Mutta tässä siis upotettuna, tai linkkinä linutja sieltä Pohjois-Australiasta, Cairnsin kaupungista, jossa asuin vuosina 2005 - 2009.
Ja tässä sitten toinen. Voisi sen joku ottaa kakkahuumorina, mutta kyseessä oli vakava paikka. Äänimaisema ei tule vessasta vaan vasta sen jälkeen kun helpotus oli jo saavutettu.
Koska en ole Juha Vuorinen, en kuvaile asiaa sen enempää. Mutta Vuorinen liittyy kyllä aiheeseen sikälikin, että bussimaktalla kuuntelin hänen kirjaansa Juoppohullun päiväkirja, "Juoppis", kuten jotkut sanovat. SE on jo toinen Vuorisen kirja parin kuukuaden sisään. Ensimmäisenä kuuntelin teoksen Kaksipäisen vekaran varjossa. Molemmat teokset ovat ihan mielenkiintoista luettavaa, kaksipäinen jopa nautittavaa, siis kuunneltavaa. Niissä on hyvä lukijakin kaiken lisäksi, Mika Suikkanen Juoppiksessa ja Petri Eskelinen vekarassa. Tuollakin asialla on ainakin minulle suuri merkitys "lukukokemuksessa". Pinja Flinck ei ehkä olisi ollut niin hyvä noissa, vaikka muuten tykkään hänen äänestään. Tai mistä sen tietää, olisi voinut ollakin.
Minä siis kävin bussimatkalla. Ajoin vajaat kaksi tuntia mutkaista vuoristotietä alas Ipoh-nimiseen kaupunkiin, jonne on tästä matkaa vajaat sata kilometriä.
Ensin ajoin Bussilla ison lenkin päästäkseni ostoskeskukseen, jossa olin sopinut tapaavani paikallisen sohvasurffarin, joka oli luvannut opastaa minua ja majoittaa myöskin, sekä tutustuttaa muihin sohvalainelautailijoihin. Olin siellä ennen häntä, joten odotellessani kävin urheiluliikkeessä ostamassa housut, sellaiset puolisporttiset ja paikallisen mittapuun mukaan jopa kalliitkin, ei mitkään adidakset vaan Slazenger-merkkiset. Ihan laadukasta tavaraa verrattuna näihin halpatuotteisiin, joita täkäläiset ostavat. Hintakin on kolme kertaa kalliimpi eli 20 euron paikkeilla. Sitä oli paljon saatavilla Australiassakin Lowes-halpakaupassa.
Sitten tulivat kaveritkin paikalle: paikallinen 23-vuotias kiinalaistyttö, joka oli luvannut minut majoitttaa ja sitten toinen hänen majoitettavistaan: pakistanilainen jatko-opiskelija jonkin matkan päässä sijaitsevasta teknisestä korkeakoulusta, UTP - Universiti Teknologi Perak. Perak on tämän osalvtion nimi, jossa Ipoh sijaitsee. Minä sijaitsen Pahang-nimisessä osavaltiossa. Sitten mentiin Jiu Jiu Fu -nimiseen kasvisravintolaan.
Minä otin grillattua kasvislihaa vihannesten ja riisin kerta. Kasvisliha, feikkiliha, mock meat englanniksi tai fake meat, suomeksi usein sanovat seitan. Ruoka oli keskinkertaista sekä hinnaltaan että laadultaan. Varmistin tietenkin kysynällä, ettei sen valmistuksessa ole käytetty kananmunaa eikä maitotuotteita.
Sitten kävimme tervehtimässä Buddhaa, tai miten vain, paikallisessa turistinähtävyydessä: Buddhalaistemppeli oli raknnettu vuoren kylkeen, osittain myöa luoliin. Se oli monessa kerroksessa ja siellä oli paljon pimeitä portaikkoja. Siellä oli myös paljon turisteja, lähinnä paikallisia. Ja heidän sijassaan oli myös uskontoaan harjoittavia paikallisia.
Tervehtimässä Buddhaa, kyllä ja ei. Buddhalaisuuskin, niin kuin kristinusko ja muutkin uskonnot on aika monitahoinen uskonto. Kaksi pääsuntaa ovat Mahajana ja Teravada. Teravada, minun kouluaikanani Hinajana, on valtasuuntaus Thaimaassa. Ne buddhalaiset eivät ole kasvissyöjiä kuin korkeintaan osan aikaa, ja niiden buddha on nuori ja hoikka Siddhartha Gautama. He pitäytyvät enemmän Buddhan oppeihin ja alkuperäisiin kirjoituksiin, vaikkei niitä aukottomasti voida edes osoittaa olevan olemassa.
Ja sitten on tämä kiinalainen buddhalaisuus, joka edustaa mahajana-suuntausta. Sen Buddha ei ole salskea nuorukainen, vaan vanha möhömahainen ukko, jolla on paksut posket ja naurava suu. Kristinuskon Kristus sovitti maailman synnit antamalla teloittaa itsensä ristillä ivan ja pilkan säestyksellä. Tämä möhömaha-Buddha sovittaa maailman synnit kasaamalla ne vatsaansa ja muutamalla ne hyväntuulen iloiseksi energiaksi, joka näkyy hänen naamaltaan, näin vapaasti uskontotiteillen ilmaistuna.
Tie, totuus ja elämä. Tao, tai Dao, on tie, oppi ehkä tie pelastukseen, pelastusoppi. Taolaisuus ammentaa monista lähteistä. Se on vanhaa kiinalaista perinnettä, hallitsijan ja esi-isien palvontaa.
Opillissesti se on Lao Tse:n kirjoituksia, Kon fu tse:n oppeja, henkiuskoa, taikauskoa, tyyneyden filosofiaa. Monille kiinalaiselle täälläkin Malesiassa se on äidinmaidossa imettyä ja kotona opittua elämäntapaa. Kotona on alttari, jonka edessä liitetään kädet yhteen ja rukoillaan. Se on hääseremonioita, monimutkaisia hautajais- ja muistorituaaleja, tapoja, leikkirahojen ja pahvimersujen polttamista lähtettäväksi vainajille.
Ensin ajoin Bussilla ison lenkin päästäkseni ostoskeskukseen, jossa olin sopinut tapaavani paikallisen sohvasurffarin, joka oli luvannut opastaa minua ja majoittaa myöskin, sekä tutustuttaa muihin sohvalainelautailijoihin. Olin siellä ennen häntä, joten odotellessani kävin urheiluliikkeessä ostamassa housut, sellaiset puolisporttiset ja paikallisen mittapuun mukaan jopa kalliitkin, ei mitkään adidakset vaan Slazenger-merkkiset. Ihan laadukasta tavaraa verrattuna näihin halpatuotteisiin, joita täkäläiset ostavat. Hintakin on kolme kertaa kalliimpi eli 20 euron paikkeilla. Sitä oli paljon saatavilla Australiassakin Lowes-halpakaupassa.
Sitten tulivat kaveritkin paikalle: paikallinen 23-vuotias kiinalaistyttö, joka oli luvannut minut majoitttaa ja sitten toinen hänen majoitettavistaan: pakistanilainen jatko-opiskelija jonkin matkan päässä sijaitsevasta teknisestä korkeakoulusta, UTP - Universiti Teknologi Perak. Perak on tämän osalvtion nimi, jossa Ipoh sijaitsee. Minä sijaitsen Pahang-nimisessä osavaltiossa. Sitten mentiin Jiu Jiu Fu -nimiseen kasvisravintolaan.
Minä otin grillattua kasvislihaa vihannesten ja riisin kerta. Kasvisliha, feikkiliha, mock meat englanniksi tai fake meat, suomeksi usein sanovat seitan. Ruoka oli keskinkertaista sekä hinnaltaan että laadultaan. Varmistin tietenkin kysynällä, ettei sen valmistuksessa ole käytetty kananmunaa eikä maitotuotteita.
Sitten kävimme tervehtimässä Buddhaa, tai miten vain, paikallisessa turistinähtävyydessä: Buddhalaistemppeli oli raknnettu vuoren kylkeen, osittain myöa luoliin. Se oli monessa kerroksessa ja siellä oli paljon pimeitä portaikkoja. Siellä oli myös paljon turisteja, lähinnä paikallisia. Ja heidän sijassaan oli myös uskontoaan harjoittavia paikallisia.
Tervehtimässä Buddhaa, kyllä ja ei. Buddhalaisuuskin, niin kuin kristinusko ja muutkin uskonnot on aika monitahoinen uskonto. Kaksi pääsuntaa ovat Mahajana ja Teravada. Teravada, minun kouluaikanani Hinajana, on valtasuuntaus Thaimaassa. Ne buddhalaiset eivät ole kasvissyöjiä kuin korkeintaan osan aikaa, ja niiden buddha on nuori ja hoikka Siddhartha Gautama. He pitäytyvät enemmän Buddhan oppeihin ja alkuperäisiin kirjoituksiin, vaikkei niitä aukottomasti voida edes osoittaa olevan olemassa.
Ja sitten on tämä kiinalainen buddhalaisuus, joka edustaa mahajana-suuntausta. Sen Buddha ei ole salskea nuorukainen, vaan vanha möhömahainen ukko, jolla on paksut posket ja naurava suu. Kristinuskon Kristus sovitti maailman synnit antamalla teloittaa itsensä ristillä ivan ja pilkan säestyksellä. Tämä möhömaha-Buddha sovittaa maailman synnit kasaamalla ne vatsaansa ja muutamalla ne hyväntuulen iloiseksi energiaksi, joka näkyy hänen naamaltaan, näin vapaasti uskontotiteillen ilmaistuna.
Tie, totuus ja elämä. Tao, tai Dao, on tie, oppi ehkä tie pelastukseen, pelastusoppi. Taolaisuus ammentaa monista lähteistä. Se on vanhaa kiinalaista perinnettä, hallitsijan ja esi-isien palvontaa.
Kiinalainen ooppera on yksi tavoista harjoittaa uskontoa ja kunnioittaa perinteitä. Esitykset ovat kuvaelmia historiasta ja uskonnon keskeisistä tapahtumista. Äänekkään rummutuksen ja kimakan laulun säestämä ooppera kuuluu ja näkyy kauas.
Tällaista oopperaa oli tarjolla lauantai-iltana. Oli myös kasvisruokaa siellä taolaisessa temppelissä. Niin kuin Thai-buddhalaisetkin, ovat nämä taolaiset yleensä osittain kasvissyöjiä, siis vain silloin kun uskonto sen sanelee tai vain temppelissään.
Näiden nuorten kanssa nautittiin kasvisruokaa ja möhemmin käytiin katsomassa kulkuetta.
Festivaalin nimi on Yhdeksän hallitsijajumalan paraati. Siinä jumalat kuljetetaan temppeleistä vaunuilla ajelulle pitkin öistä kaupunkia.
Paraati kesti liki kahteen saakka yöllä.
Höyrytettyjä vehnäpullia eli tsai pao. Niitä uhrataan jumalille. Niitä voi myös syödä, ja seuraavana päivänä nauttia kauniin pinkistä pissasta. Vaaleanpunainen virtsa kuitenkaan ei ole vaarallista, punajuuresta peräisin olevaa väriainetta se vain on.
Tässä alla yksi video tapahtumaan liittyen, ei ole minun ottamani eikä juuri tästä tapahtumasta, mutta luulisin, että vastaava tilaisuus. En kaikkea tuota touhua nähnyt tällä kertaa. Oli niin paljon väkeä, että usein ei näkynyt mitään.
xxxx
xxx
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti