Elvis-ankka joutui käärmeen kitaan
Ääniblogi eli video, jossa puhun suomeksi, on tämän kirjoituksen lopussa.
Kiirastorstain iltana, kun olimme tulleet kotiin jooga-harjoituksista vähän seitsemän jälkeen, oli jo pimeää. Oli myös sateista ja lämmintä. Ikään kuin sadekausi olisi taas palannut muutaman kuivan ja kylmän viikon jälkeen. Ankkoja ja kanoja emme olleet voineet lukita sisälle, koska olimme lähteneet liikkeelle niin aikaisin, ettei niitä vielä saanut sisälle kuin kantamalla.
Niinpä sitten, kun kotiin tultuamme menin sulkemaan niiden asumusten luukut, huomasin jotain outoa: Mavis-ankka seisoi yksinään lammikon luona eikä halunnut mennä sisään toisten ankkojen kanssa. Hätistin se sisälle ankkojen luukusta ja menin itse toista kautta laskemaan, ovatko kaikki tallella. Eivät olleet. Yksi puuttui: elvis. Katsoin vähän alemmas, ankkojen asuttaman korokkeen, vanhat puuportaat, alle ja näin jotain, mitä jo osasinkin odottaa näkeväni eli sen saman pyton-käärmeen, joka vasta pari päivää sitten oli hätyytellyt yhtä uusista ankoista: oli jo kuristamassa sitä, muttei saanut hengiltä riittävän nopeasti, vaan joutui antamaan periksi kun me tulimme paikalle. Se ankka, yksi Elviksen ja Maviksen tyttäristä, oli joutunut pari-kolme kertaa aiemminkin käärmeen kuristamaksi, mutta aina selvinnyt. Elviskin oli ollut samassa tilanteessa ainakin kerran, silloin pari vuotta sitten, kun niinikään sadeilmojen alkaessa käärme oli mennyt kana- ja ankkakoppiin ja tappanut kaksi kanaa ja sen jälkeen yrittänyt ankkoja. Silloin teimme sen virheen, että otimme tapetun eläimen pois käärmeeltä ja hautasimme sen antamatta käärmeen lopettaa ateriaansa.
Nyt käärmeellä oli ollut riittävästi aikaa kuristaa Elvis kuoliaaksi, ja se oli juuri aloittanut nielemisen. Tällä kertaa päädyimme julmemmalta näyttävään ratkaisuun: emme ottaneet ankkaa pois käärmeeltä, vaan annoimme sen syödä Elviksen loppuun. Ajoimme muut ankat pois kopistaan ja varmistimme, että kanojen puoli on kunnolla lukittu, niin ettei käärme pääse jatkamaan matkaansa vaan jää paikan päälle sulattelemaan saalistaan. Sitten aamulla kutsuisimme naapurin miehen pyydystämään käärmeen ja siirtäisimme sen kauas viidakkoon.
Niinpä vain kävimme välillä vilkaisemassa, miten Elvis siirtyi käärmeen sisälle. Lopuksi näkyivät enää oranssit jalat. Tunnin kuluttua näkyi enää vain käärme ja sen keskiosassa möykky, joka jo oli huomattavasti pienempi kuin Elvis-ankka oli ollut.
Elviksen olimme löytäneet Townsvillestä ystävien takapihalta. Toimme sen kotiimme Woodstockiin asumaan kanalaumamme kanssa. Laumaa johti kaksi kukkoa, jotka myös ottivat Elviksen suojiinsa. Kaikki meni hyvin niin kauan, kunnes Elviksen lisääntymisvietti ohjautui kanoihin, eivätkä ne olleet fyysisesti yhteensopivia, vaan Elviksen lemmenpuuhat vahingoittivat kanoja. Se nokki niitä silmiin ja heltan alueelle. Niinpä eristimme kohta Elviksen omaan karsinaansa ja hankimme hänelle rouvaksi Maviksen.
Kavoin vielä niille lammikon, jonka reunalle istutin kosteikkokasveja. Puolen vuoden kuluttua helmikuussa, kun alkoi sadekausi, paikalla olikin komea kanna-kasvusto.
Ja sittenhän me jo muutimmekin Cairnsiin. Kanat jäivät Townsvilleen uuteen kotiinsa, mutta ankat, samoin kuin tietysti kissat ja koirat, seurasivat mukanamme.
Parhaita muistoja Elviksestä on se kun hän "leikki" Bluey-koiran kanssa. Leikkimisnä Elvis itse tuskin tuota piti, vaan yritti vakavissaan puolustaa perhettään tunkeilijaa vastaan.
Cairnsissa annoimme Elviksen ja Maviksen myös lisääntyä eli Maviksen hautoa yhden poikueen loppuun saakka.
Tuosta poikueesta muutama joutui hukkaan eli todennäköisesti käärmeen saaliiksi sekä meillä että uudessa kodissaan naapurustossa asuvan suomalaisperheen luona. Poikaset palasivat meille pari kuukautta sitten, kun Janne ja Maria lapsineen alkoivat valmistella Japaniin muuttoa. Tuo tummempi ankka oikealla, Sulo, alkoikin ottaa ankkaperheen johtajuutta, ja nyt varmasti Elviksen naiset Mavis ja Trudi liittyvät sen laumaan. Tähän asti ne ovat, vaikka yhdessä ovatkin asuneet, kuitenkin selvästi jakaantuneet kahteen ryhmään.
Niiden yhteiselämästähän laitoin helmikuussa videon:
Ja tässä vielä videota kana- ja ankkatarhan luota Woodstockissa. Tässä näkyy mm. tapaus, jossa kukot puolustavat kanoja ja Elvistä kanahaukalta. Elsistä ei paljoa näy, sillä alun jälkeen kukot hätistivät sen turvaan kanojen kanssa.
Tätä kirjoittaessa alkaa aamu sarastaa, ja odotamme naapurin heräämistä, jotta voimme käydä pyytämässä apua käärmeen siirrossa. Sataa vettä edelleen. Pihalla on oudon hiljaista kun Elviksen säännöllinen vaakunta (tai kurnutus) on poissa. Se kuului makuuhuoneeseenkin jopa yöllä kun Elvis välillä heräsi johonkin ääneen ja päästi pari kurnutusta.
Lisäys 2017: Vidoet laitettu paikalleen ja samalla lisään videon, joka on tehty tämän kirjoittamisen jälkeen. Siinä näytetään, kuinka naapuri tuli ja pyydysti käärmeen. Me sitten kuljetimme sen autolla luontoon.
Jää hyvästi Elvis-ankka video ja ääniblogi alla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti