Suomalaismies rakastui 24 vuotta nuorempaan ”Pikku Myyhyn” – muutti tämän kanssa ikkunattomaan taloon Vietnamiin.

Lue alkuperäinen artikkeli Ilta-Sanomat-lehdestä alla olevasta linkistä.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005513704.html

Tässä tuo sama teksti varmuuskopiona. Teksin on kirjoittanut Heini Särkkä ja sen on julkaissut Ilta-Sanomat.  Kopioin sen tähän varmuuden vuoksi. 

Näkövammainen Tim Sippala, 54, kiersi maailmaa vuosia jalan ja telttaillen. Vaellus sai jäädä, kun hän tapasi tulevan vaimonsa.

Tim Sippala, 54, on asunut viime keväästä lähtien tyttöystävänsä vanhempien talossa Etelä-Vietnamin maaseudulla. Talon takapihalla pidetään sikoja. Kanat ja ankat käyskentelevät pihalla. Tien vieressä tapetaan eläimiä ruoaksi ja torimyyjällä on tapana teurastaa elävä kana ostajan silmien edessä.

– Täällä haisevat sika ja kala joka paikassa. Vegaanina olen joutunut miettimään tätä ympäristöä. Täällä ei ole kätketty eläintuotantoa ja eläinten hyväksikäyttöä. Suomessa se on piilossa teurastamoiden ja navettojen seinien sisällä, Sippala vertaa.

Vietnamilaisen perheen aineelliset puutteet ovat täysin erilaiset kuin keskivertoperheellä Suomessa. Sippalan uudessa kotitalossa ei ole ikkunoita, pelkästään nyrkinmentäviä tuuletusaukkoja. Perhe nukkuu hyttysverhojen alla. Vessan virkaa toimittaa lammikon päälle rakennettu silta. Lammikossa on kaloja, jotka syövät ihmisten ulosteet.

– Se on itse asiassa hyvin fiksu systeemi, koska lammikko ei haise lainkaan.

Suomi jäi taakse yli 15 vuotta sitten

Sippala muutti pois Suomesta yli 15 vuotta sitten, kun työpaikalla tarjottiin IT-kuplan puhkeamisen jälkeen mahdollisuutta muuttaa Singaporeen. Jo tuolloin hän tiesi, että viipyisi reissussa pidempään kuin alun perin sovitut puoli vuotta.

– Vuoden 2002 tammikuun lopulla lähdin matkalaukun kanssa Helsinki-Vantaan 27 asteen pakkasesta. Vuorokauden kuluttua saavuin Singaporeen, jossa oli 35 astetta lämmintä.

Singaporessa Sippala adoptoi kissan paikallisesta eläinsuojasta. Kissan mukana elämään tuli nainen: suomalaismiehelle syntyi suhde kissanpennun löytäjän, singaporenkiinalaisen naisen kanssa. Pari meni naimisiin ja muutti trooppiseen Pohjois-Australiaan. Seitsemän vuoden jälkeen tiet erosivat: Sippala ei löytänyt mielekästä työtä eikä viihtynyt uudessa kotikaupungissaan. Lopulta hän jäi sairauseläkkeelle. Vaimo oli sen sijaan unelma-ammatissaan eikä halunnut muuttaa kaupungista, vaan jäi yhdessä hankittuun taloon neljän kissan ja kahden koiran kanssa.

Kiersi maailmaa pyörän ja teltan kanssa

Sippala kertoo, että hän oli syntyessään sokea. 1960-luvun alussa vaippaikäisen harmaakaihi leikattiin. Vuoden ja kahden kuukauden iässä hän alkoi taas nähdä niin, että kävi myöhemmin normaalin koulun ja opiskeli yliopistossa. Australiassa silmälääkäri kuitenkin totesi, että hänen pitäisi olla työkyvyttömyyseläkkeellä. Päätin hyväksyä tarjouksen ja alkaa etsiä uutta sisältöä elämääni. Sippala lähti kiertämään maailmaa pyörän ja teltan kanssa. Hän kertoo, että seitsemän vuotta kierrettyään hän asettui aloilleen Vietnamiin. Tim Sippalan ja My Hanhin perinteiset vietnamilaiset maalaishäät kestävät kaksi päivää. Vieraaksi on tulossa sukulaisia ja ystäviä Suomesta asti. Tarjolla on myös suomalainen herkkubuffet, johon kuuluu muun muassa ruisleipää, mustikkapiirakkaa, kaurakeksejä, turkinpippureita, Turun sinappia ja Pikku Myy -ketsuppia. Australiassa hän joutui pahaan pyöräonnettomuuteen, jossa auto oli ajaa hänen päänsä yli. Hän vaihtoi pyörän kävelykärryyn, jonka kanssa hän käveli ympäri Eurooppaa ja Australiaa. Usein hän saattoi yöpyä teltassa tien vieressä. Maailmalla hän on toiminut vapaaehtoisena opettajana Myanmarin pakolaisille Malesiassa ja ukrainalaisille lapsille Ukrainassa. Kun Sippala kävi ensimmäisen kerran Suomessa 2012, lähdöstä oli kulunut kymmenen vuotta. Toukokuun hehkeä Suomi hurmasi miehen. Median perusteella olin saanut kuvan, että Suomi on ihan eri maa nykyään. Koin positiivisen kulttuurishokin ja halusin muuttaa takaisin. Kaveri kuitenkin neuvoi, että tule uudelleen marraskuussa ja tee päätös vasta sitten. Siihen se jäi.

Aasiassa 169-senttinen Sippala on pitkä mies. Paikalliset eivät kutsu häntä valkoiseksi, vaan ”punaiseksi mieheksi”.

Se oli jo Singaporessa hirveän viehättävää, kun sain olla pikkaisen pidempi muita.

Sippalan päivät alkavat neljän–viiden aikaan aamulla koiran lenkille viemisellä. Naapurustossa on paljon koiria, mutta Vietnamissa tapoihin ei kuulu koiran kävelyttäminen hihnan päässä. Paikalliset koirat saattavat hermostua, kun Sippalan koira astuu niiden reviirille.

– Täällä koirat ovat joillekin ruokaa. Ihmiset eivät syö niitä nälkäänsä, vaan on miehisen voiman näyte, että koiraa syödään samalla kun juodaan viinaa.

Maaliskuussa Sippala ja hänen puolisonsa My Hanh menevät naimisiin. Perinteiset vietnamilaiset maalaishäät kestävät kaksi päivää. Vieraaksi on tulossa sukulaisia ja ystäviä Suomesta asti. Tarjolla on myös suomalainen herkkubuffet, johon kuuluu muun muassa ruisleipää, mustikkapiirakkaa, kaurakeksejä, turkinpippureita, Turun sinappia ja Pikku Myy -ketsuppia.

Sippala kutsuu pienikokoista tyttöystäväänsä Pikku Myyksi. Pariskunnalla on 24 vuoden ikäero.

– Hän on asunut koko ikänsä perheensä kanssa eikä ole löytänyt miestä 30 ikävuoteen mennessä. Se on täällä katastrofi. Lain mukaan naimaton pariskunta ei voi asua yhdessä. Lasten hankkiminen sinkkuna on naiselle suuri sosiaalinen riski.

Suhde suomalaisuuteen muuttui

Vuodet ulkomailla ovat opettaneet, ettei ole yhtä muuttumatonta suomalaisuutta. Helsingin katukuvassa Sippala huomaa, että suomalaiset näyttävät nykyään erilaisilta kuin hänen lapsuudessaan.

Suomi-suhteeseen on tullut objektiivisuutta. Enää hän ei jaksa kaikissa tilanteissa puolustaa Suomea.

– En pidä sitä enää niin ihmeellisenä, että olen suomalainen. Aiemmin ajattelin, että Suomi on poikkeuksellinen maa ja on todellinen lottovoitto syntyä Suomeen. Nykyään ajattelen, että kaikissa maissa on hyviä ja huonoja puolia.

Sen sijaan hän on löytänyt positiivisen suomalaisuuden henkilökohtaisella tasolla.

– Vapaaehtoisena opettajana toimiessa minua lämmitti se, että minua pidetään automaattisesti hyvänä opettajana, koska olen hyvän suomalaisen koulujärjestelmän tuote.

Tärkein ja pysyvin osa suomalaisuutta Sippalalle on äidinkieli ja kirjallisuus.

– Juice Leskinen sanoi joskus 1980-luvulla Linnan juhlissa, että parasta suomalaisuudessa on kieli. Se on minustakin elävin osa suomalaisuutta.

Heini Särkkä

xxx

Kulkurin vaellus päättyi Vietnamiin