Sivut

lauantai 1. elokuuta 2009

Heinäkuu 2009 - Permakulttuuria ja muuta hapatusta



 Hapatusta

Kun ilman lämpötila pyörii 25 asteen tietämillä ja kosteusprosenttikin on hyvin alhainen, onnistuu maitohappokäyttäminen erittäin hyvin. Ja sehän on minulle joka vuosi suurta hupia.






Kuvan hapankurkut näyttävät vähän liian keltaiselta. Luonnossa ne ovat vihreämpiä ja maistuvat likipitäen sille mille pitääkin, sanotaan nyt vaikka, että hyvin lähelle Myrttisen valkosipulikurkkuja.  Vieressä on samalla menetelmällä valmistettuja punajuuria sekä hapanleipää, joka on hyvin pitkälle ruisleivän makuista, vaikkei siinä ole käytetty ruista lainkaan.

Vihreät lehdet taustalla ovat selleriä, jota käyn napsimassa ruuaksi kerran-pari päivässä. Nuoret versot maistuvat paremmille kuin kaupasta ostetut kypsänikäiset varret.



Hapanleipätaikinan olen tehnyt niin, että ensin idätän ja hapatan venhänjyviä, jauhan ne ja lisään vettä joukkoon. Jauhoiksi lisään kik-hernejauhoa (gram) sekä riisi- ja maissijauhoja.  Riisijauhot jauhan itse punaruskeasta tai tummasta riisistä, jolloin leivästä myös tulee tummaa.  Leivän vihertävä tai kellertävä väri on osittain kameran aikaan samaa, mutta saattaa johtua myös mausteena käytetystä kurkkumasta. Sitä meillä kasvaa omalla pihalla inkiväärien vieressä.

Sadonkorjuuta



Tässä ensimmäinen soijapapusatomme. Kylvimme liotettuja soijapapuja aidan vierelle ihan kokeeksi. Suurimman osan niistä nokkivat kanat piloille, mutta muutama kasvi kerkisi tuottamaan satoa parin-kolmen kuukauden kuluttua kylvämisestä. Pavut sitten korjataan nuorina ja vihreinä, kiehautetaan suolavedessä ja syödään. Tällä erää niitä ei tosin tullut kuin pari suullista, mutta ensi vuonna yritetään uudestaan.



Ja jälleen keltaista ruokaa. Kurkkujen lisäksi kellertäväksi ovat värjäytyneet nämä kurkun sukulaisen karvaskurkun (Momordica charantia) hedelmät. Tässä tietoa kasvista englanniksi (linkki avautuu uuteen ikkunaan). Karvas maku muuten ei minua häiritse, vaan se sopii aika hyvin  noiden happamien kanssa. Ja muutenkin minun suosikkimakuni ovat kitkeriä happamia ja väkeviä!

Maisemointia



Viime kuussa ostettiin naapurin pihakirppikseltä iso kasa hieman viallisia betoniharkkoja. Niistä sitten alettiin tekemään kasvimaan reunuksia niin, ettei sadekausi veisi kaikkea multaa mennessään. Kukkapenkkejä emme ollenkaan kaiva vaan rakennamme ne ruohikon päälle sellaisenaan. Aluksi vain levitetään paksu kerros sanomalehteä tai pahvia niin, etteivät rikkaruohot pääse kasvamaan läpi. Niiden päälle sitten levitetään kompostia sekä oksia ja risuja sun muuta puutarhajätettä. Seuraava kerros onkin sitten multaa, johon kasvit kylvetään tai istutetaan. Pinnalle levitetään haketta, jottei multa pääsisi kuivumaan ja kuumenemaan liikaa auringossa.



Harkkojen lisäksi olen rakennellut hiekkasäkeillä, tarkemmin sanoen säkeillä, jotka on täytetty hiekan ja saven seoksella. Tällaiset säkit asettuvat hyvin pinoiksi eivätkä kaadu niin helpolla. Niistä saa aikaan muuria ilman raskaita työkaluja tai muurarin taitoja. Tekniikan olen oppinut vastikään ja teen sillä aluksi kokeiluja.



Ideana on siis kierrättää vanhat lannoite- ja kananruokasäkit, jotka on valmistettu luonnossa hajoavasta muovista. Säkit täytetään maa-aineksella ja pinotaan päällekkäin. Sen jälkeen niitä tampataan kasaan ja pinta voidaan käsitellä joko ihan savella tai sitten jopa maalilla tai kanaverkolla, savella ja betonilla. Ajan myötä säkit lahoavat ja katoavat jättäen jäljelle tiilimäiseksi kovettuneen saven. Sen pitäisi sitten kestää jopa rankkasateet. Toivottavasti näin käy tai muuten saamme ensi helmikuussa ihailla mutavellivirtoja takapihalta  etupihan kautta alas kadulle.
Taka-aidn edustalle kohoaa muuri istutusten suojaksi.  Tällä paikalla kasvoi pari kuukautta sitten passionhedelmiä. Ne kuitenkin vanhenivat, enkä enää uusinut niitä vaan poistin niin, että auringon valo pääsee paremmin paikalle hyödyntämään sinne istuttamiani pensaita. Ajatuksena on tietysti saada puut ja pensaat kasvamaan nopeasti ja tarjoamaan näkösuojaa naapurilta.



Savimuurin ja lauta-aidan väliille siis istuttelen pensaita, kuten aiemminkin olen kertonut. Viime aikoina olen etsinyt erityisesti syötäviä kasveja. Katukin lisäksi on löytynyt marjoja tuottavia kuiten Syzygium luehmannii, joka on täkäläinen luonnonvarainen pensas. Se tuottaa marjoja, joista voi tehdä ainakin hilloa.
Sen sijaan tämän murraijan, jota meillä kasvaa useita pensiata, marjat eivät ole syötäviä, vaikka ovatkin houkuttelevan näköisiä.



Myös erilaisia kirsikan sukuisia pensaita on löytynyt. Jaboticaba (Myrciaria cauliflora) on hankittavien listalla. Se on puu, jonka hedelmät maistuvat mustaherukalle. Grumichama (Eugenia brasiliensis) taas on puu, jonka hedelmissä on kuulemma mustikkainen vivahde. Tosin etsintä on vielä kesken. Pitäisi löytää suht nopeasti kasvavia ja runsaahkosatoisia kasveja, niin että niistä riittäisi melko tasaisesti satoa ruokapöytään. Permakulttuuri on aihe, jota olen viime aikoina tutkiskellut ja suunnitellut.  Sen alan harrastusta löytyy jopa paikkakunnaltamme ja lähiseudulta.



Heinäkuun puolivälissä käytiin paikallisilla markkinoilla ja "maatalaousnäyttelyssä". Sellainen tapahtuma, englanniksi Cairns show, järjestetään kerran vuodessa. Hassujen vihannesten ja stressaantuneiden kotieläinten lisäksi näytillä oli käsitöitä ja  muuta kaupunkilaisten taidetta. Helppoheikkejä, ongintaa ja tivoli oli tietysti myös. Illan pimetessä me istuimme maailmanpyörässä katselemassa ilotulistusta.
Muuten aika onkin mennyt kotona ja puutarhassa kuten aina ennenkin. Muutaman kerran olemme käyneet ystävien luona kylässä. Joogan kautta olemme saaneet muutamia uusia mukavia ystäviä. Suhteellisen terveinäkin ollaan oltu, mitä nyt minä sairastin puoli päivää korkeaa kuumetta, mutta se häipyi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin, joko itsestään tai sitten nauttimani kiinalaisen yrttiteen ansiosta.



Ja tässä vielä kuva yhdeltä aidan vierustalta. Tuokin penger saa kohta tuekseen savisäkkejä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti