2022 05 toukokuu - Nyt minäkin sain!

• Kuvat toukokuulta 2022 Googlen kuvapalvelusta
• Videota kaivurihommista  30.4.2022  kun kaivuri poistui 2.5.2022
• Kooste toukokuun 2022 videoista. Kaivuripätkät ovat tuossa yllä. 
   
  
  Loppulause (heti alkuun):  Vasta seuraavana päivänä tajusin, että olen elänyt toukokuuta huhtikuun mukaan eli olettanut kuussa olevan 30 päivää.  Puhuin siis kuun toiseksi viimeisestä päivästä vaikka piti puhua kolmanneksi viimeisestä ja viimeisestä päivästä vaikka piti puhua toiseksi viimeisestä.  Menin 30.5. nukkumaan myöhään, koska unirytmi on tämän pitkittyneen koronan takia  poikkeava. Aamulla sitten näin puhelimessa päiväyksen 31.5. Tästä se pitkän koronan aiheuttama aivojen rappio alkaa?  Jää sitten nähtäväksi selviänkö neljällä viikolla vai meneekö vuosi ja toinenkin kunnes minusta tulee vihannes ja haluan Suomeen tai Australiaan hoitoon. Muuten en ainakaan Australiaan kaipaa muuten kuin siellä, erityisesti Melbournessa tai Sydneyssä, voisi olla minulla parempi pääsy terveyspalveluihin kuin jopa Suomessa.  
  
  Kuun viimeisenä aamuna keitin löysän kaurapuuron ja haudutin sitä pitkään arompesässä. Söin sitä mustaherukkahillon ja omenanpalojen kanssa. Ensimmäinen kupillinen vähän tökki. Arvelin sen johtuvan minulle määrätystä asetyylikysteriinilääkityksestä ystään.  Arvelin, että kun ole pystynyt syömään ennen lääkeen ottamista, se on aiheuttanut kurkussa oksennuskouristuksia. 
  Jätin sen siksi pois, kodeiinikamfosulfonaattia näyn voivan käyttää. Lieneekö ollut se, joka sai minut iltapäivällä niin väsyneeksi, että nukuin 5 tuntia. 
  
  Illalla sitten tuntuikin vähemmän oksetusta ja pystyin syömään lisää kaurapuuroa ja juomaan omenamehua.    
  
  

Viime kuussa alkanut kaivuribuumi jatkui. Sekä kylällä että kotona on ollut kaivureita työssään. Siitä on videota myös sivun alussa, samoin kuin muista poikani touhuista. Erik usklatautui kaivurin kyytiin silloin kun se ei ollut käynnissä. Videoilta näkyy, että kun kaivuri työskentelee, hän puuhailee vieressä oman pikku kaivurinsa kanssa. 



Kaivuri pisti takapihan ja osan riisipeltoa uuteen uskoon. Jo parin vuoden ajan vaimon setä, joka hallitsee käytännössä tätä tonttia, on alkanut viljelemään kukkia. Nyt hän teki takapihalle riisipellon laittaaan ja isänsä haudan ympäristöön kentän, jolla kukkia voi kasvattaa, koristepensaita lähinnä: ihmeköynnöstä ja mussaendaa, jota Australiassa kutsutaan Bangkokin ruusuksi. Täälläkin niitä on enimmäksen lohenpunaisina, joskus myös keltaisina tai puanaisina.  

Tällaisen alueen mies teetti kasvitarhaansa varten.  Samalla kaivuri myös pengersi minun ostamaani tottia, joka on tuo himan korkeammalla oleva alue vasemmalle. Sen vasemmalta puolelta vesiojasta otettiin savea korotteeksi. Vesiojan takana on naapurin sitrustarha, jossa kasvaa appelsiineja. 



Tässä tuo sama alue toisesta suunnasta kuvattuna. Tie ja sen vieressä olevat päärakennukset ovat n. 50 metrin päässä noiden isojen puiden takana. Vasemmalla oleva betonipömpeli on 12 vuotta sitten kuolleen vaimon äidin isän hauta. Sen hoito lopetettiin 10 vuoden kuluttua kuolemasta. Nyt sen ympärille on istutettu pensaita. Ehkä vaimon äidinäiti haudataan tuonne lähivuosina. 

Tuota vesiojaa seuraten näkyy 3 vuotta sitten rakennuttamani ulkorakennus. Se jää osittain suuren mangopuun varjoon.  

Minun kannaltani tämä muutos on sikäli positiivinen, että näköalaani tulee matalia puita ja pensaita. Edelleen on suunnitelmissani rakentaa kevyt mökki tuonne mangopuun ja ulkorakennuksen väliin. 





Huhtikuun alussa kävin Hanoissa uusimassa Suomen passini. Se sapui noin kolmen viikon päästä hakureiissuta. Sain tietää, että kolmen vuoden oleskulupaa tätyy käydä anomassa henkilökohtaisesti läänin pääkaupungissa tai Saigonissa.  Päätin kokeilla miten homma sujuu meidän provinssimme pääkaupungissa.  Ei sujunut lainkaa jouhevasti vaan piti tehdä kaksi reissua, ja lopulta ne antoivat vain kolmen kuukauden viisumin. Lupasivat antaa kahden vuoden viisumin elokuussa kun tämä vanhenee. Nyt sitten mietin, että, kun agentti ilmeisesti voi taas avustaa tilapäisen oleskeluluvan haussa, voisin käyttää sellaista palvelua. 

Pari päivää reissun jälkeen, mukanamme ollut Erik sairastui. Liekö ollut koronaa vai mitä. Minä sairastuin siitä viikon päästä. Kaksi eri merkkistä koronatestiä näyttivät positiivista.   Ajattelin, ettei tauti iskisi kovin vakavana, koska olen saanut 3 adeonvirusvektorirokotetta, AstraZenegaa.   




  Nyt pari viikkoa ensimmäisen jälkeen, minulla vielä sitäkin pahempi tauti. Se alkoi siitä kun löin varpaani veden alla olevaan risuun niin, että siihen tuli tulehdus. 

Koirat haluavat auttaa minua ja nuolla haavasta tulevaa märkää. Jalka oli  todella kipeä toista viikkoa. ja kuun loppua kohti se oli jo parantunut, tulehdus asettunut  Silti oireet vain jatkuvat edelleen. Google-haun mukaan ne voivat viitata koronaviruksen omikron-muunnokseen: heikotus, väsymys, voimattomuus, huimaus, ruokahaluttomuus, oksettava tunne kurkussa.  Kuun viime päivinä en ole tehnyt testiä, koska vaimo aina unohtaa ostaa sellaisen. 

Kuun toiseksi viimeisenä iltana kävin sitten Erikin sairaalassa eli siellä missä hän syntyi. Se on lähitienoon paras ja kallein. Raportoin käynnistä Facebookissa näin: 

Alkukuusta minulla oli korona testin mukaan ja oireiden perusteella. Oireet olivat aluksi lieviä. Palasin jo puutarhatöihin, kunnes parin päivän kuluttua loukkasin varpaani. Varpaan väliin kasvoi iso rakko ja sen ympäristö oli punainen. Vaiva ei parantunut itsehoidolla vaan vieläkin kolmen viikon jälkeen se varvas on kipeä.

Jo viikko sitten ajattelin käydä lääkärissä. Se viivästyi, koska Facebook alkoi suorastaan minulle erilaisia terapiapalveluja, muun muassa online konsultaatiota terapin esteiden voittamiseksi. Tulin kuitenkin siihen tulokseen että algoritmin päättelemä psykoterapian tarve ei johdu varpaastani vaan pikemminkin siitä että olen saanut venäjäksi useamman kommentin siitä että profiilikuvani on sairas ja minun pitäisi hakeutua psykiatrin vastaanotolle. Olisihan se tietysti kokemus käydä venäläisellä psykiatrilla, mutta antaa nyt olla. Minusta on ihan tervettä nykyään Laulella Puutin huiloo, laalalala.

Tänään kuitenkin päätin käydä lähi kaupungin parhaassa sairaalassa. Siellä sattui olemaan keikka töissä hyvin englantia osaava lääkäri, joten sain asiantuntevia neuvoja sen lisäksi että lörpöttelimme ummet ja lammet, koska oli hyvin hiljainen ilta. Otettiin röntgenkuvat sekä keuhkoista että sydämestä, pyynnöstäni myös verikokeet. Lääkäri kertoi, ettei näytä siltä että varpaan tulehdus olisi levinnyt laajemmalle, vaan se näyttää olevan parantumassa. Sen sijaan koko kuukauden vaivannut väsymys, voimattomuus, ruokahaluttomuus todennäköisesti liittyvät sairastetun coronaan.

Paikalliselle tuo 50 euron lasku on ehkä aika iso mutta minä maksan sen ihan mielelläni ainakin kerran vuodessa. Nyt minulla on yhteys tuohon lääkäriin ja voin ottaa häneen yhteyttä jos haluan löytää erikoislääkärin joka pystyy auttamaan minua spesifimmin. 



Sellaiseen erikoislääkärin konsultaatioon sainkin sitten kehotukseen heti seuraavana eli kuun viimeisenä päivänä. Tunsin rintakipua koko päivänä. Se saattaa johtua syömättömyydestä, samoin kuin huimaus, mutta halusin vain tarkistaa, ettei kyseessä ole korkea verenpaine. Kävin mittauttamassa se paikallisella kylälääkärillä ja kertoi vaimolleni, että verenpaineeni on 11. Kysyin eiliseltä lääkäriltä mistä tuollainen luku tulee ja voinko luottaa siihen.  Liekö se sitten systolinen arvo, josta on pudotettu lopun nolla pois?  

 

Puuttini huiloo!  Putin on mulkku. 

Venäjä hyökkäsi Ukrainaan 24.2.  Ukraina on pystynyt länsimaiden tuella estämään koko maan valtaamisen, mutta sota on aiheuttanut valtavaa tuhoa ja kärsimystä: runsaasti kuolleita, raiskattuja naisia, tapettuja lapsia ja vanhuksia.  Suuri suru, pettymys, viha, monet itkut, suorastaan fyysinen kipu. Ne voat olleet reaktioni tilanteeseen. Minulle Ukrainalla on henkilökohtaista merkitystä, paljon muistoja vuodelta 2016 ja edelleen tuttavia ja kavereita siinä maassa. Niin epäreilulta tuntuu, että joku maa voi vielä tällä vuosituhannella toimia niin törkeän barbaarisesti kuin Venäjä. Surullista, että sitä ei ole voitu täysin pysäyttää ja murskata. Suomi ja Ruotsi jättivät hakemuksensa sotilasliitto NATOon tämän kuun puolivälissä. Turkki käytti tilannetta hyväkseen ja on ilmoittanut vastustavansa niiden jäsenyyttä siksi, että ne maat tukevat terrorismia, Kurdistanin työväenpuoluetta PKK:ta.  


Kovia aikoja sekä mielelle että keholle. 

Mutta liittyi tähän toukokuuhun ainakin yksi positiivinen uutinen: Ukraina voitti Eurovision laulukilpailun.  En seurannut tapahtumaa suorana vaan vasta seuraavana päivänä. 

Tässä video: 



Muutenkin musiikki on saanut toimia mielen virkistäjänä, erityisesti ukrainalainen musiikki. Sen avulla yritän myös oppia kieltä: päivittää venäjän osaamiseni ukrainaan. 

Tämä uudelleen tekstitetty versio vanhasta Bella Caio -kappaleesta on vähän helpompi ymmärtää kuin tuo edellisen kappaleen rap-osuus. 

Virolaiset ovat aina olleet kovia laulamaan: 1980-luvun laulava vallankumous, myöhemmin järjestyt punki laulupidut ja nyt tämä laulu, jonka on sanottu olevan nyt maan toinen kansallislaulu. Sehän sai Pink Floydinkin palaamaan studioon ja tekemään siitä oman versionsa.  Liikuttavan upeaa kitarointia laulun lisäksi. 

Suosikkini tuo minulle melodian puolesta vanhan Koiton laulu-klassikon Buchenwaldin hälytys.