Sivut

lauantai 25. tammikuuta 2014

Australian halki askel kerrallaan - Vegaia 4/2013

vegaia-normal.jpg
En ole löytänyt ketään, joka bloggaisi puolestani, mutta onneksi joku sentään kirjoittaa minusta. Vegaanlliitto julkaisee Vegaia-nimistä aikakauslehteä. Sen numerossa 4/2013 on juttu minusta.  Pinja kirjoitti sen niin hyvin ja nasevastik, että opin itsekin jotain uutta itsestäni!  Juttu on tehty marraskuussa 2013, kun olin Melbournessa odottamassa Tasmaniaan lähtöä.

Vegaanliiton Vegaia-sivu kertoo siitä, miten lehden voi saada käsiinsä. Sähköinen versiokin on kuulemma tulossa.



Päivitys:  
Ny arrikkeli näkyy myös netissä.

http://www.vegaaniliitto.fi/www/fi/vegaia/artikkelit/australian-halki-askel-kerrallaan


Tässä teksti tarkistettavaksi minulle lähetetystä versiosta
Kuvia siinä ei ole. 


Australian halki askel kerrallaan

Tim Sippala päätti luopua asunnostaan ja lähes kaikesta muustakin
omaisuudestaan kävelläkseen halki Australian. Matkan varrella leviää viesti
veganismista, kiireettömyydestä ja tavaroiden omistamisen kyseenalaistamisesta –
ja ennen kaikkea elämänilosta.

Autot tööttäilevät tervehdyksen merkiksi ohittaessaan Australian karussa
maisemassa kävelykärryään työntävän Tim Sippalan. Sippala lähti kävelemään
elokuussa 2013 Cairnsista, Australian pohjoisrannikolta kohti etelää. Se reissu
oli kymmen viikon ja 1300 kilometrin pituinen. Sippalan omaisuus mahtuu
kätevästi kärryyn: teltta, makuupussi, ilmapatja, peseytymisvälineet, vaatteita,
vettä, miniläppäri sekä aurinkopaneeli, josta saa virtaa kännykän lataamiseen.
Kävellessä kuulokkeissa soi usein äänikirja. Viime aikoina kuunneltua on muun
muassa Peter Singerin klassikko Oikeutta eläimille.

Sekä Suomen että Australian kansalaisuuden omaava Sippala on vapaa
kulkemaan – ja sitä hän tekeekin, askel kerrallaan. ”Ja ilman suorituspaineita!”,
lisää Sippala. Hänen tyyliinsä eivät kuulu askelmittarit, tarkat reittisuunnitelmat
tai matkatavoitteet. Autokyytiin turvautuminenkaan tarpeen tullen ei aiheuta
tunnontuskia. Sippalalle tarjotaankin silloin tällöin kyytiä, koska luullaan, että
hän kävelee sen takia, että auto on mennyt rikki.
Matkan varrella kohdattuja ihmisiä kiinnostaa usein myös kävellyt
kilometrilukemat ja taloudelliset edellytykset kävelyelämäntapaan. Toiset
kummastelevat, kuinka viisikymppinen Tim ”enää tuossa iässä” uskaltaa
heittäytyä tyhjänpäälle ja antautua seikkailuun. Yleisin kysymys on kuitenkin
”Miksi kävelet?”. Vastaus ei ole aivan yksiselitteinen, vaan siihen liittyy sopiva
elämäntilanne, vapauden viehätys, pyrkimys ekologiseen matkustaminen ja
kävelyn luonnollisuus.

Uusia tuttavuuksia vegaaniryhmien kautta
Kun liikkuu omaan tahtiinsa, ei kävelijän tarvitse olla huippukuntoinen. ”En ole
vahva, mutta sitkeä ja kärsivällinen”, Tim nauraa. Henkistä kanttia kysyy
esimerkiksi epävarmuus siitä, missä seuraavan yönsä viettää ja ruokansa nauttii.
Tim yöpyy usein teltassa joko luonnossa tai leirintäalueella. Toisinaan yösija
löytyy tuttavien kotoa tai netin kautta couch surfing –sivustolta ja Facebookin
ryhmistä.

Vegaaniryhmien kautta Sippala on löytänyt useita yöpaikkoja ja samalla
tutustunut moniin uusiin, mukaviin ihmisiin. Vegaanien luona yöpyessä tulee
vaihdettua elämäntapaan liittyviä ajatuksia ja kokkausvinkkejä. Ulkosalla
nukkuminenkaan ei Sippalaa pelota, jos nyt ymmärtää olla pystyttämättä
telttaansa aivan pubin viereen eikä päästä myrkyllisiä hämähäkkejä tai
käärmeitä yöseurakseen.

Vegaanisanoma leviää pehmeästi

Tim kävelee itsenäisesti ja vapaaehtoisesti, ilman järjestöä tai kampanjaa
takanaan. ”Aluksi mietin, laittaisinko kävelykärryyni jonkun vegaaniuteen
kannustavan viestin keskustelunherättäjäksi, mutta päädyin siihen, että
veganismin sanoma tulee esiin luonnollisemmin perinteisen vuorovaikutuksen
kautta.” Leirintäalueiden grillauspaikoilla Timin vegaanius tulee puheeksi
esimerkiksi juttukaverin tarjotessa pihviä matkamiehelle. Silloin saatetaan
keskustella kasvissyönnistä ja eläinten oikeuksista.

Tim itse ryhtyi vegaaniksi noin kahdeksan vuotta sitten. Kasvissyönti oli
kuitenkin kypsynyt mielessä jo vuosikymmeniä. ”Jo lapsena lihan syöminen
tuntui inhottavalta, mutta kasvissyönti oli siihen aikaan tuntematon käsite.”
Ensimmäinen kunnon sysäys kohti veganismia tapahtui vuonna 2003, kun Tim
itse tarjosi Australiassa couch surfing –tyylistä majoitusta reppureissaajille. Sitä
kautta hän tutustui suomalaiseen vegaaniin, joka valmisti kasvisruokaa ja kertoi
veganismista. ”Silloin ensimmäistä kertaa tajusin, että eihän tuo olekaan niin
vaikeata, että minäkin pystyn tuohon.” Nykyään Sippala kokee olevansa
vegaaniuden omana itsenään olemisena, luonnollisena ja luontevana
elämäntapana.

Omaisuudesta luopumisen sietämätön keveys

Nomadinen elämäntapa saa miettimään tavaroiden omistamista uudelta
kannalta. Omaisuus täytyy punnita lähes grammalleen vaa’alla ja vain kaikista
välttämättömimmät tavarat pääsevät kulkurin matkaan. Tavaroista luopuminen
ei ollut aluksi helppoa edes Sippalalle, joka vuokrasi tallelokeron muutamille
esineille, joista ei tohtinut millään luopua. Sittemmin hän kuitenkin keksi antaa
tärkeät esineensä – kolme peltistä kahvipurkkia, muutaman astian ja Vitamix-
tehosekoittimen – uusiin koteihin. Sippalan kokemus on, että itselle
merkityksellisistäkin esineistä on helpompi luopua, kun tietää, että niistä on
jollekin toiselle iloa ja hyötyä. Jostakin tärkeästä esineestä voi vaikka napata
kuvan muistoksi – sekin usein riittää. ”Asioista voi nauttia ilman, että niitä
omistaa”, Sippala sanoo.

Australia on kohta kävelty, mutta Tim Sippalan taival ei pääty siihen.
Seuraavaksi hän suuntaa kävelykärryineen kohti Malesiaa, josta on tarkoitus
matkata Aasian kautta kohti Eurooppaa. Uudet seikkailut ja tuttavuudet
odottavat kävelijää. ”Tuntuu hyvältä olla riippuvainen toisten ihmisten
ystävällisyydestä.”


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti