Joulukuu 2013 - Siperian sylissä Tasmaniassa

Marianna Flinckenberg-Gluschkoff, Siperian Sylissä

Ennen aasinsilloituksen mukanaan tuomia höpinöitä voidaan laittaa ääniraita soimaan tuosta ylhäältä.

Äänitiedosto on aito aikansa tuote, joulukuussa 2013 nauhoitettu Tasmaniassa.  Kävelin pitkin teitä käverlykärryineni ja kuuntelin äänikirjoja mp3-soittimella. Mariannan kirja vei ajatukseni paitsi Siperiaan myös 1990-luvun Helsinkiin, Porhtanian ja Kaisaniemen tienoille.  Ja tietysti se synnytti hauskan assosiaation Siperian ja Tasmanian syrjäseutujen välille. Minun mielessäni tuo rinnastus oli monta päivää, vaikkei se fyiskaaliswssa todellisuudessa ehkä ihan noin ole. Toki se oli sitä kun välillä kylmästä väristen kävelin tiellä kärryineni ja ajattelin, että kylmässä ja tihkusateessa pitää taas leiriytyä metsään 20 + 60 kilometrin päivittäisen kävelyn jälkeen. Ja jos ei koko päivänä näy ausutusta vaan pelkkää metsää, tulee Siperiamainen olo.



Oikeassa Siperiassa en ole koskaan ollut, en ole koskaan käynyt Aasian puoleisella Venäjällä. Ellei se olisi niin paska maa nykyään, poliittisesti nimenomaan, kävisin mieleläni vaikkapa Omskissa Jegor Letovin haudalla tai sitten vielä mieluummin Ulan-Uden kaupungissa Burjatiassa hengailemassa ihmisten kanssa, jotka ulkoisesti ovat kuin kiinalaisia, mutta puheiltaan varmasti kuin venäläisiä. 

Tasmaniaan mennään Spirit of Tasmania -laivalla, joka on kuin Viking Linen autolautta.  Ja niinhän se tosiasiallisesti onkin: se on rakennettu vuonna 1998 Kvaerner Masa Yardsin telakalla Turussa alun perin Kreikkaan ja Italiaan nimelle Superfast IV. Vuonna 2002 se sitten myytiin kulkemaan Melbournesta Devonportiin. Sillä minä tulin Tasmaniaan marraskuussa 2013.

Elokuussa 2013 olin aloittanut vaellusretkeni Cairnsista kohti etelää. Pari kuukautta lähes yksinomaan kävelin Harvey Bayhin asti, n. 900 kilometriä. Sitten käytin autoja ja junia Brisbaneen Kyogleen, Lismoreen, Sydneyyn ja Melbourneen matkaamiseksi. Melbournesta sitten poikkesin kuukaudeksi Tasmaniaan kunnes tammikuun alussa saavuin uudestaan Melbrouneen ja sitten tammikuun puolessa välissä matkasin Melbournesta Malesian Kota Kinabaluun.  Tätä kirjoittaessani, vajaat kaksi vuotta myöhemmin takana on Tasmanian-pyrähdystä vastaava reissu: pari kuukautta polkupyörällä ympäri Suomen: Kuusamosta Vaalimalle ei ihan suorinta tietä, mutta kuitenkin korpimaisemien halki ja usein kosteassa ja kylmässä metsässä yöpyen. 

Ei ole ensimmäinen kerta, kun pitää olla tarkkana, että kirjoittaa Mariannan nimen oikein. Ensimmäistä kertaa olin tuossa tilanteessa vuonna 1995 kun aloitin työt Helsingin yliopiston Slavistiikan ja baltologian laitoksella. Tarkkaan ottaen se oli vielä silloin Slaavilaisten kielten laitos. Arto Mustajoki on vararehtorina, mutta Hannu Tommola oli sijaisena laitoksen johtajana. Hän minut pestasi, ensin työllistettynä, sitten ihan normaalisti. Oltiin Vuorikatu 5:ssä Kaisaniemen puolella. Vieressä oli ... mikähän se tavaratalo oli, johon myöhemmin raknnetttiin yliopiston opiskelijakirjasto.  Porhania on kuvassa oikealla olevan talon takana.


Siellä vurikatu viidessä meillä oli mukava pieni laitos.  Viidennessä kerroksessa muut slaavilaiset kielet ja neljännessä sitten venäjän kieli ja kirjallisuus.




Minä olin atk-tuki, atk-suunnittelija, atk-yhdyshenkilö: kaikkea mitä tietokoneisiin liittyi.  Toki ylipoiston atk-keskus tarjosi verkon ja osan palveluista, mutta paikallinen tuki ja ylläpito kuuluivat minulle.



Huoneeni eteinen oli sama kuin slaavilaisten kielten professorin ja assistentin huoneiden. Siellä ei ollut ilmeisen mukava istua, ja kun minä pidin huoneeni ovea auki, opiskelijat kävivät aika usein moikaamassa minua, joskus jopa vastaanotollani.  Yksi noista kävijöistä oli Jussi Halla-aho. Hän myös peri tuon pikku huoneen työhuoneekseen sen jälkeen kun minä olin lähtenyt laitokelta helmikuussa 1999.

Joulukuussa 1997 ostin ensimmäisen kännykkäni. Taisi olla Nokia 1635 mikäli oikein muistan.


* * *


Flinkckenberg-Gluschkoff kertoo myös maakaasun ja öljyn pumppaamisen kääntöpuoleen: öljytöornien savujen noki myrkyttää porojen laidunmaat, öljyputkista vuotava öljy saastuttaa jokia ja maata laajuilla alueilla. Ilmaston epävakaaksi muuttunut on aiheuttanut sen, että maastossa kulkeminen on vaikeaa ja möskin porojen on vaikea kaivaa ruokansa jään alta.

Vanhoista uskonnoista, arkielämän säännöistä, paimentolaisten elämäntavasta, porolaumojen kanssa jutaamisesta kerrotaan myös.  Muuttoliike kodista kyläkeskuksiin, koulujen lakkauttaminen ovat esillä.

Yhdellä matkalla oli mukana myös Oula Näkkäläjärvi näytteenä Suomen saamelaiskulttuurista.




Aiheesta muualla:
Elina Kahlan arfostelu  http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/index.php?id=1873
Wikipeadian artikkeli Marianna Flinckenberg-Gluschkoffista - https://fi.wikipedia.org/wiki/Marianna_Flinckenberg-Gluschkoff