerksi tulostettuja kuvia, ja tekstejä rohkaistaakseni häntä sekä kirjoittamaan, piirtämään että värittämään

Olen jo alkanut orienttoitumaan siihen, että jossain vaiheessa alamme seurata jonkinlaista opetussnitelmaa: osittain suomalaista, osittain paikallista ja osittain kansainvälistä.   Suomi-koulujen opetussuunnitelmaluonnosta olen jo katsellut sillä silmällä, että Suomeakin aletaan tekemään tutummaksi, kieltäkin ehkä oppimaan muutakin kuin sanomaan kissa ja kiitos, mitkä hän jo osaa. 

Pianon ja kitaran soittoa saisimme harjoitella opettajan johdolla, mutta toistaiseksi Erik on liian ujo opiskelmemaan vieraan johdolla. 


Kissanpoikia 


Edelliset pennut tulivat huhtikuussa. Ne kaikki kuolivat. Seuraavat tulivat kesäkuun lopussa.  En antanut emon tulla huoneeseeni nitä synnyttämään kuten aiemmin, siksi se päätti synnyttää poikasensa Erikin viereen sänkyyn. Sieltä ne siirrettiin pahvilaatikkoon lähistölle. 





 Eräänä päivänä kun talon kuistilla kävi vieraita juttelemassa ja juomassa talon isännän kanssa, emokissa päätti siirtää pennut piiloon. Aluksi luulin, että ne oli joku vienyt hukutettaviksi, mutta sitten näin emokissan kantavan yhtä niistä ylös välikatolle.  

 Siellä ne sitten maukuivat ja myöhemmin liikuskelivat.  En koskaan yrittänytkään katsoa, montako niitä siellä on.

Vasta kolmisen viikon päästä eli kuun toiseksi viimeisenä päivänä sain aikaiseksi asentaa kameran kuvaamaan välikattoa huoneeni yläpuolella. 


Kolme poikasta sain videolle. Niillä olivat jo silmät auki ja ne tulivat syömään heittämiäni kissanruokaraksuja. Pirtienä ne liikkuivat ja söivät. Postitin videon myös Facebookiin. siellä yksi kaveri varoitti sähisevien villikissojen vaarasta. Ne piti kuulemma saada alas ja ihmisten läheisyyteen niin, että ne tottuvat ihmisiin.  Sitä asiaa mietiskelin yöllä, mutta aamulla vaimo kertoi, että neljä kissanpoikaa temmelsi yöllä Erikin sängyn alla ja muualla talossa. Minäkin onnistuin näkemään ne. Y




Yksi niistä oli muita rohkeampi ja uskalsi jopa tulla haistelemaan kättäni.  Kohta se rohkaistui niin, että alkoi kiivetä jalalleni. Muut tulivat kohta perässä. 



Kun emo lakkaa imettämästä, vien sen eläinlääkärille leikattavaksi. Pennuista yhden tai kaksi voimme pitää ja leikkauttaa myöskin. Yhden saanee annettua jonnekin, mieluiten leikattuna. Täytyy olla luotettava koti, sillä Vietnamissa edelleenkin syödään myös kissaa, tosin koiraa vielä enemmän. 


Lisää rahaa Australiasta 

Ensi kuussa tulen siihen ikään, että saan nostaa Australiassa kertyneet eläkesäästöni  Siellä on tapana, että nostetaan kaikki kerralla, joskin myös kuukausittain maksaminen olisi mahdollista. Ei minulla niitä säästöjä olen kuin reilulta kolmelta vuodelta, joten mitään jättipottia ei ole tulossa, vain noin puolentoista vuoden tulot nykyiseen tulotasoni mukaan. Vietnamissa summa on tietysti vähän isompi. Sillä jo rakentaa yksinkertiasen talon maaseudulle kun tontti on jo ostettuna. 

Rahat saan sikäläiselle tililleni kunhan täytän hakemuksen ja tositan henkilöllisyyteni. Henkilöllisyys todistetaan Australian passilla, joka minulla on jo vanhenunut vajaat kolme vuotta sitten. Kaksi vuotta sitten vanhentuneesta olisi käynyt vielä notarisoitu kopio, joten olisi pitänyt hoitaa saia vuosi sitten, vaikka silloin luulin, että tuo ikäraja 60 on ehdoton. Vasta tänä vuonna sain tietää, että se olisi minun ikäluokalleni ollut 59.  No, tämä alle kolme vuotta sitten vanhenut kymmenen vuoden passi käy vielä uusittavaksi eli prosessia ei tarvitse aloittaa ihan alusta. 

Aluksi mietin muita vaihtoehtoja passin uusimiselle, mutta lopulta kävi selväksi, että se on tapauskessani kitenkin helpoin vaihtoehto. Reilut 300 euroa siihen menee, mutta tuleepahan sitten kymmenen vuoden Australian passi, vaikken sitä nyt ajattelekaan tarvitsevani. Vietnamissa kuitenkin oleskelen Suomen passilla, joka on voimassa vielä nelisen vuotta.  Myös poikani on minulla vain suomalaisena, Australian kansalaisuutta emme ole vielä hakeneet. 

Valokuva on ensimmäinen asia passia hakiessa. Tiesin jo vuodelta 2010, ettei mikä tahansa passikuva käy vaan sen täytyy olla juuri tietynlainen: ei saa olla suu auki ja mittojen täytyy olla annetun mukaiset.


Yritin täällä maalla teettää sellaisia kahdossakin paikassa, jälkimmäsiellä kerralla samassa studiossa, jossa vuonna 2018 otettiin hääkuvamme.  



Ei tullut hyvää kummastakaan, joten päätin matkata Saigoniin hyvissä ajoin ennen netistä varaamaani passinuusimisaikaa eli edellisenä iltapäivänä. Kävin Australian pääkonsulaatin nettisivuillaan mainitsemassa lähimmässä kuvaamossa. Siellä tiesivät täsmälleen, minkälainen kuvan pitää olla. He jopa uskoivat minua kun sanoin, etten voi pitää silmiäni auki, jos on voimakas vastavalo. 


Olin kertonut Erikille, että hän saa tulla mukaani Saigoniin, jos suostuu nukkumaan kanssani hotellissa. Hän ei suostunut tulemaan vaan kertoi tulevansa sitten kun on vähän isompi. Asia on siis jätetty hänelle mieleen hautumaan ja hän palaa siihen aina tuolloin tällöin, joskus jopa miettien, että ehkä hän sittenkin usklataisi tulla kanssani. 

Sovimme, ettei hän ole vihainen, vaikka lähdenkin yksin tällä kertaa. Se sopimus piti. Hän vain kysyi palattuani, että miksi olin niin kauan. Selitin, että matka on pitkä ja täytyy istua kauan aikaa bussissa. 

Ensimmäiseksi varaamaani hotellia en löytänyt, joten päätin passikuvauksen jälkeen ottaa mopon  Filthy Vegan -ravintolaan. Siellä juttelin mukavan englantilaisen tytön ja paikallisen pojan kanssa. Lisäsimme toisemme myös Facebookiin ja Instagramiin. 

Siellä ollessani peruin ensimmäisen hotellin ja varasin toisen lähempää tätä ravintola. Viime hetken varaus booking.com-sivustolta tuli halvemmaksi paremmassa hotellissa kuin tuo edellinen.  Sain sieltä hyvän ja hiljaisen huoneen n. 12 eurolla.  Se on aika lähellä edullisimpien nukkumapaikkojeni hintaa. Tämä oli puhdas ja siisti paikka, erittäin hiljainen. Neljänteen kerrokseen pääsi toimivalla hissillä. Suihkusta tuli oikeasti kuumaa vetta korkealla paineella. Se on asia, jota todellkain kaipaan täällä. Ei sellaista ole kotonakaan, vaikka on sähköllä toimiva vedenkuumennin. Siitä saa 40-asteista vetta kun laittaa virtauksen mahdollisimman pienelle.  

Yksi miljoona vastaa nykyään n. 40 euroa. 

Auringolla toimivia vedenlämmittimiä on täälläkin saatavissa jopa alle 200 eurolla, mutta hyvään menisi n. 500.  Aurinkoa täällä on ihan riittävästi sitä varten. Tuollainen härveli onkin hankintojen listalla kunhan saan ne Australian eläkrahat tililleni 




Yöllä en nukkunut kunnolla, koska olin jättänyt sekä antihistamiinit, melatoniinit että pap-laitteen kotiin. On tullut kuitenkin nukuttua sen verran varastoon, etten ollut neljän tunnin unien ja usean tunnin lepäilyn jälkeen kovinkaan väsynyt.  Lähdin aamulle seitsemän jälkeen hotellista ja kevyine kantamuksineni kävelin kohti Vincom Center -rakennusta, jossa Australian konsulaatti sijaitsee. 

Matkalla poikkesin sekä kahvilla että kauniissa puistossa. Ihailin paitsi maisemia myös kauniita muodikkaasti pukeutuneita nuoria naisia. Niitä kun ei täällä maalla näe vaan kauniitkin naiset sonnustautuvat asuihin, joiden vastine Suomessa on tuulipuku. Eipä sillä, en itsekään kovin nätiksi täällä laittaudu vaan mieluummin mukaviin löysiin vaatteisiin, joissa ei tule liian kuuma.  Minun vaatteissani on paljon savi-, liima-, maali- ja muita tahroja. Ne eivät lähde pois edes kloriittiliotuksessa. 


Kuvan lähde: Australian embassy in Vietnam. https://vinpearl.com/en/australian-embassy-in-vietnam

Toimistorakennus oli 20. kerroksessa, tietysti kaupungin parhaalla bisnes-alueella. Kovin kaukana sieltä ei ole myöskään Business Finland, joka sekin on toimistohotellin vuokralaisena.  Hissillä pääsin ylimpään kerrokseen ja siellä lentokenttämäisen turvatarkastuksen läpi odotustilaan. Kello yhdesään oli vielä kymmenisen minuutti aikaa. Sitten sain jonotusnumeron ja näin virkailijoiden tulevan paikoilleen. Se mustamekkoinen kaunis nuori istuutui keskelle ja kutsui kohta minut luokseen. Hän toivotti ystäväliellä äänellä hyvää huomenta. Ei kysynyt aussityyliin How are ou today, mikä oli ihan hyvä. Hän oli vietnamilainen kuten olivat olleet vartijatkin portilla. Tämä osasi hyvää englantia, oli hymyilevän ystävällinen ja asiallinen, ymmärsi myöskin huumoria. Jätin hakemuksen, passikuvat  ja näytin vanhan passini.  Kaikki sujui oikein mukavissa ja ystävälllisissä merkeissä. Poistuin rakennuksesta iloisesti hymyillen. . Australiaan liittyviä positiivisia kokemuksia on kertynyt sen verran vähän, että tämä on ihan hyvä lisä niihin. 

Sovittiin että varaan ajan notaaripalveluihin parin viikon päähän ja perun sen, ellei passiani ole tullut siihen mennessä. Yleensä se tulee kuulemma parissa viikossa. Tuo edellinen, jonka jouduin uusimaan Thaimaassa tuli Bangkokiin neljässä päivässä.  Päätin varata ajan syntymäpäivääni seuraavaksi päiväksi. Mieleen tuli ajatus, että järjestän synttäri-iltana vegaanisen tapahtuman, johon kutsun kaveeitani sekä Saigonista että muualta. 

Sitten kun on laillistettu kopio passista, lähetän sen sekä hakemuslomakkeen sähköpostin liitteenä Australiaan QSuper-eläkeyhtiöön. Jos ne hyväksyvät hakemukseni, Rahastoni olisi kohta paikallisella pankkitililläni. 



Seuraavat pari tuntia vietin Grab-mopoaksien  kyydissä. Ensin ajoin vegekaupalle, Au Lac, josta kävin ostamassa vegaanisia juustoja. Sain niistä vinkin ravintolan omistajalta.  Sen jälkeen lähdin kohti kotia yrittäen etsiä paria netissä listattua ravintolaa läheltä bussiasemaa. 


Nämä paikallisesti valmistetut muistuttavat  Violifea tai vastaavia kookos-tärkkelysjuustoja, joita saa Suomesta joka kaupasta ja hinta on siellä edullisempi kuin täällä. Näiden kilohinnaksi tulee n. 20 euroa.  Vielä kalliimmaksi tulevat tuontijuustot, esim. suosikkini Kolios, joka maksaa n. 60 euroa kilo. 

Näiden maku on aika mitäänsanomat. Ei ole sitä lehmän jalkahikeä mukana, joka on Kolioksessa, siis sitä kypsän, hieman hapettuneen kookoksen makua. 

Rakenne on liian jauhoinen verrattuna suosikkiini eli edam-juustoa jäljitteleviin. Toisaalta tämä ei ole niin pehmeä kuin kermjuustot. 




Kotona piti tietysti kokeilla sulavuutta. Roti-pannulla paistetun lätyn päälle molempia juustoja sekaisin ja kansi päälle. Tomaattia vasta kun ne olivat sulaneet. Kyllä, pitsajuustona tämä toimi

Muita suhteellisen uusia vegaanituotteita, ainakin minulle, ovat erilaiset kasvimaidot, pähkinästä ja muusta tehdyt. Soijamaitoa on ollut tarjolla iät ajat, mutta nyt nekvin ovat parantuneet. Monissa on jo lisättyä B12-vitamiinia. 




Lihankorvikkeet ovat myös parantuneet. Kyllä vegaanista kalaa, kanaa, nautaa ja muuta mainostetaan pakkauksissa. Ne ovat rakenteeltaan ja ravintoarvoiltaan parantuneet verrattuna aiempiin soijasuikaleisiin ja -kuutoihin. 


Android-Tvbox 


    
SUSANROFT Q96 W2 Quad Core Bluetooth 5.0 2.4/5G Kép WIFI 8GB + 128GB Set Top Box Thông minh Android 11 Amlogic S905W2
VND 499.000. Lähetyskuluineen alle 50 euroa Kiinasta Vietnamiin. 


 Pelejä me pelaamme ja videoita katselemme Linux-tietokoneella ja joskus myös vanhalla Windows-koneella. Erik pelailee myös äitinsä puhelimella (Redmi Note 8) sekä minun vanhalla Zenpad 10 -tabletillani, jonka ostin ukrainasta vuonna 2015.

 Tuo Andoird-laite on aivan liian hidas pojan peleille. Myöskään PC:lle asennettavat android-versiot eivät ole vielä toimineet minua tyydyttävällä tavalla. 




Pyöräillessämme kaupnkiin seuraamme uusien siltojen rakennustyömaiden edistymistä. Kovin nopeaa se ei ole. 

Tässä kuussa on satanur runsaasti, melkein joka päivä. Siitä johtuen tiet ovat huonossa kunnoaa. Ihan kuun viimeisellä viikolla rankkasateet ja tulvat tappoivat ainakin viisi ihmistä täällä etelässä ja maan kskiosissa. Uutinen englanniksi. 





Muistoja 


Minusta tuli Australian kansalainen  30.7.2007    Tilaisuuteen eivät kaikki pukeutuneet hienosti, mutta minä pukeuduin. Ensinnäkin tapaus tuntui juhlavalta, koska kansalaisuus ei tullu helpolla. Välillä jopa pelkäsin, että minut karkoitetaan maasta. 



Se, että olin pukeutunut pukuun ja kravattiin sai alkunsa keskustelusta entisen naapurini Aussie-bloke Lindsay Cavillin kanssa. Kuultuaan, että minusta tulee kansalainen, käytiin seuraava keskustelu:
- Timmo, mate, you gonna be an Aussie, now you should have a meat pie.
- What did you say, Lindsay? Did you say a neat tie?
- Sure I did haha, if not meat pie, then hava a neat tie but you gotta take a photo for me.
Lindsay oli aiemmin antanut merkittävän ohjeen nimestäni:
- Why don't you change your name into Tim, then everyone would start calling you Timmo, it will be more correct than Timo (Taimou). Näin sitten teinkin.


Kuvassa karjafarmari Lindsay oikealla. Asuimme heidän vuokralaisinaan vuoden 2004 Queenslandin Woodstockissa.


Nyt kun etsin Googlella tietoja Lindsaysta, sain tietää hänen menehtyneen tämän vuoden helmikuussa työtapaturman seurauksena. 

Kuvan lähde: https://bigrigs.com.au/2023/03/07/truckie-farewelled-after-long-brave-battle/





Elokuun viimeisenä päivänä vuonna 2011 olin lähdössä Indonesian Jakartaan. Olin käynyt siellä edellisen vuoden ljoulukuussa ensimmäisellä ulkomaanmatkallani Australian kansalaisena. Tuolloin oli kolmatta kuukautta matkalla Thaimaassa, Singaporessa ja Indonesiassa. Tammikuussa lensin takaisin Australiaan tarkoituksenani asettua Länsi-Australian Perthiin, josta olisi helpompi matkustaa Aasiaan. Ei lähtenyt elmä siellä sujumaan. Suurin riemu oli iltaisin nettirakkauteni seurassa Skypessä.  Huhtikuussa päätimme, että seurustelen ja että minä muutan elokuussa Jakartaan tämän minua 7 vuotta nuoremman vegaaninaisen kumppaniksi.  Olimme päättäneet, että ensi töiksemme käymme paikallisessa silmäsairaalassa sentamassa minulle tekomykiöt. 

Lentoni olisi viimeisen päivän iltana Perthistä Jakartaan. Olin jo kesäkuussa muuttanut Perthistä itärannikolle Kyogleen, joten jouduin lentämään sieltä Perthiin. Lento oli lähes yhtä pitkä kuin lento Jakartaan. En kuitenkaan pystynyt vaihtamaan lipun reittiä maksamatta koko summaa uudelleen. 

Silmät leikattiin, mutta rakkauteen tuli isoja ryppyjä. Kolmen kuukauden kuluttua palasin takaisin Australiaan, takaisin sinne Kyogleen, josta olin lähtenyt ja sieltä kohta Brisbaneen. 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti