Siinä matkasuunnitelma. Muutoksia saattaa tulla, mutta ainakin aloitan Turkista, sieltä missä on Euroopan reuna, Aasian ja Euroopan rajalta. Pitää se symbolinen askel vihdoinkin ottaa myös maitse eikä aina vain lentäen.
Tässä siis alustava matkasuunnitelma kartalla.
En aio kävellä enkä pyöräillä vaan ensi sijassa käytän junia ja busseja. Kävelykärry toki on mukana, samoin kuin pyöräilyvarusteita Suomea varten.
Taksilla ei Euroopassa paljoa minun tuloilla ajella. Täällä kylläkin. Moni taksi on itse asiassa bussin korvike, eli kyytiin saa hypätä vaikka sisällä olisi muitakin, ja maksu on myös sen mukainen eli lähes bussimatkan hintainen. 15 kilometriä voi ajaa yhdellä-kahdella eurolla.
Kultaseni bussipysäkillä taksia odottamassa. Tuon yllä olevan kuvan otin turvallisuussyistä, eli dokumentiksi siitä, mihin taksiin hän nousi.
Ravintohiivahiutaleita tai oluthiivahiutaleita vegaanisen juuston ja rvyita-näkkärin kanssa aamiaiseksi.
Kalliitahan nuo vegaanijuusot täällä ovat. Niitä myydäänkin vain alueilla, joissa asuu länsimaisia, useat töissä kansainvälisissä yrityksissä. Petaling Jaya on nimeltään tuo paremman väen alue. Minä asun köyhien lähiöissä, kuten Kepong.
Wasa-näkkileipää ja Ryvitaa löytyy niitäkin vain harvoista kaupoista tuolla rikkailla alueilla.
Vajaa 5 euroa paketti noita yksittäispakattuja juustoviipaleilta. Kovin ovat Tofutin näköisiä. Ehkäpä ne ovatkin lisenssillä valmistettuja Tofutteja. Englannista ne on tuotu.
Oppialaitani. He ovat Myanmarista tulleita pakolaislapsia. Myarnmar eli Burma on tuossa lähistöllä, Thaimaan takana. Sieltä tulee pakolaisia. Nämä kuuluvat kristittyyn Chin-kansaan. He ovat kovasti kiinalaisen näköisiä.
Minulla alkaa pitkä tauko opetuksessa. Torstaina 26.3. sanottiin näkemiin ja otettiin kaverikuvia.
Opetan heille englannin keskustelua, mutta luulen, että olen enemmänkin isoisähahmo tai ylipäätänsä aikuinen, johon he voivat luottaa ja jolle kertoa enemmän kuin tavalliselle autoritaariselle opettajalle.
Teinien kanssa ollaan myös käsitelty ihastumista, rakastumista, paritumista. Ei toki mitään sukupuolivalistusta, se olisi näissä konservatiivisssa oloissa jo liikaa.
Opetellaan ihan tavalisia asioita. Kellon ja kalenterin opettamiseen olen käyttänyt paljon aikaa. 24-tunnin kelloajat, esim. 17:45 - "quarter to five in the afternoon" ovat jo aikamoinen haaste 10-12 -vuotiaalle, joka ei ole montaa vuotta kouluja käynyt.
Koulun vaikopettajat huutavat ja lyövät kepillä sormille, mutta minun kanssani voi olla vapaasti. En saa pidettyä juuri lainkaan kuria, vaan luokassa vallitsee usein meteli. Kun niin käy, noustaan ylös ja voimistellaan tai sitten muutan opetuksen sisältöä helpommaksi ja mielenkiintoisemmaksi.
Torstaina minulla olivat muakanai ne tavarat, joita en ollut lähettänyt kuriirin mukana. Polkupyörä ja muuta isoa ja painavaa matkasi kuljetusfirman kyydillä. Ehjänä tulivat perille puolentoista vuorokauden kuluttua. Nyt minulla jää kolmisenkymmentä kiloa tavaraa tänne odottamaan paluutani. Toivoa vain sopii, että paluutani odottaa joku muukin kuin se sievä naistenpyörä,. jonka ostin joulukuussa. On aikamoinen haaste melko tuoreelle parisuhteelle kun toinen lähtee huitelemaan maailmalle puoleksi vuodeksi.
Port Dicksonin asunnolta lähdin siis torstai-aamuna. Palkkaamani siivooja järjesti minulle edullisen taksikyydin Serembaniin koululleni. Siellä opetin ja sanoin jäähyväisä kunnes iltapäivällä sitten työnsin kärryni asemalle ja nousin Kuala lumpriin menevään paikallisjunaan. Puolentoista tunnin matkan jälkeen olin perillä Kepong Sentral-asemalla.
Tuo asuinalue, puoliksi hylätty lomaparatiisi meren rannalla, Teluk Kemang, Jalan Pantai, Cocobay resort, oh, sitäkin tulee niin ikävä. Se on paras paikka Malesiassa, missä olen asunut. Muistuttaa niin Singaporea.
Asunnot ovat paljon viileämpiä kuin tämä yksikerroksinen talo, jossa nyt majailen.
Minua taisi jäädä siellä kaipaamaan joku: nämä kissat, joita ruokin: emokissa ja viisi poikasta. Isäkissakin kävi joskus. Poikasista vain kaksi kävi säännöllisesti. Kaikki olivat ihmisten suhteen järkeviä eli eivät antaneet tulla lähelle. Sillä asenteella välttää kissanpyydystäjän. Luulen, että ne sielläkin yrittävät pyydystää ja tappaa kulkukissoja.
Viisi vuotta täysin palvellut lompakkokin sai mennä. Miljoonia se on sisällään pitänyt, koska Indonesian ja Intian rupiissa sekä Vietnamin dongeissa on niin alhainen arvo, että miljoonalla ei paljoa mällätä.
Olen Couchsurfing-sivuston ahkera käyttäjä. Sitä kautta tutustuu uusiin ihmisiin, mikä on minulle tärkeintä matkailussa. Sain eräänä päivänä vieraakseni pyörämatkalla olevan pariskunnan. He ovat Australian Eumudnista. Se apikka on minulle tuttu. Asuin siellä lähistöllä vuonna 2010, siellä kommuunissa.
Euroopassa tulen ikävöimään rakkaintani sekä muitakin kiinalaisa, ja tietysti kiinalaista kasvisruokaa, jossa ei ole sipulia eikä valkosipulia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti