Miten meni vuosi 2013

Jälkeen päin rakennettu yhteenveto vuodesta.
Päivittyy hiljalleen.

Ääniblogi tämä on myös. Videolinkkejä löytyy pitkin matkaa, ainakin lokakuulta.

Vuosi alkoi Taiwanista, Sieltä toivotin Hyvää Uutta Vuotta tällä videolla. 

Kuun lopulla lensin Singaporeen ja parin päivän päästä sieltä Sydneyyn. Siellä olin talonvaltina reilun kuukauden ja toisen sitten vuokralaisena samassa talossa.

Maaliskuussa lähdin pyöräilemään Sydneystä kohti Melbournea.  Sinne saavuin pääsiäiseksi. Melbournesta sitten lensin Adelaideen, josta suoraan Sydneyn lentokentälle.  Huhtikuun lopussa lensin China Southern Airlinesin koneella Kiinan Guangzhoun kautta Amsterdamiin ja edelleen Helsinkiin.

Suomessa olin tällä kertaa vain kymmenisen päivää. Lähdin kaverini kanssa Viroon, Saaremaalle Kuresaareen. Sieltä jatkoin ostamaani kävelykiärryä Radical Design Wheelie IV sekä julkisia kulkuvälineitä käyttäen Euroopan kiertueelle:  Latvia, Puola, Tsekki, Itävalta, Kroatia, Serbia, Bosnia & Herzegovina, Saksa, Tanska, Ruotsi, taas Suomi,   Sitten lento takaisin Sydneyyn jälleen Kiinan kautta.  Sydneyssä olin vain muutaman päivän kunnes lensin Cairnsiin katsomaan eläimiä Nancyn luokse.  Sieltä sitten menin ylös Atherton Tablelands-ylängölle tuttavien auton kyydissä. Siellä vietin kolem päivää syrjäisellä leirintäalueella kunnes olin valmis aloittamaan pitkän kävelyretkeni.  Siinä meni sitten koko loppuvuosi. Matkalla sain päätöksen, että eläkkeeni maksetaan myös ulkomaille, missä saan olla määrämättömän ajan. Siinä tallustellessa sitten mietin asiaa ja päätin lähteä. Halpa lento löytyi Malesian Kota Kinabaluun, joten varasin sen joskus marraskuussa.  Siinä välissä kävin Townsvillessä katsomassa vanhoja paikkoja, samoin Brisbanessa, Sydneyssä, Kyoglessa, Lismoressa, Melbournessa. Vuosi päättyi Tasmaniassa, jossa kävelin noin kuukauden ajan.

Tammikuu

Vuosi alkoi Taiwanin maaseudulla Hsin-Chu -maakunnassa kauniissa vuoristomaisemissa. Sää oli sellainen Suomen kevättä muistuttava;  öisin suhteellisen kolea, jopa kylmä, aamuisin pistävän raikas, muttei kuitenkaan niin kylmä kuin Suomessa.  Kävelin emäntäni koirien ja joskus muutamien kylän koirien kanssa niissä kauniissa maisemissa lähettyvillä tätä valtavaa Happy Buddha-patsasta.  Se on Maitreya-Buddha, iloinen, naurava möhömahainen Buddha, jonkalaisia Kiinan ja Vietnamin Buddhalaiset suosivat. Minulle kerrottiin, että möhömaha on tullut siitä, että sinne on upotettu kaikkien ihmisten synnit, pahat teot. Vähän lempeämpi pelastusoppi kuin kristityillä Jeesuksen ristiin naulitseminen.  Minulle sanottiin, että aloin tuolla muistuttamaan Happy Buddhaa entistä enemmän, siitäkin huolimatta, että kasvoni hoikistuivat ja mahani pieneni niiden kuuden viikon aikana, jotka olin kotimajoituksena erään henkisiä asioita harrastavan rouvan ja hänen koiriensa hoivissa.

Olin aloittanut matkani marraskuun alussa 2012, jolloin sanoin irti asuntoni Brisbanessa (Salisburyssa vuokralaisena vegaanipariskunnan, kissojen ja kanojen kanssa), vuokrasin pienen varastokopin pyörääni ja muuta omaisuuttani varten ja kävin niin vikkoa aiemmin Vipassana-meditaatiossa, jonka aikana olin astua ruskean käärmeen päälle ja kaulani ihon alle ryömi punkki.

Oli hienoa olla hiljaa, ja oli surullista kun piti alkaa yhdesän päivän jälkeen taas puhumaan. Sen sijaan liikumatta oleminen ei onnistunut. Menin paniikkiin kerran kun yritin väen väkisin pakottaa itseni jatkamaan sitä 50 minuutin jälkeen. Meinasin jo lopettaa retriitin siihen, mutta enpä lopettanut.

Aika vähiin olin kuitenkin onnistunut omaisuuteni supistamaan.  Kaikesta tuostakin vähästä sitten luovuin vuoden 2013 marraskuussa kun olin siirrättänyt kaiken Sydneyyn eräällä rahtifirmalla. 

Asuun Brisbanessa, mutta matkustin sieltä jo edellisenä päivänä Kultarnnikolle, jossa olin yötä hostellissa, ylihintaan pienessä surkeassa huoneessa. Aamulla sitten kävelin läheiselle lentokentälle. Kentälle olin saapunut jo pari kertaa aikaisemmin: ensimmäisen kerran Cairnsista lokakuussa 2009, jolloin lähdin pyörämatkalle Pohjoiseen Uuteen Etelä-Walesiin, mikä matka sitten johti parisuhteen päättymiseen ja avioeroon.  Kultarannikolla kävin ruotsalaisessa kaupassa ostamassa Turkinpippuri-slamiakkeja ja Leksandsin näkkileipää.

Lensin ensin  Japanin Osakaan ja sieltä jatkoin junalla Kiotoon, jossa tapasin mm. ihanan suomea itsekseen opiskelleen Makikon, ajoin Shinkansen-luotijunalla yhden asemanvälin,  Kävin myös vegaaniravintolassa.  Japanista jäi vähän nihkeä vaikutelma: koin ihmisten suhtautuvan minuun aika töykeästi: alkaen lentokentän tarkastuksista, ja sama jatkui  hostellissa, kaupoissa, juna- ja metroasemilla. Ei tehnyt mieli palata takaisin Kiotoon ainakaan.

Makiko ja vegaaniravintolaa pitävä perhe olivat poikkeus, todella miellyttävä tapaaminen kaikkien heidän kanssa.  

Makiko oli ottanut vuokseni vapaapäivän töistä ja käyttänyt paljon aikaa ja rahaa matkustaakseen Tokiosta Kiotoon minua tapaamaan. 

Taiwanissa vastaanotto oli ystävällisempi jo lentokentällä, jossa minut toivotettiin tervetulleeksi iloisesti vilkuttaen eikä matkatavaroita syynätty lainkaan. Ne oli tutkittu perusteellisesti ja hyvin epäluuloisesti kysellen Japanissa.

Ei Japani ole yleisilmeeltään sellainen korkean teknologian siisti maa kuin esimerkiksi Singapore, joka on vieläkin minulle eräänlainen mallimaa ja unelma siitä, minkälaista urbaanin elämän tulisi olla. Elämä Japanin maaseudulla saattaisi kuitenkin olla ihan erilainen kokemus. Sitä en ole kokenut. 

Aluksi vietin kuukauden verran Taipeissa, jossa nautin mm. vegaaniravintoloista, kuntosalista, yritin käydä myös joogatunneilla, mutta se ei onnistunut.  Olin vuokrannut asunnon kahdeksi kuukaudeksi, mutta luovuin suosiolla siitä aikaisemmin ja lähdin maaseudulle. Asunnossa oli ollut keittiö, joissa saatoin laittaa itse omat ruokani.

Syynä  siihen, että Taipei alkoi polttaa jalkojen alla oli eräs ihmissuhde.

Ennen lähtöäni tapasin suomalaisen Jukan, joka silloin oli siellä töissä. Hänen kanssaan olemme olleet kavereita jo vuodesta 2013 saakka. Silloin hän asui Australiassa ja kävikin luonani pari kertaa.

Nyt kävimme kävelyllä paikallisilla vuorilla. Siellä lenkkeily on suosittu harrastus myös iäkkäämpien keskuudessa.

Kaupasta sai nattoa, johon olin jo ennen Japania ihastunut. Uusi ihastus oli bakteerikäytetty haiseva tofu, englanniksi stinky tofu, jota kävin ostamassa sienten ja vihannesten kaveriksi asuntoani lähellä olevasta Wellcome-valintamyymälästä. 

Maaseudulla oli kaunista ja rauhallista. Ilma oli riittävän viileä rauhoittumiseen. 

Maaseudulta käsin tein muutaman vierailun myös Taiwanin kaupunkeihin, kerran myös Taipeihin. Kävin myös Taichung ja Kaoshiung-nimisissä kaupungeissa. 

Nut vuonna 2017, kun olen muokkaamassa tätä taas, tulee verrattua Taiwania nykyiseen ympäristööni Vietnamin maaseudulla.  Se olisi voinut olla toisissa olosuhteissa Taiwan, mutta nyt se on Vietnam.

Täällä vain on talvikuukausina huomattavasti lämpimämpää.

Sunmoon-järvi on tunnettu turistinähtävyys Taiwanissa.

Mutta parasta se oli siellä maaseudulla lähellä Leijonpäävuorta.

Tammikuun tunnelmista kertoo tämä Youtube-video: Singaporen vanhoilla asuinsijoilla on kuvattu tämä. 

Tammikuun lopulla toivotin Hyvää Kiinalaista Uutta Vuotta!  (Youtube-video)

Helmikuu

Videota: Kävelytän koiraa Sydneyssä, 

Maaliskuu 

Pyörämatka Sydneystä Adelaideen tällä Youtube-videolla, joka on tehty saman vuoden syyskuussa. 

Muuta videota:  Wollonkongista etelään, Varikset puistossa, poissa Sydneyn alueelta, 20.3. otetaan rennommin, 

Huhtikuu 

Toukokuu



Vietimme lähimmän perheeni kanssa 50-vuotissyntymäpäivääni toukokuun alussa, koska en aikonut olla tällä kertaa Suomessa sen pidempään kuin kymmenkunta päivää.  Olin toivonut lahjaksi Radical Design Wheelie -kävelykärryä, jota valmistaa eräs hollantilainen kävelijä ja hänen perustamansa yritys.  Kärryä lähdettiin sitten testaamaan Euroopaan.

Viron Saaremaan Kuresaaresta on tämä ja tämä sekä tämä Saaremaan valssi. Vielä tämäkin

Wienissä en käynyt Freud-museossa, mutta nautiskelin vegenakkeja Tonavan rannalla. Siitä video ja tarinaa suomeksi. 

Kesäkuu 



Kroatian puolella lähellä Bosnian rajaa otettu video

Juhannuksena olin Itä-Berliinissä ja kuuntelin rokkibändiä. 


Heinäkuu 

d

Elokuu 

Tässä kirjoitus siltä ajalta, jolloin aloittelin kävelymatkaani.
Ja tässä tuosta ajasta kertova, hieman myöhemmin äänitetty äänite. Kerron matkastani Ruotsista Suomen kautta Australian Sydneyyn ja sieltä edelleen Cairnsiin vanhoille kotikonnuille. Sieltä matkustin lähiseudun Tableland-ylängölle, josta aloitin pitkän kävelyretkeni. 



Video ensimmäisestä telttailusta sitten Australian paluun. Granite Gorge-kansallispuisto. 



Syyskuu

Olin pitkällä kävelyllä. Olin aloittanut elokuun alussa Cairnsista, oikeastaan Tablelandsin alueelta Granite Gorge National park -nimisestä luonnonpuistosta. Syyskuun aikana olin ehtinyt jo Gladstoneen saakka.

Yllä video kävelyretkestä. Sen voit katsoa myös suoraan Youtubesta.

Lokakuu 

7.10.  tein äänityksen, jossa toivotan Hyvää huomenta keskisestä Queenslandista. Nyt tein siitä taas Youtube-videon sen ja edellisen päivän kuvia käyttäen.




Videota Inghamista, jossa tien tukki  pitkä sokeriruokojuna. 


21.10. Maastopalot pitää ottaa huomioon.

Kun minä olin nuori, meille kerrottiin, että Australiassa on säännöllisesti suuri pensaspaloja. Se oli suora käännös sanasta bushfire. Vasta Australiassa opin käytännössä, mitä on tuo puska, pensas. Ei se ole varsinaista metsää suurimmassa osassa maata. Lähinnä se on risukkoa tai heinikkoa. Australialaiset kutsuvat lähes kaikkea luonnontilaista kuivaa maata nimellä bush.   Tuo asia piti olttaa huomioon kävellessä. Tosin valtatietä seuratessa saattoi luottaa siihen, että joku matkan varrella pysäyttää tai kaupassa varoittaa lhestyvästä vaarasta.




26.10. olin ollut Lismore-nimisessä pikkukaupungissa Uuden Etelä-Walesin osalvation pohjoisessa osaaa. Ystäväni vuoden 2009 WOOF-matkaltani asuu siellä vaimonsa ja lapsensa kanssa.
Alla Youtube-video, johon olen ottanut tuolloin

Marraskuu

Kävelyä paksuissa vaatteissa pitkin Tasmaniaa, Pohjoisesta etelään maan keskiosaa seuraten ja sitten takaisin etelästä pohjoiseen itärannikkoa pitkin.

Pinja Mustajoki teki kanssani haastattelun ja sitten jutun vegaaniliiton Vegaia-lehteen. Tässä sitä koskeva blogipäivitys. 

Joulukuu 

Vuoden viimeinen päivä alkoi Tasmanian Hobartissa, jossa kävelin yöpymispaikaltani paikallisessa puistossa lentokentälle.



Se matka vei aika pitkään, pysähdyin kaupassa ja myöskin eräässä pyykinpesupaikassa pesemässä vaatteeni.


Tasmania jäi mieleen kauniina, mutta myös koleana paikkana. Maan länsiosien korkeilla vuorilla en edes käynyt. Sieltä olisi löytynyt jopa lunta jouluksi.  Sellaiseen minulla ei ollut halua. Alle 20 asteen lämpötilat ovat ihan riittävät ääriolosuhteet minulle. Välillä taisi räntääkin sataa ainakin yhtenä päivänä, mutta enimmäkseen oli vain vaihteleva saa: joko liian kylmä tai liian kuuma.

Illalla oli lento Melbrouneen, jossa kerkisin näkemään Uuden Vuoden ilotulituksen.

Taisi olla jo vuoden 2014 puolella kun saavuin majapikkaani, Adelaidessa tapaamani uuden ystävän luo. Hän ja hänen tyttöystävänsä lupasivat majoittaa minut kahdeksi viikoksi ennen lentoani Malesiaan tammikuun puolivälissä.

Toivotin hyvää uutta vuotta 2014 tällä videolla. 

Pitkän metsäläiselämän jälkeen ei maittanut nukkuminen olohuoneen sohvalla eikä lattialla vaan tein kompromissin: pystytin telttani vanhan sängyn päälle takapihan betonilattialle katoksen alle. Siellä minun oli hyvä olla ja elellä tuo pari viikkoa. 

Vuoden 2014 tapahtumista tuleekin sitten oma artikkelinsa ...