Joulu kapselissa

Tällainen on kirjotusympäristö nyt.  Puinen laatikko, joita on kaksi päällekkäin. Laation pohjalla on patja sänkyä, sillä vuodevaatteet, reunilla on n. 15-20 senttiä tilaa laittaa reput ja muut tavarat. Tällaisia nukkumapilttuita on tässä huoneessa parikymmentä.  Juuri viime kuussa olin samanlaisessa kapselihotellissa Filippiineillä, ja aiemmin olen ollut Singaporessa. No, ne olivat vähän kehittyneempiä kuin tämä   Tämä on vasta aluillaan. Kapselien edessä ei ole verhoja. Yleensä niissä on rullaverho, joka päästää myös ilmaa läpi jonkin verran. Tai sitten on pieni tuuletin, samanlainen kuin pöytätietokoneen kotelossa. Kopissa on valo ja sähköpoistoke. Vuoteella voi istua ilman että pää ottaa kattoon.  Nyt minä istun risti-istunnassa tuossa koneen edessä, niin, ettei konetta näkyisi, jos kuvan ottaisi nyt.

KOne on erikoistelineen avulla kiinni yhdessä tikapuiden poikkipuussa, sellaisella liimapuristimella, johon olen kiinnittänyt telineen, joka pitää konettä paikallaan, 45 asteen kulmassa, että on helpompi käyttää näppäimistöä ja silti katsoa ruutua liittävän läheltä. Näkövammaisen apuväline, ihan omatekemä.

Nyt on hiljaista, Tapaninpäivä, joululomat lienevät monilla ohi. Olen ollut täällä jo kolme yötä. Ne olivat aika levottomia, erityisesti kaksi ensimmäistä. Oli puheliaita tyttöporukoita, jotka eivät malttaneet hiljentyä ennen aamu kolmea. Monet muutkaan eivät osanneet ajatella olevansa paikassa, jossa on muita ihmisiä, jotka yrittävät nukkua.  Erityisesti tuonne yläpunkkaan kiipeävät aiheuttavat meteliä kun tikapuut ovat kapeat eivätkä niin helpot kiivetä. 

Jopa paikan henkilökunta on aika äänekästä tuodessaan uusia majoittujia myöhään illalla.  Seinillä ei ole lappuja, joissa kehotetaan hiljaisuuteen, niin kuin monissa muissa paikoissa on.

No, tämmöisen makuusijan saa vajaalla viidellä eurolla per yö. Siihen hintaan saa myös langattoman neti, joka toimii ihan eri tavalla kuin Cameron higlandsilla.   Aamiainenkin kuuluu hintaan, mutta se on vain poohtoleipää ja marmeladia. Jotain halvinta valkoista höttöleipää.  Ei edes kunnon kahvia. Minä yleensä menenkin syömään muualle.

Alimmaisena tässä lastulevypunkassa on kaksi lokeroa matkatavaroille. Lokeroon voi myös panna lukon, jos sellaisen omistaa. Ja useat hostellinkiertäjät, reppumatkaajat omistavat, koska oma lukko vaaditaan monissa paikoissa.

Japanissa on runsaasti tällaisia, ja usein vieläkin parempia kapselihotelleita. Siellä en kuitenkaan onnistunut sellaisessa yöpymään vaan ihan tavallisessa hostellissa, jossa oli tatamit lattialla. Se oli liian kova ja huhkurainen, joten tuli selkä ja pää kipeäksi. Minulla on nykyään vähintäänkin oma tyyny mukana, ja usein myös ilmaptaja, teltta ja makuupussikin. Erityiesti tyynyn suhteen olen hyvin herkkä. Se ei saa olla liian kova tai muuten tulee hirvittävä päänsärky.

Rullaverhoa tai muuta ovea ei näissä kapseleissa vielä ole. Omistaja lupasi sellaiset kuitenkin laittaa.   Minä marssin Mydin-tavarataloon, joka on tässä lähellä ja ostin pyykkinarua, sen aiemmin mainitun oman tyynyn ja lisäksi peiton, sellaisen harvaan kudotun puuvillapeitteen, joka on paras kuumalla ilmalla. Toki täällä on koneellinen ilmastointi, mutta se ole kovin vahva, juuri sopiva nukkua alasti ohuen viltin alla.  Pyykkinarun viritin tuohon luukkuni suulle ja laitoin siihen hakaneuloilla kiinni talon tarjoaman villapeitteen, tuon, joka on buddhalaismunkin kaavun värinen.

Ensimmäisenä kahtena päivänä meno ei todellakaan ollut kovin rauhallista. Äänekkäiden tyttöjen lisäksi oli kaksi brittiliäistä poikaa jotka elivät ikään kuin olisivat kahdestaan huoneessa: keksustelivat suureen ääneen, soittivat musiikkia, eilen iltapäivällä alkoivat ryypätä yläpunkassa minun yläpuolellani. Yhdessä vaiheessa jopa juoksivat puolialastomina kadulle, mutta sieltä ilmeisesti joku ajoi heidät takaisin sisälle.   He alkoivat myös painimaan jossain vaiheessa. Silloin minä olin jo siirtänyt majani muualle.  Omistaja oli aika avuton heidän edessään, mutta salli minun sentään vaihtaa paikkaa.



Penang on Saari, Pulau Pinang, läntisen Malesian pohjoisosassa, ei itse asiassa kovinkaan kaukana Phuketista, Lantasta tai muista Thaimaan loma-alueista.  Myö Tapaninpäivän 2004 tsunami iski tänne jonkinlaisella voimalla. Uhrejakin taisi tulla, vaikka käntinen tiedonvälitys tietysti puhuu vain länt simaisista  uhreista.

Tästä Thaimaahan päin on Langkawi, saari, joka enemmän muistuttaa noita Thaimaan lomasaaria. Siellä en ole koskaan käynyt, mutta täällä Penangissa olen. Se oli Loka-Marraskuussa 2011, neljä vuotta sitten, kun joudin lähtemään häntä koipien välissä Indonesiasta epäonnistuttuani surkeasti naimareissullani sinne. Swanni oli se Indonesian kiinalainen vegaani, jonka kanssa online-deittailu sujui hyvin, mutta tavaterssamme eivät asiat sitten lähteneetkään luistamaan. 

Tänne saavuin vietettyäni ensin pari viikkoa Balilla aktiivisesti joogaten. Täällä oli juuri silloin se kasvissyöntiviikko eli yhdeksän hallitsijajumalan festivaali.

Taisin tulla silloin tänne lentäen. Nyt tulin bussilla Cameron highlandsilta Butterworthiin ja sielä sitten lautalla yli tänne saarelle, Vähän samanlainen lautta kuin Suomenlinnan lautta. matka-aikakin suurin piirtein sama. 

Kumppani Kuala lumpurista oli kahden vaiheilla että tullako tänne vai ei. Päätti sitten olla tulematta.

yiritn netistä löytää seuraa kasvisravintolakierrokselle, mutta ei löynynyt. Niimpä olen viettänyt tämän joulun ajan täällä ihan yksin. Toki muiden ihmisen keskellä, mutta en edes kovin aktiivisesti jutellen. Yksi kiinalaistyttö toki aina pysähtyy juttusille, mutta hänellä on päivisin omat retkiohjelmansa.

Ee Beng on yksi suosikkiravintoloistani täällä,  aasialaista perusuokaa, mutta hyvää ja tuoretta verrattuna siihen, mitä kotipuolessa Cameron highlandsilla saa.

Ateria lähtee suurin piirtein samaan hintaan eli parilla-kolmella eurolla.
Eilen joulupäivänä sattui olemaan kuukalenterin mukainen kuun viidestoista päivä eli täysikuu. Silloin monet buddhalaiset viettävät kasvisruokapäivän.  Silloin paikka oli tupaten täynnä väkeä joko syömässä tai hakemassa noutoruokaa kotiin. 

Ostoskeskuksissa pyörii paljon paikallisia kiinalaisia ja myös singporelaisia turisteja. En ehkä ihan välttämättä aina erota niitä toisistaan. 

Kadulla kävellessä koin yllätyksen:  näin ilmoituksen, että Ajahn Brahmavamso, suosikkimunkkini Länsi-Australiasta, on tulossa tänne 29. päivä. Päätin pidentää oleskeluani täällä sen takia.

Penang on parempi pyöräilykaupunki kuin Kuala lumpur.