Suomessakin Helsingin Sanomat uutisoi brittiläisestä "tutkimuksesta", jonka on tehnyt, ei mikään yliopisto eikä tieteellinen yhteisö, vaan Voucher Codes Pro - niminen yritys. Yritys, jonka päätoimialaan kuuluvat alennuskupongit.
Vegnews-verkkojulkaisi lähti selvittämään asiaa ja pyysi saada nähdä, tai edes tietoja alkuperäisestä tutkimuksesta. Sellaista ei toimitettu eikä löytynyt millään haulla.
Tässä Vegnews-artikkeli asiasta:
http://vegnews.com/articles/page.do?pageId=7071&catId=1
Useat maailman valtamedioista nielaisivat uutisen ja lähtivät levittämään sitä uljaasti mainiten lähteenkin, siis tuon Voucher Codes Pro -yrityksen. Näin teki myös suomalainen Helsingin Sanomat tiedeosastossaan. Artikkelin on kirjoittanut Jukka Hiiro. "Kyselytutkimuksen teki Voucher Codes Pro –yritys, ja siitä ovat uutisoineet muiden muassa The Independent, The Huffington Post sekä Science Daily." Ja noita muita on paljon: USA today mm.
Journalismin taso on siis samaa kuin tuo mitavittua vai mikä mvlehti se nykyään on. "Uutinen" vetoaa kansaa, ja ken ties sen keksimisestä on jopa maksettu "toimittajalle" tuolla alennuskuponkifirmassa? Olisiko peräti joku liha-alan firma ollut asialla. Keksinyt loistavan mainoskampanjan?
Ilmeisesti se firma ja sen "tiedemiehet" nyt hykertelevät tyytyväisinä kuin saivat nimelleenkin noin paljon julkisuutta, ilmaista mainosta.
Helsingin Sanomat, Suomen johtaja puppugeneraattori ? No ainakin tässä tapauksessa Suomen johtava pupputoistin.
Tuollainen uutinen varmasti on useimmille lukijoille iloinen uutinen, yhtä iloinen Hesarissa kuin uutinen lestadiolaisten tkeemistä synneistä. Se aiheuttaa huojentavan tunteen: "hahaa, syntiähän nekin tekevät, eivät ole yhtään sen parempia kuin mekään, eli jos joudutaan me helvettiin, niin joutuvat nekin. Ja oikeastaan ne ovat vielä pahempia kuin me: valehtelijoita ja ulkokullattuja!", "parempi pysyä lihansyöjänä kun eivät näköjään kasvissyöjätkään oikeasti pysty olemaan sitä".
Laspilauman ja raskaudenpelon alla riutuva lestadiolaisäiti herättää paitsi halveksintaa vl-yhteisöä ja sen sääntöjä kohtaan, myös myötätuntoa uhria kohtaan. Saman voisi olettaa tapahtuvan tässä myös kasvissyöjäraukkaa kohtaan: kun joutuu puputtamaan kaiket päivät ituja ja salaatteja juomaan Smoothieita, niin ihmekös tuo, jos joskus sortuu.
Kuvassa joukko vegaaneja "katsoo himoiten nautaa", no ei, vaan vieraillaan eläinsuojelutilalla Pohjoisessa Uuden Etelä-Walesin osavaltiossa. Tilan eläimet on pelastettu kuolemalta, joka niitä uhkasi sen jälkeen kun ne tulivat vanhoiksi tai sairaiksi eivätkä enää kelvanneet tuotantoeläimiksi. Ystävänpariskuntani pelasti eläimet tilalleen - rakkaudesta niiden elämää kohtaan.
itse asia sitten, eli syövätkö kasvissyöjät humalassa lihaa, ja moniko niin tekee. No, ainakaan Suomessa ja toenäköisesti myös Briteissä, useat eivät edes muist amitä ovat humalassa tehneet. Ja monethan tekevät humalassa tyhmyyksiä, toimivat vastoin omaa etikkaansa. Ja tottakai itseään kasvissyöjäksi tai jopa vegaaneiksi kutsuvissa on ihmisiä, jotka ovat sitä jostain muusta syystä kuin tarkoin punnitun henkilökohtaisen vakaumuksen sanelemina. Nykyäänhän kuulemma on jopa "cool" tai "in" olla vegaani tai kasissyöjä. Mutta nykyään on myös tavallista yrittää toimia eettyisesti, muita vahingoittamatta, ympäristöä ajatellen. Ja kasvissyönti kuitenkin on hyvä eettinen valinta, valinta olla tuottamatta kärsimystä muille eläville olennoille, eläimille. Se on myös ympäristön kannalta kestävin ruokavalio. Lihantuotanto kuin vaatii valtavia resursseja. mm. monien nälkää näkevien kehitysmaiden kasvattama vilja päätyy rikkaiden maiden karjan rehuksi.
Monet kasvissyöjistä ja vegaaneista ovat nuoria, ja osalla heistä tiedot, kokemus ja harkintakyky ovat vielä sen verran hakusessa, että saattaa tuollaisia ylilyöntejä tapahtua, etenkin humalassa. Onneksi ainakin Suomessa nuorten kännääminen ei ole enää niin suosittua kuin se oli esim. 1980-luvulla.
"Normaalitilassaan" eli selvin päin ja aivot kirkkaana, sydän paikallaan, entistä useampi on sitä mieltä, että tehotuotanto (myös luomutuotanto niiden mielestä, jotka asiaan ovat perehtyneet syötettyjen mielikuvien taakse tirkistellen) on väärin uhrejaan eli eläimiä kohtaan. Ei niitä näin saisi kohdella: sulkea häkkeihin, tehosikaloihin, tehnavetoihin, kanaloihin, jossa laumann koko on kymmeniä tuhansia kertoja suurempi kuin mitä luonnossa, eivätkä ne ole mitään takinkauluksen materiaalia turkistarhoilla, vaan eläviä olentoja joille kuuluu oikeus lajinsa mukaiseen elämään mieluiten luonnossa.
ei se ole kuitenkaan niin vakavaa, jos joskus sortuu. Parempi kuitenkin olla kasvissyöjä vaikka kuutena päivänä viikossa jos ei setsemänä pysty. Kuitenkin parempi vähentää kuin vaatia itseltään sellasita mihin ei pysty. Ja ihan hyvä olla armollinen itselleen, yrittää parhaansa. Ei se ole joko-tai tässäkään asiassa. Tosin tietysti ihanne monien mielestä on välttää kaärsimystä aina, ihan samalla tavalla kuin välttää lastensa tai puolisonsa hakkaamista tai jopa tuntemattomienkin mukiloimista ihan joka päivä eikä vain torstaisin. Mutta kukin tahtonsa ja kykyjensä mukaan, mutta toivottavasti ei ulkopuolisten ilkkujien pillin tahdissa!
Tekikö lihansyöjäksi ja metsästjäksi ryhtyminen ihmisestä ihmisen? Nämä kajaailaiset teatteria harrastavat nuoret eivät varsinaisesti liity tapaukseen. Kuvasin heidän katuteatteriesitystään kesäkuussa 2015 Sana ja sävel-festivaalin aattona kernraaliharjoituksissa. En nyt muista tuon esityksen nimeä, joka oli tanssiteatterin ja huumorin keinoin totetutettu turistikierros.
Kasvissyönti kun ei kuitenkaan sitä harjoittaville ole useinkaan mikään uskonto eikä pelastusoppi vaan järkivalinta, jopa polittinen kanta, protesti sitä elämäntapaa kohtaan, johon tehtotuotanto ja piittaamattomuus ympäristöstä kuuluvat.
Tunnen myös turkistarhauksen vastustajia, jotka kuitenkin syövät lihaa. useimmat heistä kuitenkin yrittävät syödä sitä niin vähän kuin mielestään on mahdollista. Tuki olisi loogisempaa olla turkistarhauksen vastustajana ja eläinten oikeuksien puolustajana täysi kasvissyöjä eli vegaani, mutta ei se aina näin yksinkertaista ole. Eikä se minusta vie pohjaa turkistarhauksen vastustamiselta vaikkei ihan täysi kasvissyöjä olisikaan. Ihan kuin ei mielestäni se, että harrastan lentokoneilla lentämistä vie pohjaa siltä, että olen vegaani ja pyrin eettiseen ja ekologisesti kestävään elämään. Nuo ovat omia valintoja eivätkä mitään sokeaa sääntöjen noudattamista.
Kuva turkistarhauksen vastaisesta mielenosoituksesta Helsingin Senaatintorilla kesäkuussa 2015. Kuvasta tunnistamani henkilöt ovat tietääkseni kaikki vegaaneja. Sanonpahan vain, ettei luultaisi, että heitä tarkoitan .... enkä kyllä muutenkaan ketään heistäkään alkaisi sormella osoittelemaan.
Eikä kasvissyönti nykyään ole mitään ilotonta itujen pututtamista. Ei myöskään veganismi, joka on se loogisin kasvissyönnin muoto, ei pelkästään lihan ja kalan välttämistä vaan kaikkien eläinkunnan tuotteiden. Maidon ja kananmunien tuotantoon kun nykyaikana sisältyy yhtä suurta julmutta kuin lihantuotantoonkin.
Nykyään vegaanin elämä on violaiffii, vihikisä, vegaanisia karkkeja, keksejä ... voi olla myös kaljaa, joka Suomessa on täysin vegaanista - Guineess ei ole eivätkä jotkut muut tuontioluet.
Vihis ei ole lihis, ei lihapiirakka vaan kasvispiirakka. Ihan viime aikoina niitä on ollut saatavissa lähes jokaisesta Suomen kaupasta, ainakin asutuskeskuksissa. Huoviruoka on valmistaja. Niillä on kuulemma myös vegaanisia karjalanpiirakoita Niin, nämä vihikset eli kasvispiirakat tosiaankin ovat vegaanisia. Olisi kyllä kiva päästä maistamaan ja toteamaan, että ovatko yhtä hyviä kuin Lappeenrannan kesämäen leipomon kasvispiirakat. Niitä sai sielä myymälästä, ja siinä oli vieressä mikro, jossa niitä voi lämmittää, astioita ja välineitä niiden nauttimiseksi, ja tietysti myös Sinappia ja ketsuppia.
Munnkikahvitkin saa vegaanisena. Kahvin kanssa saa soijamaitoa tai kauramaitoa tai mantelimatioa. Jyväskylässä ja Lappeenrannassa ostin mös prismasta tattarimaitoa. Tattari on minun suosikkimakuni esim. puurossa. Kuvassa on Jyväskylässä nautittu Elosen possumunkki.
Lisää vegaanisia kahvila- ja konditoriatuotteita löytyy mainiolta vegaanituotteet.net-sivustolta
http://www.vegaanituotteet.net/herkut/leipomotuotteet
Mikkelin torillakin sain vegaaniruokaa, eikä ollut taaskaan ituja, minä olen erittäin huono ituhippi sen sanan stereotyyppisessä merkityksessä - niin ovat onneksi melkein kaikki vegaanikaveritkin.
Voi voi, kun Suomeen tulee ikävä, toki Rotsiin mös, muttei Veäjälle kuitenkaan. Suurena houkutuksena on ollut ruoka. Olen aina sanonut, etten pidä suomalaisesta ruuasta. Ei se 60-luvulla mitään herkkua usein ollutkaan. Nälkään sitä silloin syötiin. Mutta nyt syövät kaikki, myös vegaanit, myös ihan silkasta huvista ja nautinnosta. Ingamin tofutuutti pallona ja tavallisella vohvelilla ostettuna. Kaupan pakastealtaasta saa sitten Tofuline-tuutteja pakattuina. Sitten on myös niitä Rice-merkkisiä riisijäätelöitä. Niitä ei saa niin monista paikoista kuin tofulinea, sitä on jopa maaseudun pikku Siwa-myymälöissä ja monilla huoltoasemilla ja leirintäalueiden kahvioissa.
Maailmalla vegaaniruokaa saa myös joistain pikaruokapaikoista, suurista ketjuista vain Subway-ravintoloista. Siellä kun ottaa Vegie delightin ilman juustoa ja leivällä, jonka on varmistanut maitotuotteita sisältämättömäksi, usein täysjyvä on sellaista. Suomessa on onneksi Hesburger, jonka falafel-purilainen on vegaaninen, jos jättää majoneesin pois tai korvaa sen jollakin vegaanisella.
Entä nyt?
Asun taas, tai nyt, muutaman viikon , kuukuaden ehkä loppuvuoden Malesiassa, ympäristöään viileämmällä ylänköalueella. Sen verran suomalaisittain ei-niin-viileässä, että lämpötila kohoaa kuitenkin liki joka päivä yli suomalaisen hellerajan +25 astetta.
Asun nyky'ään tällaisella asuinalueella Tanah Rata-nimisen pikku kaupungin, suomalaisittain ehkä kirkonkylä, jos vanhoja termejä käytetään, kupeessa. Sellaisia asuntoja, joita on paljon Malesiassa ja Singaporessa. Ihan siedettävä vanhahko kämppä, pari-kolmesataa euroa kuukaudessa pelkän huoneen vuokra kun vuokraa kuukaudeksi kerrallaan.
Täällä ei ole vihiksiä eikä Violife- tai Wilmersburger-juustoja, ei edes Tofutti Cheddar-makuisia viipaleita. On vain paikallista kiinalaista ja intialaista vegaaniruokaa malesialaisittain tehtynä. Varsinainen malesialainen eli malajien ruoka ei minua niin hirveästi kiinnosta, koska sitä on vaikea saada varmasti vegaanisena. Niin on kyllä tuota muutakin, mutta todennäköisyys sen vegaanisuuteen on sentään vähän isompi. Ajatusmaailma, jossa halal-on ainoa oikea ruoka, ei oikein pysty sulattamaan ja käsittelemään ajatusta vegaaniruuasta. Toki muutama poikkeuskin tuosta säännöstä on tielleni osunut. Kun on riittävästi turisteja, lähinnä Singaporen buddhalaisia, jotka vaativat kasvisruokaa ja maksavat siitä paikallisia enemmän, löytyy myös tahtoa sen tarjoamiseen.
Elämäntapani on nomadinen, ainakin vielä, toistaiseksi, kunnes rakkaus sen taltuttaa, kuten muutama postaus sitten tuli ruotsinsuomalaisen toimittajan kynästä lausuttuna - eli se Sisuradion mainio haastattelu tässä: http://sverigesradio.se/sida/artikel.aspx?programid=185&artikel=6240400
Siltä varalta, että se rakkaus tai jokin muu sairaus joskus pysäyttää, ja se on jopa tarkoituskin antaa niin tapahtua jossain vaiheessa muutaman vuoden kuluttua, niin täytyy olla jonkinlainen toimintasuunnitelma. Saattaa tietysti olla, että silloin haluaisi erakoitua, mutta sellainen on kutina nyt, ettei niin tapahdu, vaan haluan jatkaa aktiivista sosiaalista elämää myös netin ulkopuolella, eli tavata ihmisiä. Silloin se olisi matkailijoiden majoittamista.
Istua kotona ja katsoa televisiota, se olisi minulle aika paha painajainen, olla menemättä ulos siksi, että kohta alkaa jokin sarja tai elokuva. En todellakaan katso enää elokuvia, en tv:tä, vain youtube-videoita satunnaisesti. Elämäntapalestadiolainen? Miten vain, mutta minä vain istun kotona jja käytän Facebookia, bloggan. No, sitä voi onneksi tehdä kodin ulkopuolella. Ostan joka maasta aina saapuessani prepaid-sim-kortin ja lataan siihen mobiilin datayhteyden.
Niin kuin kuvasta näkyy, kuuluu tuo "Saatanan sontaluukku" kuitenkin asuntoni varustukseen. Niin, se on talon puolesta ja naapureiden kanssa yhteinen. Vuokraan vain yhtä huonetta aluksi, sitten marraskuun 20. päivä koko kämpän.
On täällä se oikeakin sontaluukku... suihkuhuone ja vessa erikseen. Minun halpa huoneeni tuossa suihkusta vasemmalle. Huoneessa aikuisten kerrossänky.
Lisää kuvia paikasta ja ympäristöstä on Vegvisits-sivuston ilmoituksessa:
https://www.vegvisits.com/transactable_types/62/locations/tim-cameron-highlands/listings/12427
Eli tarjoan vegaanista majoitusta malesiassa, kasvissyöjille myös ja mahdollisesti muillekin kavereille, ainakin jonkin verran samanhenkisille.
Tämä on aluksi kuukauden kestävä koekilu. Tarkoitus ei ole tehdä rahaa eikä tuottaa voittoa vaan tarjota elämyksiä ennen kaikkea muille vegaaneille. Minusta tällainen toiminta edistää asiaa paljon paremmin kuin netissä paasaaminen. Vegaanipropagandaa tämä tietysti jollain tasolla on, mutta toivottavasti reilua sellaista, eli ei-vegaaneille esitellä vegaanista elämäntapaa. Jos se ei kiinnosta, niin silti voi tulla kunhan sitoutuu olemaan tuomatta keittiöön mitään eläinperäistä ruokaa, tai edes kehossaan mitään grilli- tai kalanajuja ;) . Saattaa kuulostaa hurjalta, mutta kun noita juttuja ei syö, ne alkavat haistakin joltain hyvin epämääräiseltä, eivät enää ruualta. Pitäisi kyllä olla tosi kännissä ja sekaisin ennen kuin niitä edes pystyisi suuhunsa laittamaan. Eli ei ole lainkaan totta, että kaikki vegaanit ja kasvissyöjät salaa söisivät tai haluaisivat syödä lihaa. Monia se yököttää, varsinkin vegaaneja. Meille jopa maitotuotteet haisevat ja maistuvat voimakkaasti eläimeltä. Tosin kyllä poikkeuksiakin on, ja tunnen myös vegaaeja, jotka joutuvat tiastelemaan tuollaisia mielitekoja vastaan. Mutta arvelisin, että he ovat kuitenkin vähemmistö. Ja tuossakin suhteessa lisääntyvät tuotevalikoimat tulevat avuksi. on entistä enemmän tarjolla kaikenalisia suolaisia, rasvaisi, epätervellisiä, lihan makuisia ja näköisiä tuotteita tyydyttämään roskaruuan himoakin. Ja niitähän voi nauttia puhtaammalla omallatunnolla, koska niiden tuottamiseksi ei ole harjoitettu ainakaan suoranasita julmuutta eläimiä kohtaan. Terveellisyys on sitten vähän eri asia, ja sitäkin toki jotkut ajattelevät.
Wehaty on saksalainen tuotemerkki, joka sisältää runsaasti venhnägluteenista eli seitanista valmisettuja makkaroita.
Astrid oc Aporna on ruotsalainen tuotemerkki, jonka alla myydään eri maissa valmistettuja vegaanisia juustoja ja makkaroita.
Nämä "bosat" tai "daisarit" ovat kiinalaisia höyrytettyjä vehnäpullia, joiden sisällä voi olla lihaa, kalaa, kasviksia ... Oma suosikkini on punaisista pavuista thety makea täyte, Pao, red bean pao.
'''Parasta ruokaa saa kun tekee itse. Sen opin jo varhaisteininä. Matkailevalle vegaanille riisinkeitin on suureksi avuksi. Sen avulla saa keitettyä niin kahvit kuin keitotkin. Sillä voi tehdä jopa jonkinlaisia kakkuja ja leipiä, pannkukakkuja, pihvejä. Sehn on teknisessä mielessä eräänlainen keittolevy-keittoastia-yhdistelmä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti