Olen palannut Malesiaan, tänne maan keskiosiin, parin sadan kilometrin päähän Kuala lumpurista.
Tuo otsikko siis viittaa nykyiseen sijaintiin, ei sinne mistä juuri tulin. Tosin oli sielläkin liian hidas netti, ihan toivottoman hidas puhelimessa.
Netti on täälläkin hidas ja välillä mahdottoman hidas. Mutta sauvakävelymaastot ovat hyvät. Olen oppinut runsaasti uusia kävelyreittejä. Sadekausi on lopuillaan, joten iltapäivisin ja iltaisin useimmiten sataa. On siis lähdettävä liikkeelle ajoissa.
Eivätkä ne ole kaikki huoria, vaikka protituutio onkin varsin yleuistä. On saatavissa "matkaoppaita", jotka kävelevät kanssasi käsi kädessä ja ovat seurana baareissa tai missä ikinä haluatkin käydä. Mutta eivät kaikki ole valmiita sänkyyn. Ja toiset eivät ole valmiita edes pitämään kädestä. Eli kaikkea saa mitä haluaa, ainakin rahalla. Eikä siellä tarvita kovin suuria rahoja.
Myös maksutonta seuraa on saatavissa, ainakin ruoka-sellaista, ja minun tapauksessani vegaaniruokaseuraa. Toki tarjouduin opiskelijatytölle kustantamaan ateriat. Samalla tuli tilaisuus opastaa aloittelijaa. Hän on ollut vegaani vasta vuoden verran ja hyötyi ihan perustason informaatiostakin ja välittää sitä nyt eteen päin omassa vegaaniryhmässään.
Filippiniläistä matkamuistotaidetta. Pohjautunee kansanperinteeseen.
Verrattuna Malesiaan, Filippinnit on hieman kaoottisempi, pari askelta kohti Indonesiaa tai Intiaa. Seksiturismin takia myös Tahimaa tulee enemmän mieleen. Malesiassa vallitseva islamilainen kulttuuri tuo vähän enemmän suojaverhoa noiden asioiden ympärille. Toki kaikkea tuota löytyy täältäkin, muttei se ole niin voimakkaasti näkyvillä.
Filippiinien kulttuuri ja elämäntapa, ainakin sen ihanne, ovat hyvin amerikkalaisia. Amerikkalaiset sotilastukikohdat ja kristilliset lähtysssaarnaajat ovat sen kulttuurin luoneetkin, jos karekasti voi sanoa.
Jouluhössötys on Filippiineillä voimakasta, Malesiassa ei. Taas amerikkalaisen kulttuurin vaikutusta.
Kuva on Pizza Hut -rvaintolan edustalta. Kävin siellä syömässä, koska sieltä saa pizzan puhumalla vegaanisena. Tosin maultaan se ei ole juurikaan kummoinen. Tarjoilijat pukeutuivat jouluisasti ja ajkoivat muutaman ilmapallon ravintolan edustalla. Mistä lienevätkään löytäneet noin pitkiä työöjä töihin!
Tämä ruoka ei ole enää Pizza hutista vaan ...
Suurin osa vegaaniruuasta oli minun makuuvi vähän liian länsimaista. Liikaa sipulia ja valkosipulia eikä mitään kunnon mausteita. Onneksi löytyi intialainen ravintola, josta kaikki annokset sai pyytämällä vegaanisina.
Erityisesti nämä rotit ja cahaptit olivat todella hyviä, samoin tietysi kaikki muu intialainen, ja todellakin kaikki oli saatavissa myös vegaanisena, eli ilman mitään maitotuttoetia kuten voita, jugurttia tai maitoa taikinoissa.
Ja niiden ruuat olivat todella hyvin tehtyjä. valitettavasti vain siihenkin paikkaan piti matkustaa pari tuntia kapselihotellistani ruuhkaisissa metrojunissa.
Täällä Tanah Ratassa intilaisnen ruoka on viiden minuutin kävelymatkan päässä, se on halvempaa ja tasoltaan huomattavasti vaatimattomampaa. Ja ruuan vegaanisuus on täälä useimmiten likiarvoista. Ei ole tarkkaa tietoa, sisältääkö jauhoseos munanvalkuaista tai valmistukseen käytetty margariini jotain maitoperäistä.
Vaatteita ja sandaalit tuli ostettua Angeles-nimisestä kaupungista. Se on yksi amerikkalaisimmista paikoista siellä. Siksi isokokoisia vaatteita on myöskin saatavilla laadukkaista ostoskekuksista. tuntuu että kaikki on suunniteltu länsimaisille miehille ja heidän paikallisille ystävättärilleen.
Nämä amerikkalisesta puuvillasta valmistetut hihattomat aluspaidat, singletit, ovat pehemitä ja hyvälaatuisia, helmakin pidempi kuin Malesiassa myytävissä. Ostin niitä kaksi ihan sellaisenaan käytettäviksi. Tai yleensä käytän niitä monitaskuisen farkkuliivin alla. Sen liivin löysin täältä Malesiasta Ipohin Mydin-ostoskeskuksesta.
Tässä paikallinen kauppa-avustajani, neitonen, jonka oppaakseni määräsi yhteinen ystävämme, kaveri, johon tutustuin viime vuonna Malesian Kota Kinabalussa. Kyllä, hän on yksinhuoltaja, töissä kaukana kotipaikkakunnaltaan ja etsii miestä, joka olisi hyvä ja pystyy pitämään hänestä huolta myös taloudellisesti. Eikä yksin hänestä vaan niin kuin Thaimaassa ja muuallakin täällä Aasiassa, huolenpito ulottuu myös laajennettuu perheeseen eli hänen sukulaisiinsa vähintäänkin serkkuja myöten. Houkutus olisi kieltämättä suuri löyttäytyä yhteen tämän herttaisen ja herkän 25-vuotiaan 146-senttisen kanssa, mutta jääköön nyt tällä kertaa kun on tuo eläkelin niin pieni ja lentolippuihin ja matkusteluunkin pitäisi jäädä ... Se näissä köyhissä maissa on ongelmana, että joskus täytyy kovettaa tunteensa, koska ei voi millään auttaa kaikkia näkemiään kärsiviä ihmisiä, vaan täytyy julmasti kääntää selkänsä myös kerjääville lapsille. Heistäkään kun ei tiedä, kuka on oikeasti avun tarpeessa ja kuka ei.
Tulipa varsin epätyyppillinen liikennekuva. Normaalissa katunäkymässä ei näy noin paljoa eikä noin uusia yksityisautoja, vaan lähinnä julkista liikennettä: enimmäkseen Jeep-maastoauton pohjalle rakennettuja jeepney-nimisiä pikkubusseja. Niissä on vanha mutta vahva, siis kuorma-automaisen äänekäs, moottori, joka jaksaa vetää myös isoon ylämäkeen. Matka maksetaan autossa käteisellä. Raha ojennetaan kädestä käteen niin, että se päätyy etuohjaamossa istuvalle rahastajalle. Matkustajat istuvat takana kahdella pitkittäissuuntaisella penkkirivillä. Samalla tavalla toimivat Thaimaan Song Tahe -pikkubussit tai Indonesian angkot-autot.
Yksi Angelesin bussiasemista eli Jeepney-asema näyttää tältä. autoja toki on paljon enemmän.
Hieman hankala sinne jeepneyn kyytiin on kiivetä, ja ahtaassa siellä istutaan. On myöskin aika työlästä hähdä ulos havaitakseen missä nyt ollaan.
Tämä kuva on manilasta EDSA-junaseman luota, jossa vietin vajaan viikon Kabayan-nimisessä kapselihotellissa.
Juna-asemalle, paikallisjuna, metro, LRT, MRT matkaavia ihmisiä. Turvatarkastuksia oli lähes joka sisäänkäynnillä. Ne työllistivät valtavasti henkilökuntaa. Samoin turvahenkilöitä, miehiä ja naisia, oli ostoskeskusten sisäänkäynneillä, ja he tutkivat ihmisiä metallinpaljastimilla ja kopeoloimalla laukkuja. Ihan sama meniniki on Thaimaassa siellä elokuussa tapahtuneen pommiräjähdyksen seurauksena.
Vähän hienompia Jeepney-autoja. En tiedä, mihin tarkoitukseen niitä käytetään, ehkä takseina.
Filipppiinien valtakulttuuri on länsimais-kristillinen. Siksi Joulu on suuri juhla myös kaupallisesti. Ostoskekuksissa soivat joululaulut ja oli ihan tuttu hulina. Olin tyytyväinen, että pääsisin vajaan kahden viikon päästä takaisin Malesiaan, jossa meininki on vähän erilainen. Täällä Camern highlandislla ei ainakaan vielä ole näkynyt mitään jouluista.
Kaupunginosien välillä on eroa myös Manilassa. Makati on sellainen ostoskekusten ja hienojen ravintoloiden alue. Totta kai myös punaisten lyhtyjen katu löytyy sieltäkin. Se varsinainen huorakortteli on sitten Kiinakaupungin liepeillä.
Sielläkin tuli käytyä kasvisruokaa metsästämässä.
Tämä ravintola oli palvelultaan varsin töykeä, joten kävimme eräässä toisessa.
Autoja on paikoin paljonkin. Ne ovat vanhempia ja niiden moottorit ovat meluisia ja savuttavia. Siksi liikenteen meteli on kovempi kuin mihin rikkaimmissa maissa on totuttu.
Ja elämä sykkii kaduilla. Monet varmastikin myös asvuat kaduilla.
Angelesin kaupungissa yleinen kulkuneuvo Jeepneyn lisäksi oli tricycle eli eräänlainen sivuvaunullinen mopo. Se eroaa Thaimaan tuk tuk-moposta siten, että matkustaja ei istu takana vaan pienessä sivuvaunussa kuljettajan vieressä.
Filippiinien raha on Peso. Niin, kieli on paitsi amerikanenglanti myös espanjalais-portugalilaisvaikutteita tuntuu olevan.
Tuhat pesoa on, tai oli tuohon aikaan, noin sata Malesian ringittiä tai 30 Australian dollaria, 19 euroa. Hotellihuoneesta maksoin yleensä noin 600 - 800 pesoa. Yksinkertaisesta ateriasta maksoin 300-600 pesoa, laadukkaasta isosta intialaisesta kahdelle n. 1500 pesoa eli 25 euroa.
Suurin osa tuloistani maksetaan Australian dollareina. Se, samoin kuin Malesian ringgit ovat viime vuosina romahtaneet suhteessa Yhdysvaltain dollariin. Samoin euro on entistä vahvempi valuutta täällä.
Tavallisista ostoskekusten ruokapaikoista ei juuri vegaaniruokaa löydy.
Verrattuna Malesiaan myös liikennevälineissä matkustaminen on Filippiineillä aika kallista. Taso on suurin piirtein sama ainakin mitä busseihin tulee, ehkä parempi Malesiassa, ja junat ovat täällä paljon parempia.
Minä matkustin bussilla pohjoiseen. Alun perin tarkoitus oli lähteä sinne ihan heti Manilaan saavuttuani, mutta eräs ... tekijä ... tai toive ... pidätti minua siellä viikon verran.
Minun elkuperäinen paluulentoni Manilasta Kuala lumpuriin oli 19 marraskuuta eli kymmen päivän kuluttua saapumisestani. Lentoyhtiö kuitenkin ilmoitti, että, koska tuo päivä on kongressin päätöspäivä, on kaupallinen lentoliikenne Manilan yllä kielletty ja lentokenttä suljettu. Lupasivat rahat takaisin lipusta, mutta sitä varten olisi piätnyt käydä lentoyhtiön Cebu Pacific toimistossa tai odottaa pitkään puhelinpalvelun jonossa,. Nettiyhteys oli niin huono, etten saanut ladattua asiakaspavlelun nettisuva. Niinpä päätin ottaa paluupennon AirAsialta enkä manilasta vaan Angeles-nmisestä kaupungista. Tuon päätöksen tein ollessani jo pohjoisessa ja havaittuani, etten halua olla siellä joulukuuhun saakka, minkä viisumivapaa oleskeluni olisi sallinut, ja mikä oli vielä yhtenä vaihtoehtona mielessäni lähtiessäni Manilasta kohti Baguiota Sunnuntaina 15. ja maanantain 16. 11. välisen yön bussilla.
Baguiossa minua oli vastassa paikallinen sohvasurffausisäntä. Hän oli tarjonnut minulle oleskelua kodissaan parin-kolmen yön verran. Hän myös kierrätti minua kaupungilla, yitettiin mm. ostaa kävelysauvoja.
Tapasin myös äidin ja tyttären, jotka olivat innokkaita tapaamaan matkalaisia. Myöhemmin paljastui, että heillä oli kotimajoitusbisnes, jonka potentiaalisia asiakkaita me turistit olisimme voineet olla.
Täällä Malesiassa tapaamani matkailijat, eräs kanadalainen pariskunta, oli kertonut minulle Filippiinien pääsaaren pohjoisosassa sijaitsevasta pikku kaupungista nimeltään Sagada. Sinne piti matkustaa bussilla Baguion kautta. Heidän mukaansa se kaupunki olisi juuri minulle, jos kerran pidän Cameron highlands-alueesta niin paljon. Pieni vuoristokaupunki, jossa ilma on viileämpää ja ihmiset mukavampia.
Kuuden tunnin bussimatkan aikana, nyt päivävuorolla, ikkunasta näkyi kyllä ihan sykähdyttäviä vuoristomaisemia, mutta itse Sagada ei minua miellyttänyt lainkaan.
Hotellinuoneiden hinta-laatusuhde oli surkea, samoin vegaaniruuan. Ihmiset ievät olleet normaalia turistipalvelua ystävällisempiä, minusta hyvin teennäisiä.
Viivyin Sagadassa vain yhden yön, minä aikana päätin ostaa lentlipun seuraavaksi sunnuntaiksi, ensimmäinen edullinen matkapäivä. Päätin matkata Baguion kautta Angelesiin, jossa sijaitsee se maineeltaan Manilaa parempi Clarkin lentokenttä, jolta olisi turvallsiempaa ja joustavampaa lentää pois.
Niinpä sitten jätin kaikki tturistitouhut väliin ja jätin Sagadan vain 16 6un6ia saapumiseni jälkeen. Hotellit alkoivat olla täynnä, koska APECin takia Manilan asukkaille oli annettu muutama ylimääräinen lomapäivä ja kaikki olivat nyt tulossa tänne maaseudun rauhaan. Ja siitä syntyi iso hälinä ja ryysis. Ihan niin kuin Malesiassa ja muuallakin, ei kannata matkustaa yleisinä lomapäivinä ellei ole pakko.
Ihan nättejä ja omaperäisiä rakennuksia ja maisemia. Ilma oli kuitenkin liian kirkas ja aurinkoinen, kuin Espanjassa. Minua viehättää enemmän tämän Cameron highlandisn useimmiten pilvinen tai puolipilvinen sää.
Angelesissa vietin sitten neljättä päivää. Sitten sunnintaina 22. marraskuuta minut saatettiin lentoasemalle, josta oli neljän tunnin lento Kuala lumpuriin.
Airasian kauniit punapukuiset lentoemännät saavat minut aina hyvälle tuulelle.
Olen jo tottunut siihen, että niiltä ei saa kunnollista vegaaniruokaa, ei edes kasvisruokaa. Ne ovat halal-ystävllinen yhtiö, ei vegeystävällinen. Sekin on osa malesialaista valtakulttuuria.
Vaan löytyypä siltä listalta sentään jotakin, vaikkei mitään lämmintä ateriaa.
Juomaksi suklaalla maustettua kookosvettä. Käytännössä kaakaojuomaa.
Ja sitten pikanuudeleita, jotka on maustettu kasviksilla ja natriumglutamaatilla. Siitä saa ihan hyvänkin aterian, kun siihen kuumaan nuudelikeittoon, jossa on runsaasti vettä, sekoittaa itse mukanaan tuomiaan kuivattuja vihanneksia, hedelmiä, merilevää tms. Tälä kertaa en ollut siihen varautunut, mutta en myöskään ollut nälkäinen.
toki niitä kuivattuja hedelmiä oli myös lentokoneen listalla.
Ja olisi ollut vieläkin enemmän jotain pientä, josta olisi voinut koota aterian nälkäänsä.
Mässäilyn sijata minä kuitenkin vain torkuin ja kuuntelin äänikirjoja. Taisi olla menossa Erkkojen suvun tarina, kun mennessä oli vuorossa radion Markus-sedän elämäkerta. Minun kirjallinen makuni ja maailmani pysyy entistä tiukemmin Suomessa, ja juuri siinä minun Suomessani eli ajassa jolloin asuin siellä, tai ajassa sitä ennen. Veikko Huovinen on ollut yksi viime aikojen nimistä. Juuri lopetin hänen kirjansa Pojan Kuolema. Pekka Huovinen osoitettiin minulle joskus Oulussa rattorilla tai Haarikassa: "tuo on Veikko Huovisen poika".
Ja totta kai siinä Kuala lumpuriin laskeutumista odotellessa pyörivät mielessä erinäiset juuri päättyneeseen matkaan liittyvät vaikutelmat ...
Sunnuntai-iltana olin yötä Kuala lumpurissa kumppanini luona kunnes maanantai-aaumuna lähdin kohti Cameron highlandisa. Täällä olin sopinut majoittumisesta uuteen paikkaan, luonnonläheisempään, jossa oli bambumajoja ja kaksi koiraa. Kuitenkin se sijaitsee sopivan kävelymatkan päässä Tanah ratan kaupoista ja ravintoloista.
Bambumajaa en vuokrannut, koska ne ovat ihan liian kalliita. Niistä ei saa viikko- eikä edes kuukausialennusta.
Minä halusin kuukausivuokrata takapihalta, sieltä missä työntekijöiden asunnot olivat.
Surkea huone olisi ollut sinänsä ok, mutta kun se oli lähellä oleskelutilaa, jossa ihmiset kävivät juttelemassa, tupakoimassa ja myös juhlaimassa, en kestänyt vaan lähdin pois kahden päivän päästä.
Palasin takaisin Twin Pines Guesthouseen, jossa olen ollut jo kahdesti aiemmin. Paras paikka toistaiseksi.
Hieman surullista oli jättää koirat sinne, ja samoin kaunis ympäristö. Myöskin netti toimi tuolla korkealla kukkulalla paremmin kuin täällä laaksossa. Meneillään oleva koululaisten loma taitaa lisätä netin käyttöä sen verran, että vanhentunut tekniikka ei pysty tyydyttämään kysyntää.
Siitä johtuen en kirjoittele tätä yhdeltä istumalta vaan pätkissä usean päivän ajan.
Siitä johtuen en kirjoittele tätä yhdeltä istumalta vaan pätkissä usean päivän ajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti